Canon 5D Mark2 ja Sony A900 paljastavat kiusallisen selvästi kuinka normaalirunkojen pienikuvakenno on monessa mielessä selvä rajoite. Molempia kameroita voi kuvalaadun, yleisen toimintanopeuden sekä hallintaergonomian osalta pitää niin hyvinä, että keskustelun siitä kuinka filmikamerat olisi edelleen digimalleja parempia, voi vihdoin lopettaa. jos ette usko niin kokeilkaa itse! lainaus mB lehdestä.
Digi tai filmi
Ninoni
783403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Filmillä on oma paikkansa kuvataiteessa. Eihän kameran keksimisen jälkeen unohdettu käsin tehtyä grafiikkaa tai maalausta. Valokuvaus on vapaa taidemuoto joka ei aseta rajoja tekniikkaan koska lopputulos on aina se mitä katsotaan. Valokuvan sisältö on paljon muuta kun maksiresoluutio reunasta reunaan. Eihän muotokuviakaan kuvata niin, että jokainen näppy ja ihohuokonen on kasvoista terävästi esillä.
Muuten täydennän listaa:
http://www.nikon.fi/product/fi_FI/products/broad/1726/overview.html
Filmillä on oma paikkansa kuvataiteessa, varmaan on, mutta suurin osa ostaa hyvän kameran, ihan muuhun tarkoitukseen, ja sitäpaitsi on niitä 390:euron kitti paketteja vielä myynissä, ja tulee vielä olemaan. Mina kaipaan kameralta hiukan enemmän.
Onkohan sittenkään aidosti kysymys kilpailusta vai rahastuksesta vai …?.
– jalakset vai pyörä
– puu vai kivitalo
– hiili vai ydinvoima
– diesel vai ekoauto
– luomu vai geenimaipuloitu
– …
Onko valokuvaus kilpailua, tekniikkaa, taidemuoto, matematiikkaa vai …?
Jalas vai pyörä, mikä jalas?
puu vai vakivitalo, (kivitalo)
hiili tai ydinvoima, (hiili)
diesel tai (eko) eko on puhtaampi
luomu vai geenimaipuloitu, (luomu)
Saisikos lisää kitos.
Jalas on se jonka varassa mm. reki ja kelkka liukuu. Vastaa kärryn pyörää.
"Saisikos lisää kitos"
—no jo vain:
– tele vai laajakulma
– LEICA vai Paanasonic
– filmi vai lasinega
– alu/titan vai hiilikuitu (vai puu)
– laser vai mustesuihku
– palkki vai keskikoko (vai mini = kino)
– TOYO vai Sinar
– jalusta vai täristin (vakain)
– ISO 1600 vai 400 2 EV (=prässäys)
– UV vai Skylight
– IR/UV Balck vai IR/UV Silver
– kennon vai linssin eteen (suodin)
– videolla vai ilman
– Minox vai kännykkäkamera
ja jotain kai silmäkulmassani:
– Carte Noir vai Rommia pullo
– munalla vai ilman
näitähän riittää
Oli paljon ergonomisempia ja parempia, kuin yksikään nykyinen digi. Varsinkin vanhemmat manuaalitarkenteiset. Namikat sopi käteen, eikä niitä tarvinnut suurennuslarilla etsiä, eikä tikulla tökkiä, kuten nykyisissä kameroissa.
Leica Digilux 2
On namikat oikeissa paikoissa ja lisänä kaikki digi ja autoherkut kuin silloin ennen.
Mielestäni alan paras opiskeluväline.
Mitään viestittää, teilaus tulee salettina heti perässä...
Taitaa olla liian arka aihe vielä täällä oleville.
Eihän aihe ole arka vaan täysin turha.
Mutta nythän sinulla on oiva tilaisuus osoittaa, että me kaikki muut olemme väärässä.
Jos saat filmille hyviä kuvia niin kaikki on OK.
Mutta miksi pitäisi todistaa, että ne ovat parempia tai huonompia kuin digillä kuvattu.
KUVAN ARVO EI TULE KÄYTETYSTÄ TEKNIIKASTA VAAN ENSI SIJASSA SIITÄ, ETTÄ KAMERA ON OIKEASSA PAIKASSA JA LAUKAISTAAN OIKEALLA HETKELLÄ (muu on vain tekniikkaa ="välttämätön paha".
Useimmiten jos kuva on epäonnistunut niin kuvaaja on ollut liian kaukana kohteesta.
PS. Mistähän se tulee, että ns. perhealbumeissa kuvattavalta on yleensä jalat "amputoitu" useimmiten nilkan korkeudelta.
Odotan perustelujasi "salettina"
Lue aloitus ajatuksella.
