Poikien rakkaudesta

Sain just luettua ton Kaiken se kestää. Lainasin kaverilta ja nyt ei tekis mieli antaa sitä takas =D Tykkäsin tosi paljon enkä meinannu pystyy laskemaan kirjaa käsistä edes koulussa.

olet varmaan itse uma karma.

kiitos suosittelusta! en ehkä olis kuullut täst muuten mut ostin tän ku kehuit ja tykkäsin iiiiiihan tajuttomast!

Meikäläinenkin luki kirjan loppuun viime viikon junareissulla ja pakkohan se on yhtyä noihin aiempiin mielipiteisiin. Vieläkin on jotenkin käsittämätön ikävä Tuukkaa ja Luukasta vaikka pistin kirjan hyllyyn jo monta päivää sit.

Alussa en oikein osannut samaistua poikiin kun olivat vielä niin nuoria. Tilanne korjaantui tarinan edetessä, kun pojille tuli lisää sitä ikää. Samaistuin etenkin Luukaksen ahdistukseen ja koin sen ajatukset ja tunteet tuttuina.

Samaa mieltä Jäbän kans että alun kuviot oli toisaalta aika kuluneet, mut tommostahan se nuorten elämä on. Pidin siitä ettei kirjailija paljastanut heti hahmoistaan kaikkea vaan niihin tutustuttiin aika hiljakseen. Luukaksen terveyteen liittyvä juttu oli hyvä veto kun meinasin ekojen lukujen jälkeen jo että se on joku saatanan mister perfect mut ei sentään.

Aivan ihana! Pakko lukee heti varmaan uudestaan kun jäi niin ikävä Tuukkaa ja Luukasta.

Tänne sama ku kirja-arvosteluun. Eli todella kaunis ja mukavan realistinen tarina ihanilla hahmoilla. Draamaa ja iloja on mukana juuri oikeassa suhteessa ja yleissävy on vastoinkäymisistäkin huolimatta posiitiivinen. Poikiin ehtii tarinan aikana kiintyä ja heitä jää kaipaamaan, kun viimeinen sivu on luettu. Kirjassa on hyvää nuorisokuvausta, se ei ole missään vaiheessa teennäistä tai saarnaavaa. Teksti ei myöskään aiheestaan huolimatta ole alleviivaavaa tai moralisoivaa. Kirjaa ei jotenkin kyennyt laskemaan käsistään ja oli pakko lukea aamun tunneille asti. Silja suosittelee!

Luin kirjasta Ranneliike.net-sivustolta ja riensin Kuopion Suomalaiseen kirjakauppaan ostaakseni sen. No, en sitä sieltä saanut joten pistin tilaukseen. Parin päivän päästä kirja oli käsissäni. Parikymmentä sivua luettuani alkoi pitkäksi venähtänyttä ficciä muistuttava kirjoitustyyli kummeksuttaa ja aloin etsiä kustantajaa. No, omakustannetuksi "ficcipainatukseksi" se sitten osoittautuikin. "Kaiken se kestää on esikoisteokseni ja ensimmäinen yritys kirjoittaa fiktiivistä tekstiä sitten lukioaikojen ainekirjoituskurssien." Vähäinen fiktiivisen kirjoittamisen määrä näkyy: teksti on hyvää suomea, mutta tyyli ontuu. Selostava kaikkitietävä kertoja syö yllätyksellisyyttä ja sikäli hieman kiinnostavuutta. Olisiko näkökulmaa voinut vaihtaa esimerkiksi kappaleittain, niin, että maailma kuitenkin avautuisi aina selkeästi jommankumman osapuolen silmin? Nyt molempien näkökulmia tuodaan esille jatkuvana, toisistaan erottumattomana virtana, syyt ja seuraukset tarjoillaan lukijoille välillä turhankin helposti. Pureskeltavaa ei juuri jää. Myös sinänsä onnistunut pyrkimys puhekielisyyteen tuo hetkittäin mukaan tahatonta komiikkaa. Karma onnistuu kuvailemaan maailmansa onnistuneesti niin, että ehjiä mielikuvia hahmoista ja tapahtumapaikoista todella muodostuu. Ehkä osittain tämän ansiosta henkilöistä tulee kokonaisia, samastuttavia. Silmissäni pisteitä nostaa aihevalinta: Suomessa homoaiheisia kirjoja kirjoitetaan tai ainakin julkaistaan todella vähän. Karma käsittelee kirjassa valtavan määrän tärkeitä ja monia - sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta - koskettavia teemoja ja aihepiirejä. Itseeni henkilökohtaisella tasolla kolahti monikin seikka. Ongelmiin ja onnistumisten hetkiin pystyi samaistumaan hyvin omien kokemusten kautta. Toisaalta paljon jäi myös kolahtamatta: hetkittäin tapahtumat ja henkilöt tuntuivat epäuskottavilta ja naiiveilta, jopa stereotyyppisilta ja "salkkarimaisen" typeriltä. Vuosituhannen vaihteessa tapahtuakseen tarinan lukiolaisten vanhempien auktoriteetti tuntuu ylimitoitetulta, suhteen äärimmäisen hidas eteneminen sekä vuosikausia jatkuva salailu kaukaiselta. Suhteen etenemisen vaiheet (sekä henkisellä että fyysisellä tasolla) tuntuvat myös jossain määrin kuvaavan enemmänkin menneiden vuosikymmenten ahdistusta ja epävarmuutta kuin tätä päivää. Omakustanteet kunniaan! Ilman tällaista mahdollisuutta Uma Karman Kaiken se kestää ei kenties koskaan olisi nähnyt päivänvaloa. Vaikka itse ehkä olisinkin toivonut sukeltamista syvemmälle siihen"hukassa itsensä kanssa olevien maailmaan", josta kirjailijakin nettisivuillaan puhuu, ei se toki tee kirjasta huonoa. Omakustanteelle hämmästyttävä menestys (onnittelut Top 10 -listalle pääsystä) kielii jo siitä, että moni (ehkä hieman itseäni nuorempi?) lukija on viihtynyt teoksen parissa hyvin, kenties saanut jopa lohdutusta tai henkistä tukea. Kiitos ja onnea esikoiskirjailijalle!

Luin ja tykkäsin enemmän kun osasin odottaa. En lue kovin paljon mutta tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni. Ja tuntuu että se on pakko lukea uudestaan heti kun pääsen lomalle, jäin nimittäin ikävöimään kirjan hahmoja niin kun ne olisi olleet oikeita ihmisiä. Kirjan rakkaustarina herätti paljon erilaisia tunteita. Toisaalta toivoa, toisaalta kateutta siitä etten itse ole ainakaan toistaaseks kokenut samanalaista.

Sain kirjan vihdoin käsiini paikallisesta kirjastosta (se oli oikeasti koko ajan lainassa!) ja pelkäsin ensin että joutuisin pettymään kun mulla oli kavereiden hypetyksen ansiosta niin korkeat odotukset. Mutta en pettynyt kyllä ollenkaan! Paras kotimainen kirja mitä olen lukenut pitkiin aikoihin. Oli aivan pakko lukea heti uusiksi ja nyt tuntuu että saatan jopa ostaa sen, kun se on taas lainassa.

Sain luettua samalta kirjailijalta nyt syksyllä ilmestyneen nuortenkirjan Mistä tunnet sä ystävän ja ajattelin huikata et on ihan lukemisen arvoinen, vaiks ei siin poikarakkautta olekaa. Mä en myös todellakaan kuulunu kohdeyleisöön, koska en oo 13-vee poika =) Mut se oli siitäkin huolimatta hauska. Kieli oli kivaa ja oivaltavaa ja sai mut nauramaan monessa kohtaa. Hahmot oli omalla tavallaan valloittavia, vaikka kirja onkin lapsille... tai no nuorille. Tarina käsittelee kahden murrosikää lähestyvän pojan ystävyyttä, mut ei oo erityisen syvällinen jos vertaa siihen Kaiken se kestään. Enemmän siinä on sillasta poikien koheltamista, josta mul tuli monesti mieleen mun kaksi pikkuveljeä, jotka on melkein yhtä hulluja =D

