Jatkakaa, mutta tässä yksi "hieno" kokemus...Olimme eka kertaa vuokranneet auton Gran Canarialla ja saaneet kyytiläisiksi sattumalta samassa hotellissa asuneet vanhat tutut. Meillä naisilla oli ilta ja yö vaihtunut aamuun, kun vielä jutusteltiin juominkien siivittäminä toisella terassillamme ja aamulla oli tarkoitus lähteä ajelemaan saarta ympäri.
Päätettiin saaren pohjoisrannikolla "oikaista" saaren halki takaisin etelärannikkoa kohti kulkematta Las Palmasin ja moottoritien kautta. Kartta oli huono, keli oli vuoristossa kostea ja viileä ja meidän naisten vointi oli vähän edellisestä yöstä johtuen heikko. Tunteja kului viimeksi nautitusta lounaasta, kun oli päästävä johonkin kahville tai muulle jomalle ja vessaan. Kahvila löytyi jostain pienestä kylästä: kukaan ei puhunut englantia, oli pimeää, kosteaa ja viileää ja sen paikan vessa vielä enemmän kaikkea tuota. Siihen renkaattomalle pytylle pissiessä meinasi tulla kyllä äitiä ikävä ja kun käsienpesuun tuleva liru vettäkin oli jääkylmää, meinai väkisin unohtaa, missä oikein ollaan. Tarinassa mainittu kahvila on varmasti ihan ok paikallisten suosima kahvila/baari, mutta päivän ja edellisen yön rasitus sai sen meidän mieliimme jäämään erittäin ankeana.
Mitä halusin sanoa: joskus se kauheus ja hirveys voi olla omista asenteista ja kokemuksista johtuvaakin. Ja matkailuhan avartaa. Matkalla on mukavampaa ja nautittavampaa, kun lähdetään avarakatseisena ja positiivisella asenteella maailmalle. Liian helposti kärpäsestä tulee härkänen, mutta asiaa ei hoidetaan paikan päällä asianomaisten kanssa vaan ruikutetaan puskaradiossa ja jälkikäteen.
Vastaa tähän viestiin
Päätettiin saaren pohjoisrannikolla "oikaista" saaren halki takaisin etelärannikkoa kohti kulkematta Las Palmasin ja moottoritien kautta. Kartta oli huono, keli oli vuoristossa kostea ja viileä ja meidän naisten vointi oli vähän edellisestä yöstä johtuen heikko. Tunteja kului viimeksi nautitusta lounaasta, kun oli päästävä johonkin kahville tai muulle jomalle ja vessaan. Kahvila löytyi jostain pienestä kylästä: kukaan ei puhunut englantia, oli pimeää, kosteaa ja viileää ja sen paikan vessa vielä enemmän kaikkea tuota. Siihen renkaattomalle pytylle pissiessä meinasi tulla kyllä äitiä ikävä ja kun käsienpesuun tuleva liru vettäkin oli jääkylmää, meinai väkisin unohtaa, missä oikein ollaan. Tarinassa mainittu kahvila on varmasti ihan ok paikallisten suosima kahvila/baari, mutta päivän ja edellisen yön rasitus sai sen meidän mieliimme jäämään erittäin ankeana.
Mitä halusin sanoa: joskus se kauheus ja hirveys voi olla omista asenteista ja kokemuksista johtuvaakin. Ja matkailuhan avartaa. Matkalla on mukavampaa ja nautittavampaa, kun lähdetään avarakatseisena ja positiivisella asenteella maailmalle. Liian helposti kärpäsestä tulee härkänen, mutta asiaa ei hoidetaan paikan päällä asianomaisten kanssa vaan ruikutetaan puskaradiossa ja jälkikäteen.
Vastaa tähän viestiin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuossa on juuri sitä tyyliä jolla tykkään reissata, sinne vaan minne nokka näyttää ja kivoja muistoja sielu täynnä. Tuon huonon olon kun tuosta olisi saanyt pois niin just minun juttu!! Tuli ihan tunnelmat sieluun tuota lukiessa. Parhaita kokemuksia itse olen reissatessa saanut tuollaisilla eksymis reissuilla...ei kukaan lähde tahallaan tietenkään eksymään, mutta voin kuvitella vuoristo tiet ja siellä hyvänkin kartan tulkkaamisen, ah sitä tunnetta kun pääset perille. Hotellin altaalta tuota tunnetta et saa.
"Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi."
Siis veditte vinettoa partsilla aamuyöstä ja lähditte aamulla ajamaan saaren eri kolkkiin?
Vai kuka sitä autoa ajoi?
Puhallutukset on aika yleisiä ja hyvä niin. Toivottavasti teillä oli selvä kuski ja kaikilla niillä jotka ajelevat vuoristossa.