Katso nyt tuota aloittajan tekstiä. Mitä muuta kuin teilausta voi odottaa kun tänne tulee joku teinipoika kerta toisensa jälkeen haukkumaan jotain kameraa kennon koon perusteella, tai julistamaan filmikameroiden kuolemaa. Aina viitataan myös johonkin lasten lehteen, kuten Digikuvaan tai Mikropilttiin, ja väitetään sen olevan samaa mieltä, vaikka oikeasti hän on vain tulkinnut noitakin lähteitä väärin. Asialliselle aloitukselle tulee asiallista palautetta, mutta tämä ei taaskaan sellainen ollut.
Miksi en saa hyvitystä nikonin filmikamerasta kallein aikansa, ammatti salama ym. miksi kaikki sanoo ettei ole kysyntää, tarjonta ja kysyntä ratkaisee meno suunnan.
Filmin resoluutio on edelleen moninkertainen, ellein monikymmenkertainen jopa 20 megapikselin kameroihin nähden.
Tuo nyt vaan on fakta.
Sinänsä en väitä, että joku tarvitsisi kaikkea filmin kapasiteettia. 6 digimegapikseliäkin riittää 99 prosenttiin tilanteista.
"Tuo nyt vaan on fakta."
Onneksi kenenkään ei ole pakko käyttää digikameroita :-)
Kaksi vikaa:
1. Se maksaa maltaita
2. laboratorio voi tuhota filmit ja kehitys vie aikaa, joskus viikkoja. (Riippuu filmistä)
Jos noita haittoja ei olisi niin ei digiä kannattaisi käyttää.
Kunnon digikamera makssa päälle 3000,euroa ja vanhoja käytettyjä filmirunkoja ei enään oteta edes vaihdossa, nauravat kun yritin saada hyvitystä, no se meni sitten kaatopaikalle.
Tarkoitukseni ei ollut astua digivarustelijoiden herkille varpaille kommentillani. (Itsekin kuvaan digijärkkärillä, myös.)
Mitä tulee filmikameroiden ja -kuvaamisen kohtaloon, niin omasta mielestäni se on surullista. Itse kuvaan paljon ulkona ja vaelluksilla, ja mukaan tulee otettua pieni digipokkari ja vanha käsikäyttöinen filmirunko.
Muistot ovat erilaisia filmille tallennettuna. En pysty mitenkään järkevästi perustelemaan kantaani, mutta ehkä joku ymmärtää, mitä tarkoitan.
Valokuvaus tekee kuolemaa. Siitä, mikä sen on aiheuttanut, voidaan olla eri mieltä.
Minullakin oli ennen vanha rahiseva levysoitin, olihan se se hienoa aikaa, ja vieläkin moni hippi sisustaa kotinsa 60:luvunmalliin, ja ajelee vanhoilla limusiineilla, vaikka nykyautot ovat monta kertaa parempia ja vähäpäästöisempiä. Tämä tuntuu olevan semmoinen jonkinlainen ylimeno aika, itse en kaipaa 40luvun ruskeita valokuvia, paitsi siellä olevat rakkaiden kuva muistot.
"...itse en kaipaa 40luvun ruskeita valokuvia, paitsi siellä olevat rakkaiden kuva muistot."
Mutta toisaalta nyt otetut digikuvat ovat 40 vuoden kuluttua ehkä muisto vain:) Yksi kovalevyn kömähdys riittää siihen.
40-luvun kuvissahan oli todellakin tunnelmaa. Itse ainakin tykkään katsella sellaisia vaikka olisivat miten ajan patinoimia. Kaikelle on paikkansa, myös 40-luvun ruskeille kuville.
Vastaus on mielestäni digi ja filmi. Jokapäiväiset asiat digille, samoin eräissä kokeiluissa se on hyvä pohja. Filmikamera käteen, kun aletaan harrastamaan tai kuvaamaan jotain, minkä on varmasti säilyttävä.
Kyllähän ne negat tuhoutuu siinä missä muutkin.
"Vastaus on mielestäni digi ja filmi. Jokapäiväiset asiat digille, samoin eräissä kokeiluissa se on hyvä pohja. Filmikamera käteen, kun aletaan harrastamaan tai kuvaamaan jotain, minkä on varmasti säilyttävä."
Tuossa ne tärkeimmät pointit minunkin mielestäni ovat. Lisäisin vielä, että jostain syystä kuitenkin filmille kuvatessa tulee harkittua ja mietittyä tarkemmin lopputulosta kuin digillä. Esimerkiksi croppaus, joka tuntuu olevan digikuvauksen tärkeimpiä pointteja, tulee mietittyä jo kuvausvaiheessa.
Kuva otetaan sellaisena, mikä sen halutaan olevan lopullisessa kuvassa ja croppauksia ei juuri tarvita.
