En todellakaan oo mikään kirjoittaja, mutta jotenkin tää tuntuu hyvältä keinolta purkaa ajatuksiansa. Kun ei äidillekään viitsi kaikkea kertoo. :D
------
"Mitä sä haluaisit juoda? Mulla olis roseeta, absinttia sekä kaljaa, siideriä ei oo. Toivottavasti ei haittaa.." "Kalja kelpaa hyvin."
Istun sängyllä ja katselen sekaista huonetta. Tyhjiä pulloja, laseja, tupakantumppeja ja kolikoita pöytä ja lattia täynnä. Mietin, miksi muuten siisti ja hyvin menestyvä bisnesmies päästää talonsa tähän kuntoon. Pian unohdan ympärilläni olevan sekaisuuden ja mieleen tulee sama kysymys, mikä on pyörinyt mielessäni koko illan: miksi hän halusi minut mukaansa. Minut, miehen kantapubin vakioasiakkaan, joka suurimman osan ajasta istuu yksin nurkkapöydässä ja tuijottaa tuoppia.
Mies palaa takaisin mukanansa kahta eri kaljalaatua sekä pieni minigrip-pussi. Tiesin pussin sisällön sanomattakin, olinhan puoli tuntia sitten omin silmin nähnyt, kuinka mies käytti edellisen pussin sisällön. Mies tietää mitä huumeista ajattelen ja vaikuttaa hyvin pahoillaan olevalta, että joutuu tekemään sen. Tai en käyttäisi sanaa joutuu, haluaa paremminkin. Toisaalta, olen tottunut huumeiden käyttöön, ja käyttäjiin, tässä maassa. Joka kotibileissä 90% porukasta on pilvessä, sisällä ravaa "vieraita", joiden juhliin osallistuminen kestää tasan niin kauan, kun pillerit taskusta on vaihtunut rahaksi. Klubeilla peilikattoisissa vip-tiloissa ihmiset istuu sohvilla ja vetää kokaiinia nenään. Huumeiden käyttö ei katso ikää, ei sosiaalista taustaa, eikä sukupuolta. Mutta kansallisuutta se katsoo, itse en muutamaa hairahdusta lukuunottamatta ole tälle tielle sortunut. Ja tiedän, etten tulekaan. Mietin, mitä äiti ja isä ajattelisi, kun saisi tiedon, että heidän nuorin lapsensa on kuollut huumeiden yliannostukseen, vieraan miehen kotona. Heidän lapsensa, joka ennen joi tuskin yhtään, vietti iltansa kotona televisiota katsellen ja seuraavan päivän juoksulenkkiä ja lihaskunto-ohjelmaa suunnitellen.
"Tässä on sun kaljas. Ootko varma ettet halua?", mies kysyy ja nyökkää pussiin päin. "Kiitti. Joo oon varma." Vastaukseeni tyytyen mies istuu tuolille ja alkaa tyhjentämän pussin sisältöä pöydälle. Samalla juttelemme entisistä suhteista, hänen äidistään joka on sairaalassa, sukujuurista ja niiden tuomista ongelmista, harrastuksista, musiikista ja töistä. Asiosta, joista muutenkin ihmiset juttelee. Hetken aikaa tuntuu, kuin kaikki olisi normaalia ja olisimme kuin kuka tahansa seurusteleva pari. Nautin hetkestä, nautin hänen seurasta, nautin jopa lämpimästä kaljasta, jota juttelun lomassa hörpin.
Mies kertoo, kuinka hänen elämänsä menee päin persettä. Vaikka ulkopuolisille kaikki näyttääkin menevän hyvin, kaikki on helvetin huonosti. Elämässä parhaillaan meneillään olevat huonot asiat ovat kuulemma ajaneet hänet käyttämään huumeita ja juomaan yksin kotona. En tiedä miten lohduttaa, oma elämänihän on aina ollut normaalia, ilman erikoisempia ylä- tai alamäkiä. Sellaista elää mistä monet puheiden mukaan haaveilee.
Nauran melkein ääneen, kun tajuan, että tilanne on kuin elokuvasta. Nainen makaa sängyllä bändipaita päällä, tukka sekaisin ja meikit levinneenä, kitara vieressänsä. Mies jakaa kokaiinia pankkikortilla viivoihin lasipöydän päällä. Rullatun setelin avulla valkoinen jauhe katoaa miehen nenään. Hetken aikaa niiskutusta ja sitten on vuorossa toinen sierain. Musiikki soi lujalla ja lasit tyhjenee kuin itsestään. Tälläinen elämäkö se oli mitä halusin? "Ei jumalauta mä olen tyhmä mies! Mun sängyssä makaa elämäni nainen ja mä senkun kekityn vetämään viivaa", mies kiroaa hetken itseänsä ja vetää viimeisen valkoisen jauheviivan nenäänsä.
