Vierailtuani täällä "alaikäisten" palstalla olin tekevinäni havainnon, jonka mukaan täällä on iltaisin ja varsinkin viikonloppuiltaisin hiljaisempaa kuin tuolla "aikuisten" palstalla.
Johtuisiko siitä, että nelikymppisillä on vielä oikeaa perhe-elämää, joka viisikymppisiltä on kadonnut kun lapset ovat lentäneet pesästä ja kotona on enään kaksi toisiinsa kyllästynyttä vanhempaa, jollei sitten ole jo ehditty hankkiutua kumpikin omaan asuntoonsa.
Jotenkin vaan siltä tuntuu, että viisikymppisten eroaminen nykyään on niin yleistä;(
Huomioikaa toisenne, keskustelkaa ja hoitakaa suhdettanne, teillä on vielä aikaa. Lastenlastenkin olisi sitten mukavampi käydä mummolassa, josta löytyy myös pappa;)
Johtuisiko siitä, että nelikymppisillä on vielä oikeaa perhe-elämää, joka viisikymppisiltä on kadonnut kun lapset ovat lentäneet pesästä ja kotona on enään kaksi toisiinsa kyllästynyttä vanhempaa, jollei sitten ole jo ehditty hankkiutua kumpikin omaan asuntoonsa.
Jotenkin vaan siltä tuntuu, että viisikymppisten eroaminen nykyään on niin yleistä;(
Huomioikaa toisenne, keskustelkaa ja hoitakaa suhdettanne, teillä on vielä aikaa. Lastenlastenkin olisi sitten mukavampi käydä mummolassa, josta löytyy myös pappa;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen huomioinut saman, joten vierailen alaikäisenä tuolla aikuisten palstalla. Siellä on sentään toimintaa!
tällä palstalla, osaksi totta.
Mut en ihan usko, että 40 vain tänne kirjoittelee.. muutenhan se olisi aika ykstöikkoista elämää se ja paljonhan täällä luetaan kans, senhän näkee noista luvuista aloituksien.
Täällähän on joka alalle oma palsta, uskonto, musicano, julkkikset, tv, jne ja jne..
Ja tiedän, et 40 kirjoittelee muuallekkin kuin tänne... viikonloppuinakin :)
toki kirjoittelee 40 muillekkin palstoille. Mutta yhtä lailla kirjoittelee 50 . Silti 50 palstalla tapahtuu enemmän. Olisiko vaan niin, että heillä on enemmän tarvetta ajankululle, "yksinäiselle viihteelle".
kuulostamaan tuon alaikäisten palstan kauhealta, koska siinä tapauksessa tämä olisi minulle yli-ikäisten palsta. ;)
Eiköhän nuita eroamisia tapahdu joka ikäluokassa.
Nuo määritelmät "alaikäisten" ja "aikuisten" palsta huvittaa mua. Ei mulla olisi tullut itselläni mieleenikään.
Huvittaa nuo määritelmät :)
En osaa sanoa minkä ikäisinä ihmiset eroavat enemmän kuin taas joku muu ikäluokka.
Mutta tuntuu kyllä, että paljon eroja tapahtuu eikä se niin yksinkertaista ole.
Mielestäni se on parisuhteessa hyvin tärkeä asia tuo puhuminen ja syvällisempi keskustelu asioista ns säännöllisesti niin itsekin tietää missä mennään.
Mietin omalla kohdallani sitä kun mieheni kanssa olemme alusta alkaen puhuneet (mä olin juro ja hiljainen mieheni "opetti" mut puhumaan ja juuri häneltä sen opin, että on hyvä ja tarpeellinen asia puhua miltä tuntuu) myös vaikeilta tuntuneista asioista.
Mielestäni parisuhteemme tuntuu vielä "tuoreelta" vaikka yli 20 v olemmekin jo yhdessä olleet.
Hyvä aihe sulla keskustelun aloitukseen :). Kirjoitat hyvin ja kiva kun kirjoitat hyvin. Kirjoituksissasi on ajatusta ja syvällisyyttä kyllä tänne siis hyviä kirjoittajia mahtuu ja tee lisää aloituksia. Jooko :) ?
en ole nähnyt erojen määrästä eri ikäryhmissä.
Vaikuttaa vain siltä, että eroaminen olisi niin yleistä siinä vaiheessa kun pesä tyhjenee ja puolisot huomaavat jääneensä kahdestaan "vieraan" ihmisen kanssa. Jos perhe-elämä on eletty lasten ehdoilla ja parisuhde-elämä jäänyt liian vähälle.
Niin, se puhuminen on tärkeätä. Ja nimenomaan "vaikeista" asioistakin puhuminen, etteivät ne jää sinne kumpaisenkin takaraivoon, missä ne vain paisuvat.
Puhumisen lisäksi pitää tietysti osata myös kuunnella ja ymmärtää toistakin osapuolta.
