Onko ketään jolla lapsettomuus johtuisi siitä ettei omien sairauksien takia ole viisasta hankkiutua raskaaksi? Vaikka haluaisin kovasti lapsen, en sitä luultavasti hanki, koska en halua lapselleni sairasta äitiä. Myös yhteiskunta ei tunnu katsovan hyvällä sitä, että joku minun tilanteessani oleva hankkisi lapsia. Tuntuu välillä niin surulliselta, mutta kai niin on parasta. Pelkään että sairauteni menisi huonompaan suuntaa ja lapsi jopa otettaisiin minulta pois. On varmaan parempi luopua ajatuksesta kuin jo olemassa olevasta vauvasta. Tiedän että moni tilanteessani oleva on hankkinut lapsia ja monesti on käynyt ihan hyvin, mutta sitten kumminkin miettii, että mitä jos... Voimia kaikille joilla ei lasta ole, vaikka sitä haluavat!
kohtalotovereita
oma valinta?
7722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla itselläni ei ole vastaavaa tilannetta, mutta ystävälläni on skitsofrenia jonka vuoksi hän tulee jäämään lapsettomaksi.
Olen usein miettinyt hänen tilannettaan ja sitä kuinka se on varmaan hänelle vaikeaa. Tiedän että sisimmässään hän kaipaa seesteistä perhettä jossa olisi oma lapsi, mutta todellisuus estää siihen suuntaan etenemisen.
Hänen tilanteessaan tarvittaisiin vahva tukiverkko ja paljon muuta, jos hän päättäisi lapsen hankkia, ja se häneltä puuttuu. Ilman sitä hänen tilanteessaan olevan olisi todella vaikeaa selviytyä.
Ensinnäkin lääkityksestä pitäisi luopua/vaihtaa tilanteeseen sopivaksi, joka vaatisi vahvaa tarkkailua, että henkilö ei vajoa psykoosiin tai tule somaattisia muutoksia. Toinen olisi lapsen todellisuuden pitäminen kuosissa, eli että sitä ei sekoittaisi hieman harhainen todellisuus sekä ongelmallinen elämä, jossa moni skitsofreenikko lääkityksestä huolimatta elää.
Nuo ovat vaikeita asioita käsitellä. Tietämättä mikä sinun pohjasi on, kaikki sympatia on puolellasi.
Tilanteeni on aika samanlainen kuin ystävälläsi. Minulla on skitsofrenia, hypomaniaa, astma, nivelrikko, vaikeita allergioita, masennusta jne. Mutta toisaalta minulla on vahva tukiverkosto ja perhettä lähellä. En vain tiedä onko se tarpeeksi...
Minulla on noista vaivoistasi vain nuo fyysiset. Olen tehnyt niiden takia päätöksen olla tekemättä lapsia. Vaikka minä olen pysynyt länsimaisen lääketieteen ansiosta hengissä, voinko taata lapselleni tai hänen lapsilleen saman? Allergisen, astmaattisen ja muita fyysisiä ongelmia sairastavan elämä ei ole herkkua jos lääkityksiä tai sairaaloita ei ole saatavilla. Minun ja mieheni allergiakoktaililla on erittäin todennäköistä synnyttää lapsi, joka normaali tilanteessa kuolisi imetyksen kautta saamiinsa allergeeneihin. Näitä geenejä ei mielestäni ole syytä pistää enää seuraavien sukupolvien riesaksi.
Diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kenelläkään sukulaisella ei ole samaa diagnoosia, joten en pelkää sen periytymistä, vaan omaa jaksamista. Välillä olin kolme vuotta ihan oireeton, nyt on taas hankalampi aika ja olen joutunut olemaan pitkään sairaslomalla. Lääkitysten purkaminen olisi vaikeaa ja esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen on suurentunut riski.
Valitettavasti minulla on biologinen kello päällä, voimakas hoivavietti, pidän lapsista ja olen työskennellyt heidän parissaan. Lemmikkejäkään ei voi allergian takia ottaa. Täytyy kai tyytyä kavereiden ja sukulaisten lasten kanssa olemiseen. Terveen puolison kannalta harmillista, koska hän haluaisi lapsia ja en tiedä, kestääkö suhteemme.
Minulla on onneksi nuo eläimet, allergioista huolimatta. Siis olen erittäin allerginen joillekin eläimille, mutten niille, joita itselläni on.
Mietin itse näitä asioita koska myös minulle on iskenyt taas vauvakuumeen tapainen. Mä olen myös meidän suvun ainoa skitsofreenikko. Eniten pelkään omaa jaksamistani kuten sinäkin. Yllätyin kyllä kun lääkärit ja hoitajat ovat olleet nykyään sitä mieltä, kun vauvakuumeesta ensi kertaa heille viime vuonna puhuin, ettei ole mitään esteitä tulla äidiksi, että ota vaan asia puheeksi hyvissä ajoin niin saadaan lääkitykset ja muut asiat mietittyä. Olen alkanut tulla siihen lopputulokseen että jos nyt ehkäisystä huolimatta tulen raskaaksi, en tee aborttia. En kykenisi siihen. En vastusta aborttia sinällään, mutta en voisi siltikään omaa lastani tuhota... Mieluummin vaikka sitten annan adoptioon.
Hei kaverit. Olen 36 vuotias ja mulla on todettu kaksisuunatinen mielialahäiriö muutama vuosi sitten. Ennen sitä olen 15 vuoden aikana joutunut hoitoon lähinnä depression takia. Mulla on 16 vuotias tytär. Hän on ihana ja parasta mitä mulle on tapahtunut, mutta hän on joutunut kokemaan kanssani liian rankan lapsuuteen. Olen joutunut sairaalaan 3 kertaa itsemurhayrityksien takia. Lapsi yrittää aina olla vahva ja tukee äitiä, mutta pienen ihmisen voimat eivät siiheen riittää. Sosiaalityöntekijät ovat auttaneet minua ja olen aina saanut itseni kasaan sen verran, että olen pystynyt käymään töissä ja huolehtimaan lapsestani, mutta hänellä on ollut turvaton lapsuus.
Viimeinen paha masennusjakso minulla oli 1,5 vuotta sitten. Se oli hänelle tosi vaikea, mutta onneksi lääkärini selitti hänellä mistä on kyse ja hänen olo helpotui sen mukaan. Jos nyt olis ajankohtainen lapsien hankinta, en voisi tehdä sitä. Olen pahoillaan, että joudun sanomaan noin, mutta taistelu elämästä ja jaksaamisesta vie kaikki mun voimat. Tottakai auttaa jos on hyvä ja luotettava kumppani, minulla ei sellaista ole koskaan ollut. Jaksaamista teille.
No minulla ei ole sairauksia mutta minulla ei ole kohtua jonka takia en voi koskaan synnyttää omaa lastani. On välillä todella raskas aihe. Joten kyllä ymmärän sinuakin.