Kertokaa kauniit minulle (BioÄidille) kuinka voisin kasata voimia ITSELLENI!
Historia on pitkä, sossut tehneet vääriä päätöksiä joihin lopulta toisen paikkakunnan sossut puuttuneet (tämä on toki hyvä) mutta paaaaaljon liian myöhäistä.
Joten elämme tässä hetkessä.
Kysyin jo aikanani että ovatko sossut varmasti löytäneet perheen joka kykenisi huolehtimaan lapsistani (ovat joutuneet kokeman erittäin karun lapsuuden) lapset olivat tuolloi 4v ja 6v kun sijoitettiin perheeseen.
Meillä on mennyt hyvin, lapsilla ja minulla JA perheellä ja minulla.
(nyt takana 2 vuotta)
Oli palaveri, ArkiVanhemmat ottivat puheeksi väsymyksen, he eivät kykenekään olemaan.. Mitä??
Ehdottivat sossulle, että saisivat toiselle lapselleni tukiperheen ym.. Joihin sossu toki heti sanoi, että nuo tukitoimet ovat tarkoitettu BIOkoteihin.
Koitin sanoa väliin, että entäs jos hommaatte kodinhoitajan tai muun sellaisen, mutta kun eivät ole ammatillinen niin eivät ole oikeutettuina niihin.
TAASKO minun lapseni sijoitetaan toisaalle? Jopa toisistaan erilleen?
Tappelin jo aikanaan siitä, kun sossu oli sitämieltä että ISÄ on paras koti, vaikka isää ei edes kiinnostanut. Isä SAI lapset! Isä jaksoi jopa ½ vuotta, hän ei tuonut lapsia sovituille tapaamisille eikä muutakaan, soitin aina sossulle.. Lopulta sossut päättivät että isän on haettva yksinhuoltajuus, että äiti ei voi vaatia mitään.
Isä kuoli.
Sain silloin vasta tietää yksinhuoltajuudesta, koska olin VARMA että nyt saan lapset kotiin. Paikalle ilmestyi sossut, minulla ei ollut MITÄÄN oikeutta lapsiin.
Kiireellinen huostaanotto.
Sain tavata lapsia 2krt/vko isän vanhemmilla he olivat aina viikon tai pari, minulta ei kysytty mitään (tässävaiheessa olin saanut jo lasten huoltajuuden).
MITEN ihmeessä me taas seviämme, jos tässäkään perheessä ei jakseta lapsiani?
TIEDÄN että minun olisi aikanaan pitänyt jaksaa taistella enempi, mutta en jaksanut, olin vain kiitollinen että jatkuva hakkaaminen loppui.
Miksi minun lapseni annettiin perheeseen jossa on lapsia? Ja vanhemmat jotka eivät sitten jaksakkaan?
Pidän perheestä, ymmärrän että lapseni ovat vaativia, esikoiseni on ollut AINA erittäin vaativa, hällä epäiltiin jo 1v neuvolassa AD/HD:tä, nyt molemmilla lapsilla on diagnoosi ja lääkitys, esikoisella ollut lääkitys koko tuon sijoituksen ajan.
Miten selviävät vanhemmat, tai minun tapauksessani Äiti, jos lapset nyt eritellään, toinen saa jäädä tähän perheeseen ja tämä hankalampi lapsi siirretään muualle?
Sossu sanoi, että sijoituspaikka on joko sisaruksen lähellä tai vanhemman lähellä (tässä tapauksessa pieni paikka johon ovat sijoitettuina, eli sinne ei voi sijoittaa myös toista, koska kuulemma ei ole suotavaa että käyvät samaa koulua)
Mitä mun tarttee viellä jaksaa?
Mitä minun lapseni tarttee vielä jaksaa?
Itse en kykene olemaan Vanhempi, sillä olen oppinut olemaan humalassa ja PALJON!
Tämä perhe jäisi silti toisen (pois heitetyn lapsen) tukiperheeksi?
Kertokaa Sijarit kuinka Teillä on tälläisissä tilanteissa toimittu, vai toimitaanko lainkaan?
Historia on pitkä, sossut tehneet vääriä päätöksiä joihin lopulta toisen paikkakunnan sossut puuttuneet (tämä on toki hyvä) mutta paaaaaljon liian myöhäistä.
