Käykääpä joskus rauhanyhdistysten seuroissakin, kun kulette siellä helluntai kokouksissa... Elävän sanan kuuleminen tekis teillekkin hyvää viikottain. Saattaa vl-lapset kuitenkin "vahata", mutta ei kannata välittää, jumalan lapsia kun ollaan!
HEI KAALEET!
hurskas immeinen
12801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000041753917
Ompa avuliata nuo vl-lapset, kun suostuvat ilmaiseksi vahaamaan. Mun kalju vaatisikin juuri nyt vahausta!
Miten istuu VL-uskoon kuuluva huivi mustalaisnaisen kansanpukuun? Laitetaanko ruutukuosia vai ruusuja. Solmitaanko kiinni leaun alta, tehdäänkö solmu niskaan vai laitetaanko pyykkäri- Santran malliin solmu otsalle.
Säännöt pyykinpesemisestä iskeekin varmasti yksiin.
Mutta mitä tehdään jos ei saa katsella tv:tä. Jää manne-tv näkemättä ja kesän tangomarkkinat.
Kauhean paljon kliseitä uskonnossa. Kuka kumma näitä oikein keksii? Kuormaa kuorman päälle, niin että akka-polo uuvahtaa tienoheen heti kättelyssä.
VL-uskoon mikä tuo on, SELITTÄKÄÄ
Kattohan ne itekkin netistä teeveetä.että ole ihan huoleti.kyllä voit Manne TV:tä kattoo.että se ei jää ainakaan sentakia näkemäti.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sekalaista/ero_kristinuskoon.html
helluntalaisten bileisiin... siellä on mukavaa, saa syödä ja juoda ilmaiseksi...
VL-bileissä joutuu ite maksaan ruuat ja juomat...
ruoka maksaa lessuilla, miten hellu? kaaleet ei maksa ruuasta...
mutta lepeillä kuulemma maksaa. Ihan rahastajat on kyttäämässä ettei kukaan iliman vie.
helluntalaiset vissiin palvoo??? rauhaa kaikille!
Monta vuotta olin siitä haaveillut, hankkimatta oli jäänyt syystä tai toisesta; Kultaisesta sormuksesta, jossa kivi keskellä. Nyt tuli vastustamaton halu toteuttaa toiveeni. Myyjä esitteli minulle samettisessa lokerossa lepääviä sormuksia, pieniä ja vaatimattomia, suuria ja mahtipontisia, kivellä ja ilman. Silmä poimi niistä heti yhden. Sovittelin muitakin malleja, mutta pysyin valinnassani. Mukaani lähti pieni siro sormus. Pieniä renkaita, jotka liittyvät toisiinsa, keskellä tumma kivi. Hypistelin aarrettani kuin pikkutyttö. Kauniisti kiiltää ja kimmeltää.
Kun katsoin kättäni, mietin että tältäkö näyttää jos sian päähän sovitellaan missikruunua? Kaunis sormus saa huomaamaan käden puutteet: viilaamattomat, lakkaamattomat kynnet, nivelrikon vääristämät sormet, ryppyisen ihon, koholla olevat suonet, kuin puunjuurakon. Näillä käsillä on tehty paljon, voisinpa sanoa että pelkästään hyvää.
Kotiin tultuani, mietin että alitajunta ohjasi minut valitsemaan sormuksen, joka puhuu minulle. Joka kerta kun katson sormusta sen tumma kivi muistuttaa heimosta, jonka puolesta rukoilla ja jota siunata. Muistuttaa, että tulee aika jolloin rakkaus joutuu punnittavaksi ja siitä on maksettava hinta.
Suuri osa ihmisistä on valmis ottamaan vastaan sokeaa ihailua. Pienempi on se ihmisten joukko jota moinen ärsyttää. Joskus tuntuu, että tumma heimo haluaa olla kuin eksoottinen orkidea tavallisten joriinin juurien ja pelargonioitten maailmassa. Eksoottisuudella on kiva ratsastaa, jos siitä sattuu olemaan itselle hyötyä. Rakkaus on kuitenkin jotain muuta kuin sokeaa ihannointia.
Paimenella on paimensauva. Miksi? Ei siksi, että paimen sillä löisi laumaansa, vaan siksi, että hän ohjaa lauman pysymään kasassa ja oikealla tiellä. Ei ole pelkoa rotkoon tipahtamisesta, jos paimen pitää huolen kulkureitistä. Ei ole kiva törmätä paimensauvaan, mutta vielä ikävämpi suteen, joka vaanii lauman takana ja odottaa, että joku tuittupää lammas lähtee omille teilleen poukkoilemaan. Tai joku vanha ja väsyt jää laumasta jälkeen.
Kumman paljon hitunen jalometallia ihmisen sormessa osaa kertoa. Pitää varmaan hankkia toiseen käteen oma sormuksensa. Mitäköhän sillä on asiaa?