Oletko miesvihaaja?

samaa, mutta kiihtymyksien välistä saattaa joskus tulla, jopa asiaakin:))

kaikkia asioita udella, mutta mitkä asiat herättävät epäluottamusta tai tuen puuttumista miehissä?

Mies* kirjoitti:

kaikkia asioita udella, mutta mitkä asiat herättävät epäluottamusta tai tuen puuttumista miehissä?

jossa aina etsitään uusia vaihtoehtoja ja voidaan jättää perheet ja äidit. Puhumattomuus.

Tuen puute on ainakin minulla ollut sitä, että joudun aina yksin taistelemaan, että en saa henkistä tukea miehiltä. Joskus pelkkä ymmärryskin riittäisi, että toinen ottaisi vaan empaattisesti syliin ja sanoisi, että kyllä sä kestät. Halutaan hyötyä, mutta ei anneta itse mitään.

puhut, mutta se hieman mietityttää näin miehen vinkkelistä ajatellen, että jotkut naiset ihannoi yksin olon autuudesta, eli ei ketään kelpuuteta, vaikka miljoonia miehiä ympärillä pyörii, eli luulis nyt jonkun kolahtavan kohdalleenkin Väistämättä näin miespuolisena tulee mieleen epäluottamuslause miessukukuntaa kohden ja miettii onko syynä miesviha vai mistä johtuu tietynlainen elämän valinta.

Mies* kirjoitti:

puhut, mutta se hieman mietityttää näin miehen vinkkelistä ajatellen, että jotkut naiset ihannoi yksin olon autuudesta, eli ei ketään kelpuuteta, vaikka miljoonia miehiä ympärillä pyörii, eli luulis nyt jonkun kolahtavan kohdalleenkin Väistämättä näin miespuolisena tulee mieleen epäluottamuslause miessukukuntaa kohden ja miettii onko syynä miesviha vai mistä johtuu tietynlainen elämän valinta.

Lue lisää

mutta johtuen tarjonnasta olen valinnut sen (tähän asti) parhaana vaihtoehtona. Tässä jokunen esimerkki miksi ei ole kelvannut.

Mies nr 1. Yrittäjä. Puhui tavatessa koko ajan rahoistaan. Laski kuinka paljon säästää aikaa päivässä jos saa naisen joka tekee kotityöt, laittaa ruuan, siivoaa, pesee pyykit ja TIETENKIN mankeloi lakanat. Marjastaa, keittää mehut, keittää hillot... jne. Nämä oli ilmanmuuta naisen velvollisuuksia. Omasi ERITTÄIN päättäväiset mielipiteet joka asiasta. En hakenut piian paikkaa joten sai olla.

Mies nr 2. Yrittäjä. Vaikutti ihan "normaalilta" mutta treffeillä näytti että ei hallitse mitään alkukantaisiakaan tapoja eikä käyttäytymistä. Sitä paitsi vatsa pönkötti pahemmin kun raskaana olevalla naisella joka on mennyt pitkälti yli ajan. Itse olen hyvin hoikka ja pidän huolta ulkonäöstäni ja kunnostani. En huolinut.

Mies nr 3. Vaimo oli jättänyt teini-ikäisen lapsen ja äskettäin ostetun talon kanssa liriin. Haki lähinnä rahoittajaa pojalleen ja talokaupalleen. Ei ollut aikaa eikä rahaa edes tapaamisiin. Sai etsiä toisen pankkineidin.

Mies nr 4. Muuttui eläimeksi alkoholia nautiskellessaan, mitä näytti tekevän harva se viikonloppu. Sinne jäi selviämään.

Mies nr 5. Ei osaa käyttää alkoholia vaan vetää perskännit alettuaan. Ei myöskään huolehdi vartalostaan eikä kunnostaan laisinkaan. Ei kelpaa.

Varattuja on ollut tulossa niin monta että ei sormet riitä laskemiseen. En huoli.

Seksinvonkaajia joilla ei ole sen vakavempia aikomuksia on loputtomiin. Ostakoot pumpattavan tai käykööt huorissa. En huoli.

Vieläkö ihmettelet miksi ei kelpaa? Miljoonia miehiä pyörii ympärillä, joo, mutta missä ne kelpuutettavat miehet on piilossa?? En ole miesvihaaja, ihmettelen vaan...

Mies* kirjoitti:

puhut, mutta se hieman mietityttää näin miehen vinkkelistä ajatellen, että jotkut naiset ihannoi yksin olon autuudesta, eli ei ketään kelpuuteta, vaikka miljoonia miehiä ympärillä pyörii, eli luulis nyt jonkun kolahtavan kohdalleenkin Väistämättä näin miespuolisena tulee mieleen epäluottamuslause miessukukuntaa kohden ja miettii onko syynä miesviha vai mistä johtuu tietynlainen elämän valinta.

Lue lisää

mutta nämä kolme tai enemmän rakastumisen, ihastuksen kohdetta ovat olleet varattuja tai halunneet olla jonkun toisen kanssa. Rannalla ruikuttaja

väärässä, mutta kirjoituksestasi jotenkin heijastuu nuoruuden huonot kokemukset ja seura. Sanoit näin, ettei yksikään normaali tai järkevä mies lähesty, eli liikutko jotenkin väärässä seurassa, vai tulkitsenko kirjoituksesi täysin päälaelleen?

ilmeisesti vähän pitemmälle?;))

No, en ole mestari näissä kirjoitus skapoissa, mutta en todellakaan vihaa naisia ja perhettäkin on.

Sä teit tämän luonneanalyysin etukäteen minusta ja eipä siihen mitään lisättävääkään ole, no rasisti en ole, tai vähän kuitenkin;))

huomiota. Miksi todellakin noin negatiivinen ilmaisu?

Elin itse monta vuotta tavallaan yksin, eli yksi lapsista oli vielä kanssani. Toki olin ”tutka avoimena” mahdollisia varteenotettavia miehiäkin varten. Mutta todellakin tynkäperhe, työ, opiskelu ja harrastukset veivät kyllä energiaani ja aikaani siinä määrin ettei kiinnostanut hirvittävästi seurustelut. Toki minulla oli miessuhteita, mutta sellaisia seurustelu tyyppisiä.

Itse silloin mietin, että näin ”aikuisena” tietää jo paremmin mitä tahtoo. Ei innosta enää aloittaa suhteita, kunhan katsotaan periaatteella. Eli tietää jo etukäteen, ettei siitä tule mitään syvempää kuitenkaan.

Minulla ongelma oli se, että en ole ihan tavanomainen ja odotin mieheltä ominaisuuksia, joita todella harvalla on. En enää edes uskonut löytäväni sellaista yksilöä. Kunnes sitten…

Ei todellakaan ollut kyse mistään vihasta. Inhoan samantapaisia asioita sekä naisissa että miehissä. Epärehellisyys, röyhkeys ja henkinen kapea alaisuus ovat päällimmäisinä. Torjuntaa herättävät myös sellaiset miehet jotka tivaavat että miksi juuri hän ei kelpaa, ihan kuin olisi kyse jostain koiranpennusta!

mummomuori kirjoitti:

huomiota. Miksi todellakin noin negatiivinen ilmaisu?

Elin itse monta vuotta tavallaan yksin, eli yksi lapsista oli vielä kanssani. Toki olin ”tutka avoimena” mahdollisia varteenotettavia miehiäkin varten. Mutta todellakin tynkäperhe, työ, opiskelu ja harrastukset veivät kyllä energiaani ja aikaani siinä määrin ettei kiinnostanut hirvittävästi seurustelut. Toki minulla oli miessuhteita, mutta sellaisia seurustelu tyyppisiä.

Itse silloin mietin, että näin ”aikuisena” tietää jo paremmin mitä tahtoo. Ei innosta enää aloittaa suhteita, kunhan katsotaan periaatteella. Eli tietää jo etukäteen, ettei siitä tule mitään syvempää kuitenkaan.

Minulla ongelma oli se, että en ole ihan tavanomainen ja odotin mieheltä ominaisuuksia, joita todella harvalla on. En enää edes uskonut löytäväni sellaista yksilöä. Kunnes sitten…

Ei todellakaan ollut kyse mistään vihasta. Inhoan samantapaisia asioita sekä naisissa että miehissä. Epärehellisyys, röyhkeys ja henkinen kapea alaisuus ovat päällimmäisinä. Torjuntaa herättävät myös sellaiset miehet jotka tivaavat että miksi juuri hän ei kelpaa, ihan kuin olisi kyse jostain koiranpennusta!

Lue lisää

pelästyä, etteikö ap. saisi mitään negatiivista palautetta.D

Mies* kirjoitti:

pelästyä, etteikö ap. saisi mitään negatiivista palautetta.D

Miten määrittelet "negatiivisen" palautteen? Eikö ihminen saisi suhtautua kriittisesti esim. liian yksinkertaistaviin kysymyksiin? Eikö tästä synny yleensä hyvä keskustelu. Nyt et näytä paljoakaan ottavan kantaa näihin "negatiivisiin" viesteihin, miksiköhän?

Haluaisin kommentoida käsitystäsi yksinelävistä/perheellisistä. On monia perheenperustavia ihmisiä, jotka vihaavat vastakkaista sukupuolta. Näin on aina ollut. On ollut naisia alistavia, väkivaltaisia miehiä jne. (ja toki toisinkin päin).

Ihmettelen, mistä tulee käsityksesi, että yksin elävä ihminen vihaa toista ihmistä. Useinhan on päinvastoin. Yksin elävä on yhä useammin valinnut elämäntapansa. Yksinelo on elämänä usein harmonisempaa; ei tarvitse ottaa muita huomioon, tapella raivokkaasti puolison kanssa jne. Puolisoiden välit ovat usein vihamieliset, ja yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon. Tällainen voi myös johtaa nais/miesvihaan.

Mies* kirjoitti:

pelästyä, etteikö ap. saisi mitään negatiivista palautetta.D

Kriittisyys ja negatiivisuus eivät ole kyllä ihan samoja asioita.

En siis vihaa miestä, joka ei arvosta itseään. Se vain saa torjuvan reaktion, sillä kuinka sellainen joka ei osaa arvostaa itseään, arvostaa ketään muutkaan? Eli mies, joka on etsimässä ihan ketä tahansa naista, hänelle kelpaa ihan mikä tahansa. Mutta kyllä kaveri voin olla.

Sellainen mies joka ei pidä itseään ok tyyppinä edes sen vertaa, että etsisi ihan oikeita ystäviä tai suhdetta, saa tuntemaan jopa sääliä. Sama pätee naisille – kunhan on vaan joku. Miksi sellaisesta miehestä/naisesta pitäsi kiinnostua ihan vakavasti?

miten ihmeessä kirjoitti:

Miten määrittelet "negatiivisen" palautteen? Eikö ihminen saisi suhtautua kriittisesti esim. liian yksinkertaistaviin kysymyksiin? Eikö tästä synny yleensä hyvä keskustelu. Nyt et näytä paljoakaan ottavan kantaa näihin "negatiivisiin" viesteihin, miksiköhän?

Haluaisin kommentoida käsitystäsi yksinelävistä/perheellisistä. On monia perheenperustavia ihmisiä, jotka vihaavat vastakkaista sukupuolta. Näin on aina ollut. On ollut naisia alistavia, väkivaltaisia miehiä jne. (ja toki toisinkin päin).

Ihmettelen, mistä tulee käsityksesi, että yksin elävä ihminen vihaa toista ihmistä. Useinhan on päinvastoin. Yksin elävä on yhä useammin valinnut elämäntapansa. Yksinelo on elämänä usein harmonisempaa; ei tarvitse ottaa muita huomioon, tapella raivokkaasti puolison kanssa jne. Puolisoiden välit ovat usein vihamieliset, ja yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon. Tällainen voi myös johtaa nais/miesvihaan.

Lue lisää

mahdottomalta yleensä keskustella, koska aloittaja ammutaan ensin, joko vääristynein käsityksin tai nimittelyin.

Negatiivista palautetta pitää toki antaa, jos on aihetta. Kysyin aloituksessa miesvihasta ja alustin asiaa siten, että miksi keski-ikäinen yksin asuva nainen ei huoli miestä, eli kertooko se mahdollisesta miesvihasta vai mistä ja halusin tähän kysymykseen vastauksia.

