Oispa kiva tietää montako onnellista Uusperheellistä,itseni lisäksi,tältä palstalta löytyy?
Meill muutama vuosi Uusperheyttä takana.
On ollut toki probleemia,itkuja,suruja,mutta myös paljon ilon ja onnen hetkiä.
Mennyt vuosi oli aikas raskas ja jossain välissä meinas jo luovuttaakin tämän liiton osalta.
Oli yhtä myllerrystä,kaikki haki yhä paikkaansa tässä perheessä,oli murkkujen tunnekuohuja..muutoksia opiskelujen ja töidenkin osalta..mutta ME selvittiin.
Muistan jonkun joskus todenneen että tietty määrä riitoja pitää suhteessa olla,jonka jälkeen elo ikäänkuin tasaantuu uomiinsa.
Ajan myötä sitten ne vähäisetkin riidat lopahtaa,kun oppii sen ettei jokaiseen pikku asiaan tarvitse puuttua/eikä jokaisesta lauseesta suutahtaa.Oppii laittamaan asiat arvojärjestykseen..tiedän että tuo mies on minua varten,häntä minä rakastan..ja mies on oppinut sen että mikään liitto ei ole itsestäänselvyys eikä hoitamatta kestä.
Nyt ollaan tilanteessa jossa toisen läsnäolosta nauttii,ja puolison kanssa viihtyy samalla tavoin kuin suhteen alussa.
Lapsetkaan eivät enää rissaa ja kiukkua samaan tahtiin..tietävät jo sen että tässä ollaan..ja että tää kaikki jatkuu vielä ens vuonnakin..ja ihan aina.
Onnellista olemista myös muille Uusperheellisille:)
Meill muutama vuosi Uusperheyttä takana.
On ollut toki probleemia,itkuja,suruja,mutta myös paljon ilon ja onnen hetkiä.
Mennyt vuosi oli aikas raskas ja jossain välissä meinas jo luovuttaakin tämän liiton osalta.
Oli yhtä myllerrystä,kaikki haki yhä paikkaansa tässä perheessä,oli murkkujen tunnekuohuja..muutoksia opiskelujen ja töidenkin osalta..mutta ME selvittiin.
Muistan jonkun joskus todenneen että tietty määrä riitoja pitää suhteessa olla,jonka jälkeen elo ikäänkuin tasaantuu uomiinsa.
Ajan myötä sitten ne vähäisetkin riidat lopahtaa,kun oppii sen ettei jokaiseen pikku asiaan tarvitse puuttua/eikä jokaisesta lauseesta suutahtaa.Oppii laittamaan asiat arvojärjestykseen..tiedän että tuo mies on minua varten,häntä minä rakastan..ja mies on oppinut sen että mikään liitto ei ole itsestäänselvyys eikä hoitamatta kestä.
Nyt ollaan tilanteessa jossa toisen läsnäolosta nauttii,ja puolison kanssa viihtyy samalla tavoin kuin suhteen alussa.
Lapsetkaan eivät enää rissaa ja kiukkua samaan tahtiin..tietävät jo sen että tässä ollaan..ja että tää kaikki jatkuu vielä ens vuonnakin..ja ihan aina.
Onnellista olemista myös muille Uusperheellisille:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo kiva, että on onnellisia. Mut on haukkunu avomiehen tytär (ikää 23), että olen loinen ja hyväsikäyttäjä kun ei heille riitä rahaa. Asumme maatilalla, joihin toimiin olen osallistunut säännöllisesti ja teen vielä kodin ulkopuolelle töitä. Hoidan heidän dementoitunutta mummoa päivät yöt ja teen normaalit kotiaskareet.
Tytär opiskelee ulkomailla ja tiedotti tuossa joulun aikoihin, ettei opiskelijan tarvitse tehdä töitä ja vanhempien kuuluu kustantaa opiskelu. Käy suomessa kolme kertaa vuodessa ja tulee meille ns. täyshoitoon ei tee mitään ei edes lautasta osaa laittaa astianpesukoneeseen ja isi ei puutu eikä tue minua.
Hulluhan mä oon kun kattelen tollasta kuukausittain tytölle on laitettavaa rahaa ja sit mulle vittuillaan täällä päässä kun rahat ei riitä. No sitä saa mitä tilaa olen isännälle sanonu, Talossa on kaks poikaa myös ja samaa rataa niidenkin kans mennään. Joten onnellista on.
Niin, etkös sinä ole toinen aikuinen talossa, vai oletko isännän tossun alla? Millä voimalla se sinua, aikuista naista, siellä pitelee?
Muut kohtelee sinua tasan ihan niin, kuin annat niiden kohdella. Kunnioituskaan ei tule automaattimesti, kunnitoitatkos itse itseäsi?
No joo menis päivä kun kertois koko jutun, ajattelin noin pintapuolisesti vetää ja niinhän se syy oli mussa, EN OLE tossunalla todellakaan, enkä heikoilla muutenkaan. Onneksi olen voimakkaampi ja fiksumpi kuin nuo jotkut muut. Ehkä toivoin jotain kivempaa keskustelua, mutta ole sä nyt oman perhees kanssa ihan relax ja mä taistelen omassa elämässä. Ja plees älä edes vaivaudu vastaamaan tulee vaan paha mieli, mutta toisaalta sen voi jättää lukematta. ENKÄ OLE KATKERA.
Voi voi Saara,kylläpä olet itsesi ahdinkoon saanut!
Kauankohan jaksat?Yritä saada itsellesi sen verran
oikeuksia että saat mummusta välillä hoitovapaata,
(vanhainkoti esim.)saatko kotihoidon tukea tai
jotain vastaavaa?Tyttären kuuluu opiskella opinto-
lainalla.Pyydä kotitöihin poikienkin apua,et ole
mikään täyshoitolan pitäjä!Tuohon asemaan sitä
helposti tulee tuupatuksi.Et jaksa loputtomiin,
nyt pitäisi keksiä työnjakoa että voit virkistäytyä
ja saada omaakin aikaa.Älä heti anna periksi!
Vaatteet paskaset, tukka likainen, hampaat harjaamtta eikä koskaan ulkovaatteita mukana. Lasten äiti saamaton eukko, joka ei osaa edes vettä keittää. Miten sitten syöttää noita liikalihavia kakaroitaan.
Meille kun lapset tulee, se on suihkun kautta ja puhtaat vaatteet päälle.
Meillä ei olla likaisena. Minä olen aina tarkka puhautden kanssa, kuin myös minun lapseni ovat siistejä. Olenkin saanut opettaa miehen lapsille mikä on saippua ja mikä on kampa, harja ym. Mitään eivät osaa. 16 vuotias tyttökin anteeks nyt vaan mutta haisee jokapäivä.
En ymmärrä miksi äidit jättää lapsensa noin likaiseksi ja vailla huolta. Mieskin ihmettelee, ja siksi kai minut ottikin kun olen niin siisti ja tarkka. Minusta on kiva olla siistissä huushollissa. Meillä on sellainen ominaishajukin ja tietää mistä tai keistä sekin tulee...
mutta onneks sä oot se joka tietää ja osaa kaiken muita paremmin;)
Sääli niitä lapsia jotka joutuvat teille tulemaan..
"...ooooon niin helppo olla onnellinen..."
"Kun tyytyy siihen mitä on."
Ihmisen onnellisuus lähtee ihmisen sisältä, ei siitä mitä ulkoa annetaan. Asenteesta on onnellisuus kiinni. Ikuisesti on odottaminen, jos kuvittelee onnellisuutensa olevan kiinni vain toisesta ihmisestä tai puitteista missä elää.
Pitää olla ensin onnellinen itsensä kanssa, jotta voi olla onnellinen jonkun toisenkin kanssa.
Siitähän koko systeemissä on kysymys.
Kun on itseensä tyytyväinen,välittää itsestään..on itsetunto kohillaan ja siksi pystyy myös ottamaan muut paremmin huomioon/sekä arvostaa sitä mitä itsellä on.
En ota koko maailman, tai muiden ulkopuolisten, murheita omakseni..ne kun eivät ole minun tai perheeni ongelmia.
Kuitenkin,kyllä niiden "puitteiden" pitää olla kunnossa että voi elämästä nauttia.
vähän paljon onnellinen!;)) Hui hai hiisi...
Olen myös vallan onnellinen elämääni uusperheessämme. Kaikki lapset ovat mukavia eikä exänkään kanssa ole kränää.
Ollaan oltu uusperhe jo vuosia, joten särmät ovat hioutuneet ja ihan normiarkea eletään. Meidän omat jutut hoidetaan meidän tavallamme; kinataan ja keskustellaan niin kuin missä tahansa perheessä.
Siis hyvin menee, mutta menköön!
uusperhe, vaikka tietysti jokaisessa perheessä on omat murheensä, mutta silti joka päivä kiitän perheestämme.
Nyt on niitä kaivattuja lapsia, joita itse sain yhden, mutta miehen mukana toisen :)
Onnea ja rauhaa ja ihan tavallista perhe-elämää. Se riittää meille! :)
Meidän perheemme on hitsautunut vuosien varrella yhteen. Koen suurta tyytyväisyyttä ja onnellisuutta yhteiselämästämme. Teinit raastavat välillä hermoja tempauksillaan, mutta koska meidän kummankin lapset ovat niin saman ikäisiä, niin kai se sitten helpottaakin kertaheitolla:)
Meillä on kummallakin takana pitkät liitot ennen tätä uusperhettä. Kummankin ensimmäinen liitto kariutui asioiden matona alle lakaisemiseen ja puolison uskottomuuteen, joten on ainakin ollut helppo luoda ne peruspilarit joiden varaan tämä suhde on rakentunut. Luottamus, uskollisuus, vaoimuus ja keskustelu.
Perusolotila on tyytyväinen ja harmoninen. Hmm.. sitten välillä räiskyy, mutta se ei ahdista, koska luottamus keskinäiseen suhteeseen on vahva. Tietysti kokonaisuuden hallintaa helpottaa myös se, että suhteen kummankin ex puolisoihin on toimiva ja hyvä.
Mukavaa luettavaa, tosin niin harvinaista tällä palstalla. On siis muitakin onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä uusperheitä.
Muutama vuosi meilläkin takana, kaikki ovat sopeutuneet hyvin tilanteeseen ja miehen exän kanssa hyvät välit. Lapsi on vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, mutta puolin ja toisin joustetaan, jos on tarvetta. Joskus sovitaan naisten kesken asioista (on ehkä jopa helpompaa niin...) Loma-ajatkin on sovittu ilman riitoja (siis kenen luona lapsi milloinkin on), istuttu vain saman pöydän ääreen ja kumpikin taho on kertonut toiveistaan ja suunnitelmistaan. Miehen ex-anopinkin kanssa tullaan hyvin juttuun, on käyty kylässä puolin ja toisin - onhan hän sentään lapsen mummo.
Toki meilläkin riidellään, kuten missä tahansa parisuhteessa, mutta siihen ei mitenkään vaikuta miehen eikä minun entinen elämä ja ihmissuhteet. Me elämme tätä päivää ja tulevaisuutta.
Ollaan jo sopeduttu kaikkiin uusperhejäseniin,ja niitä on aikas monta.Elämä on niin vaihtelevaa,lapset kasvaa,lasten perheet kasvaa,tulee uusia ihmisiä sukuun,lapsia syntyy,ihmisiä kuolee.Sopeuduttava on moniin uusiin juttuihin,mutta sitähän tämä elämä kai on,arvaamattomuudessaan kai juuri niin kiehtovaa.Kaikki me tarvitsemme joskus tukea ja sitä tämä yhteisö toivottavasti pystyy tarjoamaan tarpeen tullen.