Se löysi minut jälleen

1.7.08
Se löysi minut ... taas!!!

Kylmä lauhtui ja aurinko valtasi erämaan.
Uusi kevät siellä, lintujen laulut, käen kukunta,
lämmin ja kaunis erämaa.
Kaikki mitä voikaan eloon heräävä erämaa tarjota, ne kaikki ovat
minulla edessä, saan tuntea poltetta auringon, kosteutta sateen,
tuulen virin iholla yöttömän yön uinnin jälkeen.
Piston itikan ja puraisun paarman, läpsäyksen koivuniemen herran,
ukkosen jylyn, kaikki se on minun jälleen kerran.

Vaellan keskelle erämaan sydäntä ja pienen tauon pidän,
silloin se löysi minut jälleen, se vyötyy ylitseni, valtaa minut,
jokaainoan soluni, ylitse vyöryy.
Vatsaani kasvaa möykky, suuri ja painava, sattuu, sattuu suunattomasti,
koen tuskaa ja kyyneleet silmissä sumentaa maisemat,
ne ovat kuin toisen elämän rajoilla, eivät minun, eivät minulle.
Voi erämaa!!
miksi minut hylkäät, miksi ajat luotasi pois,
tiedän sinun tietävän, että puolestasi puhun, outoja opastan ja ohjaan,
luontoasi kunnioittamaan, itsenäisyytäsi raskastamaan, niinkuin minäkin teen.
En tule herrana en valtaajana, vaan osaksi sinussa, kokijaksi, mutta pois on
mentävä minun, paettava.
Pois ennen kuin järkeni valo sammuu, vai sammuiko se jo,
olenko hullu???