-Anna anteeks!
-Joo ei mitään, mulla on ollu tosi mukava ilta Chris. sä oot ihan loistotyyppi.
-Mun on vaikee käsittää, miks joku tykkäis musta, eihän mussa oo mitään!
-Lopeta, jos aattelet noin, kukaan ei ainakaan tykkää susta.
-Mutta--
-Joku tykkää susta, koska oot mukava ja ihana ihminen. Tuu tänne!
-Sä oot ihanin nainen kenet tiedän.
-Mä haluun katsoo ostos-tv:tä.
-Mitä???
Pienestä asti ostos-tv on ollu mun lempiohjelma. En tiedä miksi, mutta jotenkin se rentouttaa ja tuo mulle hyvää fiilistä. Ostos-tv on mun huume, Amy Winehousen lisäksi. Chris ei ymmärrä. En anna periksi, vaan pakotan miehen katsomaan telkkaria kanssani. Tasaisin väliajoin kuulen vierestäni vittuilua ab king prota koskien, mutta annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vittuilinhan minäkin äskön.
-Elisa, sun pitää tietää, et sä oot aina tervetullu mun luokse!
-Mutta entäs--
-Ei mitään muttia. Mä haluan suudella sua nyt.
En muistanut, kuinka hyvältä tuntuu nukkua jonkun vieressä. Sinkkuna se kun on harvinaista huvia. Tai ei kai se niin harvinaista olisi, jos ei niin haluaisi. Mutta jos maine on yhtään tärkeä, ei kannata joka päiväiseksi tavaksi ottaa nukkumista jonkun vieressä. Näin mulle on opetettu joskus. Vielä muutama anteeksi pyyntö miehen puolelta rikkoo hiljaisuuden, mutta en edes tiedä mitä pitäisi antaa anteeksi. Huumeiden käyttöä? Mutta katsoinhan minäkin ostos-tv:tä. Vai onko pyynnöt osoitettu edes minulle.
Aamulla herään kun kattoikkunasta tulevat auringonsäteet osuvat silmiin. Chris nukkuu vielä vieressäni. Katson yöpöydällä olevaa kuvaa mustahiuksisesta naisesta. "Sori", sanon ääneen.
Katson kännykästäni kelloa ja tajuan, että se on kymmentä vaille kymmenen. Herätän vieressäni nukkuvan miehen paniikissa: "Koska sun piti nähdä se sun tyttöystävä?" "Kymmeneltä, sen piti tulla tänne", kuuluu vastaus. "Voi vittu! Tiedätkö mitä kello on?" "Joo, mutta ei se mitään, soitan sille ja sanon etten halua sitä tänne, oo ihan rauhassa" "Eikun kyl mä taidan lähtee kotiin."
Kello on vartin yli kymmenen, kun odotan kolmikerroksisen vanhan talon portailla taksin tuloa. Kädessäni on miehen kymmenen puntaa, taksirahaksi tarkoitettu.
-Sä sit lähetit tytölles viestin?
-Joo, ei se tuu.
-Just.
-Tiiätkö, oon aina pitäny pettäjiä mulkkuina, mutta en silti mielestäni oo mulkku.
-Aijaa.
-Meillä menee muutenkin Sarahin kans huonosti, kuten tiedät.
-Joo, ei sun suhtees toisaalta kuulu mulle. Mut taksi tuli nyt, nähdään!
-Nähdään pian. Oot ihana tyttö, vaikka oletkin mua seitsemän vuotta nuorempi, niin silti tuntuu, että oltais jotenkin niin samanlaisia.
-Nii ja vaikka ollaan tunnettu vasta muutama viikko kunnolla, niin tuntuu, että oltais tunnettu toisemme aina, eiks nii?
-*naurua* Vaikka niinkin. Ei mut oikeesti niin on!
