Aloitteleva vapaan hiihtäjä kysyy neuvoa, että miten saisin kanttauksen pois? Eli siis hiihdän suksen sisäsyrjällä ja polvet hieman yhdessä. Mikä olisi hyvä harjoitus? Olen hiihtänyt ilman sauvoja, mutta onko muuta?
KANTTAUS?
XPPX
112960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuon sisäkanttivirheen korjausta siten, että suksi otetaan alas hieman ulkokantille, josta se sitten laskeutuu tasapohjalle liukuun ja siitä sitten vasta sisäkantille.
http://www.youtube.com/watch?v=brGZlZkCwyk
Tietty vaara tietysti tossa sauvoittaluistelussa, että kanttailu pahimillaan, jos ei tekniikka ihan hallussa.
Ehkä järkevintä aluksi opetella 1 tekniikka perusluistelu (kuokka), niin ei mene ihan sekaisin rytmityksissä.
Paino kokoajan liukuvan suksen päällä (rohkeasti) potkun suuntaus (ei kanteilla luistelua), potkun jälkeen suksen tuonti riittävän lähelle toista suksea vartalon alle, Rentous, Harjoittelua, eiköhän se siitä..
on hyvä pointti tässä hommassa. Itselläni on luisteluhiihto, vallankin potku, aivan hunningolla. Olen koettanut hakea apua retkiluistelusta, sillä siinä on mielestäni tuo potku hieman samanlainen kuin luisteluhiihdossakin? Tuo retkiluistelu on alkanut muutaman kerran jälkeen pelittämään aika mukavasti, vaikka edellisistä luistelusessioista on melkein viisikymmentä vuotta.
Molemmissa lajeissa on ollut samat ongelmat: Alkuun jännittää jalkoja nilkoista niin pirusti, että jalat väsyvät melko pian. Tuossa luistelussa yleensä se jännittäminen häviää ikään kuin itsestään parin kilometrin jälkeen ja sen jälkeen luistelu on sujunut rennosti ja mukavasti vailla mitään nilkkaongelmia.
Samaan en ole jostain kummasta syystä vielä onnistunut pääsemään luisteluhiihdossa, suksi meinaa aina livetä hallitsemattomasti sivulle ja potkusta puuttuu puhti. Vallankin työnnöttömän puolen potku on vähän kuin joku puhditon lehmän henkäys, joka suoritetaan ainoastaan siitä syystä, että pakko on silläkin jalalla jotain räpeltää. Mutta ehkä se Ahaa elämys vielä joskus koittaa ja siitä uusi latu aukeaa.
ja harjoittelussa kannattaa muistaa, ettei ole kiire mihinkään. Itsetunnon pitää kestää sen, että voi antaa muiden mennä heittämällä ohi vasemmalta/oikealta vauvasta vaariin.
Työnöttömän puolen potku kai voi kuntolijalla ollakin vähän puhdittomampi kai..
Loppupelissä kun tekniikka löytyy, niin se on hyvin pitkälti painon siirtoa ja hyvin kevyttä potkua ja vauhtia on silti helposti ihan kivasti..
Tuolla laduilla kun näkyy jonkun menevän todella vähällä työllä kovaa, niin se itseasiassa myös on niin. Vähällä työllä...
Kokeile tehdä aluksi 2-3 työntöä aina yhteen likuun, jolloin harjaantuu tasapaino ja oppii tekeen tehokkaan työnnön yhdensuksen liulle.
Potkua voi harjoitella liuttamalla toista suksea latu urassa (tasamaa tai loivaan ylämäkeen)ja edetään tasatyönnöin, liukuvaiheessa suoritetaan yksipuolinen potku siten, että latuuraa etenevä suksi irtoaa kevyesti ladusta.
Potkujen pitää suuntautua vasemmalla maksimissaan n. klo 10:een ja oikealla n.klo 2:teen nämä kulmat tietenkin riippuu paljon hiihtonopeudesta, potkusta suksi tuodaan etukautta liukupuolen jalan viereen.
