ero vai sinnittely?

2v. seurustelu

Olen seurustellut poikakaverini kanssa kohta 2 vuotta. Koko tän ajan oon yrittäny opetaa perus taloudenhoitoa (hän muutti suoraan äitiltä mun luo) ja eikä vieläkään osaa/haluu. Mulla menee nykyään heti hermot ku hän ei "osaa" mitään. Joskus tuntuu ettei hän haluakkaan ja ottaa mut ittestään selvänä. Oon yrittänyt kaikkea vihjailu, käskeny, itkeny ja raivonnu, mikään ei mene perille!
Tuntuu että oon yrittänyt kaikkeni ja en enää vaan jaksa. Poikaystäväni syyllistää ku en oo valmis yrittämään meijän suhteen eteen tarpeeks.? Ainut asia joka pitää mut tääl on se että rakastan häntä. Pitäiskö mun vaan jatkaa yrittämistä vai siirtyä eteenpäin?

200

47606

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tristar

      Miehen on elettävä vähän aikaa omassa taloudessaan. Vituttaahan se varmasti jos ilmaisen kodinhoitajan menettää, mutta seurusteleeko hän kanssasi kokkaamisen, tiskaamisen ja silittäjän saadakseen vai koska haluaa olla kanssasi?

      Mies on saatava muuttamaan eri kämppään siis hetkeksi. Puoli vuotta riittänee kouluttamaan edes hiukan, ymmärtämään mitä taloudessa pitää tehdä, jokaisen joka siinä asuu. Seurustelua ei toki tarvitse lopettaa erilleen muuton vuoksi, ei mikään laki sano että saman katon alla on asuttava ollakseen yhdessä.

      ***

      • Kokemusta on

        Olipa kiinnostava viesti. Voisin sanoa kokemuksesta, että etäisyyden ottaminen kannattaa.

        Minä sain kodin epäjärjestyksestä paskat niskaani, kun en viitsinyt passata aikuista miestä ja jätin tiskaamiset ja siivoamiset vähemmälle, kun huomasin, että mies halua olla nk. vapaamatkustaja. HÄn oli tottunut kotonaan siihen, että isä on tällainen kodin kävelevä lompakko,jonka tarvii vain istua pöytään tai tv:n ääreen ja kodinhengetär osoittaaa "rakkauttaan" huushollaamalla.

        Minä taas alusta asti ilmoitin, että kotityöt jaetaan aina renkaanvaihdosta, lampun vaihtamiseen, tiskaamiseen jne. Vaatehuollon halusin ottaa omiin käsiin täysin tietyistä syistä.

        Nyt asutaan eri osoitteissa "epäsiisteyteni" vuoksi, siis olemme eronneet. Aikuisen ikänsä parisuhteessa eläneenä mies tarvitsi "omaa aikaa", jota minä en taas tarvinnut suuren osan aikuisiästäni itsekseni eläneenä.

        Eli kannattaa miettiä, miten paljon se kumppani on valmis ottamaan sinua huomioon ja kantamaan vastuuta. Kodinhoito tarjoaa hyviä testitilanteita.

        TErkuin Tinka

      • Plussat ja miinukset paperi...
        Kokemusta on kirjoitti:

        Olipa kiinnostava viesti. Voisin sanoa kokemuksesta, että etäisyyden ottaminen kannattaa.

        Minä sain kodin epäjärjestyksestä paskat niskaani, kun en viitsinyt passata aikuista miestä ja jätin tiskaamiset ja siivoamiset vähemmälle, kun huomasin, että mies halua olla nk. vapaamatkustaja. HÄn oli tottunut kotonaan siihen, että isä on tällainen kodin kävelevä lompakko,jonka tarvii vain istua pöytään tai tv:n ääreen ja kodinhengetär osoittaaa "rakkauttaan" huushollaamalla.

        Minä taas alusta asti ilmoitin, että kotityöt jaetaan aina renkaanvaihdosta, lampun vaihtamiseen, tiskaamiseen jne. Vaatehuollon halusin ottaa omiin käsiin täysin tietyistä syistä.

        Nyt asutaan eri osoitteissa "epäsiisteyteni" vuoksi, siis olemme eronneet. Aikuisen ikänsä parisuhteessa eläneenä mies tarvitsi "omaa aikaa", jota minä en taas tarvinnut suuren osan aikuisiästäni itsekseni eläneenä.

        Eli kannattaa miettiä, miten paljon se kumppani on valmis ottamaan sinua huomioon ja kantamaan vastuuta. Kodinhoito tarjoaa hyviä testitilanteita.

        TErkuin Tinka

        Minullekin tulee heti mieleen ajatus, ettäjollei suhde parin vuoden aikana pelitä, se ei pelitä myöhemminkään. Jos kyse on vain asioitten järjestelystä, sen pitäisi onnistua aikuisten kesken keskustelemalla. Olen itse mies ja pidän suorasta, rauhallisesta neuvottelusta, jossa kotihommat yms vastuualueet jaetaan ja joita päivitetään tarpeen mukaan ja joista voidaan keskustella milloin on sen aika.

        Jos toimeen tulemattomuudessa on kyse luonteitten erisuhtaisuudesta tai täysin eri aaltopituuksilla elämisestä, en usko sen koskaan muuttuvan. Minulla on tästä karvasta kokemusta, vaikka edelleen sinnittelenkin. Mietin silti nykyisin eroa jatkuvasti.

        Molempien tulee ottaa vastuuta arkihommista, jotta elo sujuu mahdollisimman vaivatta. Jää aikaa lepoon ja lopulta suhteen henkisemmille puolille. vaikka suhde toimisi henkisellä tasolla täydellisesti (utopiaa), ja arkitaso mättää, arkitaso tappaa helposti muut suhteen ulottuvuudet.

        Se on sen verran voimakas toiseen vaikuttava asia. pienillä teoilla kerromme suhtautumisestamme toiseen. Se toimii molempiin suuntiin.

        Oppikirjojen mukaan (jotka olen todennut paikkansa pitäsiksi) mies kaipaa suhteessaan ennen muuta kunnioitusta ja pitää ristiriitatilenteissa loppuun saakka kiinni ensisijaisesti asemastaan, naiselle suhde itsessään on loppuun saakka taistelemisen arvoinen asia. Minusta tämä on hyvä ottaa huomioon asioista neuvotellesssa.

        Selkeät rajat, hommien jako, sopimukset ja asioiden rauhallinen käsittelytapa ja - tahti auttavat asioiden järjestelyä.

        Molemmille sukupuolille löytyvät myös keinot osoittaa huomiota velvollisuuksien ohella näissä eri piirteissä.

      • tiktaktik
        Kokemusta on kirjoitti:

        Olipa kiinnostava viesti. Voisin sanoa kokemuksesta, että etäisyyden ottaminen kannattaa.

        Minä sain kodin epäjärjestyksestä paskat niskaani, kun en viitsinyt passata aikuista miestä ja jätin tiskaamiset ja siivoamiset vähemmälle, kun huomasin, että mies halua olla nk. vapaamatkustaja. HÄn oli tottunut kotonaan siihen, että isä on tällainen kodin kävelevä lompakko,jonka tarvii vain istua pöytään tai tv:n ääreen ja kodinhengetär osoittaaa "rakkauttaan" huushollaamalla.

        Minä taas alusta asti ilmoitin, että kotityöt jaetaan aina renkaanvaihdosta, lampun vaihtamiseen, tiskaamiseen jne. Vaatehuollon halusin ottaa omiin käsiin täysin tietyistä syistä.

        Nyt asutaan eri osoitteissa "epäsiisteyteni" vuoksi, siis olemme eronneet. Aikuisen ikänsä parisuhteessa eläneenä mies tarvitsi "omaa aikaa", jota minä en taas tarvinnut suuren osan aikuisiästäni itsekseni eläneenä.

        Eli kannattaa miettiä, miten paljon se kumppani on valmis ottamaan sinua huomioon ja kantamaan vastuuta. Kodinhoito tarjoaa hyviä testitilanteita.

        TErkuin Tinka

        Hyvä, Tinka, ettet jatkanut suhdetta. Tämäkin minun kaverini vaan halusi lisää omaa vapaaaikaa, eikä ottanut huomioon lainkaan minun tarpeitani vaan omat tarpeensa ainoastaan. Minäkin olen sitä mieltä, että parisuhteessa hoidetaan yhdessä työt, eikä yksin. Nyt en enää koe olevani edes parisuhteessa kun olen ollut erossa 1vuoden 7 kk joitain päiviä. Nyt hänellä on omaa vapaa aikaa kun elää vanhempiensa luona passattavana ja äiti ja isä tekevät melkein kaikki työt. "Voi, voi"! Kasvanneeko tällaisista miehistä koskaan itsenäisiä ihmisiä, vaan jäävätkö loppu elämäkseen vanhoiksipojiksi. Kuka haluaa miehen, jota joutuu aina passaamaan? En minä ainakaan.

      • tredje
        Kokemusta on kirjoitti:

        Olipa kiinnostava viesti. Voisin sanoa kokemuksesta, että etäisyyden ottaminen kannattaa.

        Minä sain kodin epäjärjestyksestä paskat niskaani, kun en viitsinyt passata aikuista miestä ja jätin tiskaamiset ja siivoamiset vähemmälle, kun huomasin, että mies halua olla nk. vapaamatkustaja. HÄn oli tottunut kotonaan siihen, että isä on tällainen kodin kävelevä lompakko,jonka tarvii vain istua pöytään tai tv:n ääreen ja kodinhengetär osoittaaa "rakkauttaan" huushollaamalla.

        Minä taas alusta asti ilmoitin, että kotityöt jaetaan aina renkaanvaihdosta, lampun vaihtamiseen, tiskaamiseen jne. Vaatehuollon halusin ottaa omiin käsiin täysin tietyistä syistä.

        Nyt asutaan eri osoitteissa "epäsiisteyteni" vuoksi, siis olemme eronneet. Aikuisen ikänsä parisuhteessa eläneenä mies tarvitsi "omaa aikaa", jota minä en taas tarvinnut suuren osan aikuisiästäni itsekseni eläneenä.

        Eli kannattaa miettiä, miten paljon se kumppani on valmis ottamaan sinua huomioon ja kantamaan vastuuta. Kodinhoito tarjoaa hyviä testitilanteita.

        TErkuin Tinka

        Ei ero ole mikään vastaus. Nöyrä asenne nainen suhteessa mieheen ja mies suhteessa naiseen ovat aa ja oo. Rukoilkaa että Jumala antaisi teille kummallenkin viisautta.

      • just joo..tota....
        tredje kirjoitti:

        Ei ero ole mikään vastaus. Nöyrä asenne nainen suhteessa mieheen ja mies suhteessa naiseen ovat aa ja oo. Rukoilkaa että Jumala antaisi teille kummallenkin viisautta.

        tuo oli täyttä puppua....

      • mullekkin
        Kokemusta on kirjoitti:

        Olipa kiinnostava viesti. Voisin sanoa kokemuksesta, että etäisyyden ottaminen kannattaa.

        Minä sain kodin epäjärjestyksestä paskat niskaani, kun en viitsinyt passata aikuista miestä ja jätin tiskaamiset ja siivoamiset vähemmälle, kun huomasin, että mies halua olla nk. vapaamatkustaja. HÄn oli tottunut kotonaan siihen, että isä on tällainen kodin kävelevä lompakko,jonka tarvii vain istua pöytään tai tv:n ääreen ja kodinhengetär osoittaaa "rakkauttaan" huushollaamalla.

        Minä taas alusta asti ilmoitin, että kotityöt jaetaan aina renkaanvaihdosta, lampun vaihtamiseen, tiskaamiseen jne. Vaatehuollon halusin ottaa omiin käsiin täysin tietyistä syistä.

        Nyt asutaan eri osoitteissa "epäsiisteyteni" vuoksi, siis olemme eronneet. Aikuisen ikänsä parisuhteessa eläneenä mies tarvitsi "omaa aikaa", jota minä en taas tarvinnut suuren osan aikuisiästäni itsekseni eläneenä.

        Eli kannattaa miettiä, miten paljon se kumppani on valmis ottamaan sinua huomioon ja kantamaan vastuuta. Kodinhoito tarjoaa hyviä testitilanteita.

        TErkuin Tinka

        Entinen poikaystäväni oli todella epäsiisti henkilö ja tietenkin "syytti" minua kun kämppä oli sekaisin. Huom. Emme asuneet yhdessä, vaan minulla oli oma pieni yksiöni ja hänellä oma kaksio, jota ilmeisesti minun olisi pitänyt siivota.

        Välillä oli silti jo oman mielenterveyden takia pakko tiskata hänen luonaan kun kaikki astiat lojuivat kasoissa tiskipöydällä haisemassa... yök. Likapyykit lojuivat pitkin kämppää, puhumattakaan hänen kissansa kakkakipasta joka tursusi yli. Laiskuuttaan hän tyhjensi koko kipan sisällön aina silloin tällöin vessanpyttyyn...tiedätte varmaan miten siinä kävi... Jatkossa hän vannoi paakkuuntumattoman hiekan nimeen vaikka tyhmempikin tajuaa että paakkuuntuva on parempi kunhan siivoaa kipan päivittäin...

        Kuitenkin suihkussa hän kävi kaksi kertaa päivässä, kaikki muu siisteys tökki pahasti-parasta oli kun hänen äitinsä oli ihmetellyt kuinka epäsiisti tyttöystävä hänen pojallaan on kun ei edes hellaakaan siivoa, no haloo! Poikansa kämppä ja pojan laittamat ruuat.

        Turha edes kertoa miksi silloin joskus erottiin...

      • tredje
        just joo..tota.... kirjoitti:

        tuo oli täyttä puppua....

        Mikäli on kyse parisuhteesta, ei avoliitosta se on sielujemme vihollisesta nro 1

      • rohofeetta
        just joo..tota.... kirjoitti:

        tuo oli täyttä puppua....

        JUMALAN JOHDATUSTA EIKÄ MITÄÄN OMAN HIMOMAAILMAN PAKKOPULLAA

      • Nimetön
        Kokemusta on kirjoitti:

        Olipa kiinnostava viesti. Voisin sanoa kokemuksesta, että etäisyyden ottaminen kannattaa.

        Minä sain kodin epäjärjestyksestä paskat niskaani, kun en viitsinyt passata aikuista miestä ja jätin tiskaamiset ja siivoamiset vähemmälle, kun huomasin, että mies halua olla nk. vapaamatkustaja. HÄn oli tottunut kotonaan siihen, että isä on tällainen kodin kävelevä lompakko,jonka tarvii vain istua pöytään tai tv:n ääreen ja kodinhengetär osoittaaa "rakkauttaan" huushollaamalla.

        Minä taas alusta asti ilmoitin, että kotityöt jaetaan aina renkaanvaihdosta, lampun vaihtamiseen, tiskaamiseen jne. Vaatehuollon halusin ottaa omiin käsiin täysin tietyistä syistä.

        Nyt asutaan eri osoitteissa "epäsiisteyteni" vuoksi, siis olemme eronneet. Aikuisen ikänsä parisuhteessa eläneenä mies tarvitsi "omaa aikaa", jota minä en taas tarvinnut suuren osan aikuisiästäni itsekseni eläneenä.

        Eli kannattaa miettiä, miten paljon se kumppani on valmis ottamaan sinua huomioon ja kantamaan vastuuta. Kodinhoito tarjoaa hyviä testitilanteita.

        TErkuin Tinka

        Kyllä tämän päivän parisuhteessa joutuu ottamaan etäisyyttä ettei mene hermot. Luulen että enemistö naisista on uusavuttomia kuin miehistä jotka saa edes armeijassa jonkunlaisen koulutuksen. Joo jaetaan kaikki kotityöt mutta kun äiti on pessyt vaatteet ja siivonnut niin eihän se pikkuprinsessa osaa edes imuroida(OLEN JOUTUNUT OPETTAMAAN MUUTAMAA) niin miten käy autonrenkaiden vaihto joopa joo... jos olaan tasaarvoisia niin kynnet katki renkaita vaihtamaan tuiskussa ja pakkasessa. Ei kannata olla ritari jos ei prinsessoja enää ole. Sinne ulos nainen lumitöihin omalla vuorolla ja itse vähän imuroi muutaman minuutin kyllä tasaarvo on hienoa.

      • Potuttaatio
        just joo..tota.... kirjoitti:

        tuo oli täyttä puppua....

        ja pistä paistinpannukin kahtia ja se räkänokka takaisin äiteen luo kasvamaan. Korkoahan se ei enää kasva, eikä mieheksi, mutta jos sillä vaikka parta kasvaisi.

      • nainenxcgfrttr

        Se on ihan sinusta kiinni, haluatko, miehen, jota passata jatkuvasti. Ajattelepa, kun teille tulee lapsi, et pysty tekemään enää kaikkea yksin. HAluatko sitten yh:na erota. Itse oletan, että myös mies osallistuu perheen kodin asioihin.

      • muuttaa vain....
        Plussat ja miinukset paperi... kirjoitti:

        Minullekin tulee heti mieleen ajatus, ettäjollei suhde parin vuoden aikana pelitä, se ei pelitä myöhemminkään. Jos kyse on vain asioitten järjestelystä, sen pitäisi onnistua aikuisten kesken keskustelemalla. Olen itse mies ja pidän suorasta, rauhallisesta neuvottelusta, jossa kotihommat yms vastuualueet jaetaan ja joita päivitetään tarpeen mukaan ja joista voidaan keskustella milloin on sen aika.

        Jos toimeen tulemattomuudessa on kyse luonteitten erisuhtaisuudesta tai täysin eri aaltopituuksilla elämisestä, en usko sen koskaan muuttuvan. Minulla on tästä karvasta kokemusta, vaikka edelleen sinnittelenkin. Mietin silti nykyisin eroa jatkuvasti.

        Molempien tulee ottaa vastuuta arkihommista, jotta elo sujuu mahdollisimman vaivatta. Jää aikaa lepoon ja lopulta suhteen henkisemmille puolille. vaikka suhde toimisi henkisellä tasolla täydellisesti (utopiaa), ja arkitaso mättää, arkitaso tappaa helposti muut suhteen ulottuvuudet.

        Se on sen verran voimakas toiseen vaikuttava asia. pienillä teoilla kerromme suhtautumisestamme toiseen. Se toimii molempiin suuntiin.

        Oppikirjojen mukaan (jotka olen todennut paikkansa pitäsiksi) mies kaipaa suhteessaan ennen muuta kunnioitusta ja pitää ristiriitatilenteissa loppuun saakka kiinni ensisijaisesti asemastaan, naiselle suhde itsessään on loppuun saakka taistelemisen arvoinen asia. Minusta tämä on hyvä ottaa huomioon asioista neuvotellesssa.

        Selkeät rajat, hommien jako, sopimukset ja asioiden rauhallinen käsittelytapa ja - tahti auttavat asioiden järjestelyä.

        Molemmille sukupuolille löytyvät myös keinot osoittaa huomiota velvollisuuksien ohella näissä eri piirteissä.

        ihteään. Jos noin alussa suhdetta on vaikeata sujuttaa arkea, niin missä ne plussat on, joihin toisissanne ihastuitte? Pidemmässä suhteessa voi olla sattunut kaikenlaista, tai on ajauduttu erilleen.

      • MiiU1
        Potuttaatio kirjoitti:

        ja pistä paistinpannukin kahtia ja se räkänokka takaisin äiteen luo kasvamaan. Korkoahan se ei enää kasva, eikä mieheksi, mutta jos sillä vaikka parta kasvaisi.

        Tuommosia miehiä piisaa, ja jos ne on oppinu siihen että äiti passaa ni ei se siitä muutu vaikka nainen vaihtuu. Ei kannata määräänsä kauempaa katella jos ei miehellä oo pienintäkään yritystä muuttaa tapojaan.

      • nami33
        Plussat ja miinukset paperi... kirjoitti:

        Minullekin tulee heti mieleen ajatus, ettäjollei suhde parin vuoden aikana pelitä, se ei pelitä myöhemminkään. Jos kyse on vain asioitten järjestelystä, sen pitäisi onnistua aikuisten kesken keskustelemalla. Olen itse mies ja pidän suorasta, rauhallisesta neuvottelusta, jossa kotihommat yms vastuualueet jaetaan ja joita päivitetään tarpeen mukaan ja joista voidaan keskustella milloin on sen aika.

        Jos toimeen tulemattomuudessa on kyse luonteitten erisuhtaisuudesta tai täysin eri aaltopituuksilla elämisestä, en usko sen koskaan muuttuvan. Minulla on tästä karvasta kokemusta, vaikka edelleen sinnittelenkin. Mietin silti nykyisin eroa jatkuvasti.

        Molempien tulee ottaa vastuuta arkihommista, jotta elo sujuu mahdollisimman vaivatta. Jää aikaa lepoon ja lopulta suhteen henkisemmille puolille. vaikka suhde toimisi henkisellä tasolla täydellisesti (utopiaa), ja arkitaso mättää, arkitaso tappaa helposti muut suhteen ulottuvuudet.

        Se on sen verran voimakas toiseen vaikuttava asia. pienillä teoilla kerromme suhtautumisestamme toiseen. Se toimii molempiin suuntiin.

        Oppikirjojen mukaan (jotka olen todennut paikkansa pitäsiksi) mies kaipaa suhteessaan ennen muuta kunnioitusta ja pitää ristiriitatilenteissa loppuun saakka kiinni ensisijaisesti asemastaan, naiselle suhde itsessään on loppuun saakka taistelemisen arvoinen asia. Minusta tämä on hyvä ottaa huomioon asioista neuvotellesssa.

