Säilyykö pitkässä parisuuhteessa intohimo? Tuolla aikaisemmin joku totesi että pari vuotta on kuherruskuukausi menoja. Sitten loppuu. Surullista jos näin on.
Tietenkin suhde arkipäiväistyy kun eletään rinnan jokapäiväistä elämää. Muutoin en usko että ihmisen tunne-elämä iän mukana kovasti muuttuu.
Nämä vuodet kohtelevat meitä niin perin eritavalla. Joku joutuu jo varhain turvautumaan lääkkeisin. On vakavia sairauksia. Voi olla jotta kumppani joutuu omaishoitajaksi. Jos on omaishoitaja vakavasti sairaalle kumppanille tulee varmasti ongelmia.
Onko silloin oikeus omaan terveeseen elämään?
Tietenkin suhde arkipäiväistyy kun eletään rinnan jokapäiväistä elämää. Muutoin en usko että ihmisen tunne-elämä iän mukana kovasti muuttuu.
Nämä vuodet kohtelevat meitä niin perin eritavalla. Joku joutuu jo varhain turvautumaan lääkkeisin. On vakavia sairauksia. Voi olla jotta kumppani joutuu omaishoitajaksi. Jos on omaishoitaja vakavasti sairaalle kumppanille tulee varmasti ongelmia.
Onko silloin oikeus omaan terveeseen elämään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuin vain omasta puolestani.
Kun nuorena solmitaan avioliitto, ei varmaan aina kaikille tule mieleen edessä olevat vaivat ja sairaudet, mahdolliset.
Minusta ne kuuluvat normaaliin elämänkaareen, ylä- ja alamäkiin, joissa toista on lupauduttu auttamaan, ja vierellä kulkemaan.
Usein tuntuukin, että kaipa piankin avioliittoon liitetään takuutodistus, jolla on lupa toisensa jättää, kun haluaa.
Tai, kun toisen ulkonäkö alkaa liikaa eriytymään hääkuvasta.
että omaishoitajan urakka on varmasti raskas, ja jos kunta sattuu edes antamaan omaishoidontukea, se on aivan mitätön. Jos omaishoitaja pystyy pitämään harvoja vapaapäiviään, tuki kuluu yleensä melkein vieraan palkkaan.
Mielestäni se on jokaisen oma valinta, jos ei jaksa rinnalla olla vaikeuksien keskellä on ratkaisut tehtävä itse omasta tilanteesta lähtien.
Omakohtaista kokemusta on, mies sairasti 15 vuotta, viimeiset viisi vuotta hän oli täysin hoidettava. Olin silloin alle kuusikymppinen.
Kyllä siinä vaipparallin ja 24/7 sekoilujen keskellä intohimo haihtuu ja seksi jää, samoin kuin oma elämä.
Ei paljon tullut mieleen muita haluja kuin nukkuminen ja ajatus kulki lähinnä siinä miten selvitä tästä iltaan.
No into säilyy mutta himo himmenee,ollaan parhaat kaverit,ja turvallinen suhde,35vuotta eilen tuli hääpäivästä,en vaihtais,
mitenkään haittaa, kun käy intohimoissaan tupakalla nurkan takana.
Asiallisemmin: Muuten se suhde ehkä ei kauan ole "nuoren oriin intohimoa" sinne tiettyyn, vaan muuttuu helläksi hulenpidoksi kumppanista. Toki voi olla muutakin ja varmasti on, mutta kuusi kertaa yössä alkaa jo olla liikaa, pitää tyytyä viiteen. Kun siellä vessakin pitää rampata mokoman eturauhasen takia eikä sänkyyn voi pissata.
Kaikkein mukavinta on se, että yhteisissä asioissa voidaan puuhastella kavereina, kunnes jommalle kummalle tulee se viikatemies huutelemaan aidan takaa: "Nyt olisi lähdön aika!"
kun sattui sairauskohtaus, kohta kuusitoista vuotta on yksin elelty, eikä ikää ole kuin nippa nappa yli kuuskymmentä, mitäpä sitä valittelemaan, ehkä on parempi näin, nauttikaa yhteiselosta pitkän liiton ihmiset. Ei tämä yksinelokaan aina ole mitään ruusuilla tanssimista.
Innostava aihe tämä seksi.
Kun entinen otsikko siirtyy takasivulle, aukeaa uusi.
Jos rakastaa puolisoansa, mitä sitä ihmettelmään, kaikki asiat sovitaan yhdessä.
Muiden sänkyhommat eivät kyllä minua liikauta.
Terveys ja oikeat elintavat kiinnostaa jo enemmän kuin makuuhuoneen tapahtumat.
Kuinka voisimme elää pitempään yhdessä, elää, vaikka ilman himojakin, kunhan kaikki tuntuu hyvälle.
kun tapasimme mieheni kanssa, etäsuhteessa ei päässyt arkipäiväistymään. Luultavasti olen melko himoton tyyppi, ei seksi koskaan ole ollut ihan pinnalla. Kun mieheni sairastui, ajattelin, että se on loppu nyt. Tauon jälkeen jatkui ihan loppuun asti. Läheisyys kihelmöi sanoo nykyinen miesystävä. Sanoisin, että mitään erikoista intohimoa en tunne, vaan jotain kaunista, hellää, hyvää. Lienen talvella syntynyt kylmä tyyppi.
Olen omaishoitaja, ollut jo kauan.
Onhan se oikeus normaaliin elämään.
Enkä itse paheksu vaikka haluaisi uuden kumppanin, mutta selitäpä se ystäville ja kylänmiehille.
Minä olen ratkaissut asian niin että elän elämääni, niin hyvin kuin tässä tilanteessa pystyn.
En selittele mitä teen, miksi teen ja kenen kanssa.
Paljonhan tässä tilanteessa ei syntiä pysty tekemään, siihen ei ole aikaa eikä voimiakaan.
Ei ole helppo paikka !
Iloa, energioita ja luottamuksellisia ihmissuhteita Sinulle
toivoo Lähellä ollut,edesmenneen omaishoitajan tukirakas -ps ei ollut helpo paikka täällä toisellakaan puolella
isäni omaishoitajana. Hän oli uskovainen ja piti tärkeänä, että esim. lapset syntyivät avioliitossa. Loppuaikoina mielipide muuttui, hän sanoi minulle etten koskaan menisi naimisiin. Ei ollut lainkaan tuomitseva, vaikka esikoisemme syntyi avioliiton ulkopuolella. Eiköhän ole jokaisen oma asia ratkaista nämä asiat. Sinäkin tarvitset piristystä, että jaksat.