Joten elämme tässä hetkessä.
Kysyin jo aikanani että ovatko sossut varmasti löytäneet perheen joka kykenisi huolehtimaan lapsistani (ovat joutuneet kokeman erittäin karun lapsuuden) lapset olivat tuolloi 4v ja 6v kun sijoitettiin perheeseen.
Meillä on mennyt hyvin, lapsilla ja minulla JA perheellä ja minulla.
(nyt takana 2 vuotta)
Oli palaveri, ArkiVanhemmat ottivat puheeksi väsymyksen, he eivät kykenekään olemaan.. Mitä??
Ehdottivat sossulle, että saisivat toiselle lapselleni tukiperheen ym.. Joihin sossu toki heti sanoi, että nuo tukitoimet ovat tarkoitettu BIOkoteihin.
Koitin sanoa väliin, että entäs jos hommaatte kodinhoitajan tai muun sellaisen, mutta kun eivät ole ammatillinen niin eivät ole oikeutettuina niihin.
TAASKO minun lapseni sijoitetaan toisaalle? Jopa toisistaan erilleen?
Tappelin jo aikanaan siitä, kun sossu oli sitämieltä että ISÄ on paras koti, vaikka isää ei edes kiinnostanut. Isä SAI lapset! Isä jaksoi jopa ½ vuotta, hän ei tuonut lapsia sovituille tapaamisille eikä muutakaan, soitin aina sossulle.. Lopulta sossut päättivät että isän on haettva yksinhuoltajuus, että äiti ei voi vaatia mitään.
Isä kuoli.
Sain silloin vasta tietää yksinhuoltajuudesta, koska olin VARMA että nyt saan lapset kotiin. Paikalle ilmestyi sossut, minulla ei ollut MITÄÄN oikeutta lapsiin.
Kiireellinen huostaanotto.
Sain tavata lapsia 2krt/vko isän vanhemmilla he olivat aina viikon tai pari, minulta ei kysytty mitään (tässävaiheessa olin saanut jo lasten huoltajuuden).
MITEN ihmeessä me taas seviämme, jos tässäkään perheessä ei jakseta lapsiani?
TIEDÄN että minun olisi aikanaan pitänyt jaksaa taistella enempi, mutta en jaksanut, olin vain kiitollinen että jatkuva hakkaaminen loppui.
Miksi minun lapseni annettiin perheeseen jossa on lapsia? Ja vanhemmat jotka eivät sitten jaksakkaan?
Pidän perheestä, ymmärrän että lapseni ovat vaativia, esikoiseni on ollut AINA erittäin vaativa, hällä epäiltiin jo 1v neuvolassa AD/HD:tä, nyt molemmilla lapsilla on diagnoosi ja lääkitys, esikoisella ollut lääkitys koko tuon sijoituksen ajan.
Miten selviävät vanhemmat, tai minun tapauksessani Äiti, jos lapset nyt eritellään, toinen saa jäädä tähän perheeseen ja tämä hankalampi lapsi siirretään muualle?
Sossu sanoi, että sijoituspaikka on joko sisaruksen lähellä tai vanhemman lähellä (tässä tapauksessa pieni paikka johon ovat sijoitettuina, eli sinne ei voi sijoittaa myös toista, koska kuulemma ei ole suotavaa että käyvät samaa koulua)
Mitä mun tarttee viellä jaksaa?
Mitä minun lapseni tarttee vielä jaksaa?
Itse en kykene olemaan Vanhempi, sillä olen oppinut olemaan humalassa ja PALJON!
Tämä perhe jäisi silti toisen (pois heitetyn lapsen) tukiperheeksi?
Kertokaa Sijarit kuinka Teillä on tälläisissä tilanteissa toimittu, vai toimitaanko lainkaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
et miten eivät jaksa, jos lapsilla on lääkitykset ja kaikki.
Mulla oli kaksi pientä ADHD-lasta ilman lääkkeitä ja kolme muuta, omieni lisäksi.
ei olisi tullut mieleenkään, että olisin toista yrittänyt laittaa meiltä pois. Jaksettava vaan oli ja sen jälkeen, kun saivat lääkityksen, ei enää ollut mitään ongelmia aikasempaan verrattuna.
