Ystävyys hyvä, pyhä
ilot, surut on jakava
kun se osuu kohdalle
ei siitä pidä luopua
toista ei saa loukata
ain' on apu surussa
aatoksia vaihtaissa
koko elon matkassa
rakkaita on ystävät
paljon heille annan
sydämessäin heilläkin
sija kera rakkaimman
rakkaimpani kuitenkin
mulle tärkein ainiaan
sydäntänsä satuttaa
tahdo en milloinkaan
ilot, surut on jakava
kun se osuu kohdalle
ei siitä pidä luopua
toista ei saa loukata
ain' on apu surussa
aatoksia vaihtaissa
koko elon matkassa
rakkaita on ystävät
paljon heille annan
sydämessäin heilläkin
sija kera rakkaimman
rakkaimpani kuitenkin
mulle tärkein ainiaan
sydäntänsä satuttaa
tahdo en milloinkaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
ystäviä ei ole koskaan liikaa, jokaisesta pitää
pitää hyvää huolta. Ystävä kuulee ja ymmärtää -
aina, ei käännä milloinkaan selkää.
totta kirjoitat, toisaalta oikein hyviä ystäviä ei voi olla kovin montaa, kun tuo aika vuorokaudessa on rajallinen. Se rakkain on kuitenkin aina etusijalla, niin tärkeitä kun ystävät ovatkin. :)
sinä kurja olet kelvoton ja elämä kanssa sun on mahdoton,
niin poistui hän mun elämästäin
ja minä murruin,
itkin lailla lapsen
kun hylkäs mut tuo aarteeni,
rakkain ihminen alla tän auringon.
Soi kello ovellain ja ystäväni mun
seisoi siinä ja mä näin,
et voi rakkaus kadota
voi vihaksi myös muuttua,
tai toiseen rakastua.
Mut kun ystäväin mua halasi,
mä tiesin hän ei petä silloinkaan,
kun rakkainpain pois kaikkoaa.
tuokin kirjoittamasi. Rakkaus on paljon mutkikkaampaa kuin ystävyys, vaikka tunneside kummassakin tapauksessa voi olla erittäin luja. Molempien yhdistäminen, no sehän olisi varmaankin korkeampaa matematiikkaa, tai sitten se on sielunkumppanuutta.
niin että rakkaus on meidän tunteemme joka kohdistuu esim;toiseen yksilöön ja kun me tunnemme rakkautta niin me ikäänkuin muutumme piirun tai pari paremmiksi , siis siksi kun tahdomme kohdella sitä henkilö paremmin jota rakastamme, mutta jospa me emme koekkaan että saisimme tälle panostukselle vastiketta joka yllä pitäisi meidän tahtoamme pysyä tässä onnelisuuden tilassa, jospa elämä koetteleekin tai se henkilö jota me "rakastamme" ei erityisemmin pidä meistä tai tavastamme osoittaa rakkautta ehkä se onkin riittämätöntä tai liian arkista , teenäistä, tai velvoittavaa. Mistä me tiedämme miten se henkilö jota me rakastamme suhtautuu koko asiaan tai tunteeseen. Voihan olla että hän ei koe mitään vastaavaa.
Mutta ystävyys on luonteeltaan erinlaista, se on tahdonalaista ei siis tunne, joka voi kolahtaa milloin vaan ja kehenkä vaan. Näin minä asiasta ajattelen,