isyyden tunnustamatta jättäminen

Miksi et kirjoita samalla nikillä?

isyyskanteen isäänsä vastaan. Luonnollisesti äiti kertoo lapselle isästä ja myös isän henkilöllisyyden. Isyyden salaamisella on tarkoitus estää häiriköinti ja mahdolliset huoltajuusriidat, koska lait ovat nykyisin epäoikeudenmukaiset. Äidillä ja lapsella on oikeus viettää elämäänsä rauhassa ja turvassa. Miehiähän on niin moneksi.

eli syitä on monia miksi tähän ratkaisuun olen päätynyt...tämä mies muuttui täysin kun saimme tietää että vauva on tulossa,ja nimenomaan hän halusi isäksi ensin.ja yhtäkkiä halusi erota minusta ja sen jälkeen vaatinut että lapsi olisi hänellä tasan puoliksi.ja vielä suurempi syy,miksi en halua enää häntä elämääni,hän halusi erotessamme ottaa luokseen asumaan lapseni (12v)joka ei siis ole hänen.oli jo sossussakin käynyt aikeistaan puhumassa ja siellä virkailijat alkoivat epäilemään että olisi saattanyt jopa käyttää hyväksi lastani tai ainakin suunnitellut sellaista,koska oli ostellut hänelle vaikka mitä kalliita lahjoja.ja millaisia viestejä hän oli lapselleni laitellut eromme jälkeen,sellaisia että hänelle jopa haettiin lähestymiskieltoa niiden vuoksi,tosin asia ei mennyt läpi silloin kun olimme jo muuttaneet monensadan km päähän ja ajattelivat ettei tule häiritsemään poikaa.mutta,mies muuttikin nyt samalle paikkakunnalle ja viimeksi eilen oli taas yrittänyt lapseeni olla yhteydessä.eli tässä tilanteessa luulen että on parempi jo tulevan lapsenkin kannalta ettei isästä ole tietoa.

isän kuin äidin, koska vanhemmilla ei ole ollut mitään sopimusta asiata. Lakikin sanoo, että au-lapsen huoltaja on ensisijaisesti äiti yksinään.

Biologisestihan isän tehtävä on vain 10 min seksuaaliakti. Se ei voi antaa mitään luonnollisiam oikeuksia lapseen.

Aioliitto on sopimus siitä, että miehellä on isänoikeudet vaimonsa synnyttämiin lapsiin, myös niihin, jotka eivät ole biologisesti hänen omiaan. Aviomies on avioliitosta syntyneen lapsen isä automaattisesti. Muiden oikeudet ovat harkinnanvaraisia.

Äidin on tärkeätä päättää au-lapsen synnyttyä tahtooko hän, että lapsen isä on kuvioissa mukana. Jos hän ei sitä halua, kannattaa jättää isyys selvittämättä. Harva mies tahtoo elatusmaksuja maksettavakseen. Siksi suurin osa au-isistä ei tuppaudu väkisin tunnustamaan lasta.

en halua ... kirjoitti:

eli syitä on monia miksi tähän ratkaisuun olen päätynyt...tämä mies muuttui täysin kun saimme tietää että vauva on tulossa,ja nimenomaan hän halusi isäksi ensin.ja yhtäkkiä halusi erota minusta ja sen jälkeen vaatinut että lapsi olisi hänellä tasan puoliksi.ja vielä suurempi syy,miksi en halua enää häntä elämääni,hän halusi erotessamme ottaa luokseen asumaan lapseni (12v)joka ei siis ole hänen.oli jo sossussakin käynyt aikeistaan puhumassa ja siellä virkailijat alkoivat epäilemään että olisi saattanyt jopa käyttää hyväksi lastani tai ainakin suunnitellut sellaista,koska oli ostellut hänelle vaikka mitä kalliita lahjoja.ja millaisia viestejä hän oli lapselleni laitellut eromme jälkeen,sellaisia että hänelle jopa haettiin lähestymiskieltoa niiden vuoksi,tosin asia ei mennyt läpi silloin kun olimme jo muuttaneet monensadan km päähän ja ajattelivat ettei tule häiritsemään poikaa.mutta,mies muuttikin nyt samalle paikkakunnalle ja viimeksi eilen oli taas yrittänyt lapseeni olla yhteydessä.eli tässä tilanteessa luulen että on parempi jo tulevan lapsenkin kannalta ettei isästä ole tietoa.

Lue lisää

Nuilla syillä tekisin saman kuin sinä!!!!!!!!Mieluiten turvaisin lapselle turvallisen lapsuuden.En koskaan antas itelle anteeksi,jos olisin nimen kertonu ja altistanu lapsen tuommosen ukon "käsittelyyn" Hyi vi..u!!
Tee, miten parhaimmaksi näet,olet sillä päätöksellä tehnyt lapsestasi varmasti onnellisen:)

Joskus se on aivan välttämätöntäkin, ettei "isä" tule häiritsemään äidin ja lapsen elämää. Miehiä kun on niin monenlaisia.

Kunnollinen mies menee naimisiin ja tekee lapsia oman vaimonsa kanssa eikä harrasta tilapäissuhteita.

Oikeudestaan jättää lapsen isyys selvittämättä, isä voi tunnustaa lapsen omakseen ilman "oikeudessa taistelua". Eli käytännössä meille kävi niin... Isä kävi tunnustamassa lapsen omakseen, lapsen ollessa 5-vuotias. Lapsen synnyttyä hän ei halunnut tätä tehdä, enkä lähtenyt sitä vaatimaan. Sitten lapsen ollessa 5v tuli ilmoitus lastenvalvojalta, että herra XXX on käynyt tunnustamassa lapsen ja samalla minut kutsuttiin "kuulemista" varten lastenvalvojan luokse. Tässä vaiheessa oli jo periaatteessa sama myöntää että herra XXX on lapseni isä virallisestikin. Eli jos olisin kieltänyt asian, olisi se mennyt siinä tapauksessa oikeuteen, tietysti verikokeiden yms. kautta... En vaan tiedä mitä kyseinen herra XXX tässä hyötyi, lapsestaan hän ei ole kiinnostunut edelleenkään ja elaritkin menee perintään. Ero tuli jo odotusaikana ja "isä" aloitti uuden elämän, kuten minäkin. Lapsella on mielestäni oikeus isäänsä ja isällä oikeus lapseensa, mutta meidän tapauksessa tämä on vain "paperi-isä"...