        Selkeät rajat, hommien jako, sopimukset ja asioiden rauhallinen käsittelytapa ja - tahti auttavat asioiden järjestelyä.

        Molemmille sukupuolille löytyvät myös keinot osoittaa huomiota velvollisuuksien ohella näissä eri piirteissä.

        Olen kanssasi ihan samaa mieltä,aivan kuin olisit puhunut minun suullani.Harmi ettet ole minun aviomieheni!

    • fisutt

      Olet siis vihjaillu, käskeny, itkeny ja raivonnu. Mitä jos kokeilisit opettamista?

      Ihan voi myös kokemuksen kautta näyttää mitä tapahtuu jos jättää ne kotityöt tekemättä, villakoirat juoksee jaloissa ja tiskit kerääntyy ja astiat alkaa loppumaan, olisiko ideaa?

      • monella tavalla

        Kyllähän pikku-rouva sanoi jo tokalla rivillä yrittäneensä opettaa... sitten vasta päästiin raivoamiseen ja muihin naisellisiin tapoihin ;).
        Olen ehdottomasti samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Pojat pitää lähettää äidin helmoista omiin poikamiesbokseihinsa tutustumaan elämän realiteetteihin. Sitten, jos luoja suo valveutuneen naisen rinnalle, hän on valmis kantamaan kortensa taloudenpidon lopputtomaan suohon.

        Ja tämäkin toteutuu vain, jos nainen tajuaa pitää kiinni kaikissa (KAIKISSA) tilanteissa tasavertaisesta kumppanuudesta myös taloudenpidossa. Hyväkin mies menee yleensä pilalle viimeistään silloin, kun perheeseen syntyy lapsi tai pari. Pikku-äityli kun osaa tehdä itse kaiken paremmin...

        tallaisia terveisiä lähettää yksi pösilö-äiti, joka luuli, että maailma, parisuhde ja perhe pelastuu jos teen kaiken ja aivan kaiken ihan yksin sekä passaan mieheni piloille. piloillehan se menikin.

      • fisutt

        Niinpäs siellä olikin, että olet yrittänyt opettaa, sori huolimaton lukemiseni! En itse kyllä näkisi ratkaisuna pois muuttamista, minun avomieheni on asunut kyllä yksin ennen yhteen muuttoa ja osaa kyllä kotihommat, mutta se ei takaa, että hän niitä tekisi. Yksinkertaisesti kai helpompi jättää tekemättä ja kuunnella valitusta kun minä ne jossain vaiheessa joka tapauksessa teen.

        Haluaisinkin sanoa kaikille äideille, opettakaa niille lapsille kodin hoitoa! Nykyaikana kun lapset lellitään piloille niin tuloksena on uusavuttomia aikuisia. Vaikka se alle 10-vuotiaana olikin hankalaa kantaa pitkät rappuset sitä imuria omaan huoneeseen niin on siitä ollut hyötyäkin, ei voi sanoa omalle äidille kuin kiitos!

      • suhde pilalle
        monella tavalla kirjoitti:

        Kyllähän pikku-rouva sanoi jo tokalla rivillä yrittäneensä opettaa... sitten vasta päästiin raivoamiseen ja muihin naisellisiin tapoihin ;).
        Olen ehdottomasti samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Pojat pitää lähettää äidin helmoista omiin poikamiesbokseihinsa tutustumaan elämän realiteetteihin. Sitten, jos luoja suo valveutuneen naisen rinnalle, hän on valmis kantamaan kortensa taloudenpidon lopputtomaan suohon.

        Ja tämäkin toteutuu vain, jos nainen tajuaa pitää kiinni kaikissa (KAIKISSA) tilanteissa tasavertaisesta kumppanuudesta myös taloudenpidossa. Hyväkin mies menee yleensä pilalle viimeistään silloin, kun perheeseen syntyy lapsi tai pari. Pikku-äityli kun osaa tehdä itse kaiken paremmin...

        tallaisia terveisiä lähettää yksi pösilö-äiti, joka luuli, että maailma, parisuhde ja perhe pelastuu jos teen kaiken ja aivan kaiken ihan yksin sekä passaan mieheni piloille. piloillehan se menikin.

        on sanoa * Olen yksin saanut tehdä kaikki*
        Mitkä ihmeen kaikki??? Ettei olisi niin että, olet väkisin yrittänyt muovata parisuhteen sinun mallin mukaiseksi. Miehellä voi olla täysin erikäsitys hyvästä suhteesta. Siinä helposti molemmat ajattelevat yrittäneensä yksin kaikki.

      • tyttö tälläinen
        monella tavalla kirjoitti:

        Kyllähän pikku-rouva sanoi jo tokalla rivillä yrittäneensä opettaa... sitten vasta päästiin raivoamiseen ja muihin naisellisiin tapoihin ;).
        Olen ehdottomasti samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Pojat pitää lähettää äidin helmoista omiin poikamiesbokseihinsa tutustumaan elämän realiteetteihin. Sitten, jos luoja suo valveutuneen naisen rinnalle, hän on valmis kantamaan kortensa taloudenpidon lopputtomaan suohon.

        Ja tämäkin toteutuu vain, jos nainen tajuaa pitää kiinni kaikissa (KAIKISSA) tilanteissa tasavertaisesta kumppanuudesta myös taloudenpidossa. Hyväkin mies menee yleensä pilalle viimeistään silloin, kun perheeseen syntyy lapsi tai pari. Pikku-äityli kun osaa tehdä itse kaiken paremmin...

        tallaisia terveisiä lähettää yksi pösilö-äiti, joka luuli, että maailma, parisuhde ja perhe pelastuu jos teen kaiken ja aivan kaiken ihan yksin sekä passaan mieheni piloille. piloillehan se menikin.

        Oli minunkin pakko tarttua ko.aiheeseen ja kertoa oma kokemukseni. Seurustelin miehen kanssa 4 v. ja hän tuli suoraan äitinsä hoteista kun aloimma seurustelemaan, ja vuoden päästä siitä muutimme yhteen. Tämän miehen äiti ei koskaan antanut hänen tehdä kotiaskareita, ilmeisesti hän oli sitä mieltä että tämä mies ei osaa :) Mutta niinpä vain osasi, koskaan minun ei tarvinnut häntä pyytää/käskeä. Hän oppi laittamaan ruokaa, siivoamaan ja muutenkin huolehtimaan kodistamme. Tehden myös niitä "miehisempiä juttuja" remontttia yms. Koskaan minun ei tarvinnut tulla sotkuiseen kotiin töistä, ruokakin oli aina minua odottamassa. Ja taas toisinpäin kun olin välillä kotosalla :)

        Ja omat muksuni olen koittanut opettaa siivoamaan ja tekemään yhteisen kodin askareita,välillä siinä onnistuen :) Vanhin onkin jo omassa elämässä, ja hyvin pärjää. Nuorinta vielä tässä koulutetaan :D Mukavaa kevään odotusta kaikille.

      • 40 v.naimisissa
        fisutt kirjoitti:

        Niinpäs siellä olikin, että olet yrittänyt opettaa, sori huolimaton lukemiseni! En itse kyllä näkisi ratkaisuna pois muuttamista, minun avomieheni on asunut kyllä yksin ennen yhteen muuttoa ja osaa kyllä kotihommat, mutta se ei takaa, että hän niitä tekisi. Yksinkertaisesti kai helpompi jättää tekemättä ja kuunnella valitusta kun minä ne jossain vaiheessa joka tapauksessa teen.

        Haluaisinkin sanoa kaikille äideille, opettakaa niille lapsille kodin hoitoa! Nykyaikana kun lapset lellitään piloille niin tuloksena on uusavuttomia aikuisia. Vaikka se alle 10-vuotiaana olikin hankalaa kantaa pitkät rappuset sitä imuria omaan huoneeseen niin on siitä ollut hyötyäkin, ei voi sanoa omalle äidille kuin kiitos!

        Jätä kokeeksi siivoamatta ja tiskaamatta,pyykit pesemättä,pese vain omasi,mitä tiedät tarvitsevasi ja lähde shoppailemaan.
        Kun ei puhtaita vaatteita eikä astioita ala löytyä luulisi tulevan jonkun herätyksen.
        Anna siisteys tason laskea,katso missä vaiheessa miehesi huomaa että tarttis tehdä jotain asioiden hyväksi.

        Ja kun se päivä koittaa,on neuvottelun aika,ei riitelyn.sano että sinäkin tarvitset vapaa aikaa etkä jaksa yksin pitää huushollia pystyssä,ja näin käy kun se jää yhden hartioille se talouden yllä pito.

        Sopikaa sitten kumpi tekee mitäkin.Siitä se vähitellen lähtee,miehet tarvitsevat herätyksen ne on tosiaan piloille passattu,mutta on niissä kehitys kelpoisiakin.

      • no no
        monella tavalla kirjoitti:

        Kyllähän pikku-rouva sanoi jo tokalla rivillä yrittäneensä opettaa... sitten vasta päästiin raivoamiseen ja muihin naisellisiin tapoihin ;).
        Olen ehdottomasti samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Pojat pitää lähettää äidin helmoista omiin poikamiesbokseihinsa tutustumaan elämän realiteetteihin. Sitten, jos luoja suo valveutuneen naisen rinnalle, hän on valmis kantamaan kortensa taloudenpidon lopputtomaan suohon.

        Ja tämäkin toteutuu vain, jos nainen tajuaa pitää kiinni kaikissa (KAIKISSA) tilanteissa tasavertaisesta kumppanuudesta myös taloudenpidossa. Hyväkin mies menee yleensä pilalle viimeistään silloin, kun perheeseen syntyy lapsi tai pari. Pikku-äityli kun osaa tehdä itse kaiken paremmin...

        tallaisia terveisiä lähettää yksi pösilö-äiti, joka luuli, että maailma, parisuhde ja perhe pelastuu jos teen kaiken ja aivan kaiken ihan yksin sekä passaan mieheni piloille. piloillehan se menikin.

        tyypillistä naisen lokiikkaa! ensinnäkin nainen haluaa aina viimeisen sanan! on niissä naisissakin samanmoisia laiskiksii! ei ero ole aina pelastus,ONKO RAKKAUS TODELLISTA! siinähän vain kohde vaihtuu toiseksi,taas sama "KOULUTUS" hah hah sanon minä.eihän kaikki ole insinöörejä syntymästään!kaatuuhan niitä valtamerilaivojakin!kannattasko kenties molempien ottaa järki/elämän asiat tärkeysjärjestykseen!

      • Kokemuksella

        Me saimme paljon apua vaimoni kanssa HNMKY:n avioliittoleireiltä ja tapahtumista. Niissä paneudutaan pääasiassa parisuhteeseen ja perheen henkiseen puoleen, mutta on kokonaan käytäntöpainotteista, eli kattaa sisäänsä kommunikoinnin, arkiasioitten järjestelyn, vastuualueet, miesten ja naisten tunne- elämän tarpeet ja niiden mukaan toimimisen.

        Olen äijänä kokenut suhtautumistavan yllättäin reiluksi myös miehille ja joissain kohden jopa erityisesti äijille, koska pienryhmissä, joissa asioista keskustellaan, saavat myös miehet (kenties ainoan) mahdollisuutensa tulla kuulluiksi parisuhdeasioissa. Muiden ja vaimonsa suhteen.

      • nuoren mummi

        sillä tässä tapauksessa joutuu nainen kaiken kuitenkin järjestykseen pistämään. Se olisi liian iso riski itsellesi, saattaisit raivostua vielä pahemmin ja mies saisi lopullisen pakoyrityksen äidin helmoihin.

        Keskustele hyvä nainen! Osaat sen taidon, jos asia on tarpeeksi pakottava.
        Kaikki liika teatraalisuus, ylipursuaminen ja toisen syyttely ei kuulu keskusteluun. Tehkää jokin keskustelusuunnitelma.
        1. tänään kumpikin saa purkaa sydäntään yleisellä tasolla 10 min.
        2. huomenna kumpikin kertoo toisen ikävät ja itseäni rasittavat puolet. ( 10 min. riittää)
        3. ylihuomenna kumpikin kertoo mitä toisessa arvostaa, mitä rakastaa ja mitä toiselta haluaa (sama aika riittää tähänkin)

        Nämä asiat tai keskustelunaiheet kannattaisi kirjoittaa paperille, että tilanne ei muuttuisi huutokuoroksi.

        Tällaiseen "keskusteluun" eivät kaikki pysty, suurin osa ei pysty, mutta, hän ken pystyy, voi olla varma siitä, että rakkaus alkaa kukoistamaan ja saa uusia ulottuvuuksia.

        Vaivannäköä, rohkeutta ja iloa toisistanne!

      • iskä täällä, moikka
        Kokemuksella kirjoitti:

        Me saimme paljon apua vaimoni kanssa HNMKY:n avioliittoleireiltä ja tapahtumista. Niissä paneudutaan pääasiassa parisuhteeseen ja perheen henkiseen puoleen, mutta on kokonaan käytäntöpainotteista, eli kattaa sisäänsä kommunikoinnin, arkiasioitten järjestelyn, vastuualueet, miesten ja naisten tunne- elämän tarpeet ja niiden mukaan toimimisen.

        Olen äijänä kokenut suhtautumistavan yllättäin reiluksi myös miehille ja joissain kohden jopa erityisesti äijille, koska pienryhmissä, joissa asioista keskustellaan, saavat myös miehet (kenties ainoan) mahdollisuutensa tulla kuulluiksi parisuhdeasioissa. Muiden ja vaimonsa suhteen.

        Tässä hyvä esimerkki, miten KAIKKIEN pitäisi päästä ennen liittoutumistaan tai jos liitto alkaa rakoilla, päästä tuulettumaan.

      • onnellinen "uusio-city...
        40 v.naimisissa kirjoitti:

        Jätä kokeeksi siivoamatta ja tiskaamatta,pyykit pesemättä,pese vain omasi,mitä tiedät tarvitsevasi ja lähde shoppailemaan.
        Kun ei puhtaita vaatteita eikä astioita ala löytyä luulisi tulevan jonkun herätyksen.
        Anna siisteys tason laskea,katso missä vaiheessa miehesi huomaa että tarttis tehdä jotain asioiden hyväksi.

        Ja kun se päivä koittaa,on neuvottelun aika,ei riitelyn.sano että sinäkin tarvitset vapaa aikaa etkä jaksa yksin pitää huushollia pystyssä,ja näin käy kun se jää yhden hartioille se talouden yllä pito.

        Sopikaa sitten kumpi tekee mitäkin.Siitä se vähitellen lähtee,miehet tarvitsevat herätyksen ne on tosiaan piloille passattu,mutta on niissä kehitys kelpoisiakin.

        Vihdoinkin 33-v "sota" loppunut kohdaltani.
        Olisi jo 12 v sitten pitänyt, kun lapset muuttivat
        omilleen, osata lähteä.
        Alkoholisoitunut aviopuoliso (nainen) on kai
        pahinta mitä miehelle voi sattua...
        Nyt omassa kolmiossa voin olla rauhassa ja
        suunnitella eteenpäin...
        Asun pienehkössä pohjois-suomalaisessa
        kaupungissa.

      • OOP
        onnellinen "uusio-city... kirjoitti:

        Vihdoinkin 33-v "sota" loppunut kohdaltani.
        Olisi jo 12 v sitten pitänyt, kun lapset muuttivat
        omilleen, osata lähteä.
        Alkoholisoitunut aviopuoliso (nainen) on kai
        pahinta mitä miehelle voi sattua...
        Nyt omassa kolmiossa voin olla rauhassa ja
        suunnitella eteenpäin...
        Asun pienehkössä pohjois-suomalaisessa
        kaupungissa.

        No mitähän mun pitäis tehdä kun mulla on alkoholisoitunut aviomies?Ei tee yhtikäs mitään kotona, masennuksen takia sairaslomalla, ei ole ikinä pannut kotona tikkua ristiin...silti meillä on yhteinen, aivan ihana 1v. tytär, mutta mies vaan kulkee piikkiin baarissa ja juopottelee. Olen miettinyt että vaikka toisesta kuin yhä tykkää, kantsiiko suhdetta jatkaa kun koko ajan saa olla huolissaan, ja pelätä että milllon se taas lähtee. Meillä on kuitenkin talo ja autolainaakin, ja mietin vaan että olisko parempi erota vai ei?auttakaa!

      • tapsa 59
        OOP kirjoitti:

        No mitähän mun pitäis tehdä kun mulla on alkoholisoitunut aviomies?Ei tee yhtikäs mitään kotona, masennuksen takia sairaslomalla, ei ole ikinä pannut kotona tikkua ristiin...silti meillä on yhteinen, aivan ihana 1v. tytär, mutta mies vaan kulkee piikkiin baarissa ja juopottelee. Olen miettinyt että vaikka toisesta kuin yhä tykkää, kantsiiko suhdetta jatkaa kun koko ajan saa olla huolissaan, ja pelätä että milllon se taas lähtee. Meillä on kuitenkin talo ja autolainaakin, ja mietin vaan että olisko parempi erota vai ei?auttakaa!

        moi. otan osaa puolestasi, nää on vaikeita ja monimutkaisia ja lopultaa kauaskantoisia asioita..
        esim mun vaimo juonut viimeisestä n. 5000 illasta ainakin 4000, ja silti töissäkäynyt...ja toinen syy oli että koska mä maksanut käytännössä kaiken, laskut, asumisen jne jne, hän laittanut "salaisille" , useille tileille ehkä jopa 40 000 e !!! nyt erossa, vireille 12.1. ei halua saldoja tuolta päivältä antaa, vaik avioehtoa ei oo ja kaikki menee puoliksi: velattomat ok-talo ja kesä-järvenranta-huvila

        olisiko mahollista muuttaa pois yht asunnosta tms vaikk kokeeksi ja yleensä tällaisesta miehestä ei tuu "oikeaa" miestäjos kerta nyt käyttäytyy noin. oottako minkäikäisiä, me n. 60 v

        meilläkin hieno 6 v sit tehty talo ja upeea kesähuvila, mut ne on vain "kulisseja"

        meidän yht tuttavarouva, ollut 40 v mielisairaanhoitajana, ihmetteli ett miten mä kestänyt...

      • RouWaB
        Kokemuksella kirjoitti:

        Me saimme paljon apua vaimoni kanssa HNMKY:n avioliittoleireiltä ja tapahtumista. Niissä paneudutaan pääasiassa parisuhteeseen ja perheen henkiseen puoleen, mutta on kokonaan käytäntöpainotteista, eli kattaa sisäänsä kommunikoinnin, arkiasioitten järjestelyn, vastuualueet, miesten ja naisten tunne- elämän tarpeet ja niiden mukaan toimimisen.

        Olen äijänä kokenut suhtautumistavan yllättäin reiluksi myös miehille ja joissain kohden jopa erityisesti äijille, koska pienryhmissä, joissa asioista keskustellaan, saavat myös miehet (kenties ainoan) mahdollisuutensa tulla kuulluiksi parisuhdeasioissa. Muiden ja vaimonsa suhteen.

        kyllä se niin on että ne putkiaivot pitää leikata,mistään leireistä ei ole sanottavaa hyötyä.

      • kyllä lähteä
        OOP kirjoitti:

        No mitähän mun pitäis tehdä kun mulla on alkoholisoitunut aviomies?Ei tee yhtikäs mitään kotona, masennuksen takia sairaslomalla, ei ole ikinä pannut kotona tikkua ristiin...silti meillä on yhteinen, aivan ihana 1v. tytär, mutta mies vaan kulkee piikkiin baarissa ja juopottelee. Olen miettinyt että vaikka toisesta kuin yhä tykkää, kantsiiko suhdetta jatkaa kun koko ajan saa olla huolissaan, ja pelätä että milllon se taas lähtee. Meillä on kuitenkin talo ja autolainaakin, ja mietin vaan että olisko parempi erota vai ei?auttakaa!

        Jos kerran mies ei ole muuta kun taakka ja rasite niin kannatan ehdottomasti harkitsemaan omaa elämää lapsen kanssa kahdestaan.
        Taloudellinen tilanne ei ainakaan parane nykyisellä menolla.Kiinteä omaisuus jaettava erotessa,saa tarv. ulkopuolisen virallisen "jakajan" jos riitaa.Ajattele nyt asiaa.Mies näemmä tekee mieluummin uutta velkaa eikä kanna vastuuta mistään...ellei sitten tapahdu ihmettä,jota vahvasti epäilen.

      • minä, hiljainen
        nuoren mummi kirjoitti:

        sillä tässä tapauksessa joutuu nainen kaiken kuitenkin järjestykseen pistämään. Se olisi liian iso riski itsellesi, saattaisit raivostua vielä pahemmin ja mies saisi lopullisen pakoyrityksen äidin helmoihin.

        Keskustele hyvä nainen! Osaat sen taidon, jos asia on tarpeeksi pakottava.
        Kaikki liika teatraalisuus, ylipursuaminen ja toisen syyttely ei kuulu keskusteluun. Tehkää jokin keskustelusuunnitelma.
        1. tänään kumpikin saa purkaa sydäntään yleisellä tasolla 10 min.
        2. huomenna kumpikin kertoo toisen ikävät ja itseäni rasittavat puolet. ( 10 min. riittää)
        3. ylihuomenna kumpikin kertoo mitä toisessa arvostaa, mitä rakastaa ja mitä toiselta haluaa (sama aika riittää tähänkin)

        Nämä asiat tai keskustelunaiheet kannattaisi kirjoittaa paperille, että tilanne ei muuttuisi huutokuoroksi.

