Mutti ja pepu

juu ne on kaks eri asiaa
pepu on hienompijakoista
kun taas mutissa on isompia palluroita mutteja siis.. siitä nimi mutti

tessa.. kirjoitti:

juu ne on kaks eri asiaa
pepu on hienompijakoista
kun taas mutissa on isompia palluroita mutteja siis.. siitä nimi mutti

nii ja sielä se, että jos iha oikiasta pepusta puhutaa nii se ei todellakaa oo mitään tahnaa!
vaan niinku samannäköstä niinku tekis jottai muru kuorrutusta puolukkapiirakkaan.. semmosta murua on pepu, ja mutti isompi rakeisempaa

tessa.. kirjoitti:

nii ja sielä se, että jos iha oikiasta pepusta puhutaa nii se ei todellakaa oo mitään tahnaa!
vaan niinku samannäköstä niinku tekis jottai muru kuorrutusta puolukkapiirakkaan.. semmosta murua on pepu, ja mutti isompi rakeisempaa

Lue lisää

isojakoista!
Kakarasta asti on tullut muttia syötyä ja itsekin Ruotsissakin keitettyä.
Läskit kun paistoi pannussa ja kaatoi koko komeuden sinne mutin sekaan ja hämmensi niin hyvää oli.

tessa.. kirjoitti:

juu ne on kaks eri asiaa
pepu on hienompijakoista
kun taas mutissa on isompia palluroita mutteja siis.. siitä nimi mutti

Näinhän se on, että eri asioita ovat. Meillpäin sanottiin että pepu jos epäonnistuu, niin se on muttia. Eli liian isoja jauhokönttejä tulee sillon. Muttia syövätkin sitten naapuripitäjässä.

Meillä Keski-Suomen ja Pohjanmaan rajamailla oli selvä ero mutilla ja pepulla. Pepuja oli monenlaisia, marjojen kanssa tai ilman, ryyneistä tai jauhoista, keitettynä tai kylmänä. Pepua tehdessä aina kiinteä aine sekoitettiin veteen. Käytettiin useimmiten ruista, vehnää, ohraa tai kauraryynejä.
Onnistuipa pepu hyvin tai huonosti, se ei koskaan ollut muttia.

Muttia tehtäessä parin sentin vesimäärän päälle kattilaan ripoteltiin sekoittamatta paksu ohrajauhokerros. Hierimen varrella tökättiin varovasti muutama höyryreikä jauhokerroksen läpi. Missään tapauksessa ei sekoitettu. Keiteltiin hillitysti vesi kuivaksi. Näin saatiin höyryllä kypsennettyjä ohrakokkareita, jotka meillä syötiin runsaan voin kanssa.