Haikeuden kahleissa

Niin pisaroi suru minusta ja
kaivaudun itseeni syvemmälle.
Itkuni tulee pohjaltani, vaikka
mitään ei näkyisi pinnalle.

Näkyy vain nauruni ja hymyni,
kuoreni, jotain pidän esillä.
Kukaan ei tiedä, miten tuskani
minun haavoitetulla sydämellä.

Vuodan surun pisaroita omaan
yöhöni yksinäiseen, hiljaiseen.
Kaikki minulle tärkeä, painuu
taivaanrantaani kaukaiseen.

Jossain minussa kuitenkin on
usko, minä nousen ja palaan.
Löytyy käsi, luottamus ja Hän.
Viimein pääsen suojaan.

Nyt on surun pisaroita ja
hyväksikäytön kurut.

http://www.youtube.com/watch?v=iyGti3-TgC8

Kiitos runostasi.

Kun elämälle iso asiat
on palasina ja raunioina,
on tunteissa, joista on
vaikea päästä irti.

Löytää se kiinnike ja
luottamus, että asiat
muuttuvat.

Tule uusi aamurusko ja
uusi väri kasvoihin.

Ja sieluun.

Vielä kahleesi kirpoavat
ja sanat löytyvät.

Sirpaleet kokoontuvat uudeksi
elämäksi.

Kokskettava tekstisi.

Pysäytti ja liikautti sisintä.

Kovasti jaksamista ja
kannustusta tähän
päivääsi.

mutta niin paljon puhuvin kuitenkin. Luulen, että
Sinulta vie kauan aikaa päästä selville vesille
tunteittesi aallokosta, mutta joskus sekin aika
ihan varmasti koittaa.

Olen miettinyt jokaista runoasi lukiessa, kuinka
säröinen Sinä sisältä olet. Vaikea edes kuvitella
mitä kaikkea olet joutunut kokemaan, vain osa on
luettavissa runoistasi. Se kipein on siellä sie-
lusi sopukoissa kuitenkin, muilta salassa.

Kovasti toivon voimaa ja jaksamista huomisiin
edelleenkin. Runosi kosketti syvältä minuakin.