Huima Leikki!

----Ensimmäiseksi kehoitus. Jos kuulut siihen vähemmistöön jonka masennus on ahdistusta yleisestä maailman pahuudesta ja nälänhädistä, suosittelemme Suuren Maailmanhengen kanssa sinua tutustumaan Hegelin filosofiaan ja pitämään sitä raamattunasi. Itse en ole siihen tutustunut, sain tämän viestin Systeemiltä.----

Jos taas olet inhimillisten elämänhallinnan puutteen kanssa painiskeleva tyyppi, lue seuraava!

Ihmisen elämässä vaikuttaa kaksi voimaa, ELÄIMELLISYYS ja INHIMILLISYYS. Usein masennus johtuu siitä, etteivät nämä kaksi puolta toimi vuorovaikutuksessa keskenään; ihmiseltä jää osa sielusta piiloon, eikä ihminen tunne oloaan hyväksi. Vaikka yrittäisi kohdistaa ajatuksiaan, niin osa ruumiista ja hengestä jää ikäänkuin surkastuneena pois matkasta eikä matka onnistu.

Useammin homma menee niin päin, että masennus johtuu eläimellisn puolen toimimattomuudesta inhimillisyyden maailmassa.

Eläimellisen puolemme vahvimpiin voimiin (ja oikeastaan ainoisiin puhtaasti eläimellisiin aspekteihin luokiteltaviin) kuuluu hengissäsäilymis ja suvunjatkamisvietti.

Hengissäsäilymisvietti on jo nykyaikana ajettu niin pois alkuperäisestä ympäristöstään jossa piti taistella petoja vastaan ja käydä harva se päivä keräilemässä tai metsästämässä ruokaa, ettei ole ihme, ettemme tunne tämän vietin suhteen onnistumisen tunnetta. ( Palkka, sossu tai tökäripäivä kerran kuussa ei pidä masennusta loitolla) Siksi ihmisen pitää uskaltaa etsiä toimintoja jotka simuloivat näitä eläimellisen alitajunnan viettejä. Aloittaa voi vaikka puuhun kiipeämisestä ja vain taivas on kattona. Mutta jottei tämä toisi typeryyden tunnetta, niin ensin pitää osata "irrottautua". Tästä enemmän seuraavan kappaleen jälkeen.

Suvunjatkamisvietti taas näkyy ja kuuluu kyllä inhimillisessä maailmassamme, mutta se on tuotteellistettu liiaksi kulttuurimme palvelukseen. Tyydytys ja nautinto ovat itsessään pysyviä, yksinkertaisia (on - off arvoja ) kun taas kulttuuri on jatkuvasti elävä. Kuitenkin tuomme seksuaalisuutemme jatkuvasti inhimillisen kulttuurin vuorovaikutussuhteiden alttarille tuomittavaksi. Tämä saa aikaan taas sellaisia ikäviä inhimillisen elämämme arvokkuutta määritteleviä adjektiivejä, kuten "liikaa", "liian vähän" tai "väärin" .
Pahimmassa tapauksessa nämä johtavat kyvyttymyyden tunteeseen joka taas johtaa pahimmillaan kyvyttömyyteen tuntea ja hakea tunnekokemuksia = masennus.

Jotta näin kehittyneen masennuksen voisi poistaa, on tärkeää irrottaa itsensä ympäristöstään. Tämä voi aluksi tuntua masentuneesta hassulta, koska hän luultavasti on jo jonkin aikaa tuntenut olevansa tavallaan irrallaan; huumori ei naurata, muilla menee paremmin, ihmiset näyttävät naurettavilta kuin sarjakuvahahmot ja ovat silti onnellisempia...jne...

Tässä yhteydessä irrottautuminen tarkoittaa kuitenkin irrottautumista siltä harmaalta alueelta millä eläimellinen ja inhimillinen kohtaavat mustuneena sekasotkuna. Juuri tuolta alueelta hiipii masennus syövereihimme. Ajattele tietoisesti olevasi kerrallaan joko eläin tai ihminen. Kun mielestäsi onnistut tässä, voit varovasti yrittää puskea hallitussa ja mielummin mahdollisimma epätärkeässä tilanteessa toisen puolen ominaisuuksia toisen maailmaan ja testata, syntyykö vielä sekasotkua.