kirja oli todella hyvä! pitkästä aikaa lukemisen arvoinen kirja suomalaiselta kirjailijalta. olen muuten jo penskana miettinyt miksi kukaan ei kirjota kirjaa homoseksuaalien välisestä rakkaudesta. yleensä kaikki kirjat, varsinkin nuorten kirjat, käsittelevät tyttö-poika suhteita ja eihän kaikki tästä ole kiinnostunut. varmasti tytöistä tykkäävät tytöt tai pojista tykkäävät pojat tahtoisivat lukea kirjoja, joihin heihin on helpompi samaistua! vai olisiko aihe sitten niin tabu, ettei kukaan ole siihen uskaltanut tarttua...? ennen uma karmaa.

olen muuten itse kirjastossa töissä ja ajattelin välittömästi pistää tämä kirjan tilauslistalle!

Oikeesti näin miespuolisen homoseksuaalin näkökulmasta tuo kirja on täyttä paskaa. Mutta se olikin jo odotettavissa kun kirjoittajana on nainen joka ei yksinkertaisesti voi ymmärtää kahden MIESPUOLISEN välisestä rakkaudesta muuta kuin pintaraapaisun verran. Se on aiva sama kuin mies olisi kirjoittanut kahden lesbon välisestä rakkaudesta. Vaikka nainen pystyykin samaistumaan rooliin miespuolisen henkilön rakkauden kohteena ei hän silti pysty syventymään poikarakkauteen yhtä hyvin kuin mies. Eikä mies voi ymmärtää tyttörakkautta samalla tavalla kuin nainen. Se vielä menee, että joku kirjoittaa tekstiä vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta, mutta kun kysymys on homoseksuaalisesta rakkaudesta niin Uma Karman teos ei uppoa.

Totta kai tälläinen kirja vetoaa naisiin ja tyttöihin jotka ihannoivat poikarakkautta. Yaoi sitä ja yaoi tätä. Uma karma on varmasti suodattanut kirjaan kaikkea mitä hän on nähnyt elokuvista, sarjoista, lukenut kirjoista ja ehkä mukana on hieman kaverien kokemusten tuomaa tietoa, mutta epäilen, että harva mies löytää tätä teosta mielenkiintoisena. Hän on onnistunut tunkemaan kirjaansa kaiken sen mitä naiset ihannoivat poikarakkaudessa. Siis täydellinen houkutin naisille ja tytöille. Tykkään lukea enempi tämän luokan kirjoja joiden kirjoittajana on sellainen jolla on asiasta omakohtaista kokemusta ja joka on oikeaa sukupuolta.

Kokonaisuudessaan teos on sieluton. Annan kouluarvosanaksi 6- ja oikeastaan mietin 5 ½, mutta ihan säälistä päätin korottaa hieman. Toki hänelle lukijakunta löytyy, mutta suuruteen asti ei tälläisillä teoksilla kyllä päästä. Hän on vielä niin kokematon ja se näkyy rivien välistä. Ei tietenkään ole tarkoitus lannistaa häntä heti alkuunsa, mutta kritiikkiä on siedettävä, jotta voi oppia.

Pakko lisätä vielä edelliseen tekstiin...
Suora lainaus: "Ei tietenkään ole tarkoitus lannistaa häntä heti alkuunsa, mutta kritiikkiä on siedettävä, jotta voi oppia."
Okeei, tämä on 100% totta. Tosin kommentistasi sai irti ainoastaan yhden kritiikin; et pitänyt kirjoittajan "kokemattomuudesta" miesten välisissä suhteissa. Koko pitkän tekstin ajan kritisoit asiaa joka on totta, jonka kaikki varmasti ymmärsivät jo ensimmäisestä lauseesta. Kahden kappaleen mittainen valitusvirsi aiheesta on a) silkkaa omaa mielipidettäsi b) turhaa asian ymmärtämisen kannalta. Ei sillä etteikö mielipiteesi olisi tärkeä, mutta koita ehkä ensi kerralla tuoda enemmän kritisoitavaa, jotta voit sanoa "suuruteen asti ei tälläisillä teoksilla kyllä päästä" ja kuulostaa edes hiukan ammattimaiselta.