Istun taksin etupenkille ja kerron osoitteen. "Yö pois kotoa, se on aina hyvä juttu! Näytät jotenkin väyneeltä..." Kiitos, vittuilu taksikuskilta olikin se mitä kaipaisin. En tiedä oliko taksikuskilla selvännäkijänkykyjä vai mistä oli kyse. Omassa tilanteessa ei siis paljon selvännäkijän kykyjä tarvittu, mutta kuljettajan pistäessä radion päälle, kaijuttimista kajahtaa ilmoille Amy Winehousen My tears dry on their own. Pieni hymyn kare nousee huulilleni. Ehkä sittenkin nautin siitä, kun ihmiset pettävät puolisoitansa, minun kanssa.
I don't understand,
Why do I stress A man,
When there's so many bigger things at hand,
We could a never had it all,
We had to hit a wall,
So this is inevitable withdrawal,
Even if I stop wanting you,
A Perspective pushes true,
I'll be some next man's other woman soon.
------
"Mitä sä haluaisit juoda? Mulla olis roseeta, absinttia sekä kaljaa, siideriä ei oo. Toivottavasti ei haittaa.." "Kalja kelpaa hyvin."
Istun sängyllä ja katselen sekaista huonetta. Tyhjiä pulloja, laseja, tupakantumppeja ja kolikoita pöytä ja lattia täynnä. Mietin, miksi muuten siisti ja hyvin menestyvä bisnesmies päästää talonsa tähän kuntoon. Pian unohdan ympärilläni olevan sekaisuuden ja mieleen tulee sama kysymys, mikä on pyörinyt mielessäni koko illan: miksi hän halusi minut mukaansa. Minut, miehen kantapubin vakioasiakkaan, joka suurimman osan ajasta istuu yksin nurkkapöydässä ja tuijottaa tuoppia.
Mies palaa takaisin mukanansa kahta eri kaljalaatua sekä pieni minigrip-pussi. Tiesin pussin sisällön sanomattakin, olinhan puoli tuntia sitten omin silmin nähnyt, kuinka mies käytti edellisen pussin sisällön. Mies tietää mitä huumeista ajattelen ja vaikuttaa hyvin pahoillaan olevalta, että joutuu tekemään sen. Tai en käyttäisi sanaa joutuu, haluaa paremminkin. Toisaalta, olen tottunut huumeiden käyttöön, ja käyttäjiin, tässä maassa. Joka kotibileissä 90% porukasta on pilvessä, sisällä ravaa "vieraita", joiden juhliin osallistuminen kestää tasan niin kauan, kun pillerit taskusta on vaihtunut rahaksi. Klubeilla peilikattoisissa vip-tiloissa ihmiset istuu sohvilla ja vetää kokaiinia nenään. Huumeiden käyttö ei katso ikää, ei sosiaalista taustaa, eikä sukupuolta. Mutta kansallisuutta se katsoo, itse en muutamaa hairahdusta lukuunottamatta ole tälle tielle sortunut. Ja tiedän, etten tulekaan. Mietin, mitä äiti ja isä ajattelisi, kun saisi tiedon, että heidän nuorin lapsensa on kuollut huumeiden yliannostukseen, vieraan miehen kotona. Heidän lapsensa, joka ennen joi tuskin yhtään, vietti iltansa kotona televisiota katsellen ja seuraavan päivän juoksulenkkiä ja lihaskunto-ohjelmaa suunnitellen.
"Tässä on sun kaljas. Ootko varma ettet halua?", mies kysyy ja nyökkää pussiin päin. "Kiitti. Joo oon varma." Vastaukseeni tyytyen mies istuu tuolille ja alkaa tyhjentämän pussin sisältöä pöydälle. Samalla juttelemme entisistä suhteista, hänen äidistään joka on sairaalassa, sukujuurista ja niiden tuomista ongelmista, harrastuksista, musiikista ja töistä. Asiosta, joista muutenkin ihmiset juttelee. Hetken aikaa tuntuu, kuin kaikki olisi normaalia ja olisimme kuin kuka tahansa seurusteleva pari. Nautin hetkestä, nautin hänen seurasta, nautin jopa lämpimästä kaljasta, jota juttelun lomassa hörpin.
Mies kertoo, kuinka hänen elämänsä menee päin persettä. Vaikka ulkopuolisille kaikki näyttääkin menevän hyvin, kaikki on helvetin huonosti. Elämässä parhaillaan meneillään olevat huonot asiat ovat kuulemma ajaneet hänet käyttämään huumeita ja juomaan yksin kotona. En tiedä miten lohduttaa, oma elämänihän on aina ollut normaalia, ilman erikoisempia ylä- tai alamäkiä. Sellaista elää mistä monet puheiden mukaan haaveilee.