No katsotaanpa parinkymmenen vuoden kuluttua, minkä verran tämänhetkisistä digikuvista on tallessa. Ainakin minulla on perintönä tulleita negatiiveja ja paperikuvia 30-luvultakin, eikä ole vielä tuhoutuneet. Jos tänä vuonna otetut digikuvat on tallessa vielä 2080, on asiat aika hyvällä mallilla.
Myöskin vanhin filmikamerani, 50-luvun alkupuolelta, on edelleen täysin kuvauskunnossa. Mahtaakohan tämänhetkinen digirunkoni toimia vuonna 2060? Vähän epäilen ettei toimi enää edes 2015.
1980-luvulla, jolloin kameroihin alkoivat ilmestyä LCD-näytöt (käyttöikä aktiivisissa ympyröissä n. 5 v.) sekä hienoelektroniikkaa sisältävät sirut.
Vanhat, motorisoimattomat filmikamerat ovat viimeisiä jotka kestävät, koska niissä mahdollinen keskusyksikkökin muodostui peukalonpään kokoisista transistoreista.
Nykyään suolletaan pelkkää paskaa tehtaitten likuhihnoilta, oli kyse sitten kameroista tai muista vekottimista.
itse siirryin digiin näiden perusteiden takia:
1. Herkkyyden vaihto. Digillä on huomattavan nopea kesken kuvaustilannetta siirtyä käyttämään toista herkkyyttä, napin painannuksella siitä selviää. Filmillä taas meni aikaa tolkuttomasti rullan vaihtoon.
2. Kehityksen nopeus. Kuva on nopeasti kotona saatu purettua koneelle lähempään tarkasteluun ja mahdollisesti voi olla vielä aikaa käydä kuvauspaikalla korjaamassa virheet. Ei tarvitse enään odottaa seuraavaan päivään.
3. Kustannuskysymys. Paljon kuvaavana, noin 25000-50000 ruutua vuodessa jo pelkät diafilmin hankinta- ja kehityskustannukset näyttelelevät merkittävää osaa.
4. Kuvausmäärä. Sarjakuvauksessa varsinkin 36 ruutua tulee täyteen varsin nopeasti.
5. Filmin loppuminen. Filmillä kuvatessa filmin loppuminen oli erittäin kiusallista ja joskus jopa tilanteita menetettiin rullan täytyttyä. Usein rulla piti vaihtaa ennen sen loppumista ollakseen varma että se riittää ratkaiseviin kuviin.
6. Äänettömyys. Arkoja kohteita kuvatessa filmin loppuessa filmin takaisinkelaus ja uuden rullan vaihto pitävät aina ääntä.
7. Kehitys. Usein törmäsi kehittämöissä ongelmiin filmin kehityksessä ja kuvia myös menetettiin näiden ongelmien takia.
8. Diafilmin jyrkkyys. Korostuu kuvissa joissa paljon erilaisia valoja.
Tässä minun kohdaltani syitä vaihtoon filmistä kameraan.
Digijärjestelmät ovat kyllä jo aikansa elänyt, ja tullu loppumetreille, eli helsingiin on tulossa uusia kauppoa jotka eivät enään myyvä leluja. Kohta ei kukaan enään huoli teidän digivehkeitä. Ruotsisa on jo lukuisia kamerakauppoja jotka myyvät perkästään filmii, kuulema puolet maailman lehtikuvaajista käytää taas filmiä kamerassa, täälläki ylivoimaisesti on minun kannalla. Olen aina edellä aikaa, muut tulevät perästä, ja minä kyllä tierän kaiken kammeroista, olen kuvannt jo 2 vuotta anteeksi ruokatuntini loppuu kohti.
Itse kukin voi mennä kirjastoon ja napata hyllystä kaksi kirjaa: filmille sekä digille kuvatun luontokuvakirjan.
Jokainen voi miettiä, kummat kuvat antavat katsojalleen enemmän.
Filmille otetut kuvat on aitoja, digillä oteut reposteltuja väärennöksiä.
Hanki silmälasit.
Kuva syntyy valosta ja sen efekteistä,viitseliäisyydestä,tarvittavan laitteiston käyttäytymisen etukäteistietämyksestä ja kuvattavan kohteen luonteen tuntemisesta jne.
Aivan sama kumpaa,digi/analogi,käytät silloin kun tunnet omat laitteesi mahdollisimman hyvin.Kuvan sisältö ratkaisee aina eniten.
Tämän palstan paras ominaisuus on kuitenkin pilkun viilaus,josta laiskakin saa aina jotakin.
Filmi tai digi digillä saadaan hyvä syvyyterävyys, mutta filmillä kuva on aina yhtä mössöä.
Luulis tuossa ajassa oppivan sen verran että saa teräviä kuvia.
Jos sinulla normaali filmi tai täyskenno digikamera, aukolla F1.8 on ihan sama syvyväterävyys, tilanne on sama myös aukolla F11.