Kiinnostus heräs
Kirja vaikuttaa mielenkiintoselta esittelyjen perusteella ainakin. Luin joskus aikanaa "kuoleman voitto leikin". Ja jos tämä kirja on läheskään sen tasoinen, niin se tulee luettua parissa päivässä.

Onkohan muita saman aihepiirin parissa pyöriviä mestariteoksia tiedossa? Ja saakohan tätä kyseistä kirjaa kirjastoista vai vain jostain tietyistä kirjakaupoista?

Tuohon mulla kiinnostus heräsi. Kirjan "Kaiken se kestää" olen lukenut useampaankin otteeseen ja sitä kuljetankin mukana melkein joka reissulla, hahmoja tulee aina välillä niin ikävä, että pakko kaivaa taas rakas kirja esiin. Kirjan ylistämiseksi ei minulla juurikaan aikaisempien kommenttien lisäksi ole lisättävää, joten en tuhlaa enempää tilaa asioiden toistoon.

Mutta tosiaan, kiinnostukseni heräsi tuohon alussa kopioimassani kommentissa mainittavaan kirjaan "kuoleman voitto leikin". Itse en ole kyseisestä teoksesta kuullutkaan eikä googlekaan sitä tavoittanut, eli jos joku asiasta tietoinen viitsisi minua valaista, olisin kovin tyytyväinen.

jooo, kyllähän tämä kirja herättää tunteita! itseasiassa monenlaisia! ite piän tästä juuriki sen takia että tässä ei tuukka ja luukas ole kansanomaisesti homon oloisia, tai näytä homolta, tai eden pysty kuvittelemaan heitä homoiksi ensi kuvailujen perusteella.. vaikka missäänvaiheessa kirjaa ei puhuta homoudesta, minusta tässä nyt yksinkertaisesti kaikessa neroudessa on kysymys siitä että rakkaus tulee jos on tullakseen, katsomatta sukupuolta.. ite olen bi-seksuaali jos semmoinen nyt voi olla ( tästäkin on aina yhtä tuhannen vääntöä ) mutta pidän miehistä, mutta naiset, ne saa vain sydämmen sykkimään erillälailla! ja siksi, vaikka olen aikuinen, ja äitikin vielä kaiken hyvän lisäksi, nautin tästä kirjasta, koska se rakkaus nyt vois joskus ehkä osua minunki kohalle.. :) siis ehkä tarkotan nyt sitä että se antaa toivoa.. koska joskus ahdasmielisissä pikkukylissä, ei ymmärretä erillaisuutta.. tervetuloa lappiin vaan! no kuitenki, ja tuo tunne, ikävä tuukkaa ja luukasta kohtaan on kyllä mielenkiintoinen.. mie olen aina ihan haltioissaan lukemisen jälkeen, ja olen aika surullinenkin...
...mutta vain omasta huonosta onnesta rakkauden suhteen :)
IHANA KIRJA. NEROKAS.

voisiko joku kertoa kirjan muista henkilöistä...teen kirjaesitelmää, mutta minulla ei ole tutota kirjaa, koska kirjastossa ei ole sitä ^^'' joutuisin tilaamaan sen mutta ei ole enää aikaa..

Luin kirjan! Mielestäni ihana. Harmillisesti sitä ei enää juuri myydä ainakaan ilman tilusta:( loppu jotenkin häiritsi mutta muuttuihan sekin sitten mukavasti

jo mainittu Saranapuolelta (Henrik Wilenius) on todella toinen mainitsemisen arvoinen kirja, parin vuoden takaa.

ja eikun kirjastoon varailemaan =) kuulosti hyvälle.
ja varmaan pitäisi taas tuo kaiken se kestäää : kin varata että pääsisi pitkästä aikaa lukemaan uudestaan