Nauran melkein ääneen, kun tajuan, että tilanne on kuin elokuvasta. Nainen makaa sängyllä bändipaita päällä, tukka sekaisin ja meikit levinneenä, kitara vieressänsä. Mies jakaa kokaiinia pankkikortilla viivoihin lasipöydän päällä. Rullatun setelin avulla valkoinen jauhe katoaa miehen nenään. Hetken aikaa niiskutusta ja sitten on vuorossa toinen sierain. Musiikki soi lujalla ja lasit tyhjenee kuin itsestään. Tälläinen elämäkö se oli mitä halusin? "Ei jumalauta mä olen tyhmä mies! Mun sängyssä makaa elämäni nainen ja mä senkun kekityn vetämään viivaa", mies kiroaa hetken itseänsä ja vetää viimeisen valkoisen jauheviivan nenäänsä.
-Anna anteeks!
-Joo ei mitään, mulla on ollu tosi mukava ilta Chris. sä oot ihan loistotyyppi.
-Mun on vaikee käsittää, miks joku tykkäis musta, eihän mussa oo mitään!
-Lopeta, jos aattelet noin, kukaan ei ainakaan tykkää susta.
-Mutta--
-Joku tykkää susta, koska oot mukava ja ihana ihminen. Tuu tänne!
-Sä oot ihanin nainen kenet tiedän.
-Mä haluun katsoo ostos-tv:tä.
-Mitä???
Pienestä asti ostos-tv on ollu mun lempiohjelma. En tiedä miksi, mutta jotenkin se rentouttaa ja tuo mulle hyvää fiilistä. Ostos-tv on mun huume, Amy Winehousen lisäksi. Chris ei ymmärrä. En anna periksi, vaan pakotan miehen katsomaan telkkaria kanssani. Tasaisin väliajoin kuulen vierestäni vittuilua ab king prota koskien, mutta annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vittuilinhan minäkin äskön.
-Elisa, sun pitää tietää, et sä oot aina tervetullu mun luokse!
-Mutta entäs--
-Ei mitään muttia. Mä haluan suudella sua nyt.
En muistanut, kuinka hyvältä tuntuu nukkua jonkun vieressä. Sinkkuna se kun on harvinaista huvia. Tai ei kai se niin harvinaista olisi, jos ei niin haluaisi. Mutta jos maine on yhtään tärkeä, ei kannata joka päiväiseksi tavaksi ottaa nukkumista jonkun vieressä. Näin mulle on opetettu joskus. Vielä muutama anteeksi pyyntö miehen puolelta rikkoo hiljaisuuden, mutta en edes tiedä mitä pitäisi antaa anteeksi. Huumeiden käyttöä? Mutta katsoinhan minäkin ostos-tv:tä. Vai onko pyynnöt osoitettu edes minulle.
Aamulla herään kun kattoikkunasta tulevat auringonsäteet osuvat silmiin. Chris nukkuu vielä vieressäni. Katson yöpöydällä olevaa kuvaa mustahiuksisesta naisesta. "Sori", sanon ääneen.
Katson kännykästäni kelloa ja tajuan, että se on kymmentä vaille kymmenen. Herätän vieressäni nukkuvan miehen paniikissa: "Koska sun piti nähdä se sun tyttöystävä?" "Kymmeneltä, sen piti tulla tänne", kuuluu vastaus. "Voi vittu! Tiedätkö mitä kello on?" "Joo, mutta ei se mitään, soitan sille ja sanon etten halua sitä tänne, oo ihan rauhassa" "Eikun kyl mä taidan lähtee kotiin."
Kello on vartin yli kymmenen, kun odotan kolmikerroksisen vanhan talon portailla taksin tuloa. Kädessäni on miehen kymmenen puntaa, taksirahaksi tarkoitettu.
-Sä sit lähetit tytölles viestin?
-Joo, ei se tuu.
-Just.
-Tiiätkö, oon aina pitäny pettäjiä mulkkuina, mutta en silti mielestäni oo mulkku.
-Aijaa.
-Meillä menee muutenkin Sarahin kans huonosti, kuten tiedät.
-Joo, ei sun suhtees toisaalta kuulu mulle. Mut taksi tuli nyt, nähdään!
-Nähdään pian. Oot ihana tyttö, vaikka oletkin mua seitsemän vuotta nuorempi, niin silti tuntuu, että oltais jotenkin niin samanlaisia.