        Tällaiseen "keskusteluun" eivät kaikki pysty, suurin osa ei pysty, mutta, hän ken pystyy, voi olla varma siitä, että rakkaus alkaa kukoistamaan ja saa uusia ulottuvuuksia.

        Vaivannäköä, rohkeutta ja iloa toisistanne!

        ei ensin huonoja asioita vaan eka hyvät puolet ja siitten huonot perään.... Jos kuulee huonot asiat ni jää p*skan maku suuhun! Ja varsinkin jos hyvät kuulee vasta huomenna!

      • pappa neuvoo
        monella tavalla kirjoitti:

        Kyllähän pikku-rouva sanoi jo tokalla rivillä yrittäneensä opettaa... sitten vasta päästiin raivoamiseen ja muihin naisellisiin tapoihin ;).
        Olen ehdottomasti samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Pojat pitää lähettää äidin helmoista omiin poikamiesbokseihinsa tutustumaan elämän realiteetteihin. Sitten, jos luoja suo valveutuneen naisen rinnalle, hän on valmis kantamaan kortensa taloudenpidon lopputtomaan suohon.

        Ja tämäkin toteutuu vain, jos nainen tajuaa pitää kiinni kaikissa (KAIKISSA) tilanteissa tasavertaisesta kumppanuudesta myös taloudenpidossa. Hyväkin mies menee yleensä pilalle viimeistään silloin, kun perheeseen syntyy lapsi tai pari. Pikku-äityli kun osaa tehdä itse kaiken paremmin...

        tallaisia terveisiä lähettää yksi pösilö-äiti, joka luuli, että maailma, parisuhde ja perhe pelastuu jos teen kaiken ja aivan kaiken ihan yksin sekä passaan mieheni piloille. piloillehan se menikin.

        Silloin aikanaan, kun minä muutin lasteni äidin kanssa yhteiseen kämppään, muutin sinne suoraan kotoa, kulkematta lainkaan poikamies boxin kautta. Olimme kihloissa ja hänen vanhempansa "leukailivat" että piakkoin saadaan pystyttää maamme ensimmäinen muistomerkki nälkään kuolleelle sulhaselle. Vaan toisin kävi. Osasin laittaa ruokaa ja siinä sivussa opettaa sen taidon myös tulevalle vaimollenikin. Riitoja tehdyistä ja tekemättömistä asioista oli silti. Mutta niistäkin huolimatta yhteiselomme kesti parisenkymmentä vuotta. Tyttärelle nuo taidot olen myös saanut periytymään ( no kait se äitinsäkin jotain asian eteen on tehnyt), mutta poika ei innostu kodin hoidollisista tehtävistä muuten kuin pakon edessä. Osaa hänkin siivota ja myös hiukan ruokaakin laittaa, Mutta kun ei kehtaa. Enkä enää tällä iällä jaksa jatkuvasti puuttua moiseen epäkohtaan. Olen sitä mieltä, että kyllä se "sipirja" opettaa pojallekin elämän tosiasiat.

        Ja nyt sitten se neuvo: Toista ette voi muuttaa, joten teidän on muutettava siis itseänne.
        - no jaa. josko oli se tilanne, että asuitte morsion asunnosa, niin ainahan voi pyytää sitä sulhoa muuttumaan tai muuttamaan pois. Mutta ainahan voi tietty sopia, että jos morsio hoitaa siivoukset ja kokkaukset, niin sulho hoitaa kauppareisut ja vaikkapa sitten ne "miesten" työt, pääasia, että molemmat olette tyytyväisiä ratkaisuun ja koette sen tasapuoliseksi.

      • :))
        monella tavalla kirjoitti:

        Kyllähän pikku-rouva sanoi jo tokalla rivillä yrittäneensä opettaa... sitten vasta päästiin raivoamiseen ja muihin naisellisiin tapoihin ;).
        Olen ehdottomasti samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Pojat pitää lähettää äidin helmoista omiin poikamiesbokseihinsa tutustumaan elämän realiteetteihin. Sitten, jos luoja suo valveutuneen naisen rinnalle, hän on valmis kantamaan kortensa taloudenpidon lopputtomaan suohon.

        Ja tämäkin toteutuu vain, jos nainen tajuaa pitää kiinni kaikissa (KAIKISSA) tilanteissa tasavertaisesta kumppanuudesta myös taloudenpidossa. Hyväkin mies menee yleensä pilalle viimeistään silloin, kun perheeseen syntyy lapsi tai pari. Pikku-äityli kun osaa tehdä itse kaiken paremmin...

        tallaisia terveisiä lähettää yksi pösilö-äiti, joka luuli, että maailma, parisuhde ja perhe pelastuu jos teen kaiken ja aivan kaiken ihan yksin sekä passaan mieheni piloille. piloillehan se menikin.

        Ensirakkauden huumassa tuli passattua ukko piloille. Nyt jo totuttuja tapoja on toooodella vaikea yrittää muuttaa.

    • voude

      Tässä on sinnitelty jo 25 vuotta. Ensimmäisen lapsen aikana sain tehdä kotitöitä ja lapsenhoitoa ihan normaalisti.
      Toisen lapsen syntymän jälkeen, 15 v sitten minut syrjäytettiin tästä touhusta.
      Tämä lapsi otti paikkani ja aikaa ei sen jälkeen ole minulle riittänyt. Eikä yhteiselle parisuhteen hoidolle, muuta kuin ihan pakolliset kuviot. Tuli muutto mm. omaan huoneeseen nukkumaan ja siellä olen vieläkin.
      Rakastan lapsiani. Mutta olen alkanut miettiä vakavasti onko tässä mitään järkeä.

      Neuvoksi antaisin sinulle nainen, vaikka kuinka tuntisit olevasi korvaamaton kodinhoitaja niin älä käperry niiden töittesi ympärille ja kuvittele, että elämä ja parisuhde ovat itsestään selvyyksiä.

    • jos tiskit ei maistu

      ... kannattaa vaihtaa sellaiseen jota himottaa siivoaminen. Rakkautta saa sitten kaupastastakin, jos se nyt ylipäätään niin tärkeää on.

    • kuriin

      Ota opetuksessa vähän järeämmät aseet käyttöön. Näytä, miten käy, jos kukaan ei niitä kotitöitä tee. Pese vain omat pyykkisi, anna villakoirien kasvaa nurkissa ja jätä vessa pesemättä. Luulisi siinä viestin menevän perille tyhmemmällekin.

      • Saiccu

        Juuri näin tekisin itsekin. Jos herraa ei innosta osallistua yhteisiin kotitöihin, niin mitäpä siinä kuin tehdä oma osuutensa itsensä vuoksi (pestä juuri omat pyykit ja tiskata itselleen puhdas lautanen yms.). Koska minä en todellakaan aio miksikään kotitalousorjaksi tai asettua nyrkin ja hellan väliin. Jos kerran samassa taloudessa asutaan, niin sitten yhdessä myös sitä hoidetaan. Jos miehen käsitys hyvästä suhteesta on se, että nainen hoitaa kaikki taloustyöt kun itse löhöää sohvalla katsellen urheilua televisiosta, niin ollaan kyllä aika kujalla.

        Itse en moista sietäisi. Eikä tarvitse muidenkaan, jotka eivät sitä halua.

      • näin12
        Saiccu kirjoitti:

        Juuri näin tekisin itsekin. Jos herraa ei innosta osallistua yhteisiin kotitöihin, niin mitäpä siinä kuin tehdä oma osuutensa itsensä vuoksi (pestä juuri omat pyykit ja tiskata itselleen puhdas lautanen yms.). Koska minä en todellakaan aio miksikään kotitalousorjaksi tai asettua nyrkin ja hellan väliin. Jos kerran samassa taloudessa asutaan, niin sitten yhdessä myös sitä hoidetaan. Jos miehen käsitys hyvästä suhteesta on se, että nainen hoitaa kaikki taloustyöt kun itse löhöää sohvalla katsellen urheilua televisiosta, niin ollaan kyllä aika kujalla.

        Itse en moista sietäisi. Eikä tarvitse muidenkaan, jotka eivät sitä halua.

        on meillä vaimo laittaa ruuan ja minä tiskaan.
        sit kun minä laitan ruuan niin minä myös tiskaan.
        enkä ole tossun alla,haluan vain auttaa

    • kotenok-z84

      Rakastaako HÄN sinua?? Luulen että jos on aitoa rakkautta, niin yrittäminen on molemminpuolista. Vaikea tohon on suositella jotakin, mutta jos hän ei viiti tehdä mitään kotona, niin älä tee sinäkään jonkin aikaa, ehkä sitten hän näkee ettei homma toimi näin ja alkaa arvosta sitä, mitä sä teet. Onnea vaan!

    • leavehim

      Jätä se. Sellasiaki miehiä on, joille ei tartte ku kerran sanoa niin ne rupee tekeen kotitöitä. Jotku tekee jopa ihan sanomatta!

      • IhQuu

        Niin, mulla on kunnia jakaa joka toinen viikko kotini miehen kanssa joka tiskaa, siivoaa ja hoitaa huushollia muutenkin ihan oma-aloitteisesti... mutta, kaiken tämän positiivisuuden lisäksi olen miettinyt että enkö itse siivoa tarpeeksi usein, olenko itse niin "ihan sama missä läävässä asun"-tyyppiä, että minua kiusaa hänen siivoamisensa luonani. Olen mielestäni ihan perussiisti ihminen, siivoan kun siltä näyttää, kahden koiran kanssa kun tulee koko ajan hiekkaa ja karvaa yms. likaa lattioille, otan imurin esiin kun tuntuu että nyt riittää. En ole mikään himosiivooja, mutta arvostan tiettyä perussiisteyttä, ettei tarvitse raivata tiloja ennenkuin aloittaa siivouksen, enkä odota että villakoirat muistuttavat naapurin kissaa ennenkuin imuroin...Silti tunnen huonoa omatuntoa ja huoletonta kodinpitoa siitä, että mies pyytämättä imuroi ja tiskaa jne. Tiedän että pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen, mutta jotenkin tämä tilanne vaivaa minua. Ja kokemusta on myös siitä miestyypistä joka ei siivoa vaikka kuinka käskee :)

      • niitäkin naisia

        jootka ei tekis mitään kotitöitä,vaan odottaa että mies tekisi kaikki.Mieluummin vain laittelevat itseään.Elikkä meitä on moneen lähtöön.Sinä aloittaja. Oletko pyytänyt mukaan kun alat siivoamaan,vai laittaako hanttiin heti alkuunsa? Joskus tulee yhdessä siivottua nopsempaan ja samalla voi jutella päivänkuulumisia. Ei myöskään pidä mennä moittimaan jos ei ihan osaa toinen tehdä samoin kuin itse tekisi. Jokaisella oma tyylinsä.Mitä miehesi sanoo itse tästä asiasta?

    • Kokemusta löytyy

      Huomion kipee oikeen tosissaan... ota kanssa ensin roska omasta silmästä ja arvostele sitten muita...Avioliittoon harjoitellaan koko yhdessäolo aika.

      • willow

        Ja miltähän kannalta kokemusta? Jos itse olet ollut tässä naisen asemassa täytyy sanoa, että lausuntosi on tosi outo! Vai oletko niitä naisia, jotka nauttivat miehen passaamisesta ja haluavat siten osoittaa/todistaa rakkauttaan, no, kukin tylillään, mutta minä kyllä löytäisin muita tapoja osittaa rakkautta.....

      • täsmentää
        willow kirjoitti:

        Ja miltähän kannalta kokemusta? Jos itse olet ollut tässä naisen asemassa täytyy sanoa, että lausuntosi on tosi outo! Vai oletko niitä naisia, jotka nauttivat miehen passaamisesta ja haluavat siten osoittaa/todistaa rakkauttaan, no, kukin tylillään, mutta minä kyllä löytäisin muita tapoja osittaa rakkautta.....

        "minä kyllä löytäisin muita tapoja osittaa rakkautta..... "

        Ja mitähän ne käytännön tasolla olisivat?

    • 6 vuotta sinnitellyt

      Tuntui tutulta kun kerroit yrittäväsi opettaa miestäsi kodin hoitoon liittyviin asioihin, menin myös oman suhteeni alussa niin tekemään,mutta turhaan..
      Ei toista ihmistä voi muuttaa miksikään toiveittensa mieheksi, se pitäisi oppia hyväksymään kaikkine huonoine tapoineen.(ei väkivaltaa)
      Mutta aina voi esittää puhumalla rauhallisesti toiveitansa miehelle ja sitä mikä sinusta tuntuisi hyvältä ja oikeudenmukaiselta. Minun suhteessa auttoi parisuhdekirjojen lukeminen, ymmärsin silloin paremmin miesten ja naisten eroavaisuudet ja miten toista voi ymmärtää kun on erilaiset näkemykset asioista, siinä pitäisi molempien joustaa ja tulla toisiansa vastaan..

      • oo tyhmä. =)

        Ei se o tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa! Eli kaikka naiset nyt miehiä muuttamaan ja kouluttamaan! Kyl sitä toisen ihmisen muuttamista kannattaa edes yrittää.

    • willow

      Ajanmittaan, jos toinen ei osoita mitään kiinnostusta kotitöihin , tulet tuntemaan itsesi taloudenhoitajaksi ja sitä suhde ei kestä. Hyvähän miehen on olla jos "vaimo" tekee kaiken, itse saa olla kuin ellun kana. Vaikka nyt rakastatkin , siinä tulee käymään hassusti, et kai halua olla tulevaisuudessa nalkuttava muija, sillä se sinusta tulee....ja rakkauskin loppuu, tiedän kokemuksesta, kunnes et enään välitä ja lähdet, ja vuosia on mennyt hukkaan..

    • kotini on linnani

      Mä koulutin pari miestä siisteiksi. Tekemällä asiat heidän puolestaan, se ei onnistunut. Siivosin ruokottomia koteja, ompelin satoja metrejä verhoja, hommasin huonekaluja, maksoin (lainaksi) kylppäriremontteja, köökkiremppoi... ei, niistä ei tullut muuta kuin arvostelut palkaksi. Sitten välähti:
      Aloin pelottelemaan heitä. Kehoitin tarkkaan miettimään mitä Martat sotien jälkeen opettivat Suomen kansalle perussiisteydestä. Mitkä taudit silloin vähenivät ja mitkä taudit ja taudinkantajat ovat jälleen tulossa takaisin.
      Kerroin bakteereista ja elukoista joita pesiintyy likaan ja likaisuuteen. Kerroin ruoan säilyttämisen saloista. Uhkasin paljastaa tuleville rouvakokelaille heidän siivottomuutensa ja huonot tapansa. Lopulta kerroin miltä he tuoksahtavat jos pyykki on pitkään odottanut narulle asettelua koneessa tai jos pyykkiin kaataa liikaa huuhteluainetta. Jossain vaiheessa menin niin pitkälle että valistin heitä pöytätavoista, miten meillä kotona opetettiin ettei pöydässä maata kyynärvarsien päällä, lusikalla ei hörpitä keittoja eikä missään nimessä maiskutella ja pyöritellä ruokaa suussa.
      Äitienhän poikiaan pitäisi valistaa ja syytänkin äitejä, noita laiskoja naisia siitä, että ovat jättäneet poikalapsensa (nykyisin tytökin) tapakasvattamatta.
      Miehistä tuli paljon paljon siistimpiä muutaman vuoden (4-5 v.) kuluessa. Mutta jos oikeasti arvostaa siistiä ja puhdasta kotia niin kannattaa miettiä minkälaisen kumppanin valitsee, sillä se rassaa oikeasti jos toisen tavat eivät miellytä.
      Puhtaita koteja jatkoon :)

    • Tyttönen!!

      on kahdenlaisia kotihommia... siis miehille ja naisille.. minä en tiskaa ja akka ei vaihda autoon renkaita.. molemmat tyytyväisiä. Toi sun nurina on vain jotain tyytymättömyyttä jostain kotiaskareista.. mieti vähän jos oikeasti viihdytte toistenne seurassa miksi teet jostain tisurivuoroista numeron??

      • mikä siinä

        No sulla kelpaa, vaihdat renkaat kahdesti vuodessa ja muija tiskaa joka päivä.

      • Kaksi kertaa

        Kuinkas monta kertaa niitä renkaita vaihdetaankaan?

      • -n- 26

        Mun poikaystävä hoitaa kokkailut ja mä sitten tiskaan. Näin ollaan sovittu. Itse kun en ole mikään hyvä kokki... :D Tosin kyllä sitä välillä tulee itsekin kokattua, mutta harvemmin.
        Muutaman kerran on poikaystävä yllättänyt iloisesti tiskaamalla tiskivuoren joka olisi kuulunut meikäläisen hoidettavaksi.

      • Arkionni

        Vaihdatko sinä joka päivä niitä renkaita ???
        Tuohan on ihan puppua. Oletko niitä Koiras-Kokkeja jotka kuvittelevat että joku pihvin grillaaminen on ruuanlaittoa? Suurin osa meistä miehistä ei tajua pätkääkään kuinka suuren työn naiset ja vaimot tekevät keittiössä ja vain sen takia että miehet ovat niin laiskoja.

      • mimmi60

        Mites poikanen peustelee sen että renkaat vaihdetaan pari kertaa vuodessa ja tiskejä on joka päivä ? Itse osaan renkaat vaihtaa joten voin kertoa ettei se niin raskas homma ole että sillä voi välttää puolen vuoden tiskit....

    • ...häntä...

      .kuten kerroit, tietysti jatkat hänen kanssaan. "Kaiken se kestää, kaiken se kärsii"...jne. Hän on vain ns. mammanpoika, eikä ole oppinut kotonaan töitä tekemään. Tietysti, johonkin se raja pitää vetää, ellei yritä yhteisen kodin eteen mitään, ei sellaista tarvitse vuosia sietää. Nyt olette vasta vähän aikaa olleet yhdessä saman katon alla. Toivotaan, että kaikki muuttuu paremmaksi!

    • runontaja
    • sana....

      Kokemuksesta voinen kommentoida tuota viestiäsi joka kuulosti aivan itseltäni muutamia vuosia sitten.

      Elin suhteessa jossa yritin muovata suhteen väkipakolla sellaiseksi kuin halusin,tehdään yhdessä kotityöt sulassa sovussa ja iloinen nauru säestää pikku askareitamme.Teemme yhdessä asioita ja nautimme toistemme kanssa olemisesta.No kuinkas kävikään,pääsin siis äitin rooliin,poikahan muutti luokseni suoraan holhoavan äitinsä luota.Minä tein kaikki kotityöt,pakkasin pojan inttirepun ja huolehdin aina että hänellä on kännykät ja avaimet ja lompakot mukana kun lähti ulos ovesta.

      Jälkeenpäin ajatellen vain naureskelen tuolle suhteelle.

      No seuraavassa suhteessa sitten mies oli asunut yksin kauan ja olisi siis osannut pitää kodista huolta mutta tuo äiti rooli oli edelleen minulla päällä ja halusinkin tehdä kaiken yksin.Sitten kun mies tottui siihen että minähän ne kotityöt hoidan niin tämä pääsi laiskistumaan ja piti kotitöitäni itsestään selvyytenä,mielummin istui tietokoneella kuin olisi tullut heti apuun kun jotain pyysin tekemään.Eihän siitäkään tullut kuin riitaa ja hampaiden kiristelyä.

      Molemmissa suhtessa oltiin eroilemassa vähän väliä,uhkailtiin erolla kun ei muutakaan poloiset osattu.Aina ajateltiin että en jaksa tätä enää ja silti vaan jatkettiin yhdessä,sovittiin että yritetään ja tehdään yhdessä ja sitä ja tätä ja tota..

      Viimein se ero sitten aina lopullisesti tuli.

      Jos suhde aina vaan tuntuu huonolta,ja jos molemmat on vielä nuoria eikä niin kypsiä olemaan tasavertaisia..toinen yrittää aina olla se joka määrää,jonka keinot ja tavat on aina ne oikeat..ei siitä tule mitään.

      Jos toistamiseen,aina vaan ollaan eroamassa niin sen jo tietää että kyllä se ero sieltä tulee,kunhan nyt ensin kulutetaan kaikki henkiset voimavaramme suhteeseen jossa ei ole onnellinen.

      Rakkaus..ei ihminen rakasta vielä kahden vuoden seurustelun jälkeen.Tämä minun käsitykseni rakkaudesta koska itsekin noissa suhteissa aina väitin että rakkauden takia en halua erota,kyllä me vielä onnistumme.

      Rakkaus on sitä,kun ollaan oltu monen monta vuotta yhdessä,on yhteenkuuluvaisuuden tunne,sekä molemmilla myös oma elämä.Rakkaus ei ole toisen kahlitsemista,eikä vaatimista siitä että luovu sinun harrastuksista koska minä haluan sinulta kaiken aikasi,koska muuten alan mököttää siitä että harrastuksesi on tärkeämpää kuin minä.(poikkeaa nyt hieman alk.peräisestä aiheesta,anteeksi)

      Rakkaus kasvaa yhteisen taipaleen myötä,kahden vuoden seurustelussa ei välttämättä vielä parinkymmenenkään ikävuoden jälkeen aidosti rakasteta.Ei aito rakkaus katoa muutaman viikon erossa olon jälkeen.Voi toki puhua rakkaudesta ja suurista tunteista mutta rakkaus on minun mielestäni enemmän sitä mitä näen työssäni päivittäin.Vanhoja pariskuntia jotka ovat aidosti onnellisia yhdessä,käyvät tanssimassa yhdessä tai tekevät jotain muuta yhdessä,mutta myös voivat olla viikonkin erossa toisistaan..mies lähtee kalareissulle pohjoiseen ja vaimo jää kotiin puuhastelemaan omia harrastuksiaan,ei ihmetellä että käykö toinen vieraissa vaan molemmat tietävät että pian taas näemme rakkaamme.