No enpä osaa ainakaan luvata, olen muutenkin nykyään laiska osallistumaan, saati tekemään aloituksia. Ja mitä ne nämä nuoret tuumaavat, jos joku jo liki dementikkoikäinen täällä hääräilee heidän palstallaan;)
Väittäisin vaan edelleen vastaan sulle, että jossain tietyssä vaiheessa eroaminen olisi yleisempää kuin jossain toisessa vaiheessa.
Kyllä sitä valitettavasti tapahtuu ihan kaiken ikäisille pariskunnille.
Ainakin paljon erotaan.
Se on ikävää.
Musta näyttää, että olet enemmän osallistunut täällä kuin vielä vähän aikaa sitten.
Kyllä hyviä kirjoittajia mukaan mahtuu.
Hauskaa toi kun sanot tämän ikäisiä nuoriksi :)
hei et ole liki dementikkoikäinen. Mikä sun ikäsi olikaan? 75 vai? Heh. Älä hupsuja väitä.
Minusta et vaikuta lainkaan yhtään vanhemmalta kuin me muutkaan täällä.
Ei iällä ole merkitystä. Tiedäthän sen itsekin, eikö vain?
:) Laita lisää juttuja vaan. Ihan rohkeasti vaan
heh
Olet oikeassa, mutta ei vain, että 50 vuotiaitten erot on lisääntyneet. Sitä on joka ikäluokassa.
Suurin syy on varmasti puhumattomuus ja se ettei näytetä tunteita. Ei osoiteta toiselle, että välitetään.
Syytetään kiirettä ja sitä, että ei olla yhtä aikaa kotona.
Se aika pitää vaan ottaa, jos on halua säilyttää suhde.
Oma avioliittoni kariutui noin 9 vuotta sitten siihen, että huomattiin, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin lapset ja velat. Ei ollut järkeä olla yhdessä, kun tunteet olivat kuolleet. Missä vika oli, on vaikea löytää syytä, mutta parempi silloin on erota, kuin että olla väkisin yhdessä.
Edelleen olemme ystäviä, vaikka ei läheisiä, mutta ei erottu vihapäissä. Ja lapsillakin on molemmien luona paikka.
Elämää on myös eron jälkeenkin. Ja hyvä että siitä keskustellaan ja on ihmisiä jotka haluavat kertoa omia juttujaan, koska kukaan ei ole yksin...aina löytyy muitakin kohtaloita....
Kaikille hyvää kevään odotusta. Elämästä pitää löytää niitä mukavia asioita....se on liian lyhyt murehtimiseen.
Sipisiipi ;)
ettei sitä pidä väkisinkään yhdessä olla. Jotkut taitavat pysyäkkin yhdessä nimenomaan väkisin, lasten takia. Toisilla se voi toimia. Mutta jos ilmapiiri kotona on jatkuvasti kireä, ei sekään ole hyvä asia lasten kannalta.
Eihän eroaminen ole pelkästään huono asia, usein se on paras ratkaisu. Mutta joskus kyllä erotaan ihan turhaankin. Yhteiselämä voisi sujua ihan hyvin, jos vain osattaisiin ratkoa ne ongelmat ja välttää niiden syntymistä. Aina ei edes tiedosteta ongelmia.
Se onkin suurin ongelma ihmisillä, ettei osata etsiä siitä suhteesta mikä on olennaista ja mikä ei.
Tuijotetaan vaan omaan napaan ja ollaan sitä mieltä, että kun MÄ haluun, niin muista viis.
Se että joillakin voi toimia, että ollaan yhdessä vaan lasten tai omaisuuden takia, johtuu puhtaasti siitä syystä, että toinen ainakin antaa periksi. Kärsii...koska olen sitä mieltä ettei sellanen suhde toimi, ei mitenkään.
Voin olla tietty väärässäkin, mutta mä vaan ajattelen niin, että siinä kärsii.
EN omaa ratkaisuani ole katunut, mutta mielipide on mun. Ja eron jälkeisissä suhteissa olen yrittänyt alusta saakka puhua ja puhua ja puhua.
Se on ollut parempi versio kuin, että olisi hiljaa. Monta kokemusta olen rikkaampi nykyisin.
Ja tyytyväinen elämäni
Sipisiipi
Vuonna 95 sain eron exästäni ja olen vieläkin siihen ratkaisuun todella tyytyväinen.
Ei se ole sen tae että jompi kumpi on elossa vaikkei eroakkaan, tällä siis viittaan ukkiin ja mummiin.
Niin kukaan ei tiedä päivien määrää.....
Eikö elämä pitäisi kuitenkin elää niin, että se tuntuu elämältä. Mulla itsellä ei ole ollut kuin yksi ukki, muuta isovanhemmat olivat jo kuolleet ennen kuin synnyin ja se ei tehnyt minua vajaammaksi mitenkään...päinvastoin tuntuu, että se yksikin ukki oli tärkeä.
Elämä pitää uskaltaa elää, vaikka ratkaisut eivät kaikkia miellyttäisikään.
Sipisiipi