Kun avomieheni, jota suuresti rakastan, ei vieläkään (?) ole edes puhunut kihloihin menemisestä, yhdessä reilut kaksi vuotta ja asuttu puolitoista vuotta. Exänsä kihlasi "tuosta vain", mutta selitti ettei ollut "oikea" kihlaus, kun muutkin. Mutta silti tuntuu pieni kateudenpistos aina silloin tällöin. Kyllähän miehen on täytynyt sillä hetkellä olla rakastunut ja valmis viettämään loppu elämänsä sen naisen kanssa. Niin että miksen minä kelpaa?
Onko typerää?
kateellinen
92296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei
No tuossahan sa ite jo huomasit etta miehesi ei valttamatta halua enaan tehda nopeita ratkaisuja, koska edellinen hatainen kosinta meni vituralleen..
Ja siis kihlathan ovat yhteinen sopimus avioliitosta eli siitahan puhutaan puolisoiden kesken ja pohditaan ja pohditaan kauankin...
Eli ala nyt viela hermostu vaan anna ukko kullalle aikaa ja nayta etta rakastat ja olet se oikea...
Ei sulla ole vielä mitään syytä paniikkiin jos vaikka miehesi ei olekkaan kihlauksesta mitään puhunut. Itse olen ollut 8 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja me ei olla vielä vaihdettu sormuksia. Ja hyvin ollaan pärjätty. Se on kuitenki niin iso asia (lupaus avioliitosta ja ikuisesta rakkaudesta)ettei sitä kannata pilata turhalla kiireellä. Ja turhaan sinä kateutta tunnet siitä että miehesi on mennyt aikoinaan kihloihin huomattavasti lyhyemmällä "varoitusajalla" Lopputuloshan on ollu kerta se että se ei kestänyt. Eli etkö itsekkin toivo että teidän suhde ei pääty liian hätäiseen kihlaukseen. Anna miehellesi aikaa pohtia asiaa ja keskustelkaa asiasta. Kysy häneltä syitä siihen miksi hän kenties haluaa vielä odottaa, jos asia sinua painaa. Keskustelemalla noista suhteen kiemuroista selviää. Tsemppiä vaan teille. Ei kannatta menettää toivoa. En ole minäkään. Ja kannattaa muistaa että ei toinen rakasta sinua vähempää vaikka sitä sormusta ei koskaan tulisi, ilman sormusta ja papin aamentakin voi elää.
Seurustelin 6,5 vuotta erään miehen kanssa, ja tosta ajasta 5 vuotta yhdessä. Kihlauksesta ei koskaan puhuttu kuin minun suuni välityksellä. Ja silloin sai vain vastaukseksi pyynnön lopettaa asiasta puhuminen. Ei tuntunut kivalta. Pitkässä suhteessa olisi jo kaivannut jotain sitoutumisen merkkejä enemmänkin.
Nyttemmin olen jo avioliitossa. Minä ja mieheni emme jääneet pitkäski aikaa miettimään, milloin kihloihin yms. Menimme kun siltä tuntui. Yhteistä taivalta takana vasta 6 kuukautta.
Tai siis otin asian puheeksi, että koskas mennään naimisiin. Mies on monesti sanonut että olen se oikea. Ja kun asian otin puheeksi, niin tuli ilmi, että hän haluaan odottaan että valmistun ensin (opiskelen vielä, opinnot loppusuoralla). Olemme puhuneet talon ostamisesta, mikä on kenties hänelle suurempi sitoumus kuin naimisiin meno.
Mutta sainpa vastauksen, ja enää ei kaiverra mieltä :-)
Eipä siinä tosiaan papin aamenia tarvita (en kuulu kirkkoon). Ensi vuonna kenties maistraatissa! Kiitoksia vastauksista :-)
...Tapani haluaa odottaa, että me saadaan ylppärintodistukset. Mutta eipä se estä minua haaveilemasta ja suunnittelemasta.
Onpa hyvä kuulla, että olette asiasta keskustelleet. Kaikkea ei voi eikä kannata suunnitella valmistumisien ja talojen ja muiden mukaan, mutta tottakai on otettava huomioon sekin, että kun mennään kihloihin, monesti se tarkoittaa sitä, että häät on edessä ja se maksaa (Tai ei tietenkään välttämättä, mutta useimmiten) ja jostain nekin rahat on otettava. Ja todellakin - mikäli hankitte yhteisen talon yhteisellä lainalla molempien nimiin, onhan se todella suuri sitoumus sekin. Tsemppistä!
Sinkkuna paras, saa tehdä mitä haluaa
ja mennä minne menee,
näin on.
sun rakastettusi ei ole valmis vielä menemään kihloihin jos se ei oo vielä päässy sen entisestä vaimosta yli... mulla on nimittäin kokemusta mäkin olen nimittäin melkein samassa asemassa niin kuin säkin..
Mitä jos miehesi tosiaan otti ja meni kihloihin entisensä kanssa hetken mielijohteesta tai tyttöystävän painostuksesta tai muusta "väärästä" syystä? Nyt hän sitten ehkä haluaa odottaa sitä oikeaa hetkeä ja varmuutta, että haluaa olla sinun kanssasi aina. Sitten kun kosinta vihdoin tulee, hän on varmasti valmis. Monethan sitäpaitsi seurustelevat kymmenenkin vuotta ennen kuin menevät kihloihin, joten ei teillä mikään kiire pitäisi vielä olla.