"Pihtaava" liukuasento johtuu hyvin usein lähentäjien ja loitontaja lihasten heikkoudesta.
Myös liian löysä suksi haittaa tasapainoista ja koko suksenpohjalla.
Ohessa vielä linkki parhaimpaan tekniikka videoon mihin ite olen törmännyt.
Rentoa liukua.
http://www.karhuskiing.com/hiihtotekniikat/tasatyonto.html
"Potkua voi harjoitella liuttamalla toista suksea latu urassa (tasamaa tai loivaan ylämäkeen)ja edetään tasatyönnöin, liukuvaiheessa suoritetaan yksipuolinen potku siten, että latuuraa etenevä suksi irtoaa kevyesti ladusta."
En oikein käsittänyt täysin tuota edellistä. Jos edetään esim. oikea suksi urassa, niin nähtävästi potkut suoritetaan vasemmalla? Niin mitenkä se urassa oleva suksi irtoaa "kevyesti ladusta", eikö se kuitenkin kulje koko ajan sitä uran pohjaa?
Ymmärtäisin asian siten, jos tuolla tavalla harjoiteltaisiin pelkästään vasemman jalan potkua. Oikean jalan potkua varten moisessa harjoituksessa tarvitsisi siirtyä vastaan tulijoiden ladulle.
Eikös koko luisteluhiihtokin keksitty tuolla tavalla, kun huonossa kelissä toinen suksi kulki urassa ja toisella potkittiin vauhtia?
Eiköhän tossa tarkoiteta juuri tota Bill Kochin menestykkäästi käyttöönottama potkua.
Olen kuntohiihtäjä ja noiden Karhun videoiden avulla sain tänä talvena "passattua" perinteisen tekniikan kohdilleen. Ihmettelin aiemmin, kun suksi oli niin vaikea hiihtää ja lipsui herkästi. Kastoin tuota Karhun videota, mietin asiaa ja painuin ladulle. Ja kas! Aivan uusi maailma avautui perinteisen hiihdossa.
Paljon näkee kuntohiihtäjiä, jotka junnaavat samalla tyylillä lenkistä toiseen. Luikkareilla vedetään pelkkää kuokkaa ja pertsoilla pelkkää vuorohiihtoa. Suosittelen kaikille kuntoilijoille rohkeasti eri tekniikoiden opettelua, jolloin hiihtäminen on entistä monipuolisempi laji.
Hyvä kun kysyit!
Tietenkin kannattaa tehdä tuota yksipuolista luistelua molemmilta puolilta.
Mutta harjoituksen tarkoituksena on lähinnä opettaa oikeaan painonsiirtoon (joka taasen mahdollistaa tehokkaan potkun), sillä ellei painonsiirto ole kunnossa tässä harjoituksessa niin silloin ei pysty kohottaan latuuraa etenevää suksea.
Ja tietenkin pitää katsoa paikka missä voi tehdä näitä harjoituksia muita pahemmin häiritsemättä.
Yksipuolisesta luistelusta todellakin on koko luisteluhiihto saanut alkunsa. Siitosta kehuvat luisteluhiihdon "isäksi" mutta moni näilläkin sivuilla vierailevista ovat kertoneet luisteluhiihtoa harjoitetun ja paljon ennen Siitosta.
Kuin allekirjoittanut itsekkin hiihteli ja luisteli, varsinkin keväthangilla, mutta se onkin jo toinen juttu.
Toivottavasti tämä selkeytti asiaa?
hiihdon-ohjaaja tarkoitti. Tuo helpottaa varmasti painonsiirtoharjoituksia.
Vielä tuosta luisteluhiihdon keksijästä.Kirjassaan Hari Kirvesniemi nimeää luisteluhiihdon keksijäksi Alpo Virtasen jota Pauli Siitonen kilpailuissa matki ja voitti kisan. Saksalaiset nimesivät tekniikan sitten Siitosen mukaan.