naisten välisestä ystävyydestä

Nuorempana olin sitä mieltä, että minulle riittää miehen ystävyys (sekin kas kummaa, on mahdollista)
Nyt nikutus on siirtynyt toiseen silmään ja olen sitä mieltä, että miehen huumorintajuttomat putkiaivot eivät jaksa naurattaa. Siihen tarvitaan ehdottomasti toista naista. Vain naisten kanssa voi nauraa rätkättää niin, että ei oikein tiedä mistä se nauru liikkeelle lähti. Vain toinen nainen voi ymmärtää naisenelämän kaikkia kommervenkkejä: Hormoneita, mielialavaihteluita, sitä että voi tehdä ja puhua samanaikaisesti, sitä että voi puhua kolmesta asiasta yhtäaikaa, sitä että samassa lauseessa ehtii sekä itkemään että nauramaan ja tietysti sitä mikä miehen käytöksessä hämmästyttää ja kummastuttaa...

Kun ikää tulee tarpeeksi, ei enää tarvitse kilpailla. Voi relata ja nauraa itselleen. Voi sanoa mitä ajattelee ja selluliitit, suonikohjut, rypyt ja maata kohti viistävä habitus ei saa itkun tyrskettä aikaiseksi.
maatuuhan se koko komistus aikanaan.
Eri-ikäisten naisten välinen ystävyys on todella tärkeää. Tottahan se on, että aina ei osaa olla hyvä ystävä, mutta saahan tuota yrittää.

Hyvää ystävänpäivää ukoille ja akoille, ystäville.

Voihan sitä ystävä olla toisen naisen kanssa ilman että pitäisi olla jotain muuta kuin hetero. Ja voihan sitä olla ystävä myös eri sukupuolen kanssa ilman että pitäisi olla kaverin pettäminen mielessä... Sanonpahan vain kun joidenkin mielestähän tällainen ei ole millään mahdollista.

Minullakin on ollut hyviä ystäviä ja sitten näitä "hyviä" ystäviä. Kumpi onkaan sitten ollut kumpi, se on kyllä tullut ilmi. Ja pettymyksen sattuessa sitä on alkanut vähän kuin karttamaan ihmisiä, ettei taas joutuisi pettämään... Ei ole mieli tehnyt mitenkään etsiä uusia ystäviä tai ihmisiä ympärille. Jotenkin on tullut varovaisemmaksi.

Onko sellasta olemassakaan kuin naisten välinen solidaarisuus? Ehkä, mutta sanoisin että sitä saa hakea... Siinä etsinnässä saattaa mennä pitkäänkin, mutta onneksi on olemassa oikeasti vielä Ihmisiä isolla I:llä.

Minulla on kaksi erittäin hyvää naispuolista ystävää, jotka olen tuntenut pitkään. Sitten on eräs miespuolinen hyvä ystävä, joka on minulle kuin oma veli. Tämä viimeksi mainittu on kaikkein eniten ollut minulle se kannattava tuki ja turva asiassa kuin asiassa. Mutta vielä haluaisin toisen ihmisen, sellaisen ystävän, jolle voisin kertoa ihan kaiken elämästäni ilman että hän lähtisi sitä tuomitsemaan tai puntaroimaan, kuuntelisi vain ja ymmärtäisi.

että ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa on paras. Ei siis parisuhde vaan ystävyys.