-Nii ja vaikka ollaan tunnettu vasta muutama viikko kunnolla, niin tuntuu, että oltais tunnettu toisemme aina, eiks nii?
-*naurua* Vaikka niinkin. Ei mut oikeesti niin on!
Istun taksin etupenkille ja kerron osoitteen. "Yö pois kotoa, se on aina hyvä juttu! Näytät jotenkin väyneeltä..." Kiitos, vittuilu taksikuskilta olikin se mitä kaipaisin. En tiedä oliko taksikuskilla selvännäkijänkykyjä vai mistä oli kyse. Omassa tilanteessa ei siis paljon selvännäkijän kykyjä tarvittu, mutta kuljettajan pistäessä radion päälle, kaijuttimista kajahtaa ilmoille Amy Winehousen My tears dry on their own. Pieni hymyn kare nousee huulilleni. Ehkä sittenkin nautin siitä, kun ihmiset pettävät puolisoitansa, minun kanssa.
I don't understand,
Why do I stress A man,
When there's so many bigger things at hand,
We could a never had it all,
We had to hit a wall,
So this is inevitable withdrawal,
Even if I stop wanting you,
A Perspective pushes true,
I'll be some next man's other woman soon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaan narkkarien kanssa veljeileminen. Tyttö ressulla ei ole paljon sosiaalista menestystä - kuka tahansa huumeveikko siis kelpaa. Mutta kuka jaksaa lukea noita loputtomia oman kurjuuden kuvailuja? Kuka jaksaa KIRJOITTAA niitä??
saattoi vierottaa lukijoita, mutta tuo edellinen nettipoliisi sai minut lukemaan tekstin.
olet varmaan kirjoittanut enämpikin kuin tämän? teksti on sujuvaa ja sisältöäkin oli. pikkuisen ehkä paatoksellisuutta joissakin selityksissä, esimerkiksi siinä miten tyttö ei tykkää huumeista. tykkäsin muuten siitä että tyttö EI käytä huumeita. tarinasta saa kuvan että kaikki päättyy lopulta hyvin; aviomieheen (omaan), volvoon, tyyppitaloon ja kahteen lapseen.
kirjoita lisää ja puhu äidille paljon :D
No, ehka sitten mina olen tyttoressu ilman kunnollisia sosiaalisia kontakteja, kun henglailen narkkareiden ja alkoholistien kans.
Ja sitten kirjotan jotain "iloisempaa", kun elamassa tapahtuu jotain iloisempaa. Vaikka olen kylla ihan tyytyvainen elamaani nytkin. Mutta enpa usko etta mitaan iloisempaa tulee tapahtuun jos kerran olen taysin tyytyvainen tahan elamaani.
Joo voi olla, etta se alku verottaa lukijoita. En ennen oo kirjottanu ja aidinkieli aina ollu huonon aineeni koulussa, mutta sita parantaakseni aloin kirjotella jotain. Ehka odotan hetken aikaa ennenkun aidille kerron, ettei se ensimmaisella lennolla tuu mua taalta pois hakeen :D Pitaa saada kokemuksia, niitahan taalta tultiin hakemaan, niin hyvia kun huonojakin :)
ja se, miten sen käytät, on sinun vastuullasi, ja niin kauan kun olet lapseton (toivon, että aina), saavutuksesi koskevat vain sinua. Satutat vain itseäsi asettamalla tavoitteesi noin matalalle.
En arvostellut kirjoitustaitoasi, mutta halusin muistuttaa, varoittaa, että vain sinä voit korjata elämäsi, vain sinä voit sen pilata, ja vain sinä voit itsesi motivoida. Hakeudu ajattelevien ihmisten seuraan - seura tekee kaltaisekseen. Totta kai luulet olevasi ihan onnellinen narkkareiden kanssa, kunnes saat itsesi nostetuksi siitä suosta ja alat tajuta, että elämänsä voi suorittaa paremminkin.
Jatka kirjoittamista. Ehkä se auttaa. Ala myös harrastaa rehellisyyttä itsellesi. Jätä puolusteleminen pois, itsesi ja oman tulevaisuutesi takia. Voit nousta pohjalta, monet ovat nousseet. Suuntaa katseesi ylös.
ollaanko me luettu samoja viestejä ollenkaan?
1)kirjoitta kertoo menestyvän ja siistin bisnesmiehen bileistä, ei mistään narkkariluolasta.
