Väkijoukkoa on taas tänään kerääntynyt satamäärin eripuolilla Suomea seuraamaan lukiotyönsä päättäneiden voitokasta riemua. Perintesesti abit heittelivät karamelleja yleisölle, pukeutuivat riemastuttaviin asuihin ja iskulauseita on löydetty uuden tulevaisuuden puolesta. Elämä avautuu ylioppilas kirjoitusten jälkeen ihan uudelle tasolle. Minkälaisena tulevaisuuden maailma halua nuoret aikuisensa; käytäntö vai teoria painoitteisuus?
Onnee ja tesemppiä penkkarilaisille
kaikesta sydämestä
14350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tosin jos hyvin on työnsä tähän asti tehnyt ei ole mitään hätää kirjoituksissa.
Jokainen oman paikkansa elämässä löytää varmasti, eli tsempiä lukutauolle nyt aluksi.
synny taas Maisterijoukko joka valittaa kun ei valtio eikä MTV3 anna töitä.
Ei pääse itämaisenkirjallisuudentutkimustoimiston johtajaksi, ei pääse MTV3 ohjaajaksi salkkareihin, leffaporukat eivät huoli mukaan, paitsi jos suostuu kantamaan äänityspuomia omin eväin.
Kela ei anna Maisterisnaisen tutkinnon mukaista päivärahaa, paljon vähemmän kuin jollekin työttömälle muurarille...Tai luokkahitsarille.
No, jos valmistuvat sitten Tampereelta niin saavathan ainakin valituksensa lehtiin kuinka taide ei saa arvostusta.
Kysyin taannoin tyttäreltäni, haluatko muistoksi maisterinsormuksen?
- Mikä se on, en ole kuullutkaan.
Selitettyäni tämän, hän totesi maalilmassa toteutuneen inflaation siltäkin osin.
Eihän ylioppilashattuakaan pidetä enää läpi kesän.
- Mieluummin pala voileipäkakkua.
- Tai jos haluat, siirrä se raha tililleni.
ylpeä itsestäsi.
Lapsellasi on ollut hyvä kasvattaja.
H.
tulevat maisterit eivät lue tulevaisuuttaan täältä ja luovu suosiolla, vaan lukevat tentteihin ja valmistuvat maistereiksi, koska seuraava sukupolvikin haluaa aikanaan maistereiksi..
Mutta kaunis kiitos ystäväni HTZA.
lause,mitä mää ole ikinä lukenu "sun sanova"
Oleks sää noiv vaatimatonki,äls nyh!
Pst.ei vaimo poikaa yksin tehny :)
ja kyl sää varmaa mukan ole ollu häne elämässäs :)
Kasvatin vanhemmastakin tyttärestäni tyttöpojan.
Hän viihtyy parhaiten poikien seurassa, pelaa ja hassuttelee.
Vaikka on seurustellut jo 17 vuotiaasta saman miehen kanssa. Asunut neljässä maassa, kokenut köyhyyttä ja vaikeutta.
Olen viettänyt päivän ulkona filmaamassa penkkari-ilakointia. Kun esikoiseni oli lavalla 7-vuotta sitten itku pillahti mamilta kaiken hässäkän jälkeen ja sama pillitys tänään kuopuksen kanssa.
Kuopus kertoi eilen illalla, että kun opettaja oli kysynyt luokalta mitä jatkosuunnitelmia heillä on. Ammattikorkeakoulu tai yliopisto, vain kaksi nosti kätensä ekavaihtoehdolle ja muut olivat menossa yliopistoon. Poikani suorittaa ns. kaksoistutkintoa eli hän on jo valmis ammattikoulun puolelta ja nyt päälle sitten yo-kokeet. Hän oli tuo toinen joka oli menossa AMK:hon.
Teoria ja työhön orjentoituminen on tärkeämpää kuin puhdas teoria. Yliopistossa voi sitten joskus jos haluaa suorittaa työn ohella jatko-opintoja, kuten mami on aikoinaan tehnyt ; )
Pakkasessa.
Edellisiä penkkareita 6 vuotta sitten.
Vuosi sitten vaimoni kuvasi innokkaasti vanhojen tansseja.
Iloitsi että ensi keväänä kuvataan sitten penkkareita.
Eipä näkynyt häntä enää kuvaamassa.
Kyyneleet meinasivat jäätyä poskelle.
Mutta kuvat tuli kuitenkin otettua...
Meillä on sitten samanikäistä jälkipolvea. Onhan penkkarit elämän yksittäisenä tapahtumana merkittävä kokemus. Ei X-miehenikään ole ollut läsnä näissä pienemmissä pippaloissa, mutta ymmärrän häntä sillä hän ei asu Suomessa. Hän on kuitenkin säännöllisesti mukana poikien elämässä.
Voi olla niin monella tapaa.
Vanhempi puhuu useita kieliä sujuvasti,
nuorempi vain kaikkien osaaman englannin.
Vanhempi kirjoitti kirjaan jo 12v, nuorempi ei pidä moisesta.
Anna nuoremmalle kilo savea, hän loitsii kasvosi
siitä hetkessä. Eläimet, kenet tahtoo.Aivan ilmiömäisesti.
Silti hän ei halua taiteilijaksi.
Lukuaineet ovat hänestä helppoja.
Opettajaksiko?
Näin naapurissa...
....tarvitaan myös vahva annos kunnianhimoa.
viime keväänä Otaniemestä valmiostunut (DI)huippusuunnistaja / yrittäjä poikani on siitä hyvä esimerkki.Hän on taiteellisesti lahjakas, mutta päätyi ihan muuhun.
Ylpeä olen, sillä tein itse urheiluseurassa 22v. työtä kun molemmat lapseni suunnistivat kilpaa.
Meidän vanhempien tehtävä on osallistua nuorisotyöhön, kun se tukee mielekästä harrastusta, tietysti mahdollisuuksien mukaan.