Voisiko ne isän vanhemmat ottaa lapset kokonaan itselle ja pitäisivät sitten molempien tukiperheenä tätä nykyistä sij.perhettä, tai jos heillä on noita jaksamisongelmia, niin kokonaan joku toinen tukiperhe.
Sitäkään ei kannata uskoa, että olisi vain bioperheille tarkotettuja.
Niitä on yhä useammalla sij.perheellä jo noita tukareita, mitkä osaltaan auttaa jaksamaan.
Jos ei miehen vanhemmat, niin oisko muita mahd. sukulaisia.
Etkös sinäkin vois lopettaa sitä juomista ja ryhdistäytyä, edes lastesi vuoksi.
Tiedän ettei se ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Onhan niin moni muukin siihen pystynyt. Sun pitää vaan miettiä mikä sulle loppupelissä jotain merkkaa viina, vai omat lapsesi.
Sen jälkeen sitten menet siihen suuntaan, mikä tärkeintä sulle elämässä on.
Lapsiraukat kun noin heitellään ja äitikään ei tarpeeksi välitä.
Tällä ihan tarkoituksella provosoin sinua, jospa saisin sinut oikein tosissaan miettimään.
se on paree laittaa pullon korkki kiinni ja kattoo mikä se elämässä oli tärkeetä.
viina vai ne omat mukulat. ja oli sitten mitä tahansa tautia tai sairautta lapsilla.
Teet ittelles vaikka oman kunnan päihdehuollon kanssa pitkän tähtäimen suunnitelman joka myötäilisi lastensuojelun sinulle tekemää vanhemman asiakassuunnitelmaa (uudessa lastensuojelulaissa tästä määrätty erikseen) ja otat ittellesi päämääräksi että raitistut ja otat vastuun omistasi.
Ajattele omien lastesi parasta että tästä heittelystä perheestä toiseen tulee nyt loppu ja saavat mukulat palata kotiinsa ja omiensa luo.
Otat selvää sossujen avustamana tietenkin ja vaadit vielä kirjallisesti kaikki, että mitä tukia ja apuja lapsesi saisivat kunnalta koulunkäyntiin ja omaan kotiinsakin, jos kotona asuisivat. nythän on jälleen esimerkiksi eteläisen suomen läänin alueella alkanut kuntien sosiaalihuollon kautta saamaan kodinhoitajaakin tarvitessaan esimerkiksi sairauden, uupumisen jne vuoksi avuksi (ei siis tarvitse olla lastensuojelussa asiakasperheenä, kun tätä apua sosiaalihuoltolaissa määrätyin syin lapsiperhe tarvitessaan saa).
Omat lapset 1.
ja muu valtion tukeminen (Alko) rikkaampien etuoikeudeksi ja rasitteeksi!
Mennyt muutama aika, en le ehtinyt koneella pyörimään.
Luojalle kiitos hyvästä sossusta joka tajusi että isovanhemmat ovat Saatanasta. (aikasemmin minua pidettiin vain ilkeänä)
Nyt uskon tukiperheeseen, sitä oli suositellet lekurit muualtakin, nyt vain odotetaan sossun päätöstä.
Mielestäni voit provosoida minua, mutta menin särki jo aikanani, minua pidettiin ihmisenä joka jaksaa ja kestää, joten voit luultavasti ymmärtää myös totaalisen väsymykseni.
En kykenisi enää antamaan lapsilleni vakaata kasvuympäristöä. Minut on saatu uskomaan siihen. ENKÄ enää ikänäni soisi lapsilleni epävarmuutta.
Itselleen sen kaiken uudelleen uskottamaninen ei onnistu -Ei minulta- annoin kaikkeni ja silti vietiin koko elämä.
En ottaisi lapsiani enää siihen oravanpyörään.
Minulle on aina merkanneet lapseni, kun heistä jouduin luopumaan, sairastuin.
Lasten ei kuulu elää tätä osaa elämässäni -Itse elin alkoholisti äidin kanssa.
Muita sukulaisia?
On äitini sisko, absolutisti, Rovaniemeltä ylöspäin.
EI!
