Siskonpeti.
Saattaa olla kertomukseni hieman ”tabu”?
Uskoisin silti, että tällaista on sattunut ennenkin, jopa monessa perheessä.
Asuimme jossakin Suomen ”salomailla”, kaukana urbaanista maailmasta. Ei ollut telkkaria, tietokoneista puhumattakaan. Elimme siis 50-lukua.
Tästä ymmärtää, että en ole aivan nuori ”likka”. Olen jo kypsä nainen, 60 ja plussa.
Kerron silti nuoruusaikojen kokemukseni. Jos ylläpito sen poistaa, en sille mitään voi. Kaikki on silti omakohtaisesti koettua, josta ehkä jotkut palstan lukijat voivat ottaa opikseen.
Olin kahdentoista ikäinen, kun vanhempi veljeni ”Eero”, ollessamme lampaita paimentamassa, eväitämme maistellessamme kysyi:
Ootko sää Anna koskaan aatellu mikä ero on pojilla ja tytöillä?
En alkuun ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Sanoin siis; ”No, ollaanhan me sisko ja veli. Siis, sää oot poika, ja mää oon tyttö”.
Eero jatkoi, samalla kun hän mutusteli hapanleipää suussaan:
” Mut kun…sillon aikonaan kun mentiin yhessä saunaan - lapsena, ei ollu sulla semmosta, meinaan…samaa jalakojen välissä kun mulla”.
Myönsin, että näin oli tosiaan.
Eero jatkoi:
”Kuule Anna, oisko se ihan väärin…meinaan, jos me voitas nähä toesemme silleen…kun sillon pienenä saonassa?”
Muistan, että jäin miettimään mitä veljeni sanoi. Ymmärsin, että olimme ehkä hiukan ”liukkaalla jäällä”.
Olimme kuitenkin täysin kahdestaan, kaukana kotipiiristä, joten alkoi haruksissa tuntua sellainen outo tunne. En tiedä mitä se oli, mutta olimmehan jo paljon vanhempia niistä ajoista kun yhdessä saunoimme.
Muistui mieleen Eeron pieni ”kikkeli”, jota olisin halunnut koskettaa, mutta en uskaltanut.
Älysin, että Eerolla oli mielessä samat ajatukset. Ehkä hänkin muisti yhteiset, lapsuudenaikaiset yhteissaunomisemme, tietysti vanhempiemme mukana tapahtuneet.
Käsitin, että hän ehkä halusi tutustua minuun, samalla tavalla kuin minä häneen – tosin seksuaaliselta pohjalta.
Koska olen jo ”vanaha naenen”, uskallan kertoa mitä siellä paimenniityllä tapahtui.
Eero avasi housujensa napit. Ei silloin vielä ollut vetoketjuja housuissa. Hän paljasti seisovan, vaikka ei kovinkaan ison pippelinsä.
Hän kysyi: ”onko tämä yhtään kasvanut siitä kun yhdessä saunoimme?”
Katseeni siirtyi hänen kovaan kaluunsa. Halusin tarttua siihen, mutta en uskaltanut. Se näytti liian paksulta ja kovalta.
Vastasin siis:
Kuule Eero – et ole enää sama kuin silloin lapsena.
Entäs itse? Eero kysyi.
Ymmärsin mitä hän tarkoitti. Kohotin siis hieman hameeni helmaa. Vain sen verran, että hän sai aavistuksen alastomasta pimpsastani.
Huomatkaa, että siihen aikaan tytöt eivät aina käyttäneet alushousuja. Pilluuni oli alkanut kertyä karvoja, ei mitään isoa puskaa, mutta isot häpyhuuleni olivat silti ohuiden karvojen peitossa.
Paljastettuani häpyni, laukesi kaikki eräänlaiseen holtittomaan nautintoon.
Eero kumartui hameeni alle, jossa hän alkoi nuolla karvaista häpyäni.
Moraalisesti olin täysin neutraali. En siis välittänyt vähääkään siitä, että pelmusin oman veljeni kanssa.
”Voe Eero, lopeta. Tuntuu liian makkeelle, huusin.
Eero vain jatkoi.
En voinut olla tarttumatta hänen kivikovaan kaluunsa. Ohjasin sen lopulta, jo siinä vaiheessa tosi märkään pimpsaani. Tunsin kuinka hänen paksu ja kova terskansa painui – hiljaa ja hyväillen pilluuni.
Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta muistikuvat, entisestä, ihanasta, kielletystä yhtymisestä, saa minut vielä vanhoilla päivilläkin kiimaiseksi.
Kerronpa siis, että olemme jatkaneet näitä ”rakasteluja” aivan tähän päivään saakka. Veljeni Eero käy luonani noin kerran kuussa.
Hänellä on oma vaimo, mutta, kuten hän tavatessamme kertoo:
”Sinä Anna ja minä”, vain me pystymme TÄYDELLISESTI tyydyttämään toisemme.”
Yhdyn siihen, koska vain Eero ja minä, pystymme edelleenkin saavuttamaan täydellisen yhteyden ja hekuman huipun.
Haluaisin kertoa lähemmin intiimeistä tapaamisistamme, mutta odotan palstanvalvojan tuomiota, eli sitä, saanko jatkaa kertomustani.
Siihen asti siis – kuulumisiin.
Terveisin ”Anna”.
Saattaa olla kertomukseni hieman ”tabu”?
Uskoisin silti, että tällaista on sattunut ennenkin, jopa monessa perheessä.
Asuimme jossakin Suomen ”salomailla”, kaukana urbaanista maailmasta. Ei ollut telkkaria, tietokoneista puhumattakaan. Elimme siis 50-lukua.
Tästä ymmärtää, että en ole aivan nuori ”likka”. Olen jo kypsä nainen, 60 ja plussa.
Kerron silti nuoruusaikojen kokemukseni. Jos ylläpito sen poistaa, en sille mitään voi. Kaikki on silti omakohtaisesti koettua, josta ehkä jotkut palstan lukijat voivat ottaa opikseen.
Olin kahdentoista ikäinen, kun vanhempi veljeni ”Eero”, ollessamme lampaita paimentamassa, eväitämme maistellessamme kysyi:
Ootko sää Anna koskaan aatellu mikä ero on pojilla ja tytöillä?
En alkuun ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Sanoin siis; ”No, ollaanhan me sisko ja veli. Siis, sää oot poika, ja mää oon tyttö”.
Eero jatkoi, samalla kun hän mutusteli hapanleipää suussaan:
” Mut kun…sillon aikonaan kun mentiin yhessä saunaan - lapsena, ei ollu sulla semmosta, meinaan…samaa jalakojen välissä kun mulla”.
Myönsin, että näin oli tosiaan.
Eero jatkoi:
”Kuule Anna, oisko se ihan väärin…meinaan, jos me voitas nähä toesemme silleen…kun sillon pienenä saonassa?”
Muistan, että jäin miettimään mitä veljeni sanoi. Ymmärsin, että olimme ehkä hiukan ”liukkaalla jäällä”.
Olimme kuitenkin täysin kahdestaan, kaukana kotipiiristä, joten alkoi haruksissa tuntua sellainen outo tunne. En tiedä mitä se oli, mutta olimmehan jo paljon vanhempia niistä ajoista kun yhdessä saunoimme.
Muistui mieleen Eeron pieni ”kikkeli”, jota olisin halunnut koskettaa, mutta en uskaltanut.
Älysin, että Eerolla oli mielessä samat ajatukset. Ehkä hänkin muisti yhteiset, lapsuudenaikaiset yhteissaunomisemme, tietysti vanhempiemme mukana tapahtuneet.
Käsitin, että hän ehkä halusi tutustua minuun, samalla tavalla kuin minä häneen – tosin seksuaaliselta pohjalta.
Koska olen jo ”vanaha naenen”, uskallan kertoa mitä siellä paimenniityllä tapahtui.
Eero avasi housujensa napit. Ei silloin vielä ollut vetoketjuja housuissa. Hän paljasti seisovan, vaikka ei kovinkaan ison pippelinsä.
Hän kysyi: ”onko tämä yhtään kasvanut siitä kun yhdessä saunoimme?”
Katseeni siirtyi hänen kovaan kaluunsa. Halusin tarttua siihen, mutta en uskaltanut. Se näytti liian paksulta ja kovalta.
Vastasin siis:
Kuule Eero – et ole enää sama kuin silloin lapsena.
Entäs itse? Eero kysyi.
Ymmärsin mitä hän tarkoitti. Kohotin siis hieman hameeni helmaa. Vain sen verran, että hän sai aavistuksen alastomasta pimpsastani.
Huomatkaa, että siihen aikaan tytöt eivät aina käyttäneet alushousuja. Pilluuni oli alkanut kertyä karvoja, ei mitään isoa puskaa, mutta isot häpyhuuleni olivat silti ohuiden karvojen peitossa.
Paljastettuani häpyni, laukesi kaikki eräänlaiseen holtittomaan nautintoon.
Eero kumartui hameeni alle, jossa hän alkoi nuolla karvaista häpyäni.
Moraalisesti olin täysin neutraali. En siis välittänyt vähääkään siitä, että pelmusin oman veljeni kanssa.
”Voe Eero, lopeta. Tuntuu liian makkeelle, huusin.
Eero vain jatkoi.
En voinut olla tarttumatta hänen kivikovaan kaluunsa. Ohjasin sen lopulta, jo siinä vaiheessa tosi märkään pimpsaani. Tunsin kuinka hänen paksu ja kova terskansa painui – hiljaa ja hyväillen pilluuni.
Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta muistikuvat, entisestä, ihanasta, kielletystä yhtymisestä, saa minut vielä vanhoilla päivilläkin kiimaiseksi.
Kerronpa siis, että olemme jatkaneet näitä ”rakasteluja” aivan tähän päivään saakka. Veljeni Eero käy luonani noin kerran kuussa.
Hänellä on oma vaimo, mutta, kuten hän tavatessamme kertoo:
”Sinä Anna ja minä”, vain me pystymme TÄYDELLISESTI tyydyttämään toisemme.”
Yhdyn siihen, koska vain Eero ja minä, pystymme edelleenkin saavuttamaan täydellisen yhteyden ja hekuman huipun.
Haluaisin kertoa lähemmin intiimeistä tapaamisistamme, mutta odotan palstanvalvojan tuomiota, eli sitä, saanko jatkaa kertomustani.
Siihen asti siis – kuulumisiin.
Terveisin ”Anna”.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoita minulle
on kokemusta
ma78( at )luukku.com
( at ) on @
ihana juttu,,,JATKA!