      Ei toista voi muuttaa.Jos toinen ei halua oppia niin ei sitä pakottamalla saa aikaan.Miesten putkiaivot ovat niin simppelit,kuten exäni sanoikin jälkeen päin,että jos kiukuttelin ja vaatimalla vaadin häntä tiskaamaan niin ei sitä kyllä huvita enää tehdäkään ollenkaan.Tajusin sitten että enpä kyllä itsekään tekisi mitään jos toinen tulee jankkaamaan ja patistamaan juuri kun tulee salkkarit.

      Mä olen sen oppinut että ihmiset on erilaisia.Jos ei ole tottunut kotitöitä tekemään,oli sitten asunut yksin tai ei,niin turha sellaisesta asiasta on tehdä mitään suurta haloota,aiheutuu vaan kitkaa kahden ihmisen välille.Jos näyttää että mies haluaa vapaapäivänään makoilla ja jos olen jo kerran kysynyt että kumman tiskaus vuoro tänään on,ja jos mitään ei tapahdu niin voinhan minä itsekin tiskata koska sama aika jonka käytän miehen löhöämisen kyttäämiseen ja valittamiseen...sama aika menisi minulta siihen tiskaamiseen.Joten helpoin tie on tehdä itse jos se tiskivuoro nyt sunnuntaina niin kovasti häiritsee.

      Eräs tapa on myös kauniisti kirjoittaa kirje toiselle,jossa kertoo mitkä asiat mieltä painavat.Ei syyttävään sävyyn vaan ihan asiallisesti kirjoittaa pieni rakkaus kirje jossa kertoisi kuinka paljon arvostaisi sitä,jos mies joskus helpottaisi minun arkea vaikka tiskaamalla.että kuinka otettu olisin siitä kun rankan työpäivän jälkeen tulen kotiin murehtien että taas on siivottava ja tiskattava vaikka väsyttää,ja kappas vain,toinen on ajatellut minua ja tiskannut.Kuinka hyvä olo siitä tulisikaan!

      Tässä nyt muutama ajatus kolme suhdetta kokeneelta,nykyisin hieman kypsemmältä ihmiseltä jolla tällä hetkellä ei ole kiirettä suhteeseen koska oman itseni rakentaminen on vielä kesken.En halua suhteeseen koska en tiedä vielä itsekään millainen olen.Rakenna sinäkin ensin oma minä-kuvasi kasaan,mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja mitkä asiat ovat sinun mielestäsi niin turhia ettei niiden takia kannata suhdetta pilata.

      Ymmärrän toki että toisen laiskuus ottaa päähän,tiedän sen paremmin kuin hyvin.Jos ei asia mene perille,niin tee vain oma osuutesi.Ilmoita miehelle että seuraavaksi on sinun tiskivuorosi,minä teen kaiken muun.Älä koske tiskeihin niin kyllä ne siitä sitten jonain päivänä katoaa.Ei miehetkään niin tyhmiä ole,että kun monta päivää katselee ja haistelee likaisia astioita niin etteikö niitä siitä sitten pesisi,kunhan ei juuri silloin tule jokin matsi.

      Minä tein kerran niin että jätin todella kaikki tiskit tiskaamatta.Mieheni tokaisi sitten eräänä päivänä että onkohan tiskikone mennyt rikki ja taloudenhoitaja mennyt lakkoon kun kämppä on tässä kunnossa.Sanoin että taloudenhoitaja on lomalla.Alkoipahan tapahtua,parin päivän viiveellä tosin....:)

    • sosiaalitäti

      Käy tutustumassa sivuihin www.parisuhteenpalapeli.fi
      Tee siellä parisuhdetesti ja tutustu muihinkin teemoihin. Saat ulkopuolista näkökulmaa teidän tilanteeseen.

    • Miten itse tahdot jatkaa?

      Äijänä en ole koskaan ymmärtänyt ns. äidin poikia, jotka eivät muka osaa - tai sitten yksinkertaisesti osaa - hoitaa omaa talouttaan mm. ruuanlaiton ja siivouksen, pyykkäyksen yms. suhteen. Itse olen oppinut tekemään tuon kaiken jo lapsena normaalina elämään jokaiselle kuuluvana asiana yhdessä siskojeni kanssa.

      Minusta kyseessä on silkka laiskuus. jos toinen suostuu tekemään kaikki kotityöt - ja tekee ne, miksi vaivautua! Jos on luonteeltaan laiska jo alkuunsa, se lienee helppoa. Itse en jättäisi ainakaan osaa kotihommista toiselle ja vain katselisi päältä, jollen olisi niin sairas, etten töitä voisi tehdä. Se tuntuisi oudolta. Olen sitä paitsi parempi kokki kuin vaimoni.

      En pidä tiskaamisesta, mutta teen sen ssäännöllisesti itse. Inhoan imuroimista, hikistä ja hankalaa koneen raahaamista ympäri taloa. Siinä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään silmihavaittavaa muutosta aikaisempaan ja se tuntuu turhauttavalta touhulta. Teen sen silti.

      Tee pelisäännöt selviksi suoralla keskustelulla. Työt kuuluvat molemmille. Minusta on miehelle häperäksi, jos käsi menee suuhun, kun pitäisi osata tehdä ruokaa vaikka isommallekin porukalle, saati siistiä jälkensä. Siinä ei ole mitään miehekästä, vaan päinvastoin: vetelää ja selkärangatonta.

    • parempi asua

      Taitaa suomalisilla olla nyyisin rakkauselämäkin yhtä alamäkeä.Harmittaa lukea aina kaikkea parisuhdeongelmia tällä palstalla,eikö kellään mee hyvin?Parempi kuulkaa olla yksin!

    • itsellesi

      miespuolista,taloudenhoitajaa,vai?Inhottaa tuollaiset raivoamiset,itkemiset ym,,helkkari näitä nykyajan nirppanokkia!

      • mies35.

        Näitä uusavuttomia pullamössö poikia on ihan tarpeeksi muutenkin. Jos ns miehisyys ei sitä kestä että itsekkin joskus tiskaa jne, niin etsi itsellesi mies! Ymmärrän että joskus laiskottaa tai ei oikeesti jaksa, mutta mutta...

    • ypt

      moikka. !
      itse olin just viime viikolla samassa tilanteessa. olen ollut naimisissa kohta 3 v ja ei oikee tunne siltä että olisimme elämämme loppuun asti yhdessä. rakastan toki sitä mutta asioita siin ihmisessä ärsyttää tosi paljon. hän jos kukan kyllä osaa tehä kotihommia mutta jotain siin ihmisessä on. meil on viel yks lapsi ja hänenkin kannalta päätin että erotaan! nyt avioero paperit laitettiin ja olemme loppujen lopuksi tyytyväisiä vaikka rakastammekki toisiaan.ei viiti riidellä ja kuluttaa toistemme energiat! ero ei ole koskaan helppo mutta joskus kannattava.. jos haluat kuulla lisää niin kirjottele mulle :) rakkaus ei aina vaan riitä hyvässää suhteessa. voimia sulle!

    • tuisku

      passita takasin äitinsä helmoihin joksikin aikkaan pitäkää väli ero, juoko? meillä on 2koiraa rahat on yhteisiä ja kaikki on kummankin käytössä ja siivoiukset hoidettan yhdessä mä imuroin ja kundikaveri tiskaa.mitä sun mies meinaa teiän kodin tehdä?

    • Twink

      Ja itse sinnittelin, jonka tuloksena puoli vuotta myöhemmin suhde on onnellisimmillaan.
      Itse latelin sääntöjä, joiden tarkoitus ei ollut kitkeä sotkemistapaa heti pois, vaan rajoittaa sitä.
      Eräs sääntö oli, että sohvalla sai olla vaatteita, mutta jokaista vaatekappaletta yksi; eli yhdet sukat, yhdet housut, yksi aluspaita ja yksi päällyspaita jne. Mutta ulkovaatteita ei saanut olla ja ne piti olla eteisen PUOLELLA.

      Toinen sääntö koski kaikenlaisia papereita, kuten vanhoja posteja / kirjekuoria, kouluvihkoja ja monisteita (hän on ammattikorkeassa) sekä kirjoja. Ne piti kaikki kerätä ja olla eräällä pienemmällä pöydällä. Tietysti kun kaikki paperit olivat siinä mies tajusi, että niitä piti lajitella jotta aamuisin löytyisi oikeat kirjat, ja niin hän puolitti pöydän kahteen osaan. Tämäkin oli edistystä.

      Tämä kaikki perustuu siihen, että kroonisen sotkevan miehen on helpompi alkaa kitkemään sotkemista pieninä askeleina, kuin heti alkaa putipuhtaana pitämään omaa, uutta kotiaan jossa on vielä siivoojakin.

      Kun tällainen "puhtaana pito" on vielä helppoa, palkinnon saaminen viikottain edistää tahtomista ylläpitää tätä käytäntöä. Onhan se lapsellista ajatuksena, mutta meillä tämä toimii hyvin, sillä kun mies käy koulussa eikä hänellä ole töitä epäsäännölisen ja viikottain vaihtuvien koulupäivien ohessa, olen minä ainoa työssäkäyvä ja näin rahaa saava - myös raha-asioiden hoitaja.
      Viikottain ostan miehelle hyvän kasan herkkuja, joita ei hän viikolla saa, mm. kakkupalan, karkkeja, jäätelöä tai sillointällöin alkoholia (mies ei kovinkaan usein juo, vaikka pitääkin tietystä alkoholijuomasta), olenhan myös ainoa joka ylipäätään käy kaupassa. Pari kertaa olen vienyt erinomaisen suorituksen ja miehen henkilökohtaisen edistymisen jälkeen hänet jopa todella hienoon ravintolaan syömään.

      Motivaattorina voi toimia joidenkin taloudessa raha (esimerkiksi vuokranmaksuna, kaupassa käymisenä..) tai seksi (mikäli kyse miehestä ja sellaisesta jolle seksi maittaa niin paljon että on valmis tällaiseen) riippuen tietysti jokaisen talouden yleisestä tilanteesta.

      Mitä sitten kun mies laiminlyö säännöt? Meillä on toiminnassa kuukausi -sääntö, jonka mukaan kerran kuukaudessa (4 viikkoa) mies voi tehdä virheen, jonka tuloksena hän on mm. viikko ilman seksiä (hän on tottunut vähintään kerran päivässä, käytännössä aina kun päivä on mennyt hyvin), ja samaten käy herkkujenkin kanssa. Joskus pahasta virheestä saatan viikko olla tekemättä ruokaa hänelle ja hän saa tyytyä valmisruokiin, leipään ja mitä hän sitten löytääkin - ruokaa hän ei myöskään osaa tehdä ilman kirjallisia ohjeita.

      Aloitin tämän hyvin leikkimielisesti, mies oli mukana ja naureskelimme kun hän oli jotakin unohtanut tehdä. Pikkuhiljaa huomasin että juttuhan toimii vaikka vitsillä se alkoi, joten jatkoimme sääntöjen selväksi tekoa ja mies on tässä ollut mukana alusta asti, ei hän siis tätä pahemmin vastustele. Välillä se ottaa kuulemma päähän, mutta nykyään hän tekee kaiken omien sanojensa mukaan "automaattisesti".
      Olemme ottaneet askeleita eteenpäin siinä tahdissa kun mies "oppii", ja nykyään sohvalla olevat vaatteetkin ovat pinossa, ja paperipöytä lajiteltu kahteen osaan; koulujutut / kirjat, postit ovat tietysti eteisen sanomalehtihyllyssä - toivottavasti tulevaisuudessa laskut ja tärkeät kirjeet sekä tyhjänpäiväset postit lajitellaan vielä omille hyllyilleen.

      Toivon jaksamista sinne, ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan vielä. Miesten sotkeminen on yleistä, mutta siitä on mahdollista oppia eroon - kunhan mies on tehtävässä mukana! Ketään ihmistä ei saa alistaa ja kiduttaa (ilman hänen omaa tahtoaan)! ;)

      Kaikkea hyvää ja (mennyttä) ystävänpäivää! :)

      • luovuutta

        Tärkeintä, että molemmat ovat järjestelyjuonessa samansuuntaisesti mukana - ei toista alistamalla mikään muutu toivottuun suuntaan, monesti käy päinvastoin. Yhteisen idean jalostaminen käytäntöön pitää lähteä oppijan korvien välistä liikkeelle. Palkitsemiskäytäntö kuulostaa hauskalta, hyvä kun se toimii...
        Hienoa että huumori on ollut alun alkaen mukana ja moottorina jutussanne. Pieni pilke silmäkulmassa auttaa samalla muihinkin yhteisiin tilanteisiinne.

        Mielikuvitus ja luovuus liikkeelle!

    • Harjoittelija

      Jos mahdollista mene poikakaverisi kanssa kirjastoon ja etsi käsiisi Burt Hotchkiss.in Ihmisenä olemisen käsikirja. Sen kirjan luku Todellinen rakkaus ja romanttinen rakkaus, sivulta 99 kertoo jotakin teille molemmille.
      Ihmissuhteesta saat juuri niin paljon kuin pystyt siihen antamaan. Tämä ei tarkoita itsensä syyllistämistä. Syyllistäessäsi itsesi tuot siihen syyllisyyttä.
      Menestystä itsekullekin....

    • Marika- 555

      Minulla hieman samanlaisia kokemuksia. Mies jonka kanssa olen seurustellut 1v 7kk on kotonaan äitinsä, isänsä passaama (piloille). Äiti ja isä eivät vaadi kotona häneltä ja veljeltään paljon mitään. He eivät joudu auttamaan missään kotitöissä, ruoanlaitossa, siivouksessa, pyykkäämisessä, saunan lämmittämisessä ym.ym. Vanhemmat tekee kaiken ja veljeksillä ei ole muuta tekemistä kuin katsella tv:tä tai pelata tietokoneella. Oikein pelottaa, mitä tapahtuu sitten, kun heidän vanhempansa kuolevat, koska miehet ovat niin avuttomia. Sitten kun koetin opettaa normaaliin elämään, vastuuseen töistä, kotitöistä, on se ollut rankaa, koska mies jonka kanssa olen seurustellut valitti vaan kaikista töistä, joita joutui tekemään. Itseäni kiukutti jatkuva valitus. Sitten hän sairastui kivessyöpään, enkä ole häntä tavannut 1 vuoteen 4 kk:n kun 3 kertaa. Kun tarkemmin ajattelen, haluanko sellaisen miehen itselleni, joka ei osaa paljon mitään, ei edes kunnolla ajaa autoa ja he asuvat syrjä kylällä, jossa auto välttämätön. Rakastan häntä, mutta kun olemme keskustelleet asioista esim.siitä, että minä olisin halunnut muuttaa hänen kanssaan yhteen asumaan ja hän ei halunnut ehdottomasti muuttaa minun kanssani yhteen, vaan asua edelleen kotona, kun on tottunut siellä lapsuudestaan lähtien asumaan. Se on niin helppoa elämää, kun ei joudu vastaamaan mistään- vanhemmat vastaavat kaikesta. Jos joskus menee naimisiin, niin varmaan haluaa ottaa sellaisen vaimon joka tekee kaikki hänen puolestaan, pesee pyykitkin. Sanon vaan, että vaimo parka. Itse en ryhtyisi piiaksi sellaiselle miehelle. Olen aina pitänyt toisenlaisesta mies tyypistä, sellaisista jotka ovat itsenäisiä, omaaloitteisia, omatoimisia. Joten tuskin meidän avioliitto ainakaan toteutuu. Sitä paitsi, hän on halunnut yhden kerran minut jättääkin. Neuvon valitsemaan viisaasti- ei kannata ottaa riesaa harteilleen. Luulisi, että on olemassa itsenäisiäkin, omatoimisia, vastuuntuntoisia miehiä jotka auttavat myös kotitöissä eivätkä jätä kaikkia kotitöitään naisystävänsä harteille.
      Minä ainakin haluan itselleni itsenäisen miehen- en halua tyytyä passattuun mieheen, joka ei osaa mitään- siitä huolimatta, että rakastan häntä, mutta sekin rakkaus tuntuu olevan yksipuolista. Eipä hän ole välittänyt edes minuun pitää yhteyttä- joten on kun en edes seurustelisikaan hänen kanssaan, kun emme näekkään koskaan...
      Kannattaa harkita hyvin tarkkaan kannattaako sitoa itsensä tällaiseen tossukkaan vai etsiä parempi mies elämäänsä. Itse ehdottaisin jälkimmäistä. "Vanhaa koiraa on vaikeaa opettaa uusille tempuille"...

    • täytyy.
    • muori, perunoita kuorii

      vaikka ainahan kahden ihmisen yhteensulautuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
      Sanot rakastavasi häntä! Tuota on vaikeaa tajuta. Kuules tyttönen, miehiä on maailmassa paljon, samoin naisia (miehelle). Olisitko kuitenkin rakastunut rakkauteen, siihen, kun kaveritkin ovat ja kaikilla mukamas menee hyvin, vain sinulla huonosti, noinko ajattelet?
      Rakkaus kasvaa tapahtumista, jotka ovat hyviä, sellaisia, joita haluaa toiselle antaa ja joista ei pyydä vastalahjaa. Se tulee luonnostaan, kun kumpikin sitä tahtoo. Ihan hyvä käytännön neuvo on minullakin. Pesäero joksikin aikaa, mutta niin, että molemmat ymmärtävät, mikä eron tarkoitus on ja kumpikin haluaa muuttua sinä aikana. Myös sinä, jolla jo vaimona olemisen paapatusta ihan yllin kyllin.
      Pitkäkään seurusteluaika ei läheskään aina takaa onnellista avioliittoa, ei, mikäli näitä hankaluuksia vieläkin on. Johan te toisenne ja tapanne tunnette. Ero selvittää, mitä toisessa arvostaa, vai arvostaako yhtään mitään. Viisaan vanhemman ihmisen, naisen tai miehen kanssa jutustelu voisi auttaa. Minusta jonkinmoinen avioliittokurssi pitäisi olla pakollinen tai vapaaehtoisuuteen perustuva, sieltä saattaa saada koko elämälle hyvät eväät.

    • mammanpoika

      opi kahdessa vuodessa niin ei varmaan opi tulevaisuudessa ja ei luultavasti ole halukaskaan oppimaan.Nosta kytkintä.

    • on noin pienet

      niin kaikki on hyvin. Kun kerran rakastat niin älä helvetissä eroo, roskapussin viemisen tai tiskien takia : )))) ...koska kadut sitä katkerasti myöhemmin.

      • joku joka ei ole elänyt kiv...

        No on sulla kummat käsitykset. Ap todennäkösesti kyllä tulee katumaan sitä, ettei jättänyt laiskaa miestään ja tavannut sitä elämänsä rakkautta ja tullut onnelliseksi! Nimittäin se että toinen ei ikinä osallistu mihinkään kotihommiin, alkaa pikkuhiljaa v*tuttamaan niiin paljon, että rakastamisen sijaan rupeaankin vihaamaan toista! Ja sehän ei ole tarkoitus..? Mistä teitä ihmisiä, joilla on ihan kummat näkemykset asioista aina riittää?

    • RouWaB

      jos suhteen tuossavaiheessa tuntuu jo tuolle niin ei kannata jatkaa,koska mitä kauemmin olette yhdessä,sen enemmän alkaa asia kyrsiä ja muut jutut päälle.

      • minä olen

        miehenä olen ainakin sen verran "putkiaivo", että jos mulle ei sano suoraan niin ei mene jakeluun, en ymmärrä oikein pikkuvihjeitä, mutta en myöskään halua naista joka tekee kaiken, tykkään kyllä tehdä kotitöitä, ne kuuluu molemmille.

        Mutta tämä sinun tilanteesi, asioista täytyy keskustella vakavasti ja rauhallisesti, sopia pelisäännöt, laittakaa vaikka paperille ja pitää niistä kiinni myös, molemmin puolin.
        Toinen vaikka hoitaa imuroinnin, toinen tiskauksen yms ja niitähän voi vaihdella sitten jos siltä tuntuu.

        Kyllä hän auttaa, ja jos ei auta, hän ei selvästi mielestäni rakasta/välitä sinusta, kotityöt ovat kuitenkin pieni asia hoitaa kahdestaan.

        Mielestäni kannattaisi pitää pientä taukoa toisistanne ja sitten keskustella asiat halki, jos ei yhteisymmärrystä löydy niin ei teitä sitten vissiin ole tarkoitettu toisillenne.

      • RouWaB
        minä olen kirjoitti:

        miehenä olen ainakin sen verran "putkiaivo", että jos mulle ei sano suoraan niin ei mene jakeluun, en ymmärrä oikein pikkuvihjeitä, mutta en myöskään halua naista joka tekee kaiken, tykkään kyllä tehdä kotitöitä, ne kuuluu molemmille.

        Mutta tämä sinun tilanteesi, asioista täytyy keskustella vakavasti ja rauhallisesti, sopia pelisäännöt, laittakaa vaikka paperille ja pitää niistä kiinni myös, molemmin puolin.
        Toinen vaikka hoitaa imuroinnin, toinen tiskauksen yms ja niitähän voi vaihdella sitten jos siltä tuntuu.

        Kyllä hän auttaa, ja jos ei auta, hän ei selvästi mielestäni rakasta/välitä sinusta, kotityöt ovat kuitenkin pieni asia hoitaa kahdestaan.