En halua sen enempi ketään arvostella ratkaisuistaan, koska ne on jokaisen omia käsityksiä tai valintoja, mutta voin ilmaista oman näkemykseni yksinelävistä naisista. Yksin elävä keski-ikäinen nainen kummastuttaa näin miehen silmin, koska hän laittaa työn ja oman itsekkään elämän tavan etusijalle ja tavallaan hylkää ajatuksen perheestä, eli mieleen tulee, että onko tämä tosiaan naisen rehellinen valinta , vai hämäystä.

Perheellisistä sen verran, että näet aika kriittisesti sen. On onnettomia, mutta on onnellisiakin, eli ei kaikissa perheissä suinkaan tapella ja osataan elää sovussa, sekä tasa-arvoisesti.
Mielestäni kuitenkin perheelliset ihmiset on paljon suvaitsevampia, kuin yksin elävät, eli pystyvät jakamaan ilot ja surut ja ei välttämättä tunneta vihaa, kuten asian ilmaisit.
Tietenkään huono avioliitto ei voita yksinolon valintaa ja silloin saattaa olla parempi vaihtoehto olla todella yksin, mutta lapsetkin täytyy huomioida kun valintoja tehdään.

mummomuori kirjoitti:

Kriittisyys ja negatiivisuus eivät ole kyllä ihan samoja asioita.

En siis vihaa miestä, joka ei arvosta itseään. Se vain saa torjuvan reaktion, sillä kuinka sellainen joka ei osaa arvostaa itseään, arvostaa ketään muutkaan? Eli mies, joka on etsimässä ihan ketä tahansa naista, hänelle kelpaa ihan mikä tahansa. Mutta kyllä kaveri voin olla.

Sellainen mies joka ei pidä itseään ok tyyppinä edes sen vertaa, että etsisi ihan oikeita ystäviä tai suhdetta, saa tuntemaan jopa sääliä. Sama pätee naisille – kunhan on vaan joku. Miksi sellaisesta miehestä/naisesta pitäsi kiinnostua ihan vakavasti?

Lue lisää

Kunhan on joku tyypit ovat niin sopeutuvaisia ihmisiä erilaisiin olosuhteisiin, että jos sellainet kaksi sattuu kohdalle, niin heillä voi olla melko rattoisaa yhdessä. Mutta sellaiset jotain vaativat ja toisen pitää olla tätä ja tuota tyypit, aiheuttavat vain turhaa mielipahaa. Ihminen on sitä mitä hän on, eikä sitä pidä mennä asenteilla muokkaamaan.

voiko ajatella niin kirjoitti:

Kunhan on joku tyypit ovat niin sopeutuvaisia ihmisiä erilaisiin olosuhteisiin, että jos sellainet kaksi sattuu kohdalle, niin heillä voi olla melko rattoisaa yhdessä. Mutta sellaiset jotain vaativat ja toisen pitää olla tätä ja tuota tyypit, aiheuttavat vain turhaa mielipahaa. Ihminen on sitä mitä hän on, eikä sitä pidä mennä asenteilla muokkaamaan.

Lue lisää

mutta sopeutuvuus on ihan toinen juttu. Nimeomaan sopeutuvuus on asia jota arvostan miehessä. Se jolle on ihan sama, missä ja kenen kanssa hän on, ei itsea asiassa ole sopeutuva. Hän on vain välinpitämätön.

mummomuori kirjoitti:

mutta sopeutuvuus on ihan toinen juttu. Nimeomaan sopeutuvuus on asia jota arvostan miehessä. Se jolle on ihan sama, missä ja kenen kanssa hän on, ei itsea asiassa ole sopeutuva. Hän on vain välinpitämätön.

Lue lisää

Ihan sama kenen kanssa tyyppi, voi olla sopeutuvainen. Hän sopeutuu olemaan ja luomaan suhteen melkein kenen kanssa vaan. Mutta kriteereitä hän ei pysty täyttämään, olemaan vain oma itsensä ja sopeutuu tilanteeseen. Välinpitämätön ei sopeudu tilanteeseen, vaan sanoo joopa joo, ja jatkaa menemistään.

Sanoit tuossa aiemmin, että jos ei arvosta itseään ei osaa arvostaa muitakaan. Eihän se aivan noin voi mennä. Jos tuntee itsensä hieman huonommaksi kuin muut, niin kyllä sellainen voi arvostaa jonkun toisen vaikka taivaisiin.

sopeutuvainen* kirjoitti:

Ihan sama kenen kanssa tyyppi, voi olla sopeutuvainen. Hän sopeutuu olemaan ja luomaan suhteen melkein kenen kanssa vaan. Mutta kriteereitä hän ei pysty täyttämään, olemaan vain oma itsensä ja sopeutuu tilanteeseen. Välinpitämätön ei sopeudu tilanteeseen, vaan sanoo joopa joo, ja jatkaa menemistään.

