Jatkuva näköetäisyys

Heips!

Mieleeni ponnahti tällainen kysymys:

Onko hyväksi antaa koiran makoilla aina niin, että koiralla on omistajaan näköyhteys?

Tiedän, saattaapi kuulostaa ihan tollolta kysymykseltä, mutta asia on noussut mieleeni tässä viime aikoina.

Meillä on noin vuoden ikäinen palveluskoirarodun uros, joka tuppaa sisällä makoilemaan aina siellä, mistä sillä on suora näköyhteys minuun tai avomieheeni.

Yleisimmin koira makoilee eteisessä juuri "tulilinjalla" mistä se näkee sekä ulko-ovelle (jos joku sattuu lähtemään/tulemaan) makuuhuoneeseen, keittiöön, olohuoneeseen ja vessaankin, mikäli vessan ovi on auki.

Ja aina kun käännyn jostakin katsomaan, katseeni tapaa nuo ruskeat tarkkaavaiset silmät lattian tasosta.

Jos siirryn huoneesta toiseen, koirakin vaihtaa paikkaa, ettei menetä minuun näköyhteyttään.

Koiralla ei ole mitään käytösongelmia, ei eroahdistusta, ei johtajuuden kanssa ongelmia eikä muutakaan, se on peruskoulutettu ja tottelevainen kaveri.

Kuuluuko tuo jatkuva näköyhteyden ylläpitäminen koiran vahtiviettiin ja omistajan puolustushaluun, vai onko tuo nyt jonkinnäköistä yritystä "pomottaa"?

Johtajuusongelma kun tuppaa olemaan tämän hetken muotisana koiramaailmassa... ;)

Onko minulla vain uskollinen ystävä, joka haluaa olla lähettyvillä mikäli vaara uhkaa, vai onko koirani katseyhteyden ylläpito kotona ollessa seikka, johon tulisi puuttua...?

Ajoittain käsken koiran mennä omiin oloihinsa, kun jatkuva tapittaminen alkaa häiritä...

Onko muilla tällaista havaittavissa?
6385
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kerrot, että teillä ei ole ongelmia koiran kanssa, se on siis peruskoulutettu, eikä ns. johtajuus-keskusteluja ole tarvinut käydä. Noin vuoden iässä koira tulee murkkuikään ja joitakin ongelmia SAATTAA ilmetä, esim. juuri sen oman paikan haastamista. Mutta joillakin murkku menee ohi ilman mitään ongelmia. Tärkeää on aina se, että koiralla on selkeät rajat ja se tietää oman paikkansa.

Vaikeaa näkemättä tilannetta sanoa mitä koirasi tuolla näköyhteydellä hakee. Se voi olla ihan viatonta, eli haluaa olla lähellä laumaansa. Jos näin on, niin en itse tekisi asialle mitään, vaan antaisin koiran olla lähellä. Koira voi olla hieman pehmeä, arka ja haluaa suojaa ihmisiltä. Tällaisessa tapauksessa rohkaisisin koiraa olemaan myös yksin. Ajan myötä koira saattaa itsekin hakeutua makoilemaan myös ihan omaan rauhaansa, kun se tajuaa, että ei sitä hylätä. Tai se saattaa olla vartioimista ja puolustamista. Jos kyse on vartioimisesta, niin sille laittaisin pisteen heti alkuunsa. Koiran tehtävä kun ei ole kytätä ja vartioida ihmisiään, se nimittäin nostaa koiran asemaa. Onko koiralla tapana muuten vartioida? Kuinka puolustusviettinen se on?

Itse seurailisin tilannetta, enkä olisi kovin huolissani, kun teillä ei mitään ongelmia ole. Ajoittain koiran voi tosiaan pyytää menemään omiin oloihinsa.

Äänestä
  • Kiitoksia sinulle asiallisesta vastauksesta =)

    Meidän koiralla tosiaan on selkeät rajat millä ihan arkipäiväisissäkin asioissa osoitetaan koiralle sen paikka laumassa, ja koiramme myös tietää sen.

    Toki koira VÄLILLÄ on omissa oloissaan meilläkin, mutta USEIMMITEN tai oikeastaan YLEENSÄ se hakeutuu näköyhteyden piiriin oleskelemaan, ja sieltä meihin tapittelee.

    "Jos kyse on vartioimisesta, niin sille laittaisin pisteen heti alkuunsa. Koiran tehtävä kun ei ole kytätä ja vartioida ihmisiään, se nimittäin nostaa koiran asemaa."

    Tuota minäkin mietin, ja siksi aloin pohtiakin tuota koiramme tapaa pysytellä näköyhteyden päässä.

    Koiraltamme löytyy vahtiviettiä. Jos se kuulee outoja ääniä oven takaa, heti se löytyy murisemaan ja haukkumaan paikalle, tai useimmiten varoitushaukun päästettyään tulee minun luokseni kuin suojelemaan äitiä, mutta ei hauku tai mitään "raivoisasti" hyvin herkkään.

    Puolustusviettiä siis löytyy, mutta ei mitenkään häiritsevän tai ongelmallisen paljon.

    Ulkona jos näköpiirissä on jotain epäilyttävää, koira varoittaa siitä haukkumalla, mutta yleensä vaikenee käskystä...

    Minkä kukakin määrittelee "voimakkaaksi" vartioimisvietiksi...?

    Äänestä

  • -tässä tuumailen- kirjoitti:

    Kiitoksia sinulle asiallisesta vastauksesta =)

    Meidän koiralla tosiaan on selkeät rajat millä ihan arkipäiväisissäkin asioissa osoitetaan koiralle sen paikka laumassa, ja koiramme myös tietää sen.

    Toki koira VÄLILLÄ on omissa oloissaan meilläkin, mutta USEIMMITEN tai oikeastaan YLEENSÄ se hakeutuu näköyhteyden piiriin oleskelemaan, ja sieltä meihin tapittelee.

    "Jos kyse on vartioimisesta, niin sille laittaisin pisteen heti alkuunsa. Koiran tehtävä kun ei ole kytätä ja vartioida ihmisiään, se nimittäin nostaa koiran asemaa."

    Tuota minäkin mietin, ja siksi aloin pohtiakin tuota koiramme tapaa pysytellä näköyhteyden päässä.

    Koiraltamme löytyy vahtiviettiä. Jos se kuulee outoja ääniä oven takaa, heti se löytyy murisemaan ja haukkumaan paikalle, tai useimmiten varoitushaukun päästettyään tulee minun luokseni kuin suojelemaan äitiä, mutta ei hauku tai mitään "raivoisasti" hyvin herkkään.

    Puolustusviettiä siis löytyy, mutta ei mitenkään häiritsevän tai ongelmallisen paljon.

    Ulkona jos näköpiirissä on jotain epäilyttävää, koira varoittaa siitä haukkumalla, mutta yleensä vaikenee käskystä...

    Minkä kukakin määrittelee "voimakkaaksi" vartioimisvietiksi...?

    Kun kertoilit lisää, niin en osaa nähdä tuossa koiran käytöksessä ongelmaa. Puolustusvietti on häiritsevää jos koira alkaa vahtimaan ihmisiään niin, että ei esim. päästä kulkemaan vapaasti tai kyttää koko ajan vieressä.

    Äänestä

Tuohan on vain yksi tapa miten koirasi vahva laumavietti ilmenee. Turha siitä on olla huolissaan. Kyseessä ei ole mikään "vika" vaan palveluskoiran yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.

Tilanne on vähän samas kuin ihmettelisit, että onko saappaissasi jokin vika kun ne pitävät vettä ;) Ei ole, ne on nimenomaan tehty sellaisiksi. Sama pätee koiraasi. Se on nimenomaan jalostettu laumaviettiseksi.

