Ylös kiipeili nurkka
piilossa kun piipahti.
Runon pieni kukka
mietteissään viivähti.
Tilaa huipulla taas
hetken pienen voi pitää.
Ei ovi nurkan oo haas,
runoja kaipaillen ei voi mitään.
Ystävänpäivä takana ois
ei haittaa lain.
Ei täältä ole se pois
se nurkassa on ain.
Päivä kirkas tervehtii
iloa tuoden sydämiin.
Ikävyys pois kiirehtii,
iloa tuo nurkka.
Kevät jo rinnassa
runoja rustaa.
Hymy pinnassa
poistaa ikävän mustaa.
Yhdessä nurkasta teemme
ihanan lukuhetken.
Nurkkaan kirjoittaen meemme
lukiallekkin ilon retken.
Kaikki mukaan
ei estä kukaan.
Runomme meidän on,
ei kriitikon.
Ilon toisillemme tuomme
hetken pienen suomme.
piilossa kun piipahti.
Runon pieni kukka
mietteissään viivähti.
Tilaa huipulla taas
hetken pienen voi pitää.
Ei ovi nurkan oo haas,
runoja kaipaillen ei voi mitään.
Ystävänpäivä takana ois
ei haittaa lain.
Ei täältä ole se pois
se nurkassa on ain.
Päivä kirkas tervehtii
iloa tuoden sydämiin.
Ikävyys pois kiirehtii,
iloa tuo nurkka.
Kevät jo rinnassa
runoja rustaa.
Hymy pinnassa
poistaa ikävän mustaa.
Yhdessä nurkasta teemme
ihanan lukuhetken.
Nurkkaan kirjoittaen meemme
lukiallekkin ilon retken.
Kaikki mukaan
ei estä kukaan.
Runomme meidän on,
ei kriitikon.
Ilon toisillemme tuomme
hetken pienen suomme.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Voi, miten pidänkään linnuista
joissa on paljon punaista:
punatulkku ja palokärki
punakylkirastas ja urosnärhi
meriharakka punanokkainen
punarinta suloinen.
Rakastan kuitenkin harmajaa
luonnon parasta laulajaa.
Kun laulaa minulle satakieli
antautuu sille sielu ja mieli.
Mika Waltaria:
Champs Elyse'es on sanomattoman kaunis,kirkas,
ikuisuuden sininen ja värikäs.
Elämä on jotakin katkeran ihanaa,-olen yksin ja rakastan...
Tietysti siksi,että rakkaus on jotain saavuttamatonta.Se on aina tyydyttämätön,se on outoa hehkua,joka polttaa aina.
Viime yönä heräsin siihen,että itkin unissani ,kasvot märkinä kyynelistä.Olin uneksinut jotakin ihmeellistä,-ja oli helpottavaa nyyhkyttää,siksi että se ei ollut totta.Tai ehkä se oli totta,-elämä ja kuolema ja uni ja todellisuus ovat niin kovin lähellä toisiaan -nyt Pidin tätä niin herkän kauniina,että halusin tuoda sen luettavaksi :) hertta
Pitkän iän salaisuus
ei ole mulle tieto uus.
Se on mielen iloisuus
reippaus ja liikkuvuus
sekä unen runsaus.
Siispä lähden nukkumaan,
mitä tässä valvomaan.
Aamulla taas aukaistaan
silmät uuteen päivään
katsomaan.
Runonurkka nukkumassa?
Höpinäsivuihin hukkumassa?
kuitenkin monet meistä kaipaa
runoja ja mielenrauhaa
ulkona kun tuulet pauhaa
kaipaa moni tyyntä, lauhaa
siksi runoja kirjoittakaamme
itsekin näin iloa saamme
ehkä toisillekin jaamme.
Loru yksinäiselle
Tänään muistan hymyillä
vaikka itselleni
tänään laulaa lurittelen
vaikka itsekseni
tänään annan anteeksi
myöskin itselleni
tänään halaan lämpimästi
vaikka itseäni.
Runo nurkassa, hoi
hyvinkö sä siellä voit
tule nurkasta nyt jo pois
keskilattialla parempi kai ois?
Älä välitä vaikka mä kiusaan sua
tulisit nyt vähän lähemmäs mua
pure en , vaikka vähän sua kiusoittelen
älä pelkää, pian pois mä menen.
Runo, ystäväsi olen aina
seurassas eivät huolet niin raskaina paina
ja ilot, ne tahdon kanssasi jakaa
ja muistot tuolta päivien, vuosien takaa.
Runoni tämänpäiväisen
kovin arkisen
tässä nyt kyhäilen
Oranssi on nyt se väri
joka päivääni piristää
sen väristä sukkaa nyt kudon
ja samalla runoa punon
se mieltäni virkistää
ja varmaan sukkani joskus
myös saajan sydäntä lämmittää
sanoi hiljattain viisas ihminen
on voimaa joukossa värien
jos jalassas on sukka punainen
olet varmaan iloinen ihminen.
Siispä uskon voimaan värien
olen tänään siis iloinen ihminen.
Täällä nurkassa runon
pienen ajatuksen punon.
Hyvin voidaan täällä
jokaisella säällä.
Lähemmäksi voisi tulla
vaikka runon Ulla.
Kiusaa et laisinkaan
kaikki tekee parastaan.
Ystäväni Runo tuo
ihastuneena saapuu luo.
Yhdessä aikaa jaamme
paljon iloa saamme.
Muistot kaikki parhaimmat
hyvät elon,kauneimmat.
Mieleen taas piirtyy
hetki hauska siirtyy.
Petteripä tietää sen
runon hyvän vaikutuksen.
Kaikille ilonsiemenen kantaa
halauksen ja hymyn runo antaa.
mistä on tämä sydämen lämpö
tämä aavistus vain ja ihmetys
ja unelmien täyttymys
minä pilvessä seilaan varmaan.
Kaunista, sinä sädehdit
kun runosi lähetit.
Kauniin mielenmaiseman
utuisen ihanan.
Sä paljon sait mahtumaan
pienen runosi tunnelmaan.
Pilvet, kun keinuttaa,
unelmasi todeksi saa.
tulenlieskat, olet tarpeellinen siellä!
Telkkaria töllötellessä
asiaohjelmaa toisella korvalla kuunnellessa
ajatus karkailee runonurkkaan jälleen
siksi sanoja peräperää asettelen tälleen
iltaa yksinäistä vietän kuten aina
mutta yksinäisyys ei mua paina.
ne naiset ihanaiset
aivan omituiset otukset
mitä tulis elämästä
ellei naiset olis täällä
miehen mieltä sekoittamassa
huttukuppia ojentamassa
enhän sitä kiellä
nainen miestä pitää tiellä.
Missä lienee aatos mulla,
soisin sen jo päähän tulla.
Ei synny runot,eikä riimit,
aatoksia vaikka riivin.
Usein polkee tyhjää aatos,
vaikka kokemusta elon saaton.
Eipä väkisin nyt loru synny,
jätän homman, olen nynny.
Tohtorilta lääkkeet sain
puhdin vievät multa vain
hyvin yöllä kyllä nukuttaa
mutta päivällä ois mukavaa
olla pirteä kuin ennenkin
siispä taidan tehdäkin
jättää lääkkeet ottamatta
kuulostella
mitä siitä seuraa;
Tahdon oman pirteän itseni takaisin!
Voi miten mukavaa,
on lukea runoja näitä.
Arjessa kun touhuaa
katsellen tulevia säitä.
Runot houkuteltua saa,
huomaa ei itse sitä.
Sanat runon muodostaa
kertoo vaikka mitä.
Lääkärissäkin käyty on
lääkkeitä uusia saatu.
Mies löysi kohtalon
sanoissa hellän laatu.
Pirteyttä ja pirpanoita
runot täällä jakaa.
Elämänmenoa, ei akanoita,
hyvän hetken, nurkka takaa.
Häistä, kommelluksista
menneen ajan havinasta
runoon jos mahduttaisi
ehkä siitä jotain aikaan saisi.
Ajatukset lentää vain
uusia runoja punoessa.
Iloisen mielen sain
runojanne lukiessa.
Auringon lämmössä
ikkunan luona
pisarat ropisee.
Kissa puistaa
päätään
ja ryntää
putoavaa
jääpuikkoa pakoon.
Kevät kaiketi
tulossa.
K issanpahus on pieni peto,
vaik`ois kaunein kukkaketo
hiiriä tuo saalistaa
eikä sitä muille jaa
Viehko on tuo näöltänsä,
leikkii treenaa syötävänsä
enpä huolis kynsiin tulla
sen verran järkeä lie mulla!
Jo vanhat egyptiläiset palvoivat kissaa,
minähän en tuota halua,jos oon joskus
ottanutkin, palvelijakseni vain tarpeeseeni
hommannt.Kodikas on,enhän ki
ellä,vaan en oo nyt sillä miellä.
Jääköön kissa omaan rauhaan,
minä siiryn samaan sarjaan!!!
kiire on ollut mulla
en ole voinut mukaan tulla
nyt tämän virheen korjaan
ja runon taion nopsaan.
runosuoneni kuivuu pois
ellen niitä käyttää vois
siispä nurkkaan kirjoitin
ja runon viritin.
Harjoitus tekee mestarin
niin se tekee runonkin
tää on hyvää aivotyötä
onni pitää olla myötä.
Tästä laatu paranee
runosuoni kun aukee
nyt ei tule enempää
sanat kaikki häviää.
Ruusun kukan sulta sain
vaikk' virtuaalinen olikin vain
mieltäni se lämmitti niin
ihan silmä kostui kyyneliin
on iloinen ollut päivä tää
niin monta, monta ystävää
on moni tänään muistanut
ja ystävyyttä jakanut.
Ei yhtään minulla ystävää
en yhtään vierasta tänään nää
on kaikki perjantaitouhuissaan
kuka missäkin omilla matkoillaan
vaan enpäs huoli kuitenkaan
sitä enemmän kakkua itse saan
ja yhden kynttilän sytytän vaan
mitä suotta enemmän tuhlaamaan
on huomenna päivä taas arkinen
taas tuttavia tapailen.
Ilmanko olet ystävää
älä silti yksin jää
ulos lähde kävelemään
tuttuja näät yhtenään.
Pyydä tuttu kahville
taikka vain juttusille
tuttukin näin seuraa saa
yhdessä iskette tarinaa.
Kun saisin olla joskus
niin rauhaisa kuin veden pinta.
kun sykkis ei niin vaativa tää rinta.
Miks täytyy mun niin paljon antaa?
rauhatonna kestää,kantaa.
Mun maisemain sais olla nyt:
kuin hennot viljan touot,
joit kultaa säde auringon,
ne pyrkis ylös kasvuhun.
Niin lämmin olis syli maan,
ja puutkin loisi varjojaan
ja taivas ylleni kaartuis!
Ma haluan hiljaa kuunnella,
vain ääntä suuren Luojan.
Ja tuulen antaa tuudittaa,
ja helliä niinkuin ennen.
Minä kättäsi kosketan
muistoissain-- ja rauhan,
jo saapuvan luulen.
Urheilu vei ne ystävät vain
vielä ne illalla takaisin sain
on penkkiurheilu niin tärkeää
en itsekään sitä aivan ilman jää
kun töllöstä tulee äm-ämmää
ei moni silloin muuta muista,ei nää.
Mitäpä huono huokajaisin
mistäpä runon aiheen saisin
jospa jostain varastaisin
siitä kyllä torut saisin
mutta jos vain lainajaisin
vaan en mistään löydä laisin
taidan laittaa pillit pussiin
lähden ulos justiin.
