no (rakkausruno)

Käynkin tässä lievästi 'lämpöisenä'.

Ostan jonkin teollisuusimurin, niin ei tarvitse koko iltaa toisten 'jätteitä' imuttaa :)

pupspups

Nimitykseltään Avautuminen


Olen noin viiden lapsen äiti, jolla ei ole minkäänlaista tarvetta spekuloida kodin- lasten- tai miestenhoidon mielenkiintoisista yksityiskohdista netissä. Arkipäiväisyys tuhoaa sielussani elävän kapinallisen kadulla notkujan, jollainen olin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Ja harmaan pilven vädän taivaalla tähän päälleni, sillä asettaessani kuvani julkisuuteen, niin kukaan ei edes tunnistanut minua, vaikka käsittääkseni tunnen ihmisiä pilvin pimein, ja tiedän tasan tarkkaan moniko heistä pyörii juuri Suomi24:ssä.

Ainoa asia mitä tällä kaikella lapsellisella julkisuudella saavutettiin, oli hämmästys siitä, että miten hyvin se käy kaupaksi. Kaikki roippeet olivat täynnä mitä ihmeellisimpiä avauksia ja mielihaluja. Olin kohdannut todellisen maailman.

Tuskin enää.

Siis, kasvot ja kauneus ovat menneet ja tilalla surkuhupaisa roolileikki oman itsensä kanssa. Kyllä, kyllä mä kaipaan vielä sitä, että kadulla vihellettiin perään ja miehet olivat kuin sulaa magmaa ja säntäilivät joka suuntaan edessäni. Mutta nykyään: Törmäsin kolmeen siistiin kaveriin Tykistökadulla ja eräs heistä liukastui ja lipsahti suoraan jaloilleni. Hän tiuskaisi, että "katso vittu vanha horo missä seisot".

Vanha horo?

Ok. Tiskikone pyörii. Seison sen edessä.

Mitä niitä säästelemään, eiväthän ne lopu vasta kun nukahtaa =)

t. Hamelin väki