Heidät tungettiin sisään avoimesta ovesta, tai heidät heitettiin ulos sellaisesta paikasta, missä ei ollut seinää. He eivät tienneet. He vain lensivät valosta sokaistuneina ilman halki, tömähtivät pohjalle joka tuntui olevan yhtenä hetkenä jäätä, toisena pilveä, ja kompuroivat pystyyn etsien toisiaan. Chara sai ensimmäisenä otteen Peqin käsivarresta. Peqillä ei ollut paitaa. Charan kädet olivat hikiset ja hän puristi voimakkaammin kuin ikinä.
"Tuo valo"... Peq mumisi. Hän kaatui polvillaan maahan, painoi hattuaan päähän molemmin käsin. Chara kiljaisi kaatuessaan pojan mukana.
Jumala kysyi, pelottiko heitä. Mikä saisi pienen enkelin pelkäämään Hänen salissaan.
"Kyllä, enkä voi sille mitään", Chara vastasi. Hänen oli pakko vastata. Hän tönäisi Peqiä, joka oli haudannut kasvonsa käsivarsiensa taakse. Hänenkin pitäisi vastata, kun kerran Jumala kysyy.
"Mun pää.. mun pää.."
Jumala sanoi jotakin, ja valo himmeni hiukan. Chara ja Peq räpyttelivät silmiään. Nyt he pystyivät pitämään niitä auki, mutta eivät nähneet puolta metriä eteensä.
"Miksi annoit minun lähteä, mutta nyt minun piti tulla takaisin?"
Jumala sanoi, että ei Hän ollut antanut Charan lähteä, vaan Chara oli lähtenyt itse. Miksi Chara oli lähtenyt?
Chara halasi Peqiä.
Jumala pyysi Charaa ottamaan piilolinssinsä pois.
Ja Chara otti, ja häntä itketti, ja hän yritti saada kiinni Peqin katseesta. Hän halusi sanoa, että ei hätää, olen sama Chara kuin ennenkin, pystyt katsomaan minua silmiin, niin kuin ennenkin. Eihän Chara Peqin takia ollut alkanut linssejä käyttämään.
Jumala sanoi, että hänen silmänsä eivät olleet muuttuneet. Eikä hän tulisi niitä ottamaan pois, jos Chara vain pitäisi ne piilossa.
Charan päätä särki, mutta hän yritti miettiä. Mitä tuo tarkoitti?
"Saan siis lähteä takaisin?"
Jumala ei sanonut mitään, mutta sen oli pakko olla "kyllä". Jotakin Hän tietysti suunnitteli heidän varalleen. Mutta Hän antaisi heidän lähteä takaisin.
Mutta sitten Jumala pyysi Peqiä ottamaan hattunsa pois.
Peq vavahti. Hän katsoi ympärilleen, ja vaikka ei nähnyt muuta kuin valoa, arveli, että paikka oli täynnä enkeleitä. Hän katsoi Charaa, joka oli polvillaan hänen vieressään, enkelinsilmät kirkkaina. Charan enkelinsilmät, sinistä lasia, helmiä, vettä ja jäätä. Charan hiukset. Kuin niille olisi satanut kultaa.
"Peq, sun täytyy!" Chara huusi niin kovaa, kuin kuiskaten vain voi.
Peq otti hattunsa pois ja huomasi omien käsiensä tärisevän. Enkelten kohahdukset kirpaisivat hänen korviaan kuin kylmä tuuli. Häntä huimasi. Hänen pirunsarvensa olivat nyt viileät, harmaat, kuin pari kuolleita kiviä, Mutta joka tapauksessa ne olivat, eivätkä minnekään menneet. Viimeinen epätoivon aalto herätti Peqissä toivon, eikä hän ymmärtänyt mistä se tuli, mutta hän kysyi:
"Voitko sinä ottaa nämä minulta pois?"
Ja Jumala sanoi jotain, minkä vain Peq oman päänsä sisällä kuuli. Chara yritti lukea Peqin tummia silmiä, jotka nyt olivat nousseet hänen omiensa tasolle, mutta ei osannut nähdä tarpeeksi syvälle.
--------------------------------------------------
well, kommenttia otetaan vastaan..
