Täällä kun jotkut natisee, että on sangen tylsää lukea ainaista ongelmien vatvontaa ja valitusta, niin yritetäämpäs nyt sitte saaha aikaseks ees pieni pätkä positiivista ketjua.
Kysymys kuuluukin:
Tunnetko sinä sankarikoiran? Koiran, joka on tavalla tai toisella ihmeellisiä aistejaan käyttämällä pelastanut jonkun pulasta tai mahdolliselta onnettomuudelta?
Kaikki jutut ovat tervetulleita!
Tässä alkuun oma tarinani.
Kylämme kokoontumistalolla oli pienimuotoinen tilaisuus, jossa oli paikalla useita kyläläisiä perheineen.
Asuin itse tuolloin vielä vanhempieni luona ja olin ottanut mukaani perheemme leonberginkoiran. Se oli tuolloin vuoden tai parin ikäinen, uroskoira.
Istuskelin leonbergimme kanssa talon kuistilla, josta maahan veivät useamman askeleen puuportaat.
Istuin auki olleen ulko-oven vieressä leonbergi hihnassa, kun ohi kulki milloin kukakin ja seurailin meininkiä leonbergi vieressä löhöttäen.
Äkkiä sisältä kuistille tupsahti pieni lapsi, joka käveli vielä aika haparoiden.
Itse en ehtinyt reagoida millään tavalla, kun tuo lapsi lähti iloisesti kädet ilmassa viuhtoen menemään kohti alas laskeutuvia portaita.
Mutta leonbergimme todellakin ehti reagoida: tavallisesti niin rauhallinen ja lupsakka uroksemme ponnahti seisomaan ja nappasi tuota pikkulasta varovasti haalarin hihasta juuri ennen kuin lapsi saavutti nuo jyrkät portaat.
Ympärillä oli muitakin ihmisiä, mutta kukaan ei ollut huomannut tapahtunutta, ainoastaan minä ja leonbergimme, ja meistä tuo ihana koiruus ennätti pelastaa lapsen putoamasta portaita alas.
Pelastusoperaationsa jälkeen leonbergi vielä nuolaista lurpsautti pikkuiselta naaman ihan märäksi, ja lapsi vain hekotteli =)
Iki-ihana karvaturri on nyt vähän päälle 3 -vuotias, ihastuttava Kunnian Mies...
Kysymys kuuluukin:
Tunnetko sinä sankarikoiran? Koiran, joka on tavalla tai toisella ihmeellisiä aistejaan käyttämällä pelastanut jonkun pulasta tai mahdolliselta onnettomuudelta?
Kaikki jutut ovat tervetulleita!
Tässä alkuun oma tarinani.
Kylämme kokoontumistalolla oli pienimuotoinen tilaisuus, jossa oli paikalla useita kyläläisiä perheineen.
Asuin itse tuolloin vielä vanhempieni luona ja olin ottanut mukaani perheemme leonberginkoiran. Se oli tuolloin vuoden tai parin ikäinen, uroskoira.
Istuskelin leonbergimme kanssa talon kuistilla, josta maahan veivät useamman askeleen puuportaat.
Istuin auki olleen ulko-oven vieressä leonbergi hihnassa, kun ohi kulki milloin kukakin ja seurailin meininkiä leonbergi vieressä löhöttäen.
Äkkiä sisältä kuistille tupsahti pieni lapsi, joka käveli vielä aika haparoiden.
Itse en ehtinyt reagoida millään tavalla, kun tuo lapsi lähti iloisesti kädet ilmassa viuhtoen menemään kohti alas laskeutuvia portaita.
Mutta leonbergimme todellakin ehti reagoida: tavallisesti niin rauhallinen ja lupsakka uroksemme ponnahti seisomaan ja nappasi tuota pikkulasta varovasti haalarin hihasta juuri ennen kuin lapsi saavutti nuo jyrkät portaat.
Ympärillä oli muitakin ihmisiä, mutta kukaan ei ollut huomannut tapahtunutta, ainoastaan minä ja leonbergimme, ja meistä tuo ihana koiruus ennätti pelastaa lapsen putoamasta portaita alas.
Pelastusoperaationsa jälkeen leonbergi vielä nuolaista lurpsautti pikkuiselta naaman ihan märäksi, ja lapsi vain hekotteli =)
Iki-ihana karvaturri on nyt vähän päälle 3 -vuotias, ihastuttava Kunnian Mies...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heittelin mökin rappusilta palloa koiralle.
Yhtäkkiä kuului molskahdus, johon en kiinnittänyt huomiota, sillä linnut ja kalat nyt kesäiltana muutenkin molskahtelevat. Koira pudotti pallon ja alkoi tuijottamaan laiturille päin, siksi minäkin vilkaisin mitä siellä näkyy ja siellähän näkyi pienet kumisaappaat sojottamassa pinnalla taivasta kohden. Serkun lapsi (n. 3 v.) oli päässyt esteistä huolimatta laiturille, kurotellut jotain vedestä ja pudonnut pää edellä. Ryntäsin ja sain kiskottua tytön laiturille sekunneissa, eli mitää traagisempaa ei tapahtunut, säikähdyksellä selvittiin kaikki.
Mutta ohi molskahdus olisi mennyt jos koira ei olisi kiinnitänyt siihen huomiota tarkemmin.