Elämä, sattuu
jokainen askel
tuntuu kipuna
jokainen aamu
herää tuntemaan
kääntyy, kuuntelee
nousee, laahutuu
uuteen päivään
ilta, nukkumaan
unohdus unessa
yölläkin herää
minään käpertyy
aamu, odotus
entä sitten
kun ei tunne
onko edes
elossa
jokainen askel
tuntuu kipuna
jokainen aamu
herää tuntemaan
kääntyy, kuuntelee
nousee, laahutuu
uuteen päivään
ilta, nukkumaan
unohdus unessa
yölläkin herää
minään käpertyy
aamu, odotus
entä sitten
kun ei tunne
onko edes
elossa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tunnen tuon kaltaisen tuskan, luulen että sen tuntee jokaainut kunhan on jonkunkin vuoden elänyt, kokenut kolhuja ja saanut lommoja pirtaansa.
Mutta hauskin hymyhän lähteekin harvenneiden hampaiden lomasta, olethan huomannut, niin että kärsi ystäväni kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
sano sika karsinassaan. Toki on koettu tuota sieluntuskaakin, mutta tämän kirjoitin ihan toisesta syystä. Oisin pukannut sen tuonne lemmenpuolelle, josko sieluntuskasta olisi tämä. Mutta kuten tuli mainittua, tietääpähän, että on elossa. :)
tuolla rr:n puolella jonkun runossa erään
lauseen, jota olen jossain omassa runossani käyt-
tänyt. Mielestäni se sopii hyvin tähän Sinunkin
runosi sisään
' olen ja en ole täällä '
On nimittäin niin tuttuja tuntemuksia runosi,
ja tuo lause kuin täydentää niitä.
tosissaan, ' olen ja en ole täällä ' , sopivasti doupattuna, nimittäin. Ei sopisi nauraa, edes itselleen tässä asiassa, mutta eipä huvita itkeäkään. Kivä, että lukaisit tämänkin kommentoiden.:)
doupattuna edelleen, kirjoitusvirhekin runossa siis: laahautuu... et silleen:).