Samaa mietin minäkin
mistä runon keksisin
kirjoitanko niitä näitä
mietinkö taas pähkäpaitä
päivä tavallinen niin
houkuta ei laulelmiin
mutta aurinko kuitenkin
tänään valaisi mielenikin
kaksi kertaa lenkin tein
nyt voinkin käydä sohvallein.
Urheiluakin katsoa saa
jos vain ei alkais nukuttaa
mäkihyppy kuitenkin
pirteäks saa mummelinkin.
Lapsiani odottelen
ääniä nyt kuulostelen.
Heitä tänne tulemaksi
mummilahan vierahaksi.
Laskiaiseks`pullat tein,
nyt niitä panen tarjollen.
Hillon kanssa täyttelen,
lisäks` täytteen kermaisen
ja kannen päälle tupsaisen.
Mielelläni minäkin
sängynpäälle kävisin
niinkuin kävin eilenkin,
tosi hyvää tekikin.
Tänään täytyy laistaa,
omat halut poistaa.
Huomenna on päivä uus,
ehkä tulee tilaisuus.
Noidannuoli iski,
ja mummo rukka riski.
Eipä nyt tälle mahda mitään,
lomaa nyt joudun varmaan pitään.
Jalka ei nouse
ja selkään koskee,
osansa siitä saa
myöskin pohkeet.
Astunta vaikeaa on mulla,
luoksein voisi tulla,
nyt ystävä tai parikin,
ratoksi illan istujan.
Pillerin naamani nappaan
kivun pyrin tappaan.
No auttaahan se aikaa vähän,
totunkohan tähän.
Jospa poistuu noidannuoli,
koska - siitä vaan on huoli.
Auttaisitko mua vähän,
ottaisitkos nuolen tämän?
SkillaN parahin:
nuoli Amorin
kera suukkosin
somin kukkasin
sanoin hellivin
apu tepsivin
vaivaan tähänkin
voisi ollakin
-niin mä uskoisin .
Mistä moisen keksisin,
nuolen pikku Amorin?
Keinot varmaan oivat ois,
parannuksen oitis tois.
Sormet hellät hieroisi,
sanat kauniit, voi,voi,voi.
Mistä moisen löytää vois,
kyllä Amorin nyt tulla sois.
Kiitos sulle ystävä,
sanat kauniit auttoi jo.
Pillerin kun vielä nappaan,
tyydyn tähän omaan roppaan.
Vai laulattaako
naurattaako
niitä pitkiä pellavia saako?
Ei täällä kaupungissa kelkat lennä
ei ole mäkeä mihin mennä
ei edes aatos lennä.
Vaan pulkka kyllä lapsilla kulkee
moni punaposken syliinsä sulkee
vaan mummo ei pulkkaan mennä julkee.
Pieni pakkaspoikanen
kanssa tuulityttösen,
pulkkaan kanssa lapsosten
kiireellä istuu iloiten.
Aikaa entistä muistaa
mummo lapsia katsellen.
Pulkka mäessä luistaa
yli kuoppien hypellen.
Joskus itsekkin mäessä
laskettiin vauhdilla.
Niin ajan mennessä,
vaan säilyy muistilla.
Lasten nauru herättää
muistoista mummun sen.
Takaisin huomio vierähtää,
luo lasten kultaisten.
Aamu uusi
hämärä,
pilvet peittää
taivaan.
Sadetta kerää
lumista.
Ajatus limpissä,
kadonnut,
kauas pilviin.
Palaa päivällä
jos muistaa.
Pienen hetken vielä ehdin täällä kirjoitella
ennenkuin ollaan piilossa kääntösivulla.
Niin se aika rientää vaan
pian ylhäällä taas tavataan.
Kyllä Tulenlieskat meitä lämmittää
ei jätä meitä kylmään, ikävään.