        Mielestäni kannattaisi pitää pientä taukoa toisistanne ja sitten keskustella asiat halki, jos ei yhteisymmärrystä löydy niin ei teitä sitten vissiin ole tarkoitettu toisillenne.

        olikohan hyvä neuvosi tarkoitettu minulle:)....juu samaa mieltä että jostain syystä miesten aivot kehittyneet putken muotoon ja sekös meitä naisia harmittaa...mut käännetäänpä tilanne niin että sun pitäs kokoajan neuvoa ja pyytää tekemään asioita,kuvitellaan vaikka joku murrosikänen seisomaan "tumput suorina" siinä sun edessä miltä se tuntuu...mutta miehet on miehiä ja naiset naisia,on meissäkin ehkä joitain harvoja huonoja puolia,esim tippaleipäaivot.

    • vesimiesn86

      Ei kukaan haluu oppia mitään jos puolison pirttihirmu... thats it.

    • Jätä se Föhr

      Jätä se Juha Föhr - ei se opi imuroimaan vaikka kuinka kiukuttelisit.

    • kokemusta omaava

      minulla itsellä oli samalainen kokemus et suoraan äitin luota tuli, ne mamman pojat oppii siihen et äiti teki kaiken ja sit tuleva kumppani jatkaa samaa rataa ei ne halua oppia......kokemus oli neljä vuotta sellaisen kanssa joten jätä ja hae parempi!

    • joka ikäluokasta

      Jotka haluaa että passataan kaikki nenän eteen.Varmaan on sekä miehissä että naisissa.Minä jätin yhden suorastaan paskalle haisevan vanhan äijän, ei pessy edes hampaitaan jos ei muistuttanu,hyhhyh.

      • terveisiä 2000-luvulta

        Siis MIKSI ihmeessä katselette, passaatte, "rakastatte" näitä laiskoja, avuttomia mammanpoikia?!! Mikä niissä on se hyvä puoli, mitä itse saatte heiltä?
        Ymmärrän, että pari kuukautta voi mennä alkuhuumassa, jos rakkautta kaipaa, mutta jos vielä useamman vuoden jälkeen ei ole ymmärtänyt lähteä moisesta "suhteesta", se on kyllä silkkaa tyhmyyttä!
        Löytyyhän niitä oikeita miehiäkin, jotka ymmärtävät että kotia täytyy hoitaa ja tietenkin yhdessä jos siellä yhdessä asutaan. Tai jos ei, parempi olla rauhassa yksin.

      • ......
        terveisiä 2000-luvulta kirjoitti:

        Siis MIKSI ihmeessä katselette, passaatte, "rakastatte" näitä laiskoja, avuttomia mammanpoikia?!! Mikä niissä on se hyvä puoli, mitä itse saatte heiltä?
        Ymmärrän, että pari kuukautta voi mennä alkuhuumassa, jos rakkautta kaipaa, mutta jos vielä useamman vuoden jälkeen ei ole ymmärtänyt lähteä moisesta "suhteesta", se on kyllä silkkaa tyhmyyttä!
        Löytyyhän niitä oikeita miehiäkin, jotka ymmärtävät että kotia täytyy hoitaa ja tietenkin yhdessä jos siellä yhdessä asutaan. Tai jos ei, parempi olla rauhassa yksin.

        Vaikka sinulla oli yhdessä kohdassa pienoinen pointti.

        Mutta ei siivoaminen ole tapa, jota ei voisi kitkeä miehestä pois. Se on yleisesti ottaen normaalia varsinkin miehillä jotka muuttavat suoraan synnyinkodistaan tai omasta opiskelijayksiöstä yhteen rakkaansa kanssa.
        "Miksi sitä siivoaisi nyt kun ikinä ei ole pitänyt?"

        Sotkeminen on samanlainen ongelma suhteessa, kuin mies joka on kyvytön tekemään ruokaa tai sellainen joka ei osaa suudella oikein - sen voi helposti oppia. Tupakasta eroon pääseminen onkin vaikeampi juttu, ja itse olen tästä todella tarkka.
        Sitten taas oikeita ongelmia suhteessa ovat mm. krooninen pettäminen, fyysinen tai henkinen väkivalta jne. Miehen sotkeminen on naurettavan pieni asia rakkauden kohteen vieressä eikä sen takia rakkaus todellakaan kaadu. Suhteessa on ehdottomasti muita ongelmia, jos miesten yleinen tapa koituu suhteen lopuksi! Sama kuin joku haluaisi erota miehestä joka kuorsaa, tai jolla on aamuisin stondis.

        Tietysti ymmärrän että sitten on näitä "vaikeita tapauksia", kuten oma miesystäväni oli, ja siinä sinulla onkin se pointti; siitä kannattaa poistua ellei tapaa saa loppumaan.
        Omani sotki kirjaimellisesti kuin kolme vuotias lapsi! Siis hän ei oikeasti välittänyt että mikään vaatekappale ei ikinä ollut edes sohvalla, pöydällä tai naulakossa, vaan hänen olivat aina lattialla! Hän jätti tasan ja tarkkaan kaiken sinne, missä hän käytti tavaraa, esinettä tai vaatetta viimeksi. Esimerkkinä kun hän tuli kerran koulusta. Hän otti takin pois ja laittoi sen minun kenkieni päälle naulakon alle, riisui kengät keskelle eteistä ja riisui farkut siihen päälle. Päällyspaita olohuoneen lattialle, ja sukkia saikin etsiä joka puolelta taloa.

        Onnekseni olen viimeisen puolenvuoden aikana kyennyt muuttamaan mieheni tapoja, vaikka asiaa täytyy vielä työstää paljon. Ainakaan se ei enään hermostuta niin vietävästi kuin mitä se ennen.

    • ROSSO22

      hyvästä ei kannata luopua kannattaa yrittää eteen päin :) päivä kerrallaan

    • taaksepäin.

      Kertomuksestasi päätellen olette vielä kumpikin liian nuoria yleensäkään asumaan yksin,joten muuttakaa vielä kotiin asumaan.

    • nupponen

      Sinun kuuluu tehdä kotityöt ja piste. Jos sitä et tajua et ole valmis parisuhteeseen.
      Turhaan kiukuttelet miehellesi,paras on vain kiltisti alistua se on sinun osasi.
      Jos et tätä tajua olet huono puoliso.

      • se sairas onkaan

        Jos kirjoitit tuon tosissasi, olet itse todella sairas asenteiltasi. Jos olet parisuhteessa, niin sääliksi käy puolisoasi!!

      • vuosisadalla

        sinä elelet? Toivottavasti et ole naimisissa. Sääliksi käysi vaimoasi, sekä lapsia, jos niitä on! Nyt ollaan 2000-luvulla. Oletko kuullut koskaan miehen ja naisen tasa-arvosta. Tutustu kirjallisuuteen...sitä löytyy...huh,huh..

      • Maisaliisa

        Kyllä mieskin voi muuttua, jos on vaan tarpeeksi motivaatiota. Kyllä jonkinlainen koulutus olisi nyt tarpeen! Ei kannata luopua hyvästä suhteesta, vaan ensin on keskusteltava asioista esim. juuri 10 min per päivä mikä mättää tai mikä on hyvää kumppanissa.
        Sitten voisi yrittää sitä mitä tuossa ylempänä ketjussa "Been there done that" kirjoittaa, että annetaan pieninä annoksina koulutusta: vain yksi sukka, yksi paita jne. sohvalla tai muualla kuin vaatekaapissa. Postit ja muu miehen väärässä paikassa lojuva tavara takaisin kaappiin esim. maanantaina yksi kohta kuntoon ja tiistaina jatketaan. Motivaatiota tosiaan antaa herkku tai seksipalkinto - kyllä jokainen nyt keksii mitä mies eniten haluaa esim. kaljatölkki/ilta, kun on mennyt kivasti. Sujuu kaikki sitten mahdollisen jälkikasvun kanssa paremmin murkkuiässä, kun sama metodi sopii vähän nuorempiinkin puupäihin.
        Lopussa kiitos seisoo tai ainakin on yritetty kasvaa ihmisenä. Jos vaan aina heivaat miehen sotkuisuuden takia pihalle, joudut ehkä heivaamaan kymmenittäin melko hyviä tyyppejä kiertoon ja joku muu niistä kouluttaa ihanan aviomiehen. Kyllä mieskin voi oppia. ;-))

      • Lottis

        Onkohan tämän viestin kirjoittaja kenties alkuperäisen puoliso ??? Kirjoitus oli ainakin sen verran lapsellinen, että oliis voinut jäädä kommentoimatta. Itse olen ollut parisuhteessa 15 vuotta ja naimisissa kohta 7 vuotta. Ja sinnitellyt ja odotellut parempaa huomista puolet koko parisuhteeni ajasta. Tiedän, että kuulostaa typerältä. Lapsia meillä on kolme 2,5, ja 7 vuotiaat. Meillä on ihana ihana iso talo ja itse olen kotiäitinä. Raadan kodin ja talouden eteen niin hyvin kun vain pysty.Kotimme on aina siisti, sillä en siedä sekasortoa....käytännössä hoidan kaiken laskuista yrityksemme kirjanpitoon. Palkaksi tästä kaikesta saan...ööö...en mitään en edes kiitosta. Itkuksi menee joka ainut päivä, siis jos vain satun sanomaan, että olen väsynyt tekemään kaikkea liukuhihnalla. (minulla ei ole omia harrastuksia) olen kaiken aikaa kotona, sillä siellä töitä riittää :/ Olen mm. tehnyt koko taloon pintaremontit YKSIN. se on miehelleni täyttä myrkkyä, itse hän ei tee, mutta minäkään en ilm. saisi tehdä. Koskaan, en ole kuullut, että tosi kiva kun teen tai tulipa siitä nätti...Avioeroa olen pyöritellyt milessäni jo useat vuodet...mutta pelkään kamalasti mitä kaikkea se tuo tullessaan ja miten lapset siihen reagoivat...Haluaisin vaan, että meitä olisi kaksi aikuista kantamassa vastuuta meidän perheestämme ja jakamssa niin iloja ja surujakin....mutta ilm. liikaa vaadittu...eli joko jatkan edelleen sinnittelyä tai vihellän pelin poikki. Sinulle joka keskustelun aloitit, älä pilaa elämääsi sinnittelemällä...

      • klalkkjjhgghddjf
        Lottis kirjoitti:

        Onkohan tämän viestin kirjoittaja kenties alkuperäisen puoliso ??? Kirjoitus oli ainakin sen verran lapsellinen, että oliis voinut jäädä kommentoimatta. Itse olen ollut parisuhteessa 15 vuotta ja naimisissa kohta 7 vuotta. Ja sinnitellyt ja odotellut parempaa huomista puolet koko parisuhteeni ajasta. Tiedän, että kuulostaa typerältä. Lapsia meillä on kolme 2,5, ja 7 vuotiaat. Meillä on ihana ihana iso talo ja itse olen kotiäitinä. Raadan kodin ja talouden eteen niin hyvin kun vain pysty.Kotimme on aina siisti, sillä en siedä sekasortoa....käytännössä hoidan kaiken laskuista yrityksemme kirjanpitoon. Palkaksi tästä kaikesta saan...ööö...en mitään en edes kiitosta. Itkuksi menee joka ainut päivä, siis jos vain satun sanomaan, että olen väsynyt tekemään kaikkea liukuhihnalla. (minulla ei ole omia harrastuksia) olen kaiken aikaa kotona, sillä siellä töitä riittää :/ Olen mm. tehnyt koko taloon pintaremontit YKSIN. se on miehelleni täyttä myrkkyä, itse hän ei tee, mutta minäkään en ilm. saisi tehdä. Koskaan, en ole kuullut, että tosi kiva kun teen tai tulipa siitä nätti...Avioeroa olen pyöritellyt milessäni jo useat vuodet...mutta pelkään kamalasti mitä kaikkea se tuo tullessaan ja miten lapset siihen reagoivat...Haluaisin vaan, että meitä olisi kaksi aikuista kantamassa vastuuta meidän perheestämme ja jakamssa niin iloja ja surujakin....mutta ilm. liikaa vaadittu...eli joko jatkan edelleen sinnittelyä tai vihellän pelin poikki. Sinulle joka keskustelun aloitit, älä pilaa elämääsi sinnittelemällä...

        Kerrotko sinä miehellesi kuinka häntä rakastat,odotat ja haluat? Miehesikin kaipaa huomiota ja arvostusta! Ei siitä mitä sinä teet, vaan siitä työstä mitä hän tekee. Teillä on ihan selvä työnjako perheessänne, sinä teet kodin ja yrityseksenkirjanpidon eteen työtä ja hän yrityksen asiakaspalvelun/hankinnan ja työn.

        Älä odota, että sinut huomataan tai kehutaan, iloitse, ole ylpeä siitä, että pysyt remontoimaan, osaat tehdä, saat asioita aikaiseksi. Jos miehesi ei noteeraa tekemisiäsi, huomaa loman, virkistyksen tarvettasi niin varaa sinulle ja lapsille yhteinen loma jossakin lomakohteessa ja nauti lapsistasi siitä, että olet terve, työkykyinen! Nauti elämästä, älä huomaa tai laske sitä mitä sinulla ei ole, huomaa ne hyvät ja ihanat asiat joita elämässäsi on! Miehesi ei voi sinulle sitä hyvää ola onnea antaa sen eteen pitää itse tehdä työtä ja iloita tekemästään. Sinulla naisena pitää olla omia mielipiteitä ja toiveita jotka toteutat joko yksin tai yhdessä. Jos elämämme on sen odottamista huomaako joku kuinka hyviä ja osaavia olemme niin onnettomaksi siinä tulee, pitää osata antaa se hyvä palaute itselleen ja huomata toisetkin. Minkä tahdot itsellesi tehtävän tee se heille! Se toimii kuin juna, ehkä myöhässä, mutta toimii!

        Avioeroa ei kannata miettiä, vaan sitä kuinka voin asennettani muuttaa positiivisemmaksi, kiitollisemmaksi ja antaa itseleen luvan olla onnellinen tässä ja nyt! Halata miestään, pyörähdellä muutama tanssiaskel sen arjen lomassa, kokea, haluta iloa ja onnea elämäänsä! Onni ei tule etsien vaan eläen on joku viisas sanonut! Hyvää kevättä ja kesää, iloista mieltä!

      • bbb
        Lottis kirjoitti:

        Onkohan tämän viestin kirjoittaja kenties alkuperäisen puoliso ??? Kirjoitus oli ainakin sen verran lapsellinen, että oliis voinut jäädä kommentoimatta. Itse olen ollut parisuhteessa 15 vuotta ja naimisissa kohta 7 vuotta. Ja sinnitellyt ja odotellut parempaa huomista puolet koko parisuhteeni ajasta. Tiedän, että kuulostaa typerältä. Lapsia meillä on kolme 2,5, ja 7 vuotiaat. Meillä on ihana ihana iso talo ja itse olen kotiäitinä. Raadan kodin ja talouden eteen niin hyvin kun vain pysty.Kotimme on aina siisti, sillä en siedä sekasortoa....käytännössä hoidan kaiken laskuista yrityksemme kirjanpitoon. Palkaksi tästä kaikesta saan...ööö...en mitään en edes kiitosta. Itkuksi menee joka ainut päivä, siis jos vain satun sanomaan, että olen väsynyt tekemään kaikkea liukuhihnalla. (minulla ei ole omia harrastuksia) olen kaiken aikaa kotona, sillä siellä töitä riittää :/ Olen mm. tehnyt koko taloon pintaremontit YKSIN. se on miehelleni täyttä myrkkyä, itse hän ei tee, mutta minäkään en ilm. saisi tehdä. Koskaan, en ole kuullut, että tosi kiva kun teen tai tulipa siitä nätti...Avioeroa olen pyöritellyt milessäni jo useat vuodet...mutta pelkään kamalasti mitä kaikkea se tuo tullessaan ja miten lapset siihen reagoivat...Haluaisin vaan, että meitä olisi kaksi aikuista kantamassa vastuuta meidän perheestämme ja jakamssa niin iloja ja surujakin....mutta ilm. liikaa vaadittu...eli joko jatkan edelleen sinnittelyä tai vihellän pelin poikki. Sinulle joka keskustelun aloitit, älä pilaa elämääsi sinnittelemällä...

        Kuulostaa tutulta,

        älä syyllistä itseäsi, myös minulle kävi lähes noin. Rakastuin nuorena palavasti ja katsoin kaikkia puutteita läpi sormien, ja se oli helppoa niin kauan kuin meillä ei ollut lapsia. Lasten synnyttyä, aloin tajuta, kuinka paljon tein, ilman että toinen olisi vapaaehtoisesti tehnyt mitään! Rakkaus on sokea! Nyt olemme eronneet, ja parempi näin (kotitöiden määrä ei ole lisääntynyt). Silti hänessä on joitain piirteitä, joita kaipaan vieläkin monien vuosian jälkeen..rakkaus on todella sokea.

      • nupponen
        Lottis kirjoitti:

        Onkohan tämän viestin kirjoittaja kenties alkuperäisen puoliso ??? Kirjoitus oli ainakin sen verran lapsellinen, että oliis voinut jäädä kommentoimatta. Itse olen ollut parisuhteessa 15 vuotta ja naimisissa kohta 7 vuotta. Ja sinnitellyt ja odotellut parempaa huomista puolet koko parisuhteeni ajasta. Tiedän, että kuulostaa typerältä. Lapsia meillä on kolme 2,5, ja 7 vuotiaat. Meillä on ihana ihana iso talo ja itse olen kotiäitinä. Raadan kodin ja talouden eteen niin hyvin kun vain pysty.Kotimme on aina siisti, sillä en siedä sekasortoa....käytännössä hoidan kaiken laskuista yrityksemme kirjanpitoon. Palkaksi tästä kaikesta saan...ööö...en mitään en edes kiitosta. Itkuksi menee joka ainut päivä, siis jos vain satun sanomaan, että olen väsynyt tekemään kaikkea liukuhihnalla. (minulla ei ole omia harrastuksia) olen kaiken aikaa kotona, sillä siellä töitä riittää :/ Olen mm. tehnyt koko taloon pintaremontit YKSIN. se on miehelleni täyttä myrkkyä, itse hän ei tee, mutta minäkään en ilm. saisi tehdä. Koskaan, en ole kuullut, että tosi kiva kun teen tai tulipa siitä nätti...Avioeroa olen pyöritellyt milessäni jo useat vuodet...mutta pelkään kamalasti mitä kaikkea se tuo tullessaan ja miten lapset siihen reagoivat...Haluaisin vaan, että meitä olisi kaksi aikuista kantamassa vastuuta meidän perheestämme ja jakamssa niin iloja ja surujakin....mutta ilm. liikaa vaadittu...eli joko jatkan edelleen sinnittelyä tai vihellän pelin poikki. Sinulle joka keskustelun aloitit, älä pilaa elämääsi sinnittelemällä...

        ja sinä jos kuka kehuu. Olet päivätpitkät kotona leikit lasten kanssa. Teet teille ruokaa syötte nukutte PÄIVÄLLÄ ruokalevot. Hrrastat hieman siivousta ja katsotte tv:tä.
        Ei hartiat töistä halkea. Ettet edes häppee.
        Ukkos raataa töissä perheen eteen ja saa palkaksi vaimon nalkutusta.

      • nupponen
        se sairas onkaan kirjoitti:

        Jos kirjoitit tuon tosissasi, olet itse todella sairas asenteiltasi. Jos olet parisuhteessa, niin sääliksi käy puolisoasi!!

        olen onnellisesti naimisissa niinkuin vaimonikin. Ikinä ei ole ollut riitaa kotitöistä vaimo tekee ne ihan mielellään, niinkuin minäkin omat hommani. Toki minäkin avustan häntä raskaammissa hommissa mutta en tiskaa enkä pyyhi pölyjä. Ei miehisyyteni siitä kärsisi mutta periaatteessa.
        Olet niitä naisia jotka saa riidan aikaan jos ei muuten niin tekemällä siivouksesta.

      • laiskalaiska
        nupponen kirjoitti:

        ja sinä jos kuka kehuu. Olet päivätpitkät kotona leikit lasten kanssa. Teet teille ruokaa syötte nukutte PÄIVÄLLÄ ruokalevot. Hrrastat hieman siivousta ja katsotte tv:tä.
        Ei hartiat töistä halkea. Ettet edes häppee.
        Ukkos raataa töissä perheen eteen ja saa palkaksi vaimon nalkutusta.

        Lasten kanssa pitää tehdä paljon muutakin kuin ottaa päikkärit! Kirjoittaja kertoi pitävänsä kodin siistinä, (iso ihana talo), hoitavansa restkonran, kirjanpidon, ruuanlaiton, pyykinpesun, remontit ilman omaa aikaa tai lepoa.

        Jos sinunlaisesi suunsoittaja pantaisiin tekemään sama juoksisit mutkaista tietä näkymättömiin! Minäkin ajattelen asioita huomattavasti nopeammin kuin teen, sen tiedän varmasti, että kirjoittajalla on todella töitä ja vapaa-aikaa, perheen yhteistä aikaa saa ja pitää kaivata, siinä ei valituksen, jäkätyksen kriteerit täyty!

        Ylimielinen ja vähättelevä asenteesi on ihan sieltä ja syvältä.

      • niinpä niin
        nupponen kirjoitti:

        olen onnellisesti naimisissa niinkuin vaimonikin. Ikinä ei ole ollut riitaa kotitöistä vaimo tekee ne ihan mielellään, niinkuin minäkin omat hommani. Toki minäkin avustan häntä raskaammissa hommissa mutta en tiskaa enkä pyyhi pölyjä. Ei miehisyyteni siitä kärsisi mutta periaatteessa.
        Olet niitä naisia jotka saa riidan aikaan jos ei muuten niin tekemällä siivouksesta.

        Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, heh. Meidän ei tarvitse riidellä kotitöistä. Mieheni kun on niin fiksu, että ymmärtää tehdä oman osuutensa niistä. Molemmat kun käymme töissä, niin on itsestään selvää että kotityöt tehdään puoliksi.

      • Addoni-os
        nupponen kirjoitti:

        olen onnellisesti naimisissa niinkuin vaimonikin. Ikinä ei ole ollut riitaa kotitöistä vaimo tekee ne ihan mielellään, niinkuin minäkin omat hommani. Toki minäkin avustan häntä raskaammissa hommissa mutta en tiskaa enkä pyyhi pölyjä. Ei miehisyyteni siitä kärsisi mutta periaatteessa.
        Olet niitä naisia jotka saa riidan aikaan jos ei muuten niin tekemällä siivouksesta.

        vanhan liiton juntti, varmaan "pienitirinen" tuppikulli joka sarkatakki levällään pullistelee "mie en tee naesten töetä, miun muijja tekkee" - eikä ressukka ole saanut pesää kuin viimeksi ehkä 80-luvulla. Tuputtaa yksin autotallissaan lumikolaan nojaten karvareuhka päässä ja kihisee kiukusta tätä maailmaa kohtaan.

      • MINISTERINTYTÄÄR

        eiei ! aika asiaton viesti,
        siis eihän yhessä vaan voi olla vikaa,
        MUTTA kyllä sen puolisonkin pitäs vittu jotaki tehä.
        Ongelma ei johdu pelkästään puolisostasi vaikka
        pääosin johtuukin koita sinnitellä!
        mutta olisiko miehesi valmis vaikkapa terepeutille?

      • riikuanteero
        bbb kirjoitti:

        Kuulostaa tutulta,

        älä syyllistä itseäsi, myös minulle kävi lähes noin. Rakastuin nuorena palavasti ja katsoin kaikkia puutteita läpi sormien, ja se oli helppoa niin kauan kuin meillä ei ollut lapsia. Lasten synnyttyä, aloin tajuta, kuinka paljon tein, ilman että toinen olisi vapaaehtoisesti tehnyt mitään! Rakkaus on sokea! Nyt olemme eronneet, ja parempi näin (kotitöiden määrä ei ole lisääntynyt). Silti hänessä on joitain piirteitä, joita kaipaan vieläkin monien vuosian jälkeen..rakkaus on todella sokea.

        Tämä elämä on "apinalaji". Kotoa saamme kaikki opit. Ennen oli toisin. Osallistuminen "kotitöihin" oli hauskaa. Vedettiin Äidille talvella vesikelkalla puita liiteristä. kitketiin mansikkamaita, käytiin marjassa, oltiin heinäpellolla auttamassa. Nykyään joutuu lähestulkoon maksamaan 5e, että saa junnun viemään roskapussin. Mailmasta on kadonnut yhteenpuhaltamisen meininki. Tsemppiä elämän vääntöihin.

      • eronnu
        nupponen kirjoitti:

        olen onnellisesti naimisissa niinkuin vaimonikin. Ikinä ei ole ollut riitaa kotitöistä vaimo tekee ne ihan mielellään, niinkuin minäkin omat hommani. Toki minäkin avustan häntä raskaammissa hommissa mutta en tiskaa enkä pyyhi pölyjä. Ei miehisyyteni siitä kärsisi mutta periaatteessa.
        Olet niitä naisia jotka saa riidan aikaan jos ei muuten niin tekemällä siivouksesta.

        Tiedän tilanteen Nupponen. olin naimisissa 14v ja erottiin kun tuli riitaa useasti.Jotku naiset on tuomosia että ku niillä on asiat huonosti niin rupeaa keksiin riidanaiheita tyhjästä.Tuommosesta naisesta voisi tulla vanhapiika ihan hyvin.Sanoo että ei ole seksille aikaa kun joutuu siivoaan taloaan.P....E mitä touhua.Kyllä sitä ennenkin kerettiin tekemään 15 lasta ja oli varmasti enemmän tekemistä.Toivottavasti tämä nainen on lopunikää yksin.ja hinkkaa itseään.

    • hohhoijaa111111

      saamaton tyyppi...

    • kosvortti

      Olipas aikamoinen probleema. Jos et naisena käy töissä, hoida koti, jos miehesi hankkii elannon, anna hänen levätä ja nauttia sinun kädiesi saannoksista. Ei kaikki miehet osaa esim laittaa ruokaa, mutta silloin tällöin kyllä voivat tiskata ja imuroida, kun sinä vaihdat vaippoja.

    • Pinohiiri1

      ei se itsepäisyys parane ikinä. ero on parempi ratkaisu ja rakkaus katoaa kuiteski...olet jo menossa siihen suuntaan joten valmistele eroa...

    • niin no

      No tuskinpa sitä vastausta tietää kukaan paremmin kun sinä itse. Minkä takia täälä ihmiset kyselee toisilta, että mitä niiden pitäis tehdä niiden elämälle!? Uskon siihen että jokainen tekee sen parhaan ja oikean valinnan kun kuuntelee oman sydämensä ääntä.

    • hyasinttti

      kysy kuumalta perunalta!
      www.hotpotatoe.net

    • asdrtyetry

      Mitä mahdat tarkoittaa osaamisella ja opettamisella.... Miksi sinun yleensäkin pitää toimina jonakin opettajana, etkö voi laittaa toista hankkimaan tarvittavaa tietoa muualta, (voihan se kysyä vaikka vanhemmilta, kavereilta, yms.)? Vai onko nyt kysymys siitä, ettei mies tee jotakin asiaa juuri siten kuin sinä haluat, vaan omalla tavalla, vai siitä ettei mies halua tehdä hommia ollenkaan?

      Ei kellään voi mennä minkään, päivittäin/viikoittain/kuukausittain/puolivuosittain tehtävän perusasian sisäistämiseen 2 vuotta. Joten kehottaisin että analysoit uudelleen mistä teidän tilanteessa on todellakin kyse.

      Kehottaisin myös, että heivaisit sen opettajan roolin itseltäsi, ja tekisitte esim. selvät jaot mikä taloudenhoidon asia on kenenkin vastuulla, (onko teillä ollut sellaista tähän asti?). Silloin näet sen, että ottaako mies vastuuta, ja ryhtyykö hommiin. Muutoinkin sinä toimit koko prosessissa vain jarruna ja keräät tehtäviä itsellsi, jos menetät hermot aina kun toinen ei osaa jotakin, tai vaadit kaiken tehtävän juuri siten kuin sinä haluat.

    • kodinhoitaja

      sä olet siinä suhteessa vain ilmainen kodinhoitaja. jos ei äiti ole passaamassa niin sitten tyttöystävä!
      sinäkin olet ihminen etkä mikään kone. sinäkin olet tunteva ja ajatteleva ihminen, tämä sinun pitäisi sille miehellesi tehdä selväksi.

    • sillon kyllä poika huomaa...

      mutta toisilta käy jotkut asiat helpommin...asioita ei oikein voi jakaa viivottimella että tehdään kotitöitä yhtäpaljon.
      jos kaveri hoitaa auton jne sellaset hommat nii voi sitä sit ite tehä niitä mitä paremmin ja jouhevammin osaa. mie tein sillee kotitöitten kanssa että jätin tekemättä joskus siivousta tai astianpesua...sillai oppi mies tekeen ja lapset ihan pienestä asti tehneet ni nyt tekevät luonnostaa...vaikka nurinaa joskus saattaa kuulua.kotitöistä ei paineita kannata ottaa...likaset astiat ei karkaa..ärsyttävännäköstä kyllä...samoin siivoukset.valittamalla ei saa ku nalkuttavan maineen...sä voisit pyytää poikakaverilta että auttaisitko siivouksessa tai ruuan laitossa.mutta kotipiiaksi ei kannate ruveta

    • Pekka@@

      Nuorena löysin oman vaimoni,oli minun eka.
      hyvin pärjätään,ei sellaista parisuhdetta olekkaan,
      jossa ei mitään ongelmaa olis koskaan.
      Sinä teet siihen muutaman lapsen,siitä onkin vaikeaa
      lähteä,ja ongelmat vaan lisääntyy.
      Kulje silmät avoinna.

    • Pettynyt

      Seurustelin kolme viikkoa seurakunnassa työssä olevan sielunpaimenen kanssa. Voi herranjeetuna. Nainen oli ihana kuin mikä. Heti eka treffeillä sänkyyn ja mahtavat tulevaisuudennäkymät. Olin otettu, vaikken ole pahan näköinen minäkään. Ostin hänelle kaikenmoista huomatakseni, että ihminen on ns. kaksoispersoona, sosiopaatti tai skitso. Hänellä vielä oma tyttö kotona! Jouduin lähtemään yön syliin pois, kun tilanne muuttui aivan mahdottomaksi. Hän edelleen tekee töitä vammaisten ja syrjäytyneiden parissa. Hieman jäytää, kun itsekkin olen yhdistyksissä, jotka antavat samaa evl-tietä etp rahaa ja aika paljonkin, että ketä siellä Lakeuden Viestissä lopulta sitä rahaa antaa ja millä periaatteella ja kenelle. Toiseksi ihmetyttää, että miehet vaihtuu kuulemma koko ajan. Antaa lapselle huonon kuvan vanhemmuuden velvollisuuksista. Miehet on hänelle pyykkipoikia ja pankkiautomaatti. No, sen huomasin kyllä.
      Jos huonolta näyttää jo heti alussa, niin ero on paree, kun sinnittely. Parempi kertarutina, ku ainaanen kitinä. Liika kiltteys ei ole hyvästä kumminkaan.

    • ero ilmanmuuta

      turha rykiä kun paskat on jo housussa ero ilman muuta

    • Aito sellainen!! **** ****
    • sattuma5

      Mikäli kertomasi mitäänosaamattomuus on kynnyskysymys, voit luopua suhteesta. Parisuhteessa ei voi muuttaa toista. Ainoastaan itseään voi muuttaa. Moni yrittää koko parisuhteen ajan (vaikka 60 vuotta) muuttaa toista onnistumatta siinä.

      Kun suhde ei tyydytä:
      1. voit yrittää muuttaa toista. Se ei tuo tulosta.
      2. Voit muuttaa itseäsi. Se onnistuu, vaikkakin hitaasti ja vaatii vaivannäköä. Sinun muuttuessasi, myös toinen muuttuu automaattisesti. Onhan hän tekemisissä toisenlaisen ihmisen kanssa kuin aiemmin. Itsesi muuttaminen johtaa muutokseen myös parisuhteessa. Minkälaiseen, se selviää vasta ajan kanssa.
      3. Voit lähteä kävelemään.
      4. Voit jatkaa kuten ennenkin. Mikään ei muutu.

    • oldtrafford

      ihan oikeesti ihmiset, jos mulla on joskus parisuhteessa ''ongelmia'' tai todellisia ONGELMIA niin en tosiaan tulisi kyselemään täältä mitään keneltäkään. hankkikaa elämä

    • katso peiliin

      Narsistisin viesti pitlään aikaan.
      Et sinä rakastaa osaa kuin itseäsi.
      Täällä parut, kuinka mies, jolla on oma tahto ja kuka ei alistu tossusi alle.

      Muuta mielummin itsesi, se on jo loistava alku!

      Tuollaisella menolla tulet elämään elämäsi yksin.

    • OnnenOraakkeli
    • Älä sinnittele

      Eroa, käytös ei tule muuttumaan, pahenee vain kun tulee lapsia. Silloin TODELLA teet kaikan.

    • Nyt helpottaa

      Muutti myös suoraan vanhempiensa luota mun kanssa asumaan. Hän ei osannut juurikaan tehdä mitään kotitöitä mutta nyt 3v yhteiselon jälkeen hän viihtyy keittiössä ja muissa kotihommissa paremmin kuin minä. Olen ylpeä tästä ja tämä helpottaa mun elämää.

      • nyt helpottaa

        ole mikään laiskuri vaan minäkin teen kotitöitä niin paljon kuin vain ehdin. :D

    • Onnenkäpälä

      äitisä tykö takas kasvamaan ja eti mies.. tuomosta tarvii paapoa. sillä on jo äiti ja en oikee usko että se toista tarvittee..
      Toisaalta, jos lapsista tykkää nii jatka vaan, teet sen kans toisen nii oot jo kahen lapsen yh hahahaha

    • ........................

      joka on oppinut itsenäiseksi. aika huono ottaa sellainen, joka ei ole koskaan oppinut elämään yksin. elät pojan kanssa.

    • podvodnajalodka

      Hommaa huora oma kämppä, niin opit tietämään mitä elämä maksaa.

    • Jennuska

      No ei hyvää päivää, ei voi muuta todeta.
      Ite sanoisin ainaki tollaselle palvelijan hakijalle et tossa on ovi jos et voi tehdä mitään yhteisen kodin siisteyden eteen, noi kotihommat kun ei todellakaan ole mitään osaamista vaativia töitä, kait sillä luulis opettelemattaki imuri kädessä pysyvän ja tiskiharja kanssa, paskapuhetta sellanen että ei osaa, kysy siltä että pyyhkikö sen äiti siltä pepunki ku ei ite osaa tai ei haluu.
      Naurettavaa tollanen passuuttaminen ja muutenki sellanen ettei aikuinen ihminen muka osaa tehdä, vaan no minkäs sille mahtaa kun ei oo kauhalla ammennettu ja äiti ollu aina kaiken nenun eteen valmiiks rahtaamassa, kannattais jo pikkuhiljaa alkaa yrittää hiukan itsenäistyy ja opettelee sitä oma-aloitteisuuttaki eikä olettaa kaikkien olevan jotaki vara äitejä aina kaikkea valmiiksi eteen tekemässä..
      Ei voi aina joka asiaanka todeta että pojat on poikia eikä niiden tarvii kotitöitä tai ruokaa osata tehdä..

    • zx10

      sel hemmol et kodista huolehtivat molemmat puolisot eikä vain toinen jos ei opi ni san et häipyy tai häivy itse ainaski siks aikaa et poju tajuaa mitä menettää ja yrittää ees opetella miten oikeessa kodissa eletään okei

    • sannamaria

      kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että miehet EI IKINÄ opi mitään!!! Pahempaan suuntaan vaan vanhetessaan menee. Meillä mies jotain koitti nuorempana mulle esittää että muka tekee jotain ja nykyään KAIKKI kaatuu mun niskaan, ei oo niin helppoa enää tästä lähteä kun on lapset ja talo yms... kunpa oisin ollu nuorena viisaampi. =(

    • tikuuu...

      ilman muuta ero,kun ei se suhde ikinä parane,itse olin sellases suhtees,mut on patremåpi suhde ,joka on täys 10 mulle

    • Tomppak

      Kyllä asiat korjaantuu, usko pois!

    • action112

      Jos tuossa 2 vuoden suhteessa taloudenhoito ja muut asiat eivät ole toimineet ja kysytään pitääkö sinnitellä-sanon ainahan kannattaa
      mutta totuuden siemen on siinä ettei suhteeseen ole löytymässä keinoja joten ehdotan suhteen
      päättämistä.

      Perusteluna pidän liian voimakasta vaatimustasoa ja eriarvoisuutta suhteessa jossa "sitä liitävää
      rakkauden tunnetta on-mutta se todellinen puuttuu"!

      Keskustelu auttaa menkää kävelylle ja rauhaisaan luontoon-kuunelkaa toisianne ja päättäkää siten kumpi vaihtoehto on parempi-ero-vai molemminpuolinen yrittäminen suhteen pelastamiseksi?

    • akiram77

      Ei kannata sinnitellä...
      Ei se asia miksikään muutu ,jos toinen ei kuuntele ja tule vastaan sun raivoomisessa. Kuulostaan siltä että miekkonen on hankkinut vaan äidin tilalle sinut. Melkein suosittelen et pieni tauko olisi paikallaan. Otat ja jätät asiat hänen omaksi hoidettavaksi. Sinut otetaan itsestäänselvänä. Minulla on kokemusta edellisen kanssa tein kaikki ja silti sekään ei riittäny. Tässä mun nykyisessäkin suhteessa alkaa olemaan samoja itsestäänselvä piirteitä ja jotenkin on niin poikki välillä. Vitsi,kun suhde ei saisi mennä tohon mut niin se vaan menee ajan mittaan. Naiselle kun noi kodihoito on niin itsestäänselvää ja mies ottaa lonkisti. Uudestaan miettimään säännöt ja jakamaan tehtävät. Sekin on iso asia ,että saisit sen miehen edes imuroimaan kaikki siihen lisää on plussaa.

    • joku kunnollinen

      Iske itsellesi joku sellainen salarakas, joka on järjestelmällinen ja oma-aloitteinen!

      Näin voit toteuttaa itseäsi paremmin, eikä rakkautesi saa siipeen.

      Näin tehdään täällä Oulussakin, hyvällä menestyksellä.

      • petetty

        voi v...u toiha oli oikein hyvä neuvo!!!!
        pettämään vaan kaikki sillähän ongelmat ratkaistaan.....huh huh ei muut kun potkase äijä pellolle ja ota seuraaval kertaa joku joka ei mammanpoika

      • salarakkaat
        petetty kirjoitti:

        voi v...u toiha oli oikein hyvä neuvo!!!!
        pettämään vaan kaikki sillähän ongelmat ratkaistaan.....huh huh ei muut kun potkase äijä pellolle ja ota seuraaval kertaa joku joka ei mammanpoika

        Passaa ym. jos miehesi on varakas tai kuuluu rikkaaseen sukuun.
        Ota siihen salarakas ja nauti monipuolisesta seksistä sekä elämästä.

        MUTTA, mikäli äijäsi on tavis, joka ei omista mitään, niin lemppaa pihalle..

        Naisena neuvoni annan, nauttien salasuhteista arjen keskellä.

    • kärsinyt

      Mies ei siitä koskaan miksikään tule muuttumaan,
      että jos haluat jatkaa miehen paapomista ja passaamista niin ole hyvä vaan...
      Mä olin samanlaisessa tilanteessa, plus et lisänä oli kaksi lastakin.
      Seitsemän vuoden jälkeen olin niin hajalla että vihelsin pelin poikki.
      En jaksanut olla kahdelle lapselle ja aikuiselle miehelle äiti, joten otin ja lähdin, enkä päivääkään ole asiaa katunut.

      • miniän tekeleelle...

        Itselläni on 20v poika, jota en ole passanut tikun nenään. Miniäntekele kertoi, että hän joutuu tekemään heidän huushollissa kaiken, tiskit, pyykin jne.
        Kerroin hänelle hyvän vinkin (tuntien oman poikani). Yksinkertasesti pojalleni on itsestään selvää, et emäntä pesee pyykin, korjaa lattialta pois(mitä äiti ei tehnyt kotona). Neuvo...antaa olla vaikka 2 vko vaatteet siinä mihin putoo ja pesköön itse vaatteensa, niin huomaa et ei ne itsestään koneeseen hyppää. Ja niinhän miniä teki, mihin poika arvasi, et äippä on tuasen neuvojaan viljellyt. Ja nyt ei loju vaatteet lattioilla(noloa, esim. kun kaverit tuli ja herran kuteet pitkin lattiaa). Ja pesee nykyään vaatteensa.

    • miehesi masennukseen...
    • konemies-64

      että,nuoren miehen (oletan tässäkin tapauksessa olevan) on vaikeaa alkaa tajuta mitä eläminen maksaa,muistan hyvin omasta nuoruudesta kun olis mieluummin ostanut autoon jotain kräsää sen sijaan että jääkaappiin täytettä,se vie jokaisella aikansa,jotkut ei opi koskaan.
      Niin hassua kuin se onkin niin nyt on tärkeämpää olla jääkaapissa jotain ja auto vain liikkumista varten.

    • Täti

      Jos kuvailemasi asiat ovat sinulle tärkeitä omassa tulevaisuudessasi ja parisuhteen jatkossa, niin ei taida tuo asia muuttua. Sinun pitänee nyt pohtia, voitko elää parisi asenteen kanssa vai et. Toista ihmistä ei aivanperusteellisesti pysty muuttamaan. Joten ratkaisun paikka. Mitä asioit rakastat? Plussat ja miinukset; mikä vie voiton.

    • Ainoy

      Täällä on aivan sama tilanne menossa.. Mies ei tee yhtäkään mitään. Ja hän on sentään asunu vuosia yksistäänkin, eli kyllä hän OSAA tehdä kaikki kotityöt. Eikä ole kyse kotitöiden jakamisesta, koska meillä ei esim. ole autoa, miehellä ei ole edes korttia, joten hän ei hoida renkaidenvaihtoa tms. Lamputkin olen itse laittanut kattoon uudessa asunnossamme. Jonka btw, MINÄ hankin meille. Pyysin häntä laittamaan yhden lampun, joka on erilainen kytkennöiltään ja jota en osaa laittaa, ja mitään ei vain tapahdu. Jossain vaiheessa sovittiin, että ruokaa tehdään vuorotellen. Noh, jos miehellä on kokkausvuoro hän lähtee joko pitsalle tai kokkaa jonkinlaista nuudelimössöjuttua, missä kohtaa kadotan oman ruokahaluni totaallisesti.. Vaikka olen pyytänyt, että jos kerran osaat paremminkin, etkö voisi yrittää kun kauniisti pyydän...?
      Tiskaaminen on oma lukunsa myös. Senkin pitäisi tapahtua vuorotellen, Yeah right. Viimeksi hän jätti taas tiskit kesken, likoamaan sanoen, että pitää vähän taukoa.. Jooh, ne tiskit sitten oli siinä suht monta päivää. Sitten se jo siirtyikin jo mun vuoroon, koska uusia tiskejä oli tietysti ilmaantunut sinä aikana. Vaatteet toki jätetään lojumaan mihin sattuu, samoin roskat yms. suodatinpusseja ei voi laittaa biorosikseen, koska hön ei "ikin muista että meillä on sellainen". siis wtf?

      En tiedä, onko minulla oikeutta valittaa, koska mies tekee myös paljon töitä, ja toisinaan joudun lainaamaan häneltä rahaa. Koska esim. ruokamenoni kasvoivat näin suuriksi vasta sen jälkeen, kun aloin seurustella hänen kanssaan, hän on siitä myös eräällä tavalla mielestäni vastuussa, eikö? Siis ei hän varsinaisesti pidä meitä taloudellisesti pystyssä.. (hän käy kokopäivätöissä, minä opiskelen). Muutimme marraskuun lopussa, mukana tuli kaikki hänen sellaiset tavaransa, jotka ovat esim. olleet rikki ja tarpeettomina viimeiset 5 vuotta, hän ei vain ole ikinä (lukuisten muuttojenkaan yhteydessä) siivonnut kaappejaan. Nyt ne tavarat ovat edelleen tuolla vuokratuissa muuttolaatikoissa (joista tuli öskettäisn lasku, btw), koska hänellä "on parempaakin tekemistä ja paljon töitä ja kiire", joten niitä ei voi siivota. Olen itse melko järjestelmällinen ja organisoiva, stressaan hirveästi jos koti on epäjärjestyksessä..

      Olenko tosiaan ihan idiootti kun jaksan tällaista? Tai siis en jaksa, olen jatkuvasti väsynyt jä kärttyinen. Hän olettaa minun olevan kodinhoitaja.

      • sama homma

        Minun tuleva eksäni on samanlainen. Mitään ei tapahdu oma-alotteisesti ja jos jostakin sanon, tulee siitä valitusta. Ikinä ei saa kiitosta mistään. Mies urheilee päivittäin eli pyykkiä tulee koneellinen päivässä. Kun pyydän apua pyykin ripustamiseen, se ei onnistu kun "tää on niin perseestä". Niin se on joo muidenkin mielestä, mutta kun se on tehtävä jotta saa puhtaita vaatteita. En ole pessyt hänen vaatteitaan nyt viikkoon, saa itte pestä kun tarvii, ehkä nyt huomaa mitä on menettämässä, tai oikeastaan menettänyt.

        Hänkään ei muista lajitella roskia: lasia, peltiä ja kartonkia niille kuuluviin roskiksiin. Mikä muistamista siinä on?? Meillä on uusi keittiö jossa on ne 4 roskista eri roskille, ollut jo kolme vuotta. Eli kun avaa roskiksen ja sulla on lasipurkki kädessä, miten voi unohtaa laittaa sen siihen lasiroskikseen? Otan sen tässä vaiheessa jo v*ttuiluna kun kuitenkin vien ihan mielellään ne keräyspisteeseen tarpeen mukaan.

        Tykkään itse myös siitä, että kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Esim kun imuroidaan, imuroidaan myös sängyn alta mihin jo viikon aikana tulee noin 10 sentin kerros pölyä, siis normisänky, ei matala jenkkisänky. Miksi sekin on niin vaikeaa tehdä kun imuroi? Eikö se ole juuri se paikka joka kannattaa imuroida kun siellä sitä pölyä on niin paljon? Mitä järkeä on edes imuroida jos sieltä ei imuroi. Sanonko aiheesta vai aiheetta asiasta?

        Yksi asia mistä hän loukkaantui vaikka sanoin sen hienovaraisesti, oli se kun sanoin, että juomalasit kannattaisi laittaa pystyyn, ei vaakaan astianpesukoneeseen, jotta tulevat varmasti puhtaiksi, ja että niitä mahtuu sinne enemmän. Tiedän että kokemus opettaa juu, mutta eikö maalaisjärkikin jo sano jotakin siitä asiasta, kun näkee mihin se vesi lentää niistä ropelleista?? Laittaako joku oikeesti juomalasit kyljelleen koneeseen vai onko tuleva eksäni vain niin tyhmä älyllisesti vai mistä voisi olla kyse?

        En jaksa enää olla hänen äitinsä. Voitteko kuvitella: Joulun aikaan hän meni ryyppäämään isälleen, johon tuli hänen muitakin sukulaisiaan ryyppäämään. Hän soitti minut hakemaan hänen autonsa isältään ja kun olin itse tulossa äitini kyydillä omia sukulaisiani katsomasta, siihen suostuin. No hain hänen autonsa avaimet sisältä klo 20 illalla ja kerroin, etten jaksa selvinpäin jäädä sitä ryyppäämistä katsomaan (miksei omia sukulaisiaan voi nähdä selvinpäin ikinä?) ja että en hae häntä sieltä pois kun juuri kaksi päivää sitten jouluna olin hänen juoppokuskinaan. (kuka oikeesti edes juo jouluaattona? ja miten ihmeessä olen katsonut tätä jo näin kauan..?) Mutta kuitenkin, jos on varaa ryypätä, on varaa myös taksiin. No, klo 01 soi puhelin, hän vihaisena soitti, että olin vienyt hänen autonsa, jossa oli hänen kotiavaimensa, rahapussi ja kaljat takakontissa. Sanoin että en ole sinun äitisi, ei kait kukaan tuollaisia toiselta joka autoaan pyytää hakemaan, vielä varmista, että tulihan nyt kaikki tarpeellinen autosta poistettua? Osaahan nyt aikuinen ihminen tavaroistaan huolehtia.??

        Olen yrittänyt ymmärtää häntä, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Hänellä on töissä vaikeaa, esimiehenä rakennusalan yrityksessä, tekee siellä kahden ihmisen hommat eli ylitöitä palkatta kokoajan ja se rasittaa.

        Tiedän, hän tekee töissä samaa kuin minä kotona, kahden ihmisen työt, mutta minä teen kahden ihmisen kotityöt oman yliopisto-opiskeluni ja osa-aikatyöni lisäksi!!

        Hänellä on luultavimmin burn out työn takia, mutta niin on kohta minullakin. Olen yrittänyt hänelle sanoa, että sanoo pomolleen asiasta tai vaihtaa työpaikkaa, kun inhoaa työtään, mutta..

        Nyt tosin lopetan koko homman, hankin oman asunnon, juuri tänään kävin näytöissä. Kotitöiden määrä tippuu alle puoleen, saan nauttia siististä kodistani ja uskon että löydän jonkun omatoimisen ihmisen rinnalleni asumaan. En malta odottaa!!

        Tuli hiemän pitkä avautuminen, mutta tekstiä tuli ja tulisi vielä lisääkin..

      • Ainoy
        sama homma kirjoitti:

        Minun tuleva eksäni on samanlainen. Mitään ei tapahdu oma-alotteisesti ja jos jostakin sanon, tulee siitä valitusta. Ikinä ei saa kiitosta mistään. Mies urheilee päivittäin eli pyykkiä tulee koneellinen päivässä. Kun pyydän apua pyykin ripustamiseen, se ei onnistu kun "tää on niin perseestä". Niin se on joo muidenkin mielestä, mutta kun se on tehtävä jotta saa puhtaita vaatteita. En ole pessyt hänen vaatteitaan nyt viikkoon, saa itte pestä kun tarvii, ehkä nyt huomaa mitä on menettämässä, tai oikeastaan menettänyt.

        Hänkään ei muista lajitella roskia: lasia, peltiä ja kartonkia niille kuuluviin roskiksiin. Mikä muistamista siinä on?? Meillä on uusi keittiö jossa on ne 4 roskista eri roskille, ollut jo kolme vuotta. Eli kun avaa roskiksen ja sulla on lasipurkki kädessä, miten voi unohtaa laittaa sen siihen lasiroskikseen? Otan sen tässä vaiheessa jo v*ttuiluna kun kuitenkin vien ihan mielellään ne keräyspisteeseen tarpeen mukaan.

        Tykkään itse myös siitä, että kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Esim kun imuroidaan, imuroidaan myös sängyn alta mihin jo viikon aikana tulee noin 10 sentin kerros pölyä, siis normisänky, ei matala jenkkisänky. Miksi sekin on niin vaikeaa tehdä kun imuroi? Eikö se ole juuri se paikka joka kannattaa imuroida kun siellä sitä pölyä on niin paljon? Mitä järkeä on edes imuroida jos sieltä ei imuroi. Sanonko aiheesta vai aiheetta asiasta?

        Yksi asia mistä hän loukkaantui vaikka sanoin sen hienovaraisesti, oli se kun sanoin, että juomalasit kannattaisi laittaa pystyyn, ei vaakaan astianpesukoneeseen, jotta tulevat varmasti puhtaiksi, ja että niitä mahtuu sinne enemmän. Tiedän että kokemus opettaa juu, mutta eikö maalaisjärkikin jo sano jotakin siitä asiasta, kun näkee mihin se vesi lentää niistä ropelleista?? Laittaako joku oikeesti juomalasit kyljelleen koneeseen vai onko tuleva eksäni vain niin tyhmä älyllisesti vai mistä voisi olla kyse?

        En jaksa enää olla hänen äitinsä. Voitteko kuvitella: Joulun aikaan hän meni ryyppäämään isälleen, johon tuli hänen muitakin sukulaisiaan ryyppäämään. Hän soitti minut hakemaan hänen autonsa isältään ja kun olin itse tulossa äitini kyydillä omia sukulaisiani katsomasta, siihen suostuin. No hain hänen autonsa avaimet sisältä klo 20 illalla ja kerroin, etten jaksa selvinpäin jäädä sitä ryyppäämistä katsomaan (miksei omia sukulaisiaan voi nähdä selvinpäin ikinä?) ja että en hae häntä sieltä pois kun juuri kaksi päivää sitten jouluna olin hänen juoppokuskinaan. (kuka oikeesti edes juo jouluaattona? ja miten ihmeessä olen katsonut tätä jo näin kauan..?) Mutta kuitenkin, jos on varaa ryypätä, on varaa myös taksiin. No, klo 01 soi puhelin, hän vihaisena soitti, että olin vienyt hänen autonsa, jossa oli hänen kotiavaimensa, rahapussi ja kaljat takakontissa. Sanoin että en ole sinun äitisi, ei kait kukaan tuollaisia toiselta joka autoaan pyytää hakemaan, vielä varmista, että tulihan nyt kaikki tarpeellinen autosta poistettua? Osaahan nyt aikuinen ihminen tavaroistaan huolehtia.??

        Olen yrittänyt ymmärtää häntä, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Hänellä on töissä vaikeaa, esimiehenä rakennusalan yrityksessä, tekee siellä kahden ihmisen hommat eli ylitöitä palkatta kokoajan ja se rasittaa.

        Tiedän, hän tekee töissä samaa kuin minä kotona, kahden ihmisen työt, mutta minä teen kahden ihmisen kotityöt oman yliopisto-opiskeluni ja osa-aikatyöni lisäksi!!

        Hänellä on luultavimmin burn out työn takia, mutta niin on kohta minullakin. Olen yrittänyt hänelle sanoa, että sanoo pomolleen asiasta tai vaihtaa työpaikkaa, kun inhoaa työtään, mutta..

        Nyt tosin lopetan koko homman, hankin oman asunnon, juuri tänään kävin näytöissä. Kotitöiden määrä tippuu alle puoleen, saan nauttia siististä kodistani ja uskon että löydän jonkun omatoimisen ihmisen rinnalleni asumaan. En malta odottaa!!

        Tuli hiemän pitkä avautuminen, mutta tekstiä tuli ja tulisi vielä lisääkin..

        Tosi hyvä että uskallat lähteä!! Itsekin sitä aina harkitsen, mutta jossain vaiheessa lepyn kuitenkin. Mulla ei täällä paikkakunnalla ole ketään sellaista kaveria edes, jonka luokse voisin mennä hetkeksi aikaa, jotta mies tajuaisi mitä menettää.

        Ja kun siis... Ongelman ydin ei ole se, että mies ei tee mitään kotitöitä. Vaan se, että kun hän varmasti on huomannut, miten oma jaksamiseni loppuu vähän väliä ja kun pyydän häntä _auttamaan_ minua kotitöissä.. siis että siivoaisi edes omat jälkensä, tiskaisi vaikka omat tiskinsä jne jne.. niin mitään ei tapahdu. Jos hän, ihminen jota rakastan, pyytää minulta jotain niin tottahan voin katsoa mitä voin tehdä asian parantamiseksi! Tässä olen tulllut vastaan mm. siten, että kun hän sanoo että nyt on kiire töissä ja paljon hommia, olen hiljaa enkä urputa niistä kotitöistä silloin.. Koska en halua lisätä stressiä. Mutta ei siellä niin paha kiire voi koko ajan olla. Ja hän vieläpä pitää töistään paljon, tekee mieluummin niitä illat pitkät kuin viettäisi aikaa minun kanssani tai vaikkapa tiskaisi.

    • ei tipu seksiä

      jos ei ala luuttu heilumaan,näin miespuolisena voisin sanoa, että toimii erittäin tehokkaasti ;)

      • eipä kannata kovin

        pitkäksi aikaa sitä konstia koittaa... Halujakun on ne voi purkautua vieraissa, vaikkei tahtoisikaan...Hormonit vie pitkälle ihmistä...

    • eronnut 2009

      Ajattele 5:den vuoden päähän jos poika ei osaa vieläkään tehdä tai halua osata ruokaa tai ylipäätään tee mitään... mitä sä silloin teet ?? raivoat vielä enemmän..riitelette vielä pienemmistä asioista,. kyllä teidä suhteessa poika hakee itselleen uutta äitiä eikä tyttöystävää..heitä mäkeen koko jätkä..:)

    • mikkoelmeri

      on ylämäkiä ja alamäkiä on koitetava kestää

    • minä vaan

      Ota rennosti. Uhria ei kannata leikkiä eikä marttyyriä. Itsellä kanssa patalaiska mies, makaa vaan sohvalla. Jos vaatteet on lattialla niin ne on siinä, samoin likapyykit jne. Meillä menee muuten tosi hyvin, en oo viittiny ottaa koko siivousjuttua puheeksi. Se vähäinen yhteinen aika käytetään yhteisiin harrastuksiin yms. Itse tykkään siisteydestä ja oman kotini pidän hyvinkin siistinä, mutta en TODELLAKAAN ala passaamaan lähes 40-v. aikuista miestä. Itsellä työt (aatelkaa mitä työelämä vaatii nykyään, eri juttu ennen!).

    • Miehen "Kouluttamiseen...

      monta vuotta....Itse olen ollut tämän vuoden syksyllä 20 vuotta naimisissa (minunkin miehei muutti minun kanssa yhteen suoraan äitinsä luota) ja edelleenkin jotkus asiat ei mene kaaliin....elikkä "koulutus" niiden osalta jatkuu edelleen....Yhdessä ollaan oltu kesästä -87 ja perhe on perustettu....Toisinaan kyllä tuntuu,että tekis mieli pakata kamppeet ja otta aja lähteä jättäen hänet yksin,mutten voi,sillä rakastan häntä vikoinen päivineen.Keskustelkaa asioista yhdessä pöydän ääressä,nostakaa kissa pöydälle tai vaikka hakeutukaa parisuhdeterapiaan....Mutta älä luovuta jos todella rakastat häntä.Tsemppiä ja voimia jaksaa eteenpäin rakkauden voimalla.

    • 55555

      voi vitsi, mulla on ollu juuri samanlainen ongelma..mä huusin ja opetin kädestä pitäen miten esimerkiksi leivän muruset saa pöydältä pois... nyt ollaan asuttu yli kaksi vuotta yhdessä ja mies alkaa pikkuhiljaa "oppimaan että en ole hänen äitinsä!" oletko kokeillu että et tee mitään pojan vuoksi ja et sano sille yhtään mitään niistä asioista mikä sua ärsyttää. kyllä sitäki alkaa ärsyttää sitten se siivo, ei muuta kuin laita itse simmut kiinni ja koita yrittää jaksaa. mutta sulla ei todellakaan ole mikään "velvollisuus" opettaa sitä, eli jos haluat erota nin eroa. ainaki sulla pitää tehä asialle jotain koska jos muuten et tee nin sitten sä joudut koko loppu elämäs siivoamaan sen paskat.miehet on miehiä ja jos äiti sattuu olemaan sellainen että se tekee pojan puolesta kaiken nin sitä on vaikea "opettaa" siihen että tyttöystävän kanssa kotityöt tehdään puoliksi.. :)

    • laurioinas

      Älä tuhlaa aikaasi ja rakkauttasi tuollaiseen mieheen. JOka selvästi ottaa sut itsestään selvyytenä. JOs ei osaa edes perus siivouksia tai pesuja hoitaa itse.
      MInä osaan. Valitse minut!

      T.Lauri

    • NeppariiNa

      ensin selvittely ja senjälkeen joko ero tai yhdessä jatko niin se on ei jää mitään epäselväksi ja voi senjälkeen elää uutta terveempää elämää

    • Nyt onnellinen

      Kannattaa oikeesti kokeilla!
      Joku tuolla aikaisemmin kirjoittikin jo tästä: jätä hänen pyykkinsä pesemättä (elä edes koske niihin, oli ne sitten missä tahansa ja vaikka vieraita olisi tulossa), tiskaa vain omassa käytössä olevat astiasi, siivoa vain omat jälkesi. Anna kaiken muun olla.
      Tiedän, hermoja se kysyy ja pitkää pinnaa, mutta minulla on omakohtainen kokemus. Kauan siinä meni, mutta jälkikäteen en ole yhtään katunut. Pyykit menee pyykkikoriin ja jopa koneeseen ja kuivumaan. Astiat peseytyvät ennen kun loppuvat jne. Imurikin on saanut töitä =). Kaiken vaivannäön ja pahanolon kuittaa meillä ainakin se, että mies itse on myöntänyt lopulta pitäneensä minua itsestään selvyytenä kotiasioissa. Välillä asioista otetaan edelleen kovasti yhteen, mutta suurimmaksi osaksi kotityöt tehdään kaikki yhdessä.

      Kunhan muistat: kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja siitä kuinka paljon haluat olla tässä suhteessa ja sitoutunut mieheesi. Jos se ei tunnu oikealta, niin miksi kiduttaa itseään?

    • Hillosimo

      Lyhyesti ja ytimekkäästi haluan sanoa sinulle, ero.Kaksi kertaa avioliiton läpikäyneenä tiedän mistä puhun. Taloudenhoitoon tarvitaan molempien panos, ei ainoastaan yhden. Istu kerrankin alas ja mieti, kuinka kauan aiot käskeä, itkeä ja raivota. Kuinka monta vuotta tuota kaikkea elämästäsi aiot tehdä? Saattaisi helpommallakin päästä. Vain sinä sen päätöksen teet, ei kukaan muu!! Hyvää kevään odotusta sinulle ja onnea...

    • Mindy´s

      Sehän on klisee, että mies makaa sohvalla kaukosäädin kädessä ja mahdollisesti kaljapullo pöydänreunalla. Mun mies tekee niin raskasta hommaa (jopa 14 tuntia päivässä), että annan hänen tuijottaa roskaohjelmia harvat vapaat. Ukko saattaa jopa sammua työvaatteet päällä sohvalle ja herätä aamulla suoraan töihin vermeet päällä. MUTTA! Tämä ei tarkoita sit, että päästäisin miehen helpolla. Järjestelen/tiskaan/pyyhin pinnat/lakaisen lattian/pyykkään. Koska mies on töissä siivousfirmassa, jätän hänelle ammattilasena "likaiset" hommat. Näitä ovat imurointi, maton lattian pesu ja vessan lattikaivon viemäreiden putsaus. Ja kas kummaa, hän tekee ne (mielestäni) mielellään, koska OSAA hommat paremmin. Kauppareissutkin ovat monesti miehen kontolla, koska hän valitsee tarkoituksenmukaisempaa ruokatavaraa kuin mä (sorrun joskus herkkuihin). Minulla on siitä hieno mies, että häntä saa joskus kurmuuttaakin - mutta ei jankutustasolla; silloin alkaa kapinamieliala ja mies ei liikahdakaan kuin korkeintaan lähipubiin tai kauppaan "mäyrisostoksille". Neuvoni seuraa tässä: 1) Jätä paikat rempalleen, vedä lössiksi ja syö valmisruokaa tai päivällä raflassa 2) Näytä ovea, tommoisen "äitin pojan" ON tehtävä välttämättömät (likaiset vaatteet likapyykkikoriin. Siivottava pöytäpinnat, hella ja muistaa myös laittaa tarvikkeet kaappeihin. Suurimmat roskat olisi myös kerättävä ja vietävä roskapussit ulos). 3) Älä missään nimessä ota kaverisi syyllistämistä itseesi, koska juuri sinä panostat suhteeseen, johon kuuluu myös arki. Teeppä oikein lista mitä arjen pyörittämiseen kuuluu.
      Jotenkin meikäläisestä tuntuu, että jätkä ei ole sinulle se oikea; älä alistu uhrautuvan naisen rooliin. Jätkä pitää sua PALVELIJANA ja itsestään selvyytenä. Onko käynyt edes inttiä, jossa jotain rotia sentään opetetaan? Nosta kissa pöydälle ja neuvotelkaa. Jos se onnistu, JÄTÄ jätkä!

    • tarja,

      Kyllä on pieniä joidenkin murheet. Kunhan elät elämääsi ja koet lisää, niin huomaat, että ruuanlaitot ja muut pikkuasiat ei paljon parisuhteessa paina. Järjesteltäviä käytännönasioita vaan. Parisuhteen peruspilarit on kyllä paljon syvemmällä ja juuret muuuallakin kun tiskeissä ja lätynpaistossa.
      Tosiongelmista sulla ei ole vielä aavistustakaan. Nekin tulee kyllä vielä eteen ja koettavaksi.
      Hyvää elämää ja kokemuksia lapsikulta.

      • tai sitte...

        Pienistä epäkohdistakin tulee suuria kun niitä tarpeeksi kasaa. Pesisitkö aina itte kaikki paskapyykit ja tiskaat tiskit ja siivoat talon ja kokkaat jne jne. Ja sen lisäksi joku vonkaa kun ei oo seksille aikaa? Juma***ta! mä ainaki siivoan itte omat sotkuni ja pesen pyykkini ja kokkaan jne, Ehkä sitten olis aikaa toisille? Se on tosi että TOSIongelmia on ja niitäki tuli ja nyt ollaan sinkkuja, silti on parempi opetella siivoamaan sotkunsa itte. Joten paras vaihtoehto on opetella elämään nyt itsekseen ilman toista. Niin kuin minä just nyt. Ehkä myöhemmin voi palata yhteen "uutena" ja EHKÄ se siitä paremmaksi muuttuu. Ei muuta äijä pihalle niskaperseotteella! Hetken kun elää omissa paskoissaan niin oppii siivoamaan jne.

        Eipä muuta terveisin Mies vm.1983

    • dilayla

      ... tehdä kotitöitä yksiksesi! Heitä kaveri yli laidan. Kiittelet itseäsi vuosien jälkeen. Silti vaikka se on kovaa nyt, jos 'rakastaa'. Mutta se kaveri ei sitä tee; ei osaa, ummarra, tajua mistä on kyse. Menköön johonkin kasvamaan, mutta toivottavasti ei äidin passattavaksi ... Ja usko, että kokemus puhuu, ugh ... !

      • Onkokoko

        Ei nyt se aina niin yksinkertaista ole. Jos mies ei vaan tässä sisäistä mistä on kysymys. Partneri vois aloittaa vaikka näin: Hei, tää on mulle tosi tärkee juttu meidän suhteessa. Voitasko me jutskata tästä ihan rennosti jne... Usein se on enemmänkin siinä milleen asian ilmaisee, että saa toisen lähtee mukaan juttuun.

    • Nainen ittekkin*

      Laita se jollekkin köksäkurssille.Sano että saa nähdä luvan kans muita naisia kurssilla oppiminen voi sitä piristääkkin.Eiköhän sitten oppisi jotain vihdoinkin.Toi ylistäminen jossain tapuksissa myös auttaa kuten esim.voi kun sinun perunasi ovat aina niin ihanan pehmeitä.

    • ei voi olla totta?

      Jos kaveri ei vielä osaa tehdä kotitöitä, jotka kuuluvat normaaliin yhdessäeloon, ei hän opi niitä myäöhemminkään.
      Minulla oli mies joka ei osannut edes pukea vaateita päälleen, äiti oli kai senkin tehnyt. Erosimme ja se oli hyvä juttu. Mies meni uusiin naimisiin eikä sekään suhde kestänyt. Ei aikuista miestä jaksa opettaa vaikka kuinka rakastaisi.

    • pekkol74

      jos ei urpo tajua mitään,ni vittuuko sen kanssa pyörit....

    • bella

      hei. ymmärrän turhautumisesi, mutta voin kertoa, että ei se mies vaihtamalla parane. me kaikki tapellaan noiden samojen juttujen kanssa. halutaan kaikki asuu yhes jonkun kaa ja odotetaan, että se toinen hoitaa kaikki kotihommat. tai ainakin miehet odottavat, että nainen hoitaa 99% kaikki. suosittelen kuitenkin, että et suostu sellaiseen, koska jos siihen kerran suostut nii olet siinä liemessä lopun ikääsi - eli olet miehesi piika. jos sulla on hyvä poikakaveri niin älä eroa vaan tee pelin säännöt selviksi. sovitte vaikka paperilla kuka hoitaa minkin homman ja et sitten ala tekeen sen toisen hommia, jos se ei o sitä ite tehnyt. nalkuttaminen ei auta, mutta ehkä passiivisuus. en tiedä, toivotan sulle onnea matkaan.

      • kyyninen

        Tuo on kyllä pahimman luokan paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla...

    • colin

      elä tee sinäkään mitään, jos ei se osaa ni neuvo sitä. työvuorolista et jokaiselle jotakin, tai sit se on niin mutsin poika et asukoon mutsin luona.

    • kokenutero ilman muuta jos ...

      ero iliman muuta jos sovi yhteen miksi sit olla ja pahottaqa kummankin osa puolen tunteita............ERO

    • Ratkaisu:

      Laita poikakaverin kamat kassiin ja oven viereen ja lappu päälle . . . . jos purkaa kassinsa takaisin kaappiinsa, niin osallistuu myös . . . . listan mukaisiin kotitöihin, muutoin ottakkon kassinsa ja lähteköön.

    • tätä

      mieltä... Itse kohta 20 v naimisissa olleena, riitaa tuli aina samoista jutuista ku sulla. Ajan kanssa se rakkauskin uupui. Nyt muutaman kuukauden erossa olleena, olen sitä mieltä, et meille tää ero on hyvä juttu, vaikka lähtöpäätöksen teko oli tosi vaikeaa.
      Mutta se rakkaus... jos sitä viel on, ni lähteminen on aina vaikeempaa.. Mut jos kokeilisitte jotain neuvojaa tai sit vaan kylmästi vähäks aikaa eri osoitteisiin, ni saisitte molemmat aikaa harkita. Ja samalla jos miehesi jäisi yksin omaan kämppään, ni hän kokisi ja näkisi itse, ettei huushollijutut pyöri ilman että sinne tehdään aika paljon työtä.

    • kaijahillevi

      Kerrot vain oman kantasi. Jos on olevinas vaikeuksia, eroa. Kyllä täällä on helppo valitella yksipuolisesti. JOs kaveri on noin ravostuttava, eroa. En ymmärrä sitä miksi roikut ja ruikutat. On äärettömän helppoa pistää vastapuoli lyttyyn yksin kirjoittaessa. Minulla on kokemukuksia kuinka täällä kirjoitetaan ja valehdellaan vastapuolesta törkeitäkin asioita, haetaan sääliä vaikka itsessä on suurin vika. Et ole naimisissa siis älä roiku suhteessa jos se ei mielytä, mutta lopeta toisen mollaaminen.

      • riikuanteero

        Pahinta todellakin on toisen mollaaminen. Se pahentaa asiaa, jos vielä jommankumman vanhemmat sekaantuvat asioiden kulkuun.

      • l.panthera

        yli 20 v yhteistä elämää on opettanut pelisäännöt, joista niistäkin MOLEMMAT joutuvat joustamaan tarpeen vaatiessa...
        kaikki eivät opi tähän hommaan, ja romantiikkakaan ei ole jatkuva olotila...
        kylä meilläkin käydään vielä nytkin niitä rajoja, sekin kuuluu tähän hommaan

        onnea elämällenne

    • ON TÄMÄ:

      Ette ilm kumpikaan tunne Jumalaa ja Hänen pelastussuunnitelmaa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa! Ettehän muuten asuisi avoliitossa, joka ei siis ole avioliitto, kuten Jumala on miehen ja naisen yhteis elon säätänyt.Silloin elämässä on Jumalan siunaus.
      Eli perus lähtö kohta on jo pielessä, ette tunne Jumalaa ja Hänen voimaansa.Roinen on tuo avoinliitto joka on Jumalan sanan, Raamatun vastainen!
      Laittaakaa tuo ykköskohta ensin kuntoon, niin alatte ymmärtämään myös avioliiton merkityksen.Silloin on elämässä Jumalan siunaus.

      www.tv7.fi

      • riikuanteero

        Keskutelu voidaan lopettaa. Asia tuli ratkaistua.

      • voi piip........

        Jos sun ukkos on kerta niin onneton ettei tajua auttaa sua ollenkaa, heivaa se..Painukoon kotiin oppimaan äidiltään tapoja, jos sitten tajuais.
        Miehille pitää puhuu suoraan ja kiertelemättä!

    • ratkaisuni

      Itse olin nykyisen mieheni kanssa samassa tilanteessa joitakin vuosia takaperin. Muutaman kuukauden ajan hoin että, jos asiat eivät muutu lähden. Eivät muuttuneet ja toteutin uhkauksen, kyllä kerjättiin takaisin. Muutaman kuukauden asuin muualla ja tämän jälkeen muutettuamme takaisin yhteen on homma toiminut.
      Nykyään taloudenhoito sujuu yhdessä, enkä koe olevani itsestään selvyys (joka oli suurin syy lähtööni).
      Ihminen on vähän kummallinen siinä että tajuaa miten tärkeä jokin asia on vasta sitten kun sitä ei ole.
      En tietenkään käske toimia näin, ei välttämättä ole kaikille toimiva ratkaisu. Meillä kuitenkin pelasti koko suhteen.

    • VAIN MENEE

      ei se ikinä siitä muuksi muutu.Piloille lellitty mammanpoika.Passita vaan äidin luo poika takas.Se pitää sua vaan äidin korvikkeena.Jätä sinäkin kaikki tekemättä ja kysy siltä että tälleenkö haluat elää.näytä sille ettet ole ihan itsestäänselvyys.Häippäät vaikka muutamaks päiväks pois niin eiköhän tule hätä käteen ja vois vaikka ruveta ajattelemaan asioita.

    • psykologiaa

      En yhtään ihmettele, että miehesi ei opi/halua oppia, jos käytät mainitsemasiasi menetelmiä. Ei kukaan halua ottaa käskyjä huutamalla, ellei sitten saa siitä jotain tyydytystä.
      Lähestyisinkin ongelmaa hieman toiselta suunnalta, kannustaisin ja kehuisin, palkitsisin onnistuneesta suoritteesta ja samalla myös itse hieman hölläisin kontrollifriikkeyttäni. Se kun on monilla naisilla nykypäivänä vallalla oleva ominaisuus.

    • ei tosiaankaan

      jos toista todellakin rakastaa, niin silloin auttaa myös kotiaskareissa,haluaa tehdä toisen hyvälle päälle. silloin on myös itselläkin. itse osallistuin myös arkisiin puuhiin, koska arvostin aviopulisoani. mutta en kyllä alkais enään kattoon päivääkään, jos tunne on ykspuolista.

    • Mää vaan

      täällä on täysin sama tilanne menossa. Ei auta pyytely, anelu, huutaminen.. Ei edes se, että olen jättänyt kaiken tekemättä ja odottanut milloin hän avaa silmänsä... Mies voisi yksinkertaisesti asua sikolätissä koko elämänsä oikein loistavasti!! Itse olen aika organisoiva tapaus, asunnon sekaisuus alkaa stressata heti ihan hirveästi. :(
      Eikä mies ole ollut äidin lellittävänä, hänen öitinsä kuoli n. 10vuotta sitten ja sen jälkeen hän on asunut sen 10 vuotta yksin tai parisuhteessa.

    • Hanna

      Älä tuhlaa aikaasi tuollaisen nahjuksen kanssa. Valmiiksi koulutettuja miehiä on myös tarjolla. Ikäluokassa kolmenkympin tienoilla.

    • Herra42

      Pistä kolli mäkeen sillä parempi kerta rutina kuin ainainen narina. Mulla on asiasta kokemusta. Jos toinen ei halua yrittää yhteistä hyvää rakentaa, niin ei sitä kuules yksinkään voi tehdä vaikka kuinka haluaisi. Tämä on kova totuus! Menoksi vaan, kyllä se siitä!

    • "seurustelu" on

      kun jo yhdessä asutaan? Olet pahassa liemessä, kun olet mennyt harkitsemattomasti avoliittoon hänen kanssaan.

      Mitä talouden hoitoa avomiehesi pitäisi osata? Onko hänellä raha-asiat sekaisin ja laskut maksamatta?

    • ja kasva

      Mitäs, jos sinäkin lopetat täällä parkumisen ja kasvat aikuiseksi??

    • Teppo X

      Poika on ottanut susta uuden äidin huolehtimaan käytännön kotitöistä, sp tulee lisäosasta (sex pack)...harva sitä äitiään.

      Aikoinaan samanlaisessa suhteessa olin ja elin. Tyttöystäväni tuli suoraan valmiista pöydästä asumaan minun luokse ja odotti tietysti että teen kaikesta kaiken valmiiksi, itsestään selvyytenä.
      Hän ei koskaan oppinut vastuuta kantamaan ja odotti aina että minä olen tekijä ja hänen rooli on olla passiivinen. Syynä tuohon käytökseen oli tietysti kotikasvatus jossa hänelle tehtiin kaikki valmiiksi, eikä kotitöitä vaadittu koskaan tehtäväksi.
      Vanhemmat kilpailivat esikoisen "rakkaudesta" paapomalla hänet pilalle ja saivat aikaan pysyvän asennevamman, muut ihmiset saavat sitten kärsiä tästä asenteesta.

      Ero tietysti tuli, se on selvää. Psykiatrina, talonmiehenä, palvelijana, siivoojana, kokkina, autonkuljettajana, hovimestarina ja viihdyttäjänä oleminen samaan aikaan on liikaa vaadittu yhdeltä ihmiseltä.

      Asennevammaa ei korjata kuin ajan kanssa, ja sitä menee vuosikymmeniä...harva jaksaa sitä muutosprosessia läpi käydä saat luonnollisesti vihat niskaasi koska sinä olet se joka hänen helppoa elämää hankaloittaa.
      Mieti tarkkaan mikäli sille tielle haluat lähteä, kultaa ja kunniaa sinulle ei ole tulossa missään vaiheessa.

    • VaimoTre

      Eron miehestäni kun tälläistä tekee, hyi!

      Katsokaa nyt! http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000308&posting=22000000041647814

    • saman kokenut

      Hei
      lue kirja Enni Mustonen: Peilikuva. Se kertoo kaksosista, joista toinen halusi auttaa muita ja osoittaa rakkautta esim. lapsille. Toinen ei halunnut.
      Minun tapauksessa tuo kotitalouteen kyvytön mies paljastui vielä pörssipelaajaksi, jolloin mikään raha ei riittänyt ja velathan menevät avioerossa puoliksi, mikäli ei ole avioehtoa. Monen vuoden raatamisesta ja hänen passaamisestaan saat siis nelikymppisenä velat niskaasi. Pistä mies ainakin kasvamaan yksinään, jos hänen poikamiseboksinsa alkaa pysyä asuttavana parin vuoden jälkeen voi harkita uudelleen.... Huom. tarkkaile käykö siellä muita siivoajia!!!!

    • Otustintin

      Kyllä hän vielä oppii... parempi kuitenkin
      katsoa pidemmällä tähtäimellä. Jos poikki pistäisit jäisit kaipaamaan häntä ja sehän olisi pahempi asia. Eikö?

    • pikku murhe.
    • se ratkaisee

      Mikäli rahaa löytyy runsaasti, palkitse sinnittelysi ja jatka sinnittelyä.

      Mielummin rikkaasti sinnitellen kuin köyhästi nauttien.

      tv. Miriam, rikkaan nainut ja salasuhteita käyttävä nainen Turusta.

      • Tiskiin

        Ei alle kakskyt.

      • ongelmat
        Tiskiin kirjoitti:

        Ei alle kakskyt.

        jos ei normi-muna riitä. Lantionpohjan lihakset kuntoon, niin alkaa tuntumaakin löytymään.

        Vinkiksi sinulle, väljäperseinen ruuhi..

      • suurongelma
        ongelmat kirjoitti:

        jos ei normi-muna riitä. Lantionpohjan lihakset kuntoon, niin alkaa tuntumaakin löytymään.

        Vinkiksi sinulle, väljäperseinen ruuhi..

        Sinä tässä olet isoväljä kivespussinen roikkuvine röhkivä sika...Ja sinulla ennenaikaset siemensyöksyt kuntoon ennenkuin housuus lasket, suurentunut eturauhanen vaivoines....Väljä läskiperseinen äijänsika röhvänä...Me maan alle...miettimään!!

      • hermostui?
        suurongelma kirjoitti:

        Sinä tässä olet isoväljä kivespussinen roikkuvine röhkivä sika...Ja sinulla ennenaikaset siemensyöksyt kuntoon ennenkuin housuus lasket, suurentunut eturauhanen vaivoines....Väljä läskiperseinen äijänsika röhvänä...Me maan alle...miettimään!!

        Ota työtön,löyhkäävä rasvainen mätisäkki lääkkeesi.

        Ei sinua kukaan pane. Onneksi voit tilata jätti-dildot löysään perseeseesi..
        -sossu voi sponssata sinunlaista, koko kaupungin entistä yhteistä panopuuta, nykyistä 6* yh:jaa.

        Pistä kuitenkin tämä jättihalko piiloon kun puolen tusinaa lastasi sekoilee kotona.

    • Hermo-Hannu

      Säästäis hermojasi, jos asuisitte eri osoitteissa.
      Elä emännöi ystäväis kodissa, vain omassas. Kyllä hän oppii ite sukkansa pesemään, tai sun ei ainakaan tartte.

      • mieltä..

        Että muutto omaan talouteen, niin oppii tai ei opi korjaamaan jälkiään. Säästää sinun omia hermoja. Ja varsinkaan, mikäli menet kyläilemään, et ala siivoamaan tai edes kommentoimaan jos on likaista/sotkuista tsm. saa elää omissa "kakoissaan".

    • tietoinen?

      miehen ja naisen eroista? Ei kannattaisi kauheasti vaatia mieheltä naisen suorituksia. Siis kotitäitä. Jos roskat veisi, niin se olisi tarpeeksi.
      Koskaan en vaatinut miestäni kotihommiin. Hän tekee kaiken ulkona, autot, nurmet jne.
      Jos oikeasti pidät hänestä ,anna hänen olla itsensä. Yrität surkeasti muuttaa häntä mieleiseksesi. Hyväksy tai hylkää.

      • verhofoobikko

        ..nuorena ei edes keskustella ennen yhteen muuttoa, millaisista kotileikeistä kumpikin tykkää. Toinen voi hankkia kysymättä toiselta inhokkiverhot. Jossain tapauksessa olen kuullut, että anoppi on saanut avaimen ja menee ja tulee nuoren parin pyhätössä miten tykkää. Hyvää tarkoittaen, tietenkin.

    • Pihalle ja sassiin

      Otsikko kertoo kaiken

    • Vaihda se

      Mieheen..

    • Nimetön

      jos sä oikeesti rakastat sitä, niin ehkä sillon ei kannate lopettaa seurustelua, se ehkä oppii ajan kanssa. ihmisen käytöstä ei voi muuttaa mitenkään jos se ei itsekkään halua muuttaa sitä.

      • Tiukkapipo

        Ihmisiä pitää yhdessä asiat, joista toisessa pitää, ja yhteiset hyvät asiat. Niitä vaalikaamme. Niitä on hyvä olla enemmän kuin miinusmerkkisiä asioita. Omatkin miinukset on hyvä ottaa syyniin.....

    • decoy

      Minä olen seurustellut tyttöystäväni kassa reilun vuoden myös, ja jostain syystä olen painunut siihen että minä hoidan kaiken myös. Se on aika jännä miten tää menee miehellekin aika samalla tavalla kuin sinulle.

      Esim. tasan menee hermot kun tyttö jättää kaikki mässäilynsä ympäriinsä. Kun niistää, paperi jää tasan siihen paikkaan jossa niistettiin. Käytetty tamponi jätetään viisi senttimetriä viereisen roskakorin viereen, ja ainiin, käytetyt neulat levitellään ympäri kämppää, vaikka niin ei pitäisi koskaan tehdä.

      Joskus todella tuntuukin ettei se toinen välitä yhtään susta, ja sitten vituttaa. Eikä mikään vihjailu auta "kun se on vaan semmonen sählä".

      Mä kuitenkin olen vaan taintunu siihen että se on semmonen. Eli *jaksan* kumppaniani. Kai sitä vois kasvattaa joskus vähän, mutta tuskin järin paljon, eikä se kyllä ois hyödyllistä tai oikeinkaan. Se kasvattaminen; toisen mielen pakottaminen. Ei, ei sitä.

      Eli mä nyt olen ajatellut niin että siedänpä sitä pientä ihanaa elämäni loppuun asti, kun rakastan, eikä se nyt suorastaan jatkuvasti paskanna olkkarin lattialle. On aika pieni hinta syvästä rakkaudesta että vähän joutuu korjaamaan toisen jälkiä. Oikeastaanhan se on hiukka söpöäkin ja parisuhdejuttua, että korjataan vaikka sen verijäljet sitten, eiks?

      (Sä toisaalta kyselit tätä. Eli varmaan halusit jo erota. Varmaan erositkin jo kun aloitus on näin wanha. Mä taas sitten en: mä olen täysin sitoontunut suttupyttytyttööni. Mä olen sitä jopa sen jälkeen kun se vitutti mua eilen niin paljon että vedin valtimoni auki: edelleen rakastan sitäkin enemmän.

      Kunpa se vaan tajuis kuinka paljon, ja resiprokois... ;) )

    • Anonyymi

      Osta robotti-imuri

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      78
      1795

    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1679

    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1494

    4. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1184

    5. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1183

    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1172

    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1126

    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1121

    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      6
      1099

    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1094
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt