Runopoksi on jäänyt tuonne nurkan taakse, vedetäänpä se esiin ja annetaan runojen pulputa.
Minulta se ei aina onnistu, joten runokone on hyvänä apuna.
Anu kyseli mikä tuo runokone on, vilkaisepa alinna olevasta osoitteesta ja kokeile :-)
MdK: Syntynyt originaalina - kuolenko kopiona?
haluaisin olla lämmössä, auringossa metsästä kuuluu vihertikan vihellys
kun sumuinen ja hämärä syysaamu on syksy
kaurisemo poikasineen luonnon helmassa ja orava loikkaa häntä purjeena hulmuten hän kiireetön, ei tee mitään
meri aava, myrskyävä, arvaamaton taivaalla tummia lumipilviä eivät mene minnekään, ovat jääneet tänne pysyäkseen
lehdenjakaja liikkuu aamuhämärässä metsäkauris kuuntelee korvat pystyssä,
juhlapäivä saattaa olla arkea, arki juhlaa joulupukillakin on turkki...
lähden retkelle sunnuntaiaamuna
kalat liukuvat kuin sukkulat ja sammakot uivat sammakkouintia vesi virtaa Itämereen
Kun satakielen laulu soi kesäyössä minä tyttö ulkoilen milloin vaan epämiellyttävä tunne vihamielisessä seurassa - löysin samettipintaisen kiven koski pauhaa kohisten ja pärskien Odotan rakkaita ystäviä vierailulle
kylläinen koira makaa rauhallisena jaloissani Pikkulinnut etsivät ruokaa ennen hämärän tuloa!
http://koti.mbnet.fi/~solmu/ohje/runokone.php
Minulta se ei aina onnistu, joten runokone on hyvänä apuna.
Anu kyseli mikä tuo runokone on, vilkaisepa alinna olevasta osoitteesta ja kokeile :-)
MdK: Syntynyt originaalina - kuolenko kopiona?
haluaisin olla lämmössä, auringossa metsästä kuuluu vihertikan vihellys
kun sumuinen ja hämärä syysaamu on syksy
kaurisemo poikasineen luonnon helmassa ja orava loikkaa häntä purjeena hulmuten hän kiireetön, ei tee mitään
meri aava, myrskyävä, arvaamaton taivaalla tummia lumipilviä eivät mene minnekään, ovat jääneet tänne pysyäkseen
lehdenjakaja liikkuu aamuhämärässä metsäkauris kuuntelee korvat pystyssä,
juhlapäivä saattaa olla arkea, arki juhlaa joulupukillakin on turkki...
lähden retkelle sunnuntaiaamuna
kalat liukuvat kuin sukkulat ja sammakot uivat sammakkouintia vesi virtaa Itämereen
Kun satakielen laulu soi kesäyössä minä tyttö ulkoilen milloin vaan epämiellyttävä tunne vihamielisessä seurassa - löysin samettipintaisen kiven koski pauhaa kohisten ja pärskien Odotan rakkaita ystäviä vierailulle
kylläinen koira makaa rauhallisena jaloissani Pikkulinnut etsivät ruokaa ennen hämärän tuloa!
http://koti.mbnet.fi/~solmu/ohje/runokone.php
Vastaukset 24
Vanhimmat
tämmöstäkö vauhtia sivut mennee pittää oikee katsoo,kyl se on jo poissa,se runopoksi.:)
sie sitte oot ihmmeellinen ihminen,sinus on niin monta puolta.;)
just ko luulee et sinut tuntee, tuon lupsakkaa savolais likan höpötyksinee,;)niin sit seuraavas hetkes oot jo puoltuhman vitsin kertoja. seuraavan kerra ko tavataa oot herkistyt äärimmillee kaunosieluks,niin et täs joutuu varpaillaa kulkemaa,ettei riko tunnelmaa;)))
ota sinust sitte selvää,mukava oot ja kiva ko oot juttuja kirjottamas,monipuolisuus lissääntyy, sillo ihmiset viihtyykin.
m
runoja taas kaivataa taitajat:)
Taivaan valot
nuo pohjan palot
kulkijalle vilkuttaa
luokseen houkuttaa.
Tällaisen se kone väänsi. Pah!
Talvi etelässä
hänen luonaan tuulen huminaa
Aurinkoinen iltapäivä, syksy aurinkoinen
rakas kompuroiden tanssii
syvän sininen, aaltoileva sini lemmenpesään
ihminen arjessa juoksee pois
itsenäisyyspäivä rakkaan luona...
kun kutsu kuuluu
kävellen tai lentäen mereen
laulurastas iltapäivällä illan pimeydessä -
hiukan karhea, kylmä, suunnaton rakkaus juhlava kaikki!
tarpeeton rakkine tuo runokone sinulle :), osaat itse paremmin!
Ajanvietteeksi aamun aikaisen
mä kirjoitan pienen runon,
oikein sellaisen loppusointuisen
minä ajatuksistain punon.
Runokoneen kanssa nyt kilpailen
ei se laukata osaa lainkaan
minkä suuren, suuren innostuksen
siitä itselleni sainkaan.
On mustakin sentään tekijää
itseasias aika moneen
kun sanoillani voin nitistää
tuon perhanan runokoneen.
Mä luulen et syy on selvennyt
miks ei runoja kirjoita kone
ei oo ihmiseksi edennyt
ei sydäntä käytössään ole.
Mut tähän nyt mä lopetan
ennenkuin kyllästytte
toiste konetta sitten opetan
jos tähän tykästytte.
Ikääntyviä ihmisiä yritetään saada aktiivisiksi kaikella tavalla, että ajatustoiminta pysyisi vireänä.
Kehoitetaan ratkomaan ristisanatehtäväiä, että sanavarasto pysyisi monipuolisena. Kehoitetaan lukemaan ja seuraamaan aikaansa.
Onhan tuokin runojen värkkääminen aikamoista aivotoimintaa ja todella luovaa. Kyllä siinä saa sanoja etsiä, makustella niitä ja lopulta sijoittaa runoon niin että esimerkiksi loppusointuja syntyy.
Harjoitellaan vaikka kirjoittamaan kahden rivin runoja! Eiköhän se siitä runoilu lähde käyntiin kun aloittelee varovasti.
Monihan täällä on jo osoittautunut mestariksi.
Kovin on ilmestynyt runontaitajia tänne poksiin. Kohta en edes kehtaa yrittää omiani. Poksin etuna on se, että runot ovat yhdessä viestiketjussa, ei tarvitse valittaa - oletan.
Mistähän johtuu, että runosuoni sykkii niin huonosti. Aikanaan kirjoitin varmaan liikaa ja kyllä haukuttiinkin ja pilkattiin. Kiitostakin tuli kyllä joskus. Toivottavasti runoinnostus säilyy!
runosuonen pulputtaa, kun on kaunista seuraakin siellä ;) Rakkaudesta voi paljon kirjoittaa, sen iloista ja suruista, odotuksista ja pettymyksistä.
Sinun runosuonesi pitäisi olla nyt parhaimmassa vireessä, kun olet löytänyt nätin tytönkin?
Muistan vain, kun tässä kolmisen vuotta sitten tunsin olleeni niin "rakastunut" että ihan, kylläpäs silloin syntyi mitä vain runollista. Nyt kun ei ole minkäänlaista muusaa, niin on yritettävä vaikka runokoneen avulla, mutta ei ne synny siltikään. Kyllä runot kehkeytyvät omista tunteista, en ainakaan minä saa niitä muuten syntymään.
Mukavaa "kuhertelu-aikaa" vain Sinulle sinne lämpimään.
Ruusu ja ohdake!
Kuin ohdakkeen halveksitun
minut maahan tallattu on.
Mä ruusujen jaloon sukuun
olen täysin kelpaamaton.
Onhan piikit ohdakkeissa
kovat ja terävät,
vaan ruusuin varsikoissa
okaat piilee myös pistävät.
Nuo okaiset ruusun kukat
niin hellästi talletetaan,
vaan ohdakkeen tummat nuput
rikki rajusti runnotaan.
Ei kukkaset ohdakkeiden
kelpaa ne mihinkään,
mutta ruusut nuo okaisetkin
valoon saatetaan elämään.
Miks ohdake rumuuksineen
täysin syrjään raivataan,
kun ruusut ain kukkasineen
pääsee paikkaan niin valoisaan.
Eihän piikit ohdakkeiden
pistä sen enempää
kuin tuon kukkasen jumalaisen
okaat, jotka piiloon ne jää.
Nyt tallattu murjottuna
olen tavalla ohdakkeen.
Ei nostettu autettuna
mua elämään uudelleen.
Kunpa ruusun onnellisen
kohtalon omaisin
ja myös valoisan rauhallisen
polun edessäin näkisin.
Oispa elämä ohdakkeen
täällä joskus eess’ parempaa,
kuin ruusun tuon jalostuneen
joka usein niin taitetaan.
Onhan piikit pistäväiset,
ruusun ja ohdakkeen,
heillä varmaankin samanlaiset,
luodut avuksi itselleen.
ja ajatuksia herättävä. Toivottavasti saamme lukea lisää runojasi. Kiitos!
noin kovasti!
Kyllä sinä olet ruusu muitten "ruusujen" joukossa.
Ohdakkeet ovat pisteliäitä, varotaan niitä tai pistetään takaisin!