Mä en tahtoisi lasteni joutuvan pois tuosta perheestä. Toivin sydämestäni heidän kotiutuvan sinne.
Minusta ei ole enää kokopäivä-äidiksi.
Voi kun saisi vain nukkua pois ja unohtaa.
tietenkin omat voimavarasi tiedät, samoin kuin lastesi parhaan.
Kiva, että jaksoit vastata kuitenkin.
Toivotaan nyt vielä, että sij.perhe jotenkin saisi asiat parhain päin, myös sinun lastesi kannalta.
Voimia ja kaunista kevättä sulle!
Lapseni ovat olleet sijoitettuna lähes kuusi vuotta samaan perheeseen. Syyt huostaanottoon pois minun luotani ymmärrän. Sijaisperhe on paras maailmassa, mitä ikinä voi olla ja lapseni voineet siellä hyvin. Minuakin tukeneet, vaikka ei heidän toimenkuvaansa ole koskaan kuulunut. Lapsille minua ei koskaan ole haukuttu, vaan olen vahvasti kokenut saavani olla edelleen lasteni äiti, vaikka en kykene heitä itselläni pitämäänkään...
Perheenisä sairastui, jäi yllättäen työttömäksi ja heidän taloudellinen tilanteensa on romahtanut. Heidän on nyt myytävä talonsa selvitäkseen tilanteesta, ja ostavat pienemmän tilalle. Niin pienen, että ei taida minun lapseni sinne fyysisesti enää mahtua...perheellä kaksi omaa lasta. Tähän saakka olleessa kodissa molemmilla lapsilllani on mm ollut omat huoneet...mutta sijaisperhe sanoi, ettei heillä ole nyt enää varaa ostaa suurperheen taloa tilalle.
Pelottaa hirveästi kuinka lasteni käy, he ovat todella kiintyneet tähän perheeseen samoin kuin itsekin...lapseni kuvittelivat, että saavat olla siellä täysi-ikäisyyteen saakka. Kumpikin käynyt terapiassa (minun elämäntilanteeni aikanaan aiheuttamien traumojen vuoksi) että miten heidän tilanteensa nyt tuleekaan huononemaan...
Lapset eivät vielä tiedä tilannetta, mutta sossun kanssa puhuttu. He ovat myös tosi pahoillaan, mutta eivät näe muuta ratkaisua kuin etsiä lapsilleni uusi koti...
sun on tietty mennä heitä neuvomaan, mutta tuli vain mieleeni, että kuinkas pahasti se isä sairastui?
jaksaisiko vielä tehdä töitä?
Ajattelen vaan, että siinähän heille olisi mahdollisuus ansaita lisää, jos lasten pois laittamisen sijaan, ottaisivatkin lisää lapsia ja pitäisivät vanhan kotinsa.
Heitähän olisi nyt kaksi kotona lasten kanssa.
Jos kerran ovat vielä hyvä perhe, niin luulisi että saisivat lisää lapsia, kun niin kova hyvistä perheistä on koko ajan.
Voisitkohan puhua heille.
Se voisi olla kaikkien kannalta kuitenkin paras ratkaisu.
riippuu tietenkin sen isän sairauden asteesta, mitä jaksaa.
Kumpiko se loppujen lopuksi on tärkeämpää-oma huone kaikille vai hieman ahdasta ja yhdessäoloa kuitenkin.Ei meillä ainakaan ole kaikille omia huoneita,mutta mielestämme se ei ole tärkeintä. Huomaan kyllä,että sossut vaatii rikkaita isotaloisia perheitä sijareiksi-ei tavallinen tallaaja kelpaa.
Siinä nykyisessä talossa voi alkaa seinät pullottamaan sijaislasten määrän lisäämisellä. Entä jos se mies on sairastunut ihan mihin vain, niin se tuo mukanaan psyyken ongelmat. Se isä tarvitsee sijaisäidin äidikseen, älä hyvä ihminen enää esitä muita lapsia heille. Tietysti näet rahannnnnnnnnnnnnnnn ja näkisitkö lisäsijaislapset pesemässä sijaisäidinkin/isän osuuden veeseen pöntöstä. Orjatyövoimana. Niillä mitään palkkaa/sosiaalimaksuja ole varaa maksaa sijoitetuille/verottajalle, eikä ottaa siivojaa. Kuten kuuluisi, koska sijoiteuista maksetaan täysi ylöspito.
kysyin sitä sij.isän sairauden vakavuutta.
tuli vain mieleen, et hänen on täytynyt yrittää mennä takasin töihin, eli sairasloma on loppunut, ei olisi muuten voinut saada työstään lopareita.