Sanoit tuossa aiemmin, että jos ei arvosta itseään ei osaa arvostaa muitakaan. Eihän se aivan noin voi mennä. Jos tuntee itsensä hieman huonommaksi kuin muut, niin kyllä sellainen voi arvostaa jonkun toisen vaikka taivaisiin.

Lue lisää

Mietihän nyt itse.

Jos sinulle on ihan sama onko se kaveri Jussi, Olli vai Kalle, ei hän välitä persoonasta. Ei hänen tarvitse sopeutua yhtään mihinkään. Hän vain on. Sama se onnistuuko suhde vai ei, hän voi aina vaihtaa johonkin toiseen. Kyse taitaa olla enemmän siitä, sopeudutaanko häneen. Miksi hän edes yrittäisi laittaa mitään alttiiksi itsessään, niin kuin parisuhteessa täytyy? Sehän on vain "joku", joka on koska tahansa korvattavisssa jollain toisella.

Jos nimenomaan omaan koet halua olla juuri ”Ollin” kanssa, toimit aivan toisin, Hän on tärkeä, sinulla on paljon menetettävää jos hän pettyy ja lähtee.

Huonommuuden tunne toimii oikeasti varsin paradoksaalisella tavalla.

Olen huono, ei kukaan voi oikeasti välittää. Kun joku välittää, siinä täytyy olla vikaa, koska ei löydä tai saa parempaa kuin minä. Jos olisin hyvä, ei se ehkä välittäsi yhtään.

Aluksi kyllä se huonompi ihailee (jopa palvoo), mutta lopulta hän alkaa tuntea kateuden poikasta (voi kun minäkin olisin tuollainen) ja lopulta ja lopulta hän jopa voi vihata. ”Mikä se luule olevansa, kyllä minä sille näytän”, tai muuta vastaavaa.

mummomuori kirjoitti:

Mietihän nyt itse.

Jos sinulle on ihan sama onko se kaveri Jussi, Olli vai Kalle, ei hän välitä persoonasta. Ei hänen tarvitse sopeutua yhtään mihinkään. Hän vain on. Sama se onnistuuko suhde vai ei, hän voi aina vaihtaa johonkin toiseen. Kyse taitaa olla enemmän siitä, sopeudutaanko häneen. Miksi hän edes yrittäisi laittaa mitään alttiiksi itsessään, niin kuin parisuhteessa täytyy? Sehän on vain "joku", joka on koska tahansa korvattavisssa jollain toisella.

Jos nimenomaan omaan koet halua olla juuri ”Ollin” kanssa, toimit aivan toisin, Hän on tärkeä, sinulla on paljon menetettävää jos hän pettyy ja lähtee.

Huonommuuden tunne toimii oikeasti varsin paradoksaalisella tavalla.

Olen huono, ei kukaan voi oikeasti välittää. Kun joku välittää, siinä täytyy olla vikaa, koska ei löydä tai saa parempaa kuin minä. Jos olisin hyvä, ei se ehkä välittäsi yhtään.

Aluksi kyllä se huonompi ihailee (jopa palvoo), mutta lopulta hän alkaa tuntea kateuden poikasta (voi kun minäkin olisin tuollainen) ja lopulta ja lopulta hän jopa voi vihata. ”Mikä se luule olevansa, kyllä minä sille näytän”, tai muuta vastaavaa.

Lue lisää

nainen noista asioista. Minä olenkin mies, ja ajattelen aivan päin vastoin.

Sopeutuvainen jos löytää halukkaan naisen kuin naisen, niin hän voi antautua sille suhteelle ajattelematta onko se oikea hänelle. Elikkä käy kuka tahansa.

Ja huonommuuden tunne ei vaivaa sen pidenpään, jos saa sen suhteen toimimaan. Vaikka aluksi tuntisikin olevansa huonompi kilpailijoihin verrattuna. Sillä silloinhan hän on jo voittanut huonommuutensa. