Ilman vastausta

Aika on pitkä..
ja jääkin monasti ilman
vastausta jota odottaa.
..tuntee itsensä tarpeettomaksi...
ehkä sitäkin että on tehnyt
itsensä
naurunalaiseksi.
*tällaista minulta*

vaikka onkin odottanut pitkään
ja tuntuu: se kaikki on ohi. Kulkee
pitkin katuja, kujia, tulee tunne,
tähän maailmaan en sovi.

Jotain on revitty pois ja viety
mukana. Hän kun palaisin, olisi
kaikki toisin. Elämä ja se
kaikki nyt takana. Kulkisin
alkuun, syntymään, jos voisin.

Jonnekkin, kauemmas ja pois,
katoavat kaikki Rakkaat ystävät.
Nyhdän ja otan kiinni heistä
molemmin käsin, pois silti etääntyvät.

Mihin nyt tämän tuskani kanssa,
mille kujalle kaadun ja vain katoan.
Luoja, tapahtukoon mitä tahansa,
tahdon vain pois, tunnen että uppoan.

Jos vain kuulet taivoitat viestini,
tule edes jossain muodossa Takaisin.


http://www.youtube.com/watch?v=xwplu6bBLQo


Kiitos runostasi.

Joskus viestin antajan
ajatukset ovat toiset kuin
saajan.

Ihmiset kulkevat eri teitä,
eri suuntaan.

Rakkaus pystyy paljoon, mutta
ei kaikkeen.

Kaikissa.

Tärkeä ja koskettava aihe
Rakkausrunolle.

Hienosti toteutettu ja aidolla,
kirpeällä tekstillä.

Hieno runon jossa oli
tunnelmaa ja tunteita.

...yleensäkkään...

Muuta kuin että minä pidän tai tykkään ja sensellaista...

Tämä runo on upea!

runojesi ikuinen ihailija. On todella upeaa,
että olet löytänyt sivuston ja tuot niitä meidän
nautittavaksi. Vaikkakin kovin haikeita ne ovat,
siltikin niissä asuu kauneus ja herkkyytesi.

Yksinäisyys huokuu todellakin lauseissasi, mutta
teet senkin taitavasti.

Kyllä se elämä vielä kirkastuu, usko pois.