Äänestä
  • Totta puhut sinäkin =)

    Mutta, kuten kerroin, ajatus alkoi mietityttää kun tuota koiran "touhua" olen seuraillut, että onko se ihan normaalia, että kaveri haluaa koko ajan nähdä sen omistajan ja että mitä se tekee ja miten se voi =)

    Siitä nähden, ajoittain käsken koiran omiin oloihinsa.

    Eikä koiralla ole tietenkään asiaa perässä esim. vessaan tai suihkuun, ja välillä siltä evätään portilla pääsy johonkin huoneeseen, eikä koira siitä ole ns. moksiskaan, että ei ala elämöimään tyyliin "nyt se portti auki ja heti, haluan muuten sinne ja vähän äkkiä" ;)

    Äänestä

  • -tässä tuumailen- kirjoitti:

    Totta puhut sinäkin =)

    Mutta, kuten kerroin, ajatus alkoi mietityttää kun tuota koiran "touhua" olen seuraillut, että onko se ihan normaalia, että kaveri haluaa koko ajan nähdä sen omistajan ja että mitä se tekee ja miten se voi =)

    Siitä nähden, ajoittain käsken koiran omiin oloihinsa.

    Eikä koiralla ole tietenkään asiaa perässä esim. vessaan tai suihkuun, ja välillä siltä evätään portilla pääsy johonkin huoneeseen, eikä koira siitä ole ns. moksiskaan, että ei ala elämöimään tyyliin "nyt se portti auki ja heti, haluan muuten sinne ja vähän äkkiä" ;)

    Ehkä ne koirat vaan tuijottelevat, kun niillä ei ole muutakaan tekemistä. Varsinkin kun ruoka-aika tai lenkkiaika alkaa lähestyä, ne varmistavat, etteivät vain jää mistään paitsi...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


-tässä tuumailen- kirjoitti:

Heips!

Mieleeni ponnahti tällainen kysymys:

Onko hyväksi antaa koiran makoilla aina niin, että koiralla on omistajaan näköyhteys?

Tiedän, saattaapi kuulostaa ihan tollolta kysymykseltä, mutta asia on noussut mieleeni tässä viime aikoina.

Meillä on noin vuoden ikäinen palveluskoirarodun uros, joka tuppaa sisällä makoilemaan aina siellä, mistä sillä on suora näköyhteys minuun tai avomieheeni.

Yleisimmin koira makoilee eteisessä juuri "tulilinjalla" mistä se näkee sekä ulko-ovelle (jos joku sattuu lähtemään/tulemaan) makuuhuoneeseen, keittiöön, olohuoneeseen ja vessaankin, mikäli vessan ovi on auki.

Ja aina kun käännyn jostakin katsomaan, katseeni tapaa nuo ruskeat tarkkaavaiset silmät lattian tasosta.

Jos siirryn huoneesta toiseen, koirakin vaihtaa paikkaa, ettei menetä minuun näköyhteyttään.

Koiralla ei ole mitään käytösongelmia, ei eroahdistusta, ei johtajuuden kanssa ongelmia eikä muutakaan, se on peruskoulutettu ja tottelevainen kaveri.

Kuuluuko tuo jatkuva näköyhteyden ylläpitäminen koiran vahtiviettiin ja omistajan puolustushaluun, vai onko tuo nyt jonkinnäköistä yritystä "pomottaa"?

Johtajuusongelma kun tuppaa olemaan tämän hetken muotisana koiramaailmassa... ;)

Onko minulla vain uskollinen ystävä, joka haluaa olla lähettyvillä mikäli vaara uhkaa, vai onko koirani katseyhteyden ylläpito kotona ollessa seikka, johon tulisi puuttua...?

Ajoittain käsken koiran mennä omiin oloihinsa, kun jatkuva tapittaminen alkaa häiritä...

Onko muilla tällaista havaittavissa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu