Herkkyyskausi

En tiennyt, mihin tämän kirjoittaisin, joten kirjoitan tänne.

Minulla on elämän varrella ollut useita ns. herkkyyskausia, jolloin olen kokenut useita (lähes päivittäin) jonkin sortin paranormaaleja ilmiöitä. Ne ovat ilmenneet hahmoina, ääninä, ennustuksina ja enteinä. Sekä unissa että valveilla.

Tämmöisiä kausia oli lapsena useampi, teininä muutama ja aikuisiällä kokemuset ovat rajoittuneet muutamaan harvaan, mutta huomattavasti voimakkaampaan. Esim. hahmot olen nähnyt selvemmin ja he ovat olleet suuremmassa vuorovaikutuksessa minuun.

Nyt näitä juttuja on alkanut taas tapahtua, enkä oikein tiedä, miten niihin pitäisi reagoida. Kävin lapseni kanssa viikko sitten ulkona kävelyllä ja jo ulos lähtiessäni tiesin tapaavani kaksi nuorta miestä. Tiesin, että nämä miehet pysäyttäisivät minut ja tulisivat juttelemaan kanssani. Ja näin kävi. He puhuivat asiasta, jota olen miettinyt paljon viime päivinä ja sanoinkin sen heille. Normaalisti en olisi pysähtynyt kuuntelemaan, mutta nyt pysähdyin. He siis puhuivat evoluutiosta. En sitten tiedä miksi :P

Tänään aamulla heräsin siihen, että kaksi miestä puhui makuuhuoneessamme. Keskustelivat ihan normaalilla puheäänellä, sanoista en saanut selvää. Luulin, että radio oli päällä ja nousin tarkistamaan, mutta siihen äänet loppuivat. Radio oli kiinni.

Muutenkin minulla on kummallinen häiriintynyt olo siitä, että asunnossamme on jotain. Tunnen välillä, että minua tökitään, lähinnä otsaan :) Lapseni (1v) saa ajoittain kauhukohtausia unissaan, herää hysteerisenä huutamaan, eikä rauhoitu kunnolla. Hän myös vilkuttelee seinille ja osoittelee kysyvästi paikkoihin, joissa ei ole mitään. Hän saattaa myös ujostella jotakuta, vaikka olisimme kahden (tulee syliin, vilkuilee tyhjälle sohvalle, ei tohdi koskea leluihinsa, toimii samoin kun normaaleissa tilanteissa, joissa on vieraita ihmisiä mukana). Tunnen myös, että joku on vahvasti läsnä lapseni lähettyvillä. En uskalla jättää lasta nukkumaan yksin suljetun oven taakse. En varsinaisesti usko, että kukaan lapselleni pahaa haluaisi, mutta jonkun vieraan läsnäolo hänen lähellään on hyvin vahva ja se jos mikä pelottaa minua.

Koen olevani suhteellisen järkevä ihminen :) en mikään hihhuli tai sokeasti paranormaaleihin asioihin uskova. Mieluusti uskoisin turvallisen välimatkan päästä. Minulla on vahva tunne siitä, että jotain on tapahtumassa nyt ja tavallaan se on positiivinen tunne, mutta se, että lapseni on tässä mukana karmii ja kovasti. Mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä vai pitäisikö nyt vain pitää silmät kiinni ja olla välittämättä?