Luultavasti ymmärsit pointin - masentuneet tuppaavat olemaan fiksua porukkaa - Tarkempia ohjeita on hankala antaa tuntematta sukupuoltasi, asemaasi ja pettymyksiäsi ym. muita kitkuja, mutta edellämainittujen periaatteiden mukaan.

Vielä pari muistutusta: ELÄIN toimii niiden edellytysten mukaan, mitkä sillä kyseisellä hetkellä ovat, eikä onnistumiseen/epäonnistumiseen liity haikailua muun perään. IHMINEN ei taas aliarvosta inhimillistä järkeään siksi, että hänen eläinsielunsa ei tunnu tyydyttyneeltä, vaan pitää järkensä välineenä hypätä oiealla hetkellä sisäiseen eläimeensä.

Sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä se käytännön neuvo, jota aion itse noudattaa, sillä tunne kirjoittamisen hyödyttömyydestä valtasi juuri mieleni. Tämä analyysini mukaan johtuu siitä, että eläimeni ei ole päästänyt siemennesteitään pihalle, eikä ankara näppäimistön näpyttäminen tunnu asiaa edistävän.

Ensin minun on kuitenkin käytävä metsästysretkellä läheisellä vuorella. Saavutettuani huipun, saan kiinni myös positiivisen yksinäisyyteni, joka antaa minulle voimaa katsella ympäristön ihmisasutusta tuntien outoa yhteyttä sellaiseen, joka on kaikkialla, mutta kuitenkin jotenkin samoin tavoin kuin minäkin, kadottanut yhteyden siihen ympäristöön.

Sitten hivuttaudun vuorelta pikkuhiljaa alas, liityn osaksi yhteiskuntaa. Käyn ostamassa lähikaupasta banaanin matkaevääksi. Katson turpeahuulista kassatyttöä niin intensiivisenä elukkana ettei sen jalkoväli ole ollut yhtä kosteana sitten edellisen uimahallireissun.

Koska hämmennykseltäni en kykene viemään voimaosapuolien kohtaamista sen syvemmäksi, palaan takaisin eläimeeni ja teen kotona sen mitä kiimaisella elukalla on siinä tilanteessa tehtävänä.

Ja tämä on ymmärrettävä periaatteellisella tasolla.

Tätä toimintakaavaa suosittelen kaikille sukupuoleen, ikään ja uskontoon katsomatta. Ja huomaattehan, missään ei ole säälittävyyttä tai saamattomuutta, kunhan toimintoja tarkastellaan ITSESSÄÄN, ei yhdistettynä vääriin ja tarpeettomiin viitekehyksiin.

Toimintamalli ei kuitenkaan ole mikään dogmi, se jättää tilaa voimien yhdistämiselle silloin, kun nämä näyttävät toimivan.

Sinihehku kirjoitti:

----Ensimmäiseksi kehoitus. Jos kuulut siihen vähemmistöön jonka masennus on ahdistusta yleisestä maailman pahuudesta ja nälänhädistä, suosittelemme Suuren Maailmanhengen kanssa sinua tutustumaan Hegelin filosofiaan ja pitämään sitä raamattunasi. Itse en ole siihen tutustunut, sain tämän viestin Systeemiltä.----

Jos taas olet inhimillisten elämänhallinnan puutteen kanssa painiskeleva tyyppi, lue seuraava!

Ihmisen elämässä vaikuttaa kaksi voimaa, ELÄIMELLISYYS ja INHIMILLISYYS. Usein masennus johtuu siitä, etteivät nämä kaksi puolta toimi vuorovaikutuksessa keskenään; ihmiseltä jää osa sielusta piiloon, eikä ihminen tunne oloaan hyväksi. Vaikka yrittäisi kohdistaa ajatuksiaan, niin osa ruumiista ja hengestä jää ikäänkuin surkastuneena pois matkasta eikä matka onnistu.

Useammin homma menee niin päin, että masennus johtuu eläimellisn puolen toimimattomuudesta inhimillisyyden maailmassa.

Eläimellisen puolemme vahvimpiin voimiin (ja oikeastaan ainoisiin puhtaasti eläimellisiin aspekteihin luokiteltaviin) kuuluu hengissäsäilymis ja suvunjatkamisvietti.

Hengissäsäilymisvietti on jo nykyaikana ajettu niin pois alkuperäisestä ympäristöstään jossa piti taistella petoja vastaan ja käydä harva se päivä keräilemässä tai metsästämässä ruokaa, ettei ole ihme, ettemme tunne tämän vietin suhteen onnistumisen tunnetta. ( Palkka, sossu tai tökäripäivä kerran kuussa ei pidä masennusta loitolla) Siksi ihmisen pitää uskaltaa etsiä toimintoja jotka simuloivat näitä eläimellisen alitajunnan viettejä. Aloittaa voi vaikka puuhun kiipeämisestä ja vain taivas on kattona. Mutta jottei tämä toisi typeryyden tunnetta, niin ensin pitää osata "irrottautua". Tästä enemmän seuraavan kappaleen jälkeen.

Suvunjatkamisvietti taas näkyy ja kuuluu kyllä inhimillisessä maailmassamme, mutta se on tuotteellistettu liiaksi kulttuurimme palvelukseen. Tyydytys ja nautinto ovat itsessään pysyviä, yksinkertaisia (on - off arvoja ) kun taas kulttuuri on jatkuvasti elävä. Kuitenkin tuomme seksuaalisuutemme jatkuvasti inhimillisen kulttuurin vuorovaikutussuhteiden alttarille tuomittavaksi. Tämä saa aikaan taas sellaisia ikäviä inhimillisen elämämme arvokkuutta määritteleviä adjektiivejä, kuten "liikaa", "liian vähän" tai "väärin" .
Pahimmassa tapauksessa nämä johtavat kyvyttymyyden tunteeseen joka taas johtaa pahimmillaan kyvyttömyyteen tuntea ja hakea tunnekokemuksia = masennus.

Jotta näin kehittyneen masennuksen voisi poistaa, on tärkeää irrottaa itsensä ympäristöstään. Tämä voi aluksi tuntua masentuneesta hassulta, koska hän luultavasti on jo jonkin aikaa tuntenut olevansa tavallaan irrallaan; huumori ei naurata, muilla menee paremmin, ihmiset näyttävät naurettavilta kuin sarjakuvahahmot ja ovat silti onnellisempia...jne...

Tässä yhteydessä irrottautuminen tarkoittaa kuitenkin irrottautumista siltä harmaalta alueelta millä eläimellinen ja inhimillinen kohtaavat mustuneena sekasotkuna. Juuri tuolta alueelta hiipii masennus syövereihimme. Ajattele tietoisesti olevasi kerrallaan joko eläin tai ihminen. Kun mielestäsi onnistut tässä, voit varovasti yrittää puskea hallitussa ja mielummin mahdollisimma epätärkeässä tilanteessa toisen puolen ominaisuuksia toisen maailmaan ja testata, syntyykö vielä sekasotkua.

Luultavasti ymmärsit pointin - masentuneet tuppaavat olemaan fiksua porukkaa - Tarkempia ohjeita on hankala antaa tuntematta sukupuoltasi, asemaasi ja pettymyksiäsi ym. muita kitkuja, mutta edellämainittujen periaatteiden mukaan.

Vielä pari muistutusta: ELÄIN toimii niiden edellytysten mukaan, mitkä sillä kyseisellä hetkellä ovat, eikä onnistumiseen/epäonnistumiseen liity haikailua muun perään. IHMINEN ei taas aliarvosta inhimillistä järkeään siksi, että hänen eläinsielunsa ei tunnu tyydyttyneeltä, vaan pitää järkensä välineenä hypätä oiealla hetkellä sisäiseen eläimeensä.

Sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä se käytännön neuvo, jota aion itse noudattaa, sillä tunne kirjoittamisen hyödyttömyydestä valtasi juuri mieleni. Tämä analyysini mukaan johtuu siitä, että eläimeni ei ole päästänyt siemennesteitään pihalle, eikä ankara näppäimistön näpyttäminen tunnu asiaa edistävän.

Ensin minun on kuitenkin käytävä metsästysretkellä läheisellä vuorella. Saavutettuani huipun, saan kiinni myös positiivisen yksinäisyyteni, joka antaa minulle voimaa katsella ympäristön ihmisasutusta tuntien outoa yhteyttä sellaiseen, joka on kaikkialla, mutta kuitenkin jotenkin samoin tavoin kuin minäkin, kadottanut yhteyden siihen ympäristöön.

Sitten hivuttaudun vuorelta pikkuhiljaa alas, liityn osaksi yhteiskuntaa. Käyn ostamassa lähikaupasta banaanin matkaevääksi. Katson turpeahuulista kassatyttöä niin intensiivisenä elukkana ettei sen jalkoväli ole ollut yhtä kosteana sitten edellisen uimahallireissun.

Koska hämmennykseltäni en kykene viemään voimaosapuolien kohtaamista sen syvemmäksi, palaan takaisin eläimeeni ja teen kotona sen mitä kiimaisella elukalla on siinä tilanteessa tehtävänä.

Ja tämä on ymmärrettävä periaatteellisella tasolla.

Tätä toimintakaavaa suosittelen kaikille sukupuoleen, ikään ja uskontoon katsomatta. Ja huomaattehan, missään ei ole säälittävyyttä tai saamattomuutta, kunhan toimintoja tarkastellaan ITSESSÄÄN, ei yhdistettynä vääriin ja tarpeettomiin viitekehyksiin.

Toimintamalli ei kuitenkaan ole mikään dogmi, se jättää tilaa voimien yhdistämiselle silloin, kun nämä näyttävät toimivan.

Lue lisää

...Tuntuvat toimivan symbioosissa keskenään.

1) Miten saavuttaa onni elämässä?

Jos tarkoitat onnellista elämää, niin se ei ole määriteltävissä ennen kuolemaa. Jos voisimme kuolinhetkellämme puhua, niin vasta silloin tietäisimme, elimmekö onnellisen elämän, koska olemme vapautuneet tunteiden kahleista ja voisimme tarkastella elämää kokonaisuutena.

Jos tarkoitat hetkellisiä onnentunteita, niin ne ovat ihmisestä riippuvaisia, eivätkä sääntöihin kirjattavissa.

Jos taas tarkoitat tyytyväisyyttä elämäntilanteeseen, niin sitä kohti pääsee tarkastelemalla mahdollisimman tarkasti omaa ja muiden ihmisten alitajuntaa, sekä sitä, miten tämä alitajunta on vaikuttanut sellaisen tilanteen syntymiseen, mikä ko. hetkellä on.

Kun oppii tunnistamaan tällaiset vaikuttimet menneisyydessä, voi mahdollisesti oppia paremmin tunnistamaan niitä myös tulevaisuudessa. Tällöin surullisia asioita - niitä vähiä mitä todella on jäljellä - on helpompi hyväksyä. Tästä ei olekaan enää pitkä matka siihen, että asioita voi myös hallita. Eikä tämä välttämättä tarkoita mitään mystiikkaa tai magiaa, jollei asiaa niin halua ymmärtää helpottaakseen yhteyksien löytämistä aiemmin opittuihin käsitteisiin.

2) Onko olemassa kaikille olevaisille yhteinen tietoisuus?

Ei.

3) Mistä syntyi alkuräjähdyksen aiheuttanut alkuplasma?

--Ymmärrätkö mitä ääretön tarkoittaa? Jos ymmärrät, miksi yrität avata ovia, joiden takana on loputtomiin uusia ovia--

Jos taas olet ns. tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen joka tutkii tutkimisen vimmasta, tietänet että fysiikka on jo hetki sitten ohittanut pisteen, missä syyn ja seurauksen suhde on perinteisesti oppimamme kaltainen. Tässä mielessä kysymys ei ole aiheellinen, koska se sisältää oletuksen, joka ei ole mahdollista sisällyttää vastauksen edellyttämiin luonnonlakeihin.

