Opinpa karkeasti kantapään kautta, että heteroihin ei kannata sekaantua, vaikka kuinka olisi mielihyvähormoneistaan sekaisin.
Imartelu ja itsetunnon kohotus tekee hyvää kenelle tahansa, mutta jos itselle jää paskan maku suuhun ja kokee, että ei lopulta itse saanut mitään, niin katkeraksihan tämä vetää... Toivotaan, että "anna hyvän kiertää" kolahtaa sitten vastavuoroisesti omaan(kin) nilkkaan, edes sitten joskus...
Ei tiedä miten suhtautua työkaveriin, joka tulee käytävällä päivittäin vastaan... Ei hän ymmärrä aiheuttamaansa pahaa mieltä. Ei haluaisi näyttää nyrpeältä, koska rakastaa vielä toista, mutta ei halua näyttää tunteitaankaan. Niitä on riistetty jo aivan tarpeeksi.
Kirjoitin tämän vain tänne siinä toivossa, että asianomainen ymmärtäisi, että toisten tunteilla ei saa leikkiä. (Tiedän että olet käynyt palstalla käynyt hakemassa apua minun suhteeni, koska itsekin olet ollut/ehkä vieläkin sekaisin tunteistasi?) Ja jos leikkii, niin suorittakoon jälkihoidonkin kunnialla. Tuntuu kuin viisi viimeistä vuotta molemminpuolista tunnevuoristorataa olisi ollut toiselle vain vitsi.
Että älä ihmettele jos hymy ei vastaantullessa irtoa.
Imartelu ja itsetunnon kohotus tekee hyvää kenelle tahansa, mutta jos itselle jää paskan maku suuhun ja kokee, että ei lopulta itse saanut mitään, niin katkeraksihan tämä vetää... Toivotaan, että "anna hyvän kiertää" kolahtaa sitten vastavuoroisesti omaan(kin) nilkkaan, edes sitten joskus...
Ei tiedä miten suhtautua työkaveriin, joka tulee käytävällä päivittäin vastaan... Ei hän ymmärrä aiheuttamaansa pahaa mieltä. Ei haluaisi näyttää nyrpeältä, koska rakastaa vielä toista, mutta ei halua näyttää tunteitaankaan. Niitä on riistetty jo aivan tarpeeksi.
Kirjoitin tämän vain tänne siinä toivossa, että asianomainen ymmärtäisi, että toisten tunteilla ei saa leikkiä. (Tiedän että olet käynyt palstalla käynyt hakemassa apua minun suhteeni, koska itsekin olet ollut/ehkä vieläkin sekaisin tunteistasi?) Ja jos leikkii, niin suorittakoon jälkihoidonkin kunnialla. Tuntuu kuin viisi viimeistä vuotta molemminpuolista tunnevuoristorataa olisi ollut toiselle vain vitsi.
Että älä ihmettele jos hymy ei vastaantullessa irtoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän, että tilitykseni kuulostaa katkeralta, mutta ehkä se johtuu siitä, että menit ensin tunnustamaan minulle tunteesi ja jätit sitten yksin niitä ihmettelemään.
Ymmärrän hyvin, että pelkäät "korkean virkasi" puolesta ja maineesi menettämistä. Luota minuun? Minäkin luotin Sinuun.
Kysyit, mitä Sinusta haluan? Vastaus; säilyttää meidän välisen hienon yhteyden, kemian, pienen kihelmöinnin mitä meillä on. En ole kokenut sellaista koskaan kenenkään muun kanssa!
Ja tiedoksi vain; lesbojen tunteet ovat aivan samanlaisia kuin heteroidenkin. Me emme "tunne eri tavalla". Ihan ollaan samanlaisia ihmisiä, ei mitenkään eri kehitystasolla tai geneettisesti toisistamme poikkeavia.
käytävärakautta, olette samassa duunissa ja muutenkin tiedätte yhtä ja toista toisistanne, ihmetteken että mikset laittanut tätäkin asiaa suoraan hänelle meilinä? Naisissa on yksi suuri puute, hyvinkin usein kun pitäisi oikeasti tarttua toimeen ja tehdä muuta kuin ajatella itsekseen, niihin iskee toimintakyvyttömyys. Aletaan pelkäämään niiden rakkaiden ja (yksin) vaalittujen tunteiden vuoksi ja kehitetään pelkotiloja mitkä alkaa etuliitteellä -mitä jos..
Asioita puidaan piväkirjasta ekäpä jopa bestiksen kanssa, mutta itse kohteeseen ei vaan uskalleta luottaa eikä edes koittaa onnea. Mitä sitten jos se menee persiilleen, ja kaikki sortuu, sittenhän sen tietää ettei se ollut tarkoitettu.
Turha vatkaaminen pois ja enempi toimia. Naiset on ihmisiä siinä missä muutkin, joskus puheet on vaan siirettävä tositoimiin ja näytettävä vähän että löytyy se rohkeus tehdä muutakin kuin toivoa palstakohtaamista.
Teilläkin on sentäs vissiin sanottu ääneen jotain tunteista, ja luonnollistahan se on että heteronainen saattaa omia tunteitaan vähän pelästyä, moni asia menee uusiksi päässä asian myötä. Ei siinä tarvitse nyrpeeltä näyttää ja puhua kuinka ikinä ei heteroihin, ihan samanlaisen tunnemylläkän hän on käynyt ihan varmana läpi kuin sinäkin. Olkaa aikuisia ja puhukaa keskenänne. Tällainen palstasetviminen on perseestä.
Ja naiset, vaikka yleisesti luullaan että se kärsimys ja pettymys on suurin aina itselle, niin joskus voisi ajatella ihan sen oman mukavuuslaatikon ulkopuolelle asioita.
Siis voi kauhia sentään, ihanku mä olisin kirjottanu ton alotuksen... mutta takana oli vaan reilu vuosi. Siitä kun ekan kerran vapaalla aikaa vietettiin ja tunteemme jouduttiin kohtaamaan, töissä alkoi "vaikeat" ajat sen jälkeen, flirttiä molemmin puolin, mutta samalla mustasukkasuutta ja toisen ajatusten "lukemista" päin kettua.
Minä heikommilla kirjottelin pitkään tosiaan omaan päiväkirjaani, sitten lopulta kun ei asioista pystytty puhumaan kasvokkain tein sen ratkasun, että kirjotin meilin yhden onnettoman keskusteluyrityksen jälkeen (jossa sovimme että yritämme vain kavereina jatkaa) ennenkuin luit tuon meilin, tuomitsit minut asioissa, joista tuossa meilissä kerroin - asioissa, jotka on tuntuneet musta vaikealta ja painostavilta. Töissä sitten kävimme asioita läpi ja ensimmäisen kerran tunnustin tunteeni sua kohtaan suoraan ja siitä syntyneet "konfliktit" meidän kommunikaatios puolen vuoden sisällä.
Nämä fiilikset saatuani niin meilissä kuin suoraankin ulos itsestäni voimani menivät ja jäin sairaslomalle, kun tuntuu etten pysty kohtaamaan sua "normaalisti" vaikka sovimme niin tekevämme. Että ei ole helppoa myöskään asioista suoraan puhuminen/kertominen. Tästä nyt pitää sitten kaivautua vain eteenpäin ja mennä loppuviikosta sitten töihin ja kohdata taas. Sitä ei vaan oikeasti käsittänyt, miten paljon sattui - ei varmasti käsitä koskaan kun toista naista kohtaan ei ole samanlaisia tunteita koskaan kokenut.
Voimia kaikille niille, jotka kamppailee saman asian parissa :) (tuo viisi vuotta kuulostaa pitkältä ja kiviseltä... auts, mun pää tilttas jo tässä vuodessa ja työenergia väheni. Opin, ettei kannata sotkea työ-ja yksityiselämää)
niin, että luet näiden palstojen viestejä kuin piru raamattua ja ruvenut olettamaan toisten viesteistä liikoja? (kuten tekstissäsi viittaa) jotka saattavat koskea ketätahansa ja kirjoitettu ihan millä mielellä tahansa, joten niiden perusteella nyt ei kannattaisi päätöksiä ruveta tekemään.
Mutta tässä ihan juuri sinulle,(vaikken taatusti työkaverisi olekaan) juuri tähän asiaan ja tunnelmaan liittyvä kipale -run-.
"I’ll sing it
One last time for you
Then we really have to go
You’ve been the only thing
That’s right
In all I’ve done
And I can barely look at you
But every single time I do
I know we’ll make it anywhere
Away from here
Light up, light up
As if you have a choice
Even if you cannot hear my voice
I’ll be right beside you dear
Louder louder
And we’ll run for our lives
I can hardly speak I understand
Why you
Can’t raise your voice to say
To think
I might not see those eyes
Makes it so hard not to cry
And as we say
Our long goodbye
I nearly do.."
Ja ennen kuin joku kysyy, kenen kappaletta tuossa kopioit niin vastaan puolestasi:
Snow patrol: Run
(tosin joku pissislaulaja on hiljattain ominut kappaleen röyhkeästi ja levyttänyt siitä oman versionsa.)
aina varastetaan tai kopioidaan, sehän on pelinhenki, kuten kaikissa muissakin asioissa. Jokatapauksessa sama pateettisuus ja haikeus löytyy molemmista versioista, pitemmällä tähtäimellä snow patrolin versio on kestävämpi.
muutenkin on haikeen tuttu tunne tuo snow patrolin video, jossa mopoa/moottoripyörää taluttaa, kun peli ei toimi, itsekin ajelin aikoinani venäjän motsikalla, joka tärisi uhkaavasti 80-kympin vauhdissa, niin jää taakse monta asiaa ja haikeuttahan sellainen synnyttää, mutta aika turha tuollainen ap. tapa toista ruveta liiaksi moittimaan, vaikka ymmärrettäväähän se voi jossain mielessä olla, jos pettyy kun väliin jää turhaa sotkua, eikä sitä korjatuksi saa, rassaa se liiaksi kohtaamisia, varsinkin jos rakkaudesta puhutaan ja silti tuntuu, että paskaahan tässä tulee tuutin täydeltä sieltäsun täältä?. Niinpä.