Kuvan terävyyteen tai epäterävyyteen ei valotettava materiaali vaikuta. Käsittääkseni kuvakenno on ajanut resoluutiossa normaalin filmin ohi, graafiset filmit ovat asia erikseen.
Filmin resoluution?
Kas siinäpä pulma.
Jos filmiä lähtee skannaamaan ei siihen muutama Megapixeli riitä, kuten monet luulee.
Digi ei voita filmiä muussa kuin herkkyydessä.
Sitäpaitsi digikuva on aina terävöitetty. Ilman sitä ja kohinan poistoa on se puuroa.
Kokeilkaas: Laittakaa tulppa objektiivin eteen ja antaa kameran valottaa niin kauan kuin se kykenee. Katso kuvaa. Ei ole musta ei. kaunis taideteos on.
Mutta sanokaan miksi, 99,9 prosentia ei halua enään ostaa filmikameraa. Vai onko tänne eksynyt vain muutama vanaatikko, teidän pitäisi perustaa oma palsta, jossa voisitte vapaasti höyrytä, ja jakaa niitä ahaa tuntemuksia keskenään.
"Mutta sanokaan miksi, 99,9 prosentia ei halua enään ostaa filmikameraa"
Missähän lienee moinen tutkimus tehty? Taitaa olla Mutu-firman tekemä tutkimus.
"Mutta sanokaan miksi, 99,9 prosentia ei halua enään ostaa filmikameraa. Vai onko tänne eksynyt vain muutama vanaatikko, teidän pitäisi perustaa oma palsta, jossa voisitte vapaasti höyrytä, ja jakaa niitä ahaa tuntemuksia keskenään."
Noin sanoo se, joka on leikkinyt vain leluilla.
Digi on kyllä nitistänyt filmipokkarimarkkinat, mutta oikea kamerat toimii edelleen filmillä osin myös siksi, että tarvittavia kennoja ei ole saatavilla. Ties milloin tuleekaan. Todennäköisesti ei koskaan, vaan suuret kuvat joudutaan kokoamaan kymmenistä paloista ja tekemään korjaukset, jotka filmillä voidaan tehdä kuvatessa kameralla, ohjelmallisesti supertietokoneella.
Mikä tahansa vanha valotustapa 35 mm filmistä lähtien on resoluutioltaan moninkertainen.
http://www.kenrockwell.com/tech/filmdig.htm
Mene hyvä mies verkkokauppaan, ja sieltä etsit kamerat, ja kysy montako dikikameraa myydään päivässä, ja sen jälkeen kysyt myös montako filmikameraa myydään päivässä, vastaus voi olla että ei myydä filmikamerioita ollenkaan kun kukaan ei enään osta niitä. Sitten voit soittaa maahantuojille, niin siitä se sinunkin tutkimus edistyy, eikä tarvitse epäillä.
Tuolta linkistäsi lainaus:"Digital cameras give me much better and more accurate colors than I've ever gotten with print film. If I can spend all day making a custom print from a large transparency I'll use film, and if all I need is a 12 x 18" print (small for me but big to most people) then a print from my D70 is better and faster."
Kuinkahan moni täälläkin tekee isompia kuin 30*45cm kuvia? Tällöin 6Mpixelin D70 on ylivoimainen joka tavalla filmiin nähden.
Sitä paitsi tuo artikkeli on jo aika vanha, nykyaikaiset digijärjestelmät (Nikon D3/D3X etc.) ovat pari kertaluokkaa parempia kuvanlaadultaan kuin tuossa artikkelissa mainitut pelit. Filmikamerat eivät ole kehittyneet mitenkään, eivät edes filmit kuin ehkä marginaalisesti.
Jos otetaan uudemman pään kinokennoiset niin vastaava koko on 60 * 90 cm. Tavalliselle harrastajalle filmi ei anna enää muuta kuin nostalgian.
Ei tuossa ole nykyisin enää mitään kysymystäkään. Digitaalinen järjestelmä on parempi aina kun käytetty filmin pinta-ala ei ole vähintään kymmenkertainen kennon pinta-alaan.
Olen yrittänyt digitoida vanhoja Kodachrome 25 dioja. Surkean näköistä jälkeä, Saknneri ei ehkä ole riittävän hyvä (Coolscan 2000). Filmille kuvaan enää vain nostalgiasyistä. Annetaan vanhan sotaratsun painua rauhassa historiaan.
Käytännössä muuten erittäin harva ammattilainen studiojen ulkopuolella kuvaa enää filmille.
"Kuinkahan moni täälläkin tekee isompia kuin 30*45cm kuvia?"
Minä teen kaikista kuvistani 50 x 75 metrin tulosteita. Perhekuviakin on mukavampi katsella, kun ei tarvitse siristellä niin kovin.
...kysytään uusia liikkeistä. Markkinointikoneistot jauhavat vain nopeasti vaihtuvaa ja vanhettuvaa digikamaa.