Siksi ehdotin niitä muutamaa lasta lisää, turvaamaan näiden nykyisten lasten asemaa.
Taloa voi aina vähän laajentaa, jos siltä tuntuu, että haluaa sijarina edelleenkin toimia.
Alottaja antoi perheestä niin hyvän kuvan, että olisivat varmaan lisälapsillekin yhtä hyviä vanhempia ja huolehtijoita.
on turvallinen koti ja täyspäiset aikuiset pitämässä huolta lapsista, että saavat ruokaa ja puhdasta päälle, rajoja ja rakkautta, niillä lapsi elää.
Ei etenkään pienemmät lapset kovin välitäkään ihan omasta huoneesta. Kivempi on olla sisarusten kanssa samassa.
Koululaisilla vähän eri juttu, kun pitäis olla läksyjä varten oma rauha, mutta selliasen voi aina järjestää.
Mielläkin aluksi oli neljä lasta samassa huoneessa, mikä tosin oli melko iso, mutta kuitenkin.
Ihan käytännön syistä ja omasta mukavuuden halusta laajennettiin taloa ja silloin tehtiin jokaiselle omat huoneet.
Monet laajentavat vasta, kun ovat aikansa käpristelleet ahtaammissa tiloissa.
Tämäkin perhe voisi ottaa ensin nykyisiin tiloihin muutaman lisää ja katsoa, miten tilat riittää ja jos ei niin laajentavat sitten.
Jos ovat muuttamassa paljon pienempään, niin ymmärsin, että suhtkoht paljon nyt on sitä tilaa.
että tuli paha mieli puolestasi ja muidenkin joilla sama kohtalo.Meillä on useampi sijoitettu,on assia,adhd ja kehitysviivettä mutta mieleen ei ole juolahtanutkaan luopua lapsista.Joku päivä menee täysin itkiessä ja joku nauraessa mutta useimmin nauraessa,olemme onneksi mieheni kanssa karmealla huumorin tajulla höystettyjä.Eikö näillä perheillä ole muka hengähdykseen vara. Sijareiden pitäis tietää turvansa,nykyisin ilmoitetaan vaan sossulle,että järjestävät perheen ns.kiertojuttuun;siinä toiset sijaisperheet ottavat vuorotellen sijaislapset toisesta perheestä joko koko lapsikatraan tai vaan tietyt.Valveutumista ja ehdottakaa tekin biot että sijarille vaikka tukiperhe,jos se tiukaksi menee,parempi sekin lapselle kuin taas uusi "koti".JAKSAMISTA ja jakamista lapsen tulevaisuudesta.
lastesi takia.
A-klinikat, AA-kerhot, myllyhoito... tukimuotoja on olemassa todella paljon.
kaikesta huolimatta. Vaikka et lapsia enää itselle haluaisikaan, koska tiedät että heillä on nyt hyvä sij.perheessä, niin eipä aikaakaan, kun lapset ovat täysikäisiä ja muutavat asumaan omineen.
eivät tarvi äitiä pukemaan ja syöttämään, mutta äitiä tarvitsevat ja kaipaavat aina.
eikä olisi ihanaa olla jo kuivilla edes sitten.
Voit olla lapsillesi äiti kuolemaasi asti.
Ajattele, kun sinusta tulee mummo.
Voisit olla maailman paras mummo ja siten tavallaan hyvittää lapsillesi ja lapsenlapsille
sen mikä on nyt menetetty teidän yhteisestä ajasta.
Voit vielä päästä nauttimaan niin paljosta, ette arvaakaan, mutta päihteettömänä sun pitää pystyä olemaan, se on varmaa.
Et mitenkään edes ymmärrä mitä ympärilläsi tapahtuu, kun aineet sumentavat aivosi, et siis pysty myös nauttimaan.
Ihan itsesikin takia kannattaisi kuntoutua.