--Jotkut kysymykset erehtyvät pyytämään vastauksiltaan niin suurta tietoa, että tämä tieto ilmetessään tekisi kysymyksen olemattomaksi. Ja kun kysymys on olematon, on myös tietokin--

4) Onko ihmisellä sielu? Jos on, jatkaako se elämäänsä fyysisen kuoleman jälkeen?

--Meidän sielumme elää ruumiissamme, kuten ruumiimme sielussamme, ja symbioosissa ne elävät, mutteivat koskaan pysty puhumaan keskenään, kuten eivät pysty hiekka ja norsukaan--

Kuoleman jälkeen sielu menettää ruumiin, ja lakkaa täten olemasta ajassa ja paikassa. Luonnollisesti tällöin sielua ei ole meille, jotka elämme ajassa ja paikassa.

Kuitenkin sielun ARVO säilyy ikuisesti ja ajattomasti. Tämä sielun arvo ei voi kuitenkaan syntyä uudestaan, kuten jossain itämailla opetetaan. Mutta sielun idea - perimmäinen olemus voi Hengessä syntyä uudelleen. Ja näin tapahtuukin. Mutta meidän pitää luopua ajatuksesta että se olisi Tiemme kulkemisen kannalta oleellista.

5) Millainen on jumala/Jumala? Mihin se pystyy?

1)
Jumala ON
2)
Kaikki muu, paitsi että (ei persoonaa) ON, mitä hänestä sanomme, on meistä ihmisistä lähtöisin, mutta kuitenkin juuri siksi merkityksellistä meidän jumalamme silmissä.
3)Jumala pystyy siihen, mitä annamme (ei persoonaa) tehdä ja silti meillä ei ole pölyhaituvan vertaa mahdollisuuksia ohjata mitä (ei persoonaa) TEKEE.

6) Miksi ihminen ei tyydy osaansa eläinkunnan osana vaan haluaa koko ajan enemmän, mitä tahansa?

Lue aikaisempi vastaukseni "ihmisen kaksi puolta" eläimellisyydestä ja inhimillisyydestä.

Siis nimenomaan ihmisen eläimellisyydestä johtuu, että ihminen ei tyydy osaansa. Inhimillisestä puolestamme taas johtuu että kuvittelemme sen olevan jotenkin erikoisen luonnonvastataista vaikka juuri eläin levittäytyy, raatelee ja himoaa Cuuta Cassiopeiasta.

Älkäämme tällä verukkeella kuitenkaan koskaan passivoituko vastuuntunnottomiksi sitä kohtaan mitä kohtaan meillä on valta ja voima.

7) Miksi ihminen haluaa elää (missä tahansa) uskossa?

Kysymyksesi näkökulmasta ei uskoa pitäisi erottaa mistään muista tunteista.

Kuitenkin uskossa voimme saada voimakkaimman tunteen mitä mahdollista.Uskossa lakkaa olemasta lihaa ja verta ja tuntemasta kipua. Mutta silti se periaatteellisella tasolla on kuten muutkin tunteet. Olemme koska tunnemme ja siksi tunnemme.

Jos kysytään pelkästään "miksi haluamme elää?"(ilman uskoa) niin onko joku vastannut siihen miksi kolmion kulmien summa on 180 astetta?

8) Miksi tämä nyt luotava uskonto on olemassa, ketä se palvelee ja mitkä ovat omat motiivisi?

Tämän uskonnon luoja toivoo luotavan uskonnon luovan luovaa ajattelua ja paljon luojia. (ei tarkoita panteismia, kuten ehkä jo huomasitkin)

Tämä uskonto auttaa luojaa huomaamaan että Luojassa ei ole - huolimatta mahdista - välttämättä mitään pelättävää, kunhan luoja luo hyvyydessä ja laupeudessa, kaikkien puolesta.

Yritetään pitää siitä kiinni.

Omat motiivit?
Pillua tekis mieli....Tämän siemenen on (persoonalla) Jumalani minuun istuttanut, eikä sitä tekopyhällä hengellä sieltä poisteta.

(toivottavasti muut eivät harrasta VAIN viestien loppuosan lukemista)

Sinihehku kirjoitti:

1) Miten saavuttaa onni elämässä?

Jos tarkoitat onnellista elämää, niin se ei ole määriteltävissä ennen kuolemaa. Jos voisimme kuolinhetkellämme puhua, niin vasta silloin tietäisimme, elimmekö onnellisen elämän, koska olemme vapautuneet tunteiden kahleista ja voisimme tarkastella elämää kokonaisuutena.

Jos tarkoitat hetkellisiä onnentunteita, niin ne ovat ihmisestä riippuvaisia, eivätkä sääntöihin kirjattavissa.

Jos taas tarkoitat tyytyväisyyttä elämäntilanteeseen, niin sitä kohti pääsee tarkastelemalla mahdollisimman tarkasti omaa ja muiden ihmisten alitajuntaa, sekä sitä, miten tämä alitajunta on vaikuttanut sellaisen tilanteen syntymiseen, mikä ko. hetkellä on.

Kun oppii tunnistamaan tällaiset vaikuttimet menneisyydessä, voi mahdollisesti oppia paremmin tunnistamaan niitä myös tulevaisuudessa. Tällöin surullisia asioita - niitä vähiä mitä todella on jäljellä - on helpompi hyväksyä. Tästä ei olekaan enää pitkä matka siihen, että asioita voi myös hallita. Eikä tämä välttämättä tarkoita mitään mystiikkaa tai magiaa, jollei asiaa niin halua ymmärtää helpottaakseen yhteyksien löytämistä aiemmin opittuihin käsitteisiin.

2) Onko olemassa kaikille olevaisille yhteinen tietoisuus?

Ei.

3) Mistä syntyi alkuräjähdyksen aiheuttanut alkuplasma?

--Ymmärrätkö mitä ääretön tarkoittaa? Jos ymmärrät, miksi yrität avata ovia, joiden takana on loputtomiin uusia ovia--

Jos taas olet ns. tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen joka tutkii tutkimisen vimmasta, tietänet että fysiikka on jo hetki sitten ohittanut pisteen, missä syyn ja seurauksen suhde on perinteisesti oppimamme kaltainen. Tässä mielessä kysymys ei ole aiheellinen, koska se sisältää oletuksen, joka ei ole mahdollista sisällyttää vastauksen edellyttämiin luonnonlakeihin.

--Jotkut kysymykset erehtyvät pyytämään vastauksiltaan niin suurta tietoa, että tämä tieto ilmetessään tekisi kysymyksen olemattomaksi. Ja kun kysymys on olematon, on myös tietokin--

4) Onko ihmisellä sielu? Jos on, jatkaako se elämäänsä fyysisen kuoleman jälkeen?

--Meidän sielumme elää ruumiissamme, kuten ruumiimme sielussamme, ja symbioosissa ne elävät, mutteivat koskaan pysty puhumaan keskenään, kuten eivät pysty hiekka ja norsukaan--

Kuoleman jälkeen sielu menettää ruumiin, ja lakkaa täten olemasta ajassa ja paikassa. Luonnollisesti tällöin sielua ei ole meille, jotka elämme ajassa ja paikassa.

Kuitenkin sielun ARVO säilyy ikuisesti ja ajattomasti. Tämä sielun arvo ei voi kuitenkaan syntyä uudestaan, kuten jossain itämailla opetetaan. Mutta sielun idea - perimmäinen olemus voi Hengessä syntyä uudelleen. Ja näin tapahtuukin. Mutta meidän pitää luopua ajatuksesta että se olisi Tiemme kulkemisen kannalta oleellista.

5) Millainen on jumala/Jumala? Mihin se pystyy?

1)
Jumala ON
2)
Kaikki muu, paitsi että (ei persoonaa) ON, mitä hänestä sanomme, on meistä ihmisistä lähtöisin, mutta kuitenkin juuri siksi merkityksellistä meidän jumalamme silmissä.
3)Jumala pystyy siihen, mitä annamme (ei persoonaa) tehdä ja silti meillä ei ole pölyhaituvan vertaa mahdollisuuksia ohjata mitä (ei persoonaa) TEKEE.

6) Miksi ihminen ei tyydy osaansa eläinkunnan osana vaan haluaa koko ajan enemmän, mitä tahansa?

Lue aikaisempi vastaukseni "ihmisen kaksi puolta" eläimellisyydestä ja inhimillisyydestä.

Siis nimenomaan ihmisen eläimellisyydestä johtuu, että ihminen ei tyydy osaansa. Inhimillisestä puolestamme taas johtuu että kuvittelemme sen olevan jotenkin erikoisen luonnonvastataista vaikka juuri eläin levittäytyy, raatelee ja himoaa Cuuta Cassiopeiasta.

Älkäämme tällä verukkeella kuitenkaan koskaan passivoituko vastuuntunnottomiksi sitä kohtaan mitä kohtaan meillä on valta ja voima.

7) Miksi ihminen haluaa elää (missä tahansa) uskossa?

Kysymyksesi näkökulmasta ei uskoa pitäisi erottaa mistään muista tunteista.

Kuitenkin uskossa voimme saada voimakkaimman tunteen mitä mahdollista.Uskossa lakkaa olemasta lihaa ja verta ja tuntemasta kipua. Mutta silti se periaatteellisella tasolla on kuten muutkin tunteet. Olemme koska tunnemme ja siksi tunnemme.

Jos kysytään pelkästään "miksi haluamme elää?"(ilman uskoa) niin onko joku vastannut siihen miksi kolmion kulmien summa on 180 astetta?

8) Miksi tämä nyt luotava uskonto on olemassa, ketä se palvelee ja mitkä ovat omat motiivisi?

Tämän uskonnon luoja toivoo luotavan uskonnon luovan luovaa ajattelua ja paljon luojia. (ei tarkoita panteismia, kuten ehkä jo huomasitkin)

Tämä uskonto auttaa luojaa huomaamaan että Luojassa ei ole - huolimatta mahdista - välttämättä mitään pelättävää, kunhan luoja luo hyvyydessä ja laupeudessa, kaikkien puolesta.

Yritetään pitää siitä kiinni.

Omat motiivit?
Pillua tekis mieli....Tämän siemenen on (persoonalla) Jumalani minuun istuttanut, eikä sitä tekopyhällä hengellä sieltä poisteta.

(toivottavasti muut eivät harrasta VAIN viestien loppuosan lukemista)

Lue lisää

"Omat motiivit?
Pillua tekis mieli...."

Jeh, kulttipomoks tahtoo kaa, ja paitti pilluu ja kyrpää nii ilmatteks päihteit ja mässyi ja egotrippailuu ja kunnon alistamista kans! Jatkuvaa Orgiaa!!!

Kukas liittyy, kysykee, kyl mie vastaan? Tai pitäkee turpanne ja uskokkee pois!

Iso Sarvekas kirjoitti:

"Omat motiivit?
Pillua tekis mieli...."

Jeh, kulttipomoks tahtoo kaa, ja paitti pilluu ja kyrpää nii ilmatteks päihteit ja mässyi ja egotrippailuu ja kunnon alistamista kans! Jatkuvaa Orgiaa!!!

Kukas liittyy, kysykee, kyl mie vastaan? Tai pitäkee turpanne ja uskokkee pois!

Lue lisää

Älä koskaan piilota totuutta hurskastelevan inhimillisyyden ylevyyden turkkiin, joka häkkiin teljettynä on kasvatettu.

Äläkä koskaan kiinnitä huomiota vain kirjan loppuun. Tässä me usein eksymme. Luemme lopun saadaksemme tietää onko kirja mahdollisesti miellyttävä ja hukkaamme koko kirjan sanoman.

( Mutta tässä tapauksessa "takakansiteksti" taisi tehota.)

Tottahan toki palvomme vain sinua, jos vain sinä esiinnyt meille palvomisen arvoisena. Älä kuitenkaan peitä ketään muuta allesi vain peittääksesi, vaan osoittaaksesi totuuden, missä tulet olevaksi.

Emme ole kyllä ehtineet hyväksyä teologiaamme sanaa "palvoa". Siinä on jotenkin negatiivinen kaiku, eikä palvomisen arvoisessa saisi olla negatiivisia piirteitä, sillä Suuri pystyy kyllä kohottamaan ymmärryksemme harmistumisen ylle.

Ehh. Lupaan kaikki, jos ehdit elämäsi aikana tuon "kaiken" minulta pyytää.

Tää vain ei mahdollista oo, joten lupaan sinulle tutkimusmatkan ja avaimet iloon. (ovi lukko ei vielä sisälly hintaan)

Sinihehku kirjoitti:

Ehh. Lupaan kaikki, jos ehdit elämäsi aikana tuon "kaiken" minulta pyytää.

Tää vain ei mahdollista oo, joten lupaan sinulle tutkimusmatkan ja avaimet iloon. (ovi lukko ei vielä sisälly hintaan)

Lue lisää

Ja vielä luuserihuijari! Tottakai pitää luvata kaikkihetinyt! Koska kaikkihetinyt on helpointasaada.

Huoh, avuton spämmeri... oikee kultti syntyy synnyttämättä ja kyselemättä, tajuu ja hyväksy ja rupee vaan palvoo...
MUA!
Ja tajuu et sun elämäs tarkotus on palvoo MUA ja tehdä mulle gutaa. Sitä tää sun gulddiskin meinaa, MUN palvomista... vain näis sä saavutat vapah´dukhsan.

oikee jeesus kirjoitti:

Ja vielä luuserihuijari! Tottakai pitää luvata kaikkihetinyt! Koska kaikkihetinyt on helpointasaada.

Huoh, avuton spämmeri... oikee kultti syntyy synnyttämättä ja kyselemättä, tajuu ja hyväksy ja rupee vaan palvoo...
MUA!
Ja tajuu et sun elämäs tarkotus on palvoo MUA ja tehdä mulle gutaa. Sitä tää sun gulddiskin meinaa, MUN palvomista... vain näis sä saavutat vapah´dukhsan.

Lue lisää

Sanalla "palvoa" on uskossamme tämän jälkeen entistäkin negatiivisempi kaiku.

Sinihehku kirjoitti:

Sanalla "palvoa" on uskossamme tämän jälkeen entistäkin negatiivisempi kaiku.

Ekkö sää ny tajuu ees simppeleitä perusjuttui, paras kultti syntyy ku ov vaa täysi rehellinen, mä haluun pilluu ja pilvee ja tulkaa messii nätit tytöt nii saatte kaikkihetinyt. Nii maailma toimii, eihan uskonto saa valehteluu ja keksittyi vastauksii olla vaan rehellisesti totta pitää puhuu ja pitää sen minkä lupaa.

Kulttigurun homma on maaiman iisein homma, mut jotkut pystyy näköjään kusee senkin...otan osaa, koeta seuraavaks makkaratehdasta...

Iso Sarvekas kirjoitti:

Ekkö sää ny tajuu ees simppeleitä perusjuttui, paras kultti syntyy ku ov vaa täysi rehellinen, mä haluun pilluu ja pilvee ja tulkaa messii nätit tytöt nii saatte kaikkihetinyt. Nii maailma toimii, eihan uskonto saa valehteluu ja keksittyi vastauksii olla vaan rehellisesti totta pitää puhuu ja pitää sen minkä lupaa.

Kulttigurun homma on maaiman iisein homma, mut jotkut pystyy näköjään kusee senkin...otan osaa, koeta seuraavaks makkaratehdasta...

Lue lisää

Mikä maailma toimii? Kirjoituksestasi ei näy.