Itse ostin uuden filmikameran viimeksi 80-luvun alussa. Nyt sen sijaan viime vuosina olen ostanut filmikameroita puolenkymmentä ja ne ovat käytettyjä. Ne ei näy tilastoissa.
Filmikamerat, joita myytiin viime vuosikymmenenä, lukuunottamatta huippuammattikameroita, olivat samanlaista muovihöttöä kuin nykyiset kuluttajadigit.
Kun nyt maailman parhaat filmikamerat (mm. Leica, Hasselblad, Rolleiflex), ovat hinnoiltaan järkeviä käytettyjen markkinoilla, niin kauppa näkyy käyvän tosi vilkkaasti esim. eBayssa. Nämä klassikot eivät mene vanhaksi koskaan, kun niitä pystyy huoltamaan (jos edes huoltotarvetta tulee).
50x75 kodakchrome 64 taulu. Oma maisemakuva.
Olen tehnyt niitä muutaman, mutta hinta hillitsee intoa.
Ei saa digillä parempaa.
On oikeastaan aika hullua tehdä pöytälaatikkoon 30x45 kuvia. Sellaisia kun ei oikein vielä seinälle kehtaa ripustella.
Tämä taisi kyllä olla liiotteua:
"Minä teen kaikista kuvistani 50 x 75 metrin tulosteita."
Missä tuollaisia esittää ja näytillä pitää?
Nyt olisi todella testin paikka, testata digi ja filmijärjestelmät ,testissä jossa olis niin teknillistä osaamista kuin myös ammattikuvaajia mukana, ja arvostelemassa matti ja maija meikäläiset. Miksei täillaista super kiinostavaa testiä, ole vielä saatu aikaan, myös kamerat pitää olla samat, tai samaa tasoa kuin aloittaja kirjoitti. Sen jälkeen voisi pulinat lopettaa, vakka niin hyvää testiä ei ole että täällä joku nauraisi sille.
Helppo tuosta on itsekin tehdä alustava testi.
Ottaa kuvan samasta paikasta samalla optiikalla ammattilaiskameroilla (filmi ja digi) 35 mm kennolle ja filmille. Filmin tulee olla ammattilaislaatua.
Sitten vain tekee suurennoksen, jonka pisin sivu on esim. 5 metriä. Siinä voi ihmetellä kukin rauhassa digikuvan palikoita. Tulos tulee digillä näyttämään vähän samalta kuin tetris. Filmillä on optiikasta ja filmistä riippuen jonkinlainen huntu kontrastikohdissa, muuten resoluutio riittää vaikka mihin.
Nyt puhutaankin noin 24:megapikselin ja kinokoon kennosta, filmikamerassa on noin 30:megapikseliä, eli nyt jo kuluttajat saavat varsin vastavan tarkkuuden. Mutta ennen kesää ylitetään filmin tarkkuus, eli sitten voidaan tehdä niitä sinun lakana testejä.
Taisi tulla hatusta tuo mekapikkelsilukema filmille.
Filmissä viiva on viiva, eikä sille pysty laskemaan resoluutiota. Digissä viiva kulkee aina portaittain, eikä 30 megapikselillä tee vielä lakanoillekaan yhtään mitään.
Sitten kun puhutaan 200 megapikselin lukemista, niin aletaan lähestyä pikku hiljaa filmiä.
Tässä vielä linkki, joka löytyy tuosta ylempääkin ketjusta: http://www.kenrockwell.com/tech/filmdig.htm
Vilkaisepa.
Kaikki ammattiaineistot puhuu noin vain!30:megapikselin puolesta, että on turha sun nyt väittää vastaa.
Tuo edes yksi uskottava linkki tänne, haluan välittömösti adalisoida sen.
Mutta liian vanha 2003, eikä siinä testissä ollut kuin 6:mmb digikamera, vastaan filmikamera, nyt on puhe kinokoon ja 26:mmb kamerasta.
http://www.luminous-landscape.com/essays/Cramer.shtml
Tuolla on vähän lisää vertailua. Pakko se on myöntää, että PhaseOne 45 & Hasselblad alkaa pärjätä isokokoiselle filmille resoluution suhteen. Kenno on 39 megapikselin 47 x 39 mm.
Kun pistää viitisenkymmentä tuhatta euroa likoon, niin kyllä sillä summalla aina Bilteman kertakäyttökameran voittaa. Lohdullista.
Tuossa on aika hyvä graafi filmin ja digitaalikuvan vahvuus-alueista. Vain kuvanlaatu on kriteerinä.
http://www.clarkvision.com/imagedetail/film.vs.digital.summary1.html
Tuon mukaan nykyiset (20 ) kinokennoiset ovat ohittaneet filmin.
Mielipiteitähän netistä löytyy joka suuntaan. Olen itse kuvannut kaikenlaisilla peleillä 18*24cm laakafilmiin asti. Noissa tois isoissa filmi on varmaankin jossain suhteessa parempi, mutta käytännön kuvaamisessa digitaalinen peli on nykyään aivan omaa luokkaansa. Minun mielestäni.
Yleltä tulee viikottain ohjelma, jossa seurataan jenkkiläisen huippuluontokuvaajan reissuja ympäri maailmaa.
Sillä ukolla on 100 tuhannen euron edestä L-putkia mukana, mutta kerran vilkaisin runkoa...ja vanha kunnon filmirunkohan se! :-D
Käväisin ukkelin nettisivuilla. Kyllähän sillä on digirunkojakin. Voi voi. :D
Runkona sillä onn ainakin ollut 1-sarjan Canonin digirunmkoja. Muistaakseni EOS1Ds MkII. En ole tosin kaikkia osia nähnyt.
Veikkaan että ei käytä konokalustossa filmiä enää ollenkaan.
Taas yksi tyhjäpäisen tyhjänpäiväinen provo vanhasta aiheesta. Jos filmi on sun mielestä tarpeeton niin mikä pakko sun on sillä kuvata. Kuvaa sillä vitun digillä ja ole hiljaa. Minä kuvaan molemmilla ja vitut veisaan jonkun amisten mielipiteistä.
Kun sulla ei ole asiasta omaa kokemusta, jauhat täällä jonkun lehtien mielipiteitä ja julistat niitä kuolemattomina totuuksina. Sen verran on asioista kokemusta että mitkään tekniikan maailmat ja mikropitit ei vaikuta paskaakaan minuun. Siinä on kaks niin turhaa lehteä ettei tosikaan. Yrittävät molemmissa enemmän kuin tieto ja taito sallii.
Jos joku perustaisi filmilehden ja alkaisi julkaista omia testejä joissa filmi pesee kaikki digit mennen tullen joka testissä, mitenkähän linkkiliisat sitten suun laittaisi? Siinä olis sitten testi testiä vastaan. Kumpaa uskoisi? Taitaisi linkkiliisoilla loppua valokuvausharrastus siihen muutaman unettoman yön jälkeen.
Tulla tänne vöittämään tätä provoksi, tää aihe herättää kaikista enemmän tunteita, vasta nyt kun on saatavilla uusia tosi hyviä kameroita, TM:maan uskon kyllä ennemmin kuin sinun äsköiseen viestiin. Varmman kukaan ei ennään uskalla perustaa filmilehteä kuin kukaan ei ole antiikin ystävä.
Varmasti herättää tunteita, mutta sillä ei ole mitään tekemistä faktojen kans. Yksikään superzoomi ei pärjää järkkäreille muussa kuin halvassa hinnassa. Lapsellista edes väittää mitään muuta. Laadukkaan optiikan valmistaminen maksaa reilusti enemmän kuin yksikään superzoomi joten miksi edes kuvitella että kameralaukun hinnalla saa laadukkaan kameran.
Mitähän sä tälläkin yritit viestittää, kliippaa pitkälle kyseisestä aiheesta.
Sitä että superzoomien ostajat uskovat kameransa ylivoimaisuuteen asiasta tietämättömien testaajien takia. Ei siksi että kamera olisi oikeasti ylivoimainen. Asiaa ajatellaan siis tunteella, ei järjellä. Jos asiaa ajatellaan järjellä, huomataan että keskinkertainen zoomi maksaa enemmän kuin koko superzoomi. Siihen kun lisätään naurettavan pieni kenno, ja kaikki halpaan hintaan, vain idiootti kuvittelee saavansa laatua.
Minua korkeintaan huvittaa superzoomit. Mutta varmasti ensimmäistä kameraansa ostavalle, asiasta mitään ymmärtämättömälle, ja halpaa hakevalle, se saattaa aluksi tuntua huikean hyvältä. Mutta kun kuvanlaatua verrataan järkkäreillä otettuihin vaikeissa kuvaustilanteissa eli liikkuva kohde huonossa valossa, superzoomilla ei ole mitään jakoa siinä vertailussa. Mutta saathan sinä lapsonen uskoa mitä haluat.
taitavat nousta ratkaisevaan asemaan tässä kiistassa.
Jos ajatellaan, että optiikan erotuskyky on 80 viivaa / mm ja jokaista väripistettä kohti tarvitaan kolmen pikselin tiedot, riittää kinokoossa 3x6 MP:n erotuskyky ottamaan irti kaiken, mitä lasista irtoaa.
Filmin erotuskyky ylittää moninkertaisesti objektiivin erotuskyvyn. Värifilmillä (50 ASA) teoreettinen erotuskyky on 8-170MP, parhailla mv-filmeillä yli 500MP.