Sain sähköpostiini äsken tällaisen hauskan lorun piristämään pimeää päivää, kirjoittajasta ei ole tietoa, mutta lähetän sen teillekin :-))
Kohota, nosta, hinkkaa ja hankaa:
kyllä on naisen elämä rankkaa.
Veltostuu vatsa ja roikkuu rinta
eikä sileä ole enää reidenkään pinta.
Alkaa vaivata tanttatauti,
unohda se ja elämästä nauti!
Höyrytä, haudo ja itseäs helli,
kylvetä, kuori ja yrteissä kelli.
Pääsee näin valloilleen kehon kieli,
hohtavat silmät ja virkistyy mieli.
Katsoo pian peilistä uusi nainen:
lähes täydellinen, siis sinunlainen. =)
täytyy laittaa jääkaapin oveen, ettei vaan unohda helliä itseään :)
tyhjä huone, täällä istun, taas.
katuvalot luo varjoja seiniin,
hiljaisuus minua ympäröi.
muistan illan,
milloin hän petti minut.
tunnen tuskaa,
en voi teeskennellä muuta.
taas uneton yö, hän mielessäni on,
haluaisin unohtaa.
olen yksin muistojeni kanssa,
en unta saa.
itseni uhraisin, jos kaiken saisin takaisin.
nyt se tuntuu vain sadulta,
ilman onnellista loppua.
voitko tietää miltä tuntui, kun maa katosi altani?
voitko tietää miltä tuntui, kun maailma hajosi ympäriltäni?
yksi ainoa ilta ja elämäni kadotin,
meistä, kait liikaa odotin.
uskoin sinuun ja sinun sanoihin,
lupasit antaa kaikkesi,
et koskaan lähtisi
ja uskoin niin.
lähdit pois, minä yksin nyt jäin.
mitä teen, putoanko tyhjyyteen?
tylsä sade, taas asfalttia hakkaa,
ikkunasta katson, mietin,
kuinka voin jatkaa.
Saako ihminen koskaan
tääll’lepoaan.
Voiko milloinkaan kukaan
pois unhoittaa
päivän eilisen tuskaa
ja muistojaan.
Vanhaa mennyttä aikaa
saako mielestään
täällä ihminen.
Heitä mennyt jo unhoon,
se helpoittaa.
Anna muistojen vanhain
jo eilisten
mennä tuulien mukaan
pois unholaan.
Kulje rauhaisin mielin
taas eteenpäin,
uuteen huomiseen.
nyt, kun olen yksin ajatuksissani,
ymmärrän, mitä sinulle tein.
olen niin pahoillani, en tarkoittanut satuttaa sinua,
mutta nyt, olet jo mennyt...
en voi elää, ilman sinua
en voi elää, sinun kanssa
mitä voin tehdä?
kuinka voin elää?
sinä olet elämäni valo,
sinä olet elämäni pimeys,
yksin elämäni on harmaata.
ei tunteista kirjoittaminen turhaa ole, kyllä se vähän helpottaa.
Aikaisemmin kirjoitit pimeästä ja pakkasesta, nyt ymmärrän että kurjalta tuntuu... Vielä viisastelin, että varo ettei käy niinkuin tontulle ;) Sorry vaan!
katson ulos ikkunasta, ikuinen räntäsade
talvi ei päästä otteestaan, etkä sinäkään.
pimeys laskeutuu kaupungin ylle, kaipaan sinua,
yhä enemmän, minkä sille voin?
muistot ravistaa, kuin tuuli puita
ja tänäänkin, ehkä vähän itkin
"Tyton" loysin ma iki-ihanan,
ruusuhuulisen tahtisilman
Tasta aiheesta teille kirjoitan
runumuotoisen mietelman.
Soispa Luoja mullekin onnea,
rakkautta elamaan saisin,
Voisin hellytta halle tarjota
arkipaivin ja sunnuntaisin.
Me istuimme haaveillen rinnakkain,
virta vieritti venhon pois.
Kesäiltojen ilossa armaani sain,
elo tarjota muutako voisi.
Mielessäni kauniin valheen loin,
kuin nuorena, nyt taas mä unelmoin.
Yön pimeydestä tuon äänen kuulin,
se kuiskaeli mulle hellin huulin.
Pimeyden poisti ääni tuo,
kun jostain helkkyvänä saapui luo.
Vei mukanansa yön hiljaisuuden,
toi tullessansa kaipuun suuren.
Mä ääntä kohti kurkoittelin,
sen sointua vain tavoittelin,
vaan hiljentyen se kaikkosi
ja pois pimeyteen katosi.....
Valkoliljan kauneus viilentää,
valkolehdokki yössä tuoksuu,
kuin yön suudelma lohduttomassa kaipauksessa.
Tuoksussa on rauha lohduton,
menetetyn rakkauden tuska,
kyynelten pohjattomassa ikävässä.