Kävelen pimeässä, yksin, ilman mitään sen kummem-
pia ajatuksia. Ympärilläni on musta maisema, jossa
valo on vain osa sen synkkyyttä, osa harmaata, vellovaa massaa. Katuvalo suodattuu jotenkin tahmaisena pylväästä, ehkä aika on pysähtymässä.
Toisaalta aika ei yleensä pysähdy ilman järkevää syytä, mutta...
Minun jalkani ovat kovin raskaat; ehkä se joh-
tuu tästä tukahduttavasta sumusta, sumusta, joka kietoo haituvaiset sormensa kaiken ympärille kuristaakseen, ajaakseen sielun verkkoonsa.
Minun sormeni ovat kylmät. Sumu tihkuu alas kuin vaanien minua. Ehkä se tahtoo tappaa minut.
Tuuli on kovin kylmä. Se saattaisi minua koko matkan jos haluaisi, ja niin se saattaakin. Kävelen märkää ja mustaa katua pitkin. Puiden paljaat käsivarret takertuvat hiuksiini kuin haluaisivat tuntea edes viimeisen kerran elävää lämpöä. Ravistan hiuksiani, ja puut jäävät kitumaan kylmälle maalle, yksin. Tuuli työntää minua kohti autotietä, mutta en anna periksi. En aio antaa periksi elottomille asioille. Mutta teidänkö minä edes, onko tuuli eloton? Kyllä, sen on oltava. Rappu on edessäni. Asfaltilla on muutamia käpristyneitä lehtiä. Tuuli kyllästyy minuun ja lähtee kieputtamaan lehtiä, lehtiä, jotka joutuvat lähes ikuseen piiritanssiin. Minä painun sisälle. Rappuun syttyy kelmeä valo.
pia ajatuksia. Ympärilläni on musta maisema, jossa
valo on vain osa sen synkkyyttä, osa harmaata, vellovaa massaa. Katuvalo suodattuu jotenkin tahmaisena pylväästä, ehkä aika on pysähtymässä.
Toisaalta aika ei yleensä pysähdy ilman järkevää syytä, mutta...
Minun jalkani ovat kovin raskaat; ehkä se joh-
tuu tästä tukahduttavasta sumusta, sumusta, joka kietoo haituvaiset sormensa kaiken ympärille kuristaakseen, ajaakseen sielun verkkoonsa.
Minun sormeni ovat kylmät. Sumu tihkuu alas kuin vaanien minua. Ehkä se tahtoo tappaa minut.
Tuuli on kovin kylmä. Se saattaisi minua koko matkan jos haluaisi, ja niin se saattaakin. Kävelen märkää ja mustaa katua pitkin. Puiden paljaat käsivarret takertuvat hiuksiini kuin haluaisivat tuntea edes viimeisen kerran elävää lämpöä. Ravistan hiuksiani, ja puut jäävät kitumaan kylmälle maalle, yksin. Tuuli työntää minua kohti autotietä, mutta en anna periksi. En aio antaa periksi elottomille asioille. Mutta teidänkö minä edes, onko tuuli eloton? Kyllä, sen on oltava. Rappu on edessäni. Asfaltilla on muutamia käpristyneitä lehtiä. Tuuli kyllästyy minuun ja lähtee kieputtamaan lehtiä, lehtiä, jotka joutuvat lähes ikuseen piiritanssiin. Minä painun sisälle. Rappuun syttyy kelmeä valo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän, että novellissa on virhe, mutta... no mitä väliä...
En tiedä johtuuko siitä, että näitä kadullakävelymitääneitapahdu- novelleja on aika paljon, tai siitä, että olen tänään vain tarpeeksi väsynyt ilman tällaista synkeähköä yksinäisyyspaatostakin, mutta ainakaan en pitänyt liiemmin. Liikaa vertauskuvia, joista ei ymmärrä ja liian vähän konkretiaa, josta saada kiinni.
Tuuli on kyllä mónivivahteinen ja mielenkiintoinen lisä oikeassa asiayhteydessä, mutta ei aina, eikä tässä tapauksessa.
"Rappuun syttyy kelmeä valo." ja Töks. Loppuu kyllä niin lukijaepäystävällisesti, mutta ei, on tuossa jotain mistä jatkaa. Eli jatka työn merkeissä.
...jotkut ihmiset eivät pidä tällaisista novelleista, mutta joskus tuollaiset töksähtävät lopetukset ovat hyviä.
Olen aivan eri mieltä Essentialistin kanssa mutta lähtökohtani ovat vilpilliset. Kuvailit kotini, tai sen paikan jossa asun, ehkei sitä sovi sentään kodiksi nimittää. Ja yksin siksi pidin tuosta. E on oikeassa, kävelenyksinpimeässäkaikkionsynkkääoielämäoihukkaanheitettytoivooikadotettujensielujenmurskejne on toki banaali aihe mutta jostain syystä se vetoaa minuun, olkoon miten tökerössä muodossa hyvänsä (en puhu välttämättä sinun tekstistäsi). Ja -toisin kuin edellinen arvostelija argumentoi- minulle tuo maaginen "Rappuun syttyy kelmeä valo" oikeuttaa koko tekstin.
Kiitoksia.
Kiva että joku piti siitä. Minulla on tapana kirjoittaa melko synkkiä novelleja ja ehkä tuo olisi voinut olla pidempikin, mutta... kas kun olen tällainen synkkä persoona.
ei ainakaan yhtään pidempi, sovitaanko. :)
Se on tarkoitettu ihan tuon pituiseksi, en aio jatkaa sitä. :j