2) tekstin tyttö paasaa huumeiden vastaista propagandaa kuin raittiusseuralainen ja ilmoittaa ettei itse aio koskaan sortua niihin
huumeita kannattaa vastustaa henkeen ja vereen mutta ei sentään pidä sisälukutaidostaan menettää :D
ja 3) kirjoittaja ei vaikuta olevan missään "pohjalla" vaan vaihto-oppilaana amerikassa. toki toivon että pitää järjen päässä, housut jalassa ja äidin mielessä tässäkin elämänvaiheessa.
viitsi kommentoida kommenttejasi, koska niissä niin harvoin on käytetty järkeä. Kiihkeästi asetut aina 'puolustamaan' kirjoittajia, joita säälit joko heidän huonon kirjoituskykynsä tai saamansa kritiikin tai luonteenvikojensa takia. Huonosti asetettua puolustelua, sanoisin. Olet vanhahko naishenkilö?
Huumeita käyttävä baareissa lorvaileva mies vie kantabaarinsa toisen asiakkaan, yksin nurkassa nyköttävän suomalaistytön, asunnolleen, tarkoituksena molemmilla harjoittaa seksiä, yhden illan juttu. Ei siitä mitään rakkaustarinaa saa vääntämälläkään, eikä edes 'varattujen viettelyä'. Tyttö asettaa itsensä näytille, viikosta viikkoon, ja on kiitollinen, kun joku tarjoaa seksiä, oli se sitten vaikka huumeita vetelevä tuntematon vanhempi mies. Tyttö kirjoittaa omasta elämästään, ja herättää minussa sääliä, moraalikäsitystensä ja katsantonsa alhaisuuden takia - on aivan kuin hän ei kunnioita itseään ollenkaan. Olen itse tehnyt niin monta typeryyttä omassa (ei edes niin) nuoruudessani, joten tunnen tarvetta varoittaa toista naiivia suomitolloa maailmalla. Kyllä ne typerääkin panevat, mutta mitä siitä jää käteen? Herpes? Maineen meno? Itsekunnioituksen kehityksen pysähtyminen? Häpeä?
jos tuon kirjoittajatytön kohtalo koskettaa sinua, niin hunajalla houkutellaan enemmän kärpäsiä kuin etikalla. morkkaamalla tuskin saat häntä tekemään toivomaasi elämänmuutosta. ja höh, voiko tytölle ja naiselle pahempaa loukkausta syytää kuin toivoa että hänestä ei koskaan tulisi äitiä, koska hänestä ei loukkaajan mielestä ole siihen. huh huh.
tiukanoloisen tilityksesi ja käyttämiesi "sinulla on vain yksi elämä"-fraasien perusteella MINÄ pidin SINUA vanhempana naishenkilönä, sellaisena jonka likaisimmat kokemukset tiivistyvät kolmenkymmenen vuoden takaiseen hetkeen, kun hellän ja kuivan suudelman antamisen sijaan lyseon poika työnsikin pimeässä autossa vapisevan kätensä helmasi alle ja puristit säikähtäneennä reisiäsi yhteen niin että nailonsukkahousut kastuivat hiestä.
maailmalla ovat helppo saalis kenelle vaan. Heidän sosiaaliset taitonsa eivät riitä ystävien löytämiseen vaikka sieltä vaihto-oppilaskoulusta tai au pair -perheen kautta, ja yksinäisyydessään he ottavat kiitollisena vastaan kenen tahansa rentun huomionosoitukset, vaikka sitten yhden yön seksinä. Suomalaiset vanhemmatkin naiset ovat samantapaisia - tai siis monet heistä, eivät kaikki tietysti. Panopuita, aivottomia tyrkkyjä. Juuri sieltä meidän Suomestamme ne blondivitsit lienevät saaneet alkunsa - sellaisia suomalaista on niin suuri osa.
siellä flanellipökyjesi peitossa, ja jakele sitä retkuille. Epäilen vaan, että sinua halutaan vain unelmissasi enää, jos koskaan. Se saattaa olla ihan hyvä motiivi simppelien reginanovellien väsäämiseen. Elämänohjeiden antajaksi sinusta ei ole.
karvaanpuoleista - "morkkaamalla tuskin saat häntä tekemään toivomaasi" lukemisenymmärtämisenmuutosta. Vihamielisyytesi ja tahalliset (vaikka kömpelöt) loukkausyrityksesi antavat tympeän kuvan sinusta.