Normaalikuvauksessa nykyiset harrastajakameratkin riittävät saamaan aikaan teknisesti täysin riittävää jälkeä.
Itselläni ei ole digipuolella vanhaa 7MP pokkaria kummempaa keksintöä, sillä kuvaan turistikuvat. Filmipuolella löytyy pienimpänä Olympus Pen puolikoosta alkaen sekalaista kinokalustoa, enimmäkseen mittaetsinkameroita. Vakavammassa työskentelyssä käytän 120 kokoa ja laakafilmiä.
Jos kuvaisin digijärkkärillä, en laiskana miehenä viitsisi roudata 7 kilon jalustaa mukana, enkä todennäköisesti sommittelisi kuvia yhtä huolellisesti kuin ison koon kalustolla kuvatessani. Kuvia tulisi räpsittyä öpaut kiljoonia päivässä, ja kotona istuisin tietokoneen ääressä niitä mulkkaamassa ja valitsemassa 48 tuntia vuorokaudessa hamaan maailman tappiin.
En kuvaa saadakseni teknisesti tai taiteellisesti täydellisiä kuvia, kuvaan siksi, että nautin siitä. Kun asettelen sitä 7 kilon jalustaa paikalleen, ruuvaan siihen kiinni kirsikkapuusta valmistetun 4x5 tuuman Field-kameran ja sukellan mustan kankaan alle tutkimaan näkymää sellaisena kuin 150mm Apo-Symmar sen heijastaa tähyslasille, olen taivaassa.
Samaa fiilistelyä harrastan kinokuvauksessa, Leican olen myynyt rahapulassa jo vuosikymmeniä sitten, mutta sen korvaa aivan riittävän hyvin Voigtländer Bessa ja muutamat tarkkaan valitut optiikat, joista yksi on kiinni venäläisessä mittaetsinrungossa, sen takalinssi ei mahdu bessaan ei-retrofokus rakenteensa takia. Kun haluan mennä äärimmäisyyksiin, otan reissuun Fujica GL690 (Texas-Leica), jolla kuvaaminen tuntuu lähinnä siltä kuin pallit olisivat kiillotettua messinkiä.
Eksoottisempina koneina minulla on muutama yksisilmäinen peiliheijastuskamera 6x9 koossa, Thornton Pickard, Graflex, Mentor, Marion's Soho jne.
Olen kuvannut 70-luvun alkupuolelta asti, filmitekniikka on minulla niin selkäytimessä, ettei minun tarvitse kuvatessani ajatella enää yhtään mitään, voin keskittyä täysin nautiskelemaan intuition varassa sommitteluun.
Paras kamera on se, jolla tuntuu parhaalta kuvata. Tulen varmasti vielä hankkimaan Leican joskus, sen sulkimen ääni on minulle seksuaalis-uskonnollinen elämys, joka liittyessään kuvan suhteen onnistumisen tunteeseen, on aina saanut minulle aikaan erektion.
Jos sulkimen ääni aiheuttaa tollaista, niin kaikki sinun kirjoituksesi, kumoutui saman tien.
oikean taiteilijan kameraseuralaisista.
Onkohan Leica huomannut patentoida tuon suljinäänensä samalla tapaa kuin, joku Harley-Davidson on patentoinut käyntiäänensä?
Voisit meinaan saada kiksejä halvimmastakin pokkaristakin, kun siihen vain saisi kunnon kaiuttimen toistamaan tuota leican suljinääntä.
tuntu, sekä itse kameran painossa jamassassa,mutta myös säätimien täsmällisyydessä. Se kaikki vain kulminoituu siihen sulkimen taivaalliseen ääneen.
Tulipa mieleen, että kun minulla on muutama kilo noita venäläisiä Leicakopioita, voisin kokeilla millaisen käyntiäänen niihin saa huolellisella huollolla ja säädöllä.
Toinen kamera, jonka ääni on saanut samantapaisen sijan minun päässäni, on Nikon F, sellaisen hankin juuri viime syksynä.
Tuon viimeisen kappaleen aiheesta kannattaisi aloitella keskustelua jollain erotiikka- tai vaikka terveyspalstalla. Valitse palsta, josta arvelet samanhenkiset kokijat tai parhaassa tapauksessa auttajat löytyvän.
kuulu seksiin millään tavalla, ei myöskään terveysongelmiin. Jos se jonnekin kuuluu, niin taide- tai psykologiaosastolle eräänlaisena kuriositeettina.
Jos sinulla olisi hieman opillista sivistystä, osaisit yhdistää ilmiön käsityksiin taiteesta seksuaalisuuden sublimointina. Jos sinussa olisi hiukankaan taiteilijasielua, ymmärtäisit intuitiivisesti millaisesta henkisestä prosessista on kyse, etkä esittäisi tasaniskajunttiuden perusviisasteluja.
Ollaanpa sitä ärhäkkää ja tosikkoa, mutta noin kai tuollaisten tärkeilijöiden kuuluukin reagoida.
Kyllä erektio liittyy eroottisuuteen olkoonkin että joillakin kiihottumista aiheuttavat erilaiset oikean seksuaalisuuden korvikkeet.
Kannattaisi kuitenkin harrastaa seksijuttuja aidoilla luonnollisilla tavoilla eikä tyytyä kokemaan kliimakseja mekaanisten rekkuloiden loksahduksista.
Kuvauksesi on hieman sukua niille jorinoille, joilla jotkut tuolla MP-palstoilla selittävät saavansa kiksejä 2-pyttyisten V-koneiden jytinöistä.
Melkoista typeryyttä ja sivistymättömyyttä puoleltasi on luokitella itsellesi tuntemattomia ihmisiä ja summan mutikassa arvioida heidän opillista sivistystasoaan. Aika moni muukin kirjoituksesi lukija on melko varmasti sinua koulutetumpi ja moni heistä osasi kirjoituksesi ja erityisesti sen loppuosan luettuaan diagnostisoida tapauksesi melko tarkalleen oikein. Vai että oikein taiteellisuutta- paskan jauhamista lähinnä.
Kyllä tuon tyyppinen sublimointitarve viittaa mainitsemaasi psykologiaa sivuten sinne terveysongelmaosastolle eikä tämä päätelmä suinkaan ole mitään tasaniskajunttiutta.
Kirjoituksessasi ei ollut mitään kovin henkevää, mutta kai tuotoksesi silti pitää laskea jonkin tasoisen henkisen prosessin tulokseksi. Kaikkihan on niin suhteellista.
Kuviasi en ole nähnyt enkä ole ihan varma kiinnostaakokaan.
Liittää harrastukset sexualisuuteen.
Ehkä räikeimmin ampuminen, jota suoraan verrataan seksuaaliseen orgasmiin, kun luoti "ejekuloituu" aseesta.
kansanliike täällä on käynnissä, onpa jumalattoman tiukkapipoista porukkaa. Onko tässä joku impotenttikopla ottanut nokkiinsa, vai mistä helkkarista on kyse.
Aika sairaalloista pakkomielteisyyttä takertua tuollaiseen sivuseikkaan, kasvakaa aikusiksi.
Tiukkapipoiselta vaikuttaa, mutta jos saat hankittua sen Leican itsellesi, niin älä ainakaan kovin julkisilla paikoilla kuvaa sillä.
Siitä, kun meni julkiselle paikalle Leica kaulassa, niin näki kansan värin muuttuvan vihreäksi.
Kuvaaminen jäi usein kyllä sikseen, sillä kuka nyt halusi vihreitä naamoja katsella. Työlääksi tuli kuvia suodatella, kun vihreyskin oli jokaisella eriasteinen.
Nykyään ei ole samaa tehoa, sillä nuori kansa "ei ole Leicasta kuullutkaan".
Siitä puhe, mistä puute, pätee tälläkin palstalla.
eläkeläisen tuloilla ei leicoja ostella. Kuvasin muuten sillä Leicalla kolmannen näyttelyni matskut 80-luvun alkupuoliskolla, aiheena oli luonnonmaiseman yksityiskohdat.
Vaikka en itse ymmärrä, miksi puhutaan esimerkiksi kameroiden yhteydessä seksiin vertaamisesta, mutta silti pitäisi ottaa asoita rennommin ja tajuta huumori ja ironia.
Olen huomannut, että tämän päivän ihmisillä on leppoisuus ja huumorintaju kyllä pahasti kateissa.
olla yleisempää näiden pikseleitä viilaavien diginörttien keskuudessa, filmille kuvaaminen vaatii jo itsessään melkoista huumorintajua :D
vähäsen minunkin mielestäni.
Silloin, kun digi oli vielä keksimättä, ei ollut niin helppo mitata kaikkea numeerisesti. Valokuva arvosteltiin pääasiassa sisällön ja taiteellisen elämyksen perusteella, eikä pikseleitä laskemalla.
Kyllähän vedoksia arvosteltiin silloinkin kaikenlaisin teknisin perustein.
Kuvan rakeisuus tosin saattoi silloin olla tehokeino (ja pakon sanelema juttu ison herkkyyden takia). Vedostustekniikka oli vielä paljon vaativampaa kuin nykyinen photoshoppailu.
Sisältä ja taitellisuus tuntuivat usein olevan (kuten nykyäänkin) mutu-juttuja. Jonkun mielestä loistava kuva oli toisen mielestä puhtaasti teko-taiteellinen. Niin tietysti nykyäänkin.
Kuitenkin, kannattaa pitää mielessä että tämä on järjestelmädigit-palsta. Tällä palstalla pitääkin juuri puhua tekniikasta.