"Tuo valo"... Peq mumisi. Hän kaatui polvillaan maahan, painoi hattuaan päähän molemmin käsin. Chara kiljaisi kaatuessaan pojan mukana.
Jumala kysyi, pelottiko heitä. Mikä saisi pienen enkelin pelkäämään Hänen salissaan.
"Kyllä, enkä voi sille mitään", Chara vastasi. Hänen oli pakko vastata. Hän tönäisi Peqiä, joka oli haudannut kasvonsa käsivarsiensa taakse. Hänenkin pitäisi vastata, kun kerran Jumala kysyy.
"Mun pää.. mun pää.."
Jumala sanoi jotakin, ja valo himmeni hiukan. Chara ja Peq räpyttelivät silmiään. Nyt he pystyivät pitämään niitä auki, mutta eivät nähneet puolta metriä eteensä.
"Miksi annoit minun lähteä, mutta nyt minun piti tulla takaisin?"
Jumala sanoi, että ei Hän ollut antanut Charan lähteä, vaan Chara oli lähtenyt itse. Miksi Chara oli lähtenyt?
Chara halasi Peqiä.
Jumala pyysi Charaa ottamaan piilolinssinsä pois.
Ja Chara otti, ja häntä itketti, ja hän yritti saada kiinni Peqin katseesta. Hän halusi sanoa, että ei hätää, olen sama Chara kuin ennenkin, pystyt katsomaan minua silmiin, niin kuin ennenkin. Eihän Chara Peqin takia ollut alkanut linssejä käyttämään.
Jumala sanoi, että hänen silmänsä eivät olleet muuttuneet. Eikä hän tulisi niitä ottamaan pois, jos Chara vain pitäisi ne piilossa.
Charan päätä särki, mutta hän yritti miettiä. Mitä tuo tarkoitti?
"Saan siis lähteä takaisin?"
Jumala ei sanonut mitään, mutta sen oli pakko olla "kyllä". Jotakin Hän tietysti suunnitteli heidän varalleen. Mutta Hän antaisi heidän lähteä takaisin.
Mutta sitten Jumala pyysi Peqiä ottamaan hattunsa pois.
Peq vavahti. Hän katsoi ympärilleen, ja vaikka ei nähnyt muuta kuin valoa, arveli, että paikka oli täynnä enkeleitä. Hän katsoi Charaa, joka oli polvillaan hänen vieressään, enkelinsilmät kirkkaina. Charan enkelinsilmät, sinistä lasia, helmiä, vettä ja jäätä. Charan hiukset. Kuin niille olisi satanut kultaa.
"Peq, sun täytyy!" Chara huusi niin kovaa, kuin kuiskaten vain voi.
Peq otti hattunsa pois ja huomasi omien käsiensä tärisevän. Enkelten kohahdukset kirpaisivat hänen korviaan kuin kylmä tuuli. Häntä huimasi. Hänen pirunsarvensa olivat nyt viileät, harmaat, kuin pari kuolleita kiviä, Mutta joka tapauksessa ne olivat, eivätkä minnekään menneet. Viimeinen epätoivon aalto herätti Peqissä toivon, eikä hän ymmärtänyt mistä se tuli, mutta hän kysyi:
"Voitko sinä ottaa nämä minulta pois?"
Ja Jumala sanoi jotain, minkä vain Peq oman päänsä sisällä kuuli. Chara yritti lukea Peqin tummia silmiä, jotka nyt olivat nousseet hänen omiensa tasolle, mutta ei osannut nähdä tarpeeksi syvälle.
--------------------------------------------------
well, kommenttia otetaan vastaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan hyvä stoori - aiotko kenties jatkaa? Minua jäi kiduttamaan tuo loppu, tahtoisin tietää mitä mahdollisesti tapahtuisi. :) oikein hyvä.
Kiitoksia. Aion jatkaa, itse asiassa tämä on vain summassa otettu pätkä keskeltä pitempää tarinaa, joka on vielä ihan täysin suunnitteluasteella.
Muuta? Jos nyt tarina on mitä on niin kommentoikaa kieltä tai ihan mitä vaan?
niin, ihan hyvä. mäkin tosin haluiaisin kuulla hieman lisää, ei tollasen pätkän avulla pysty kauheesti tekemään mielipiteitä henkilöistä tai muusta... mutta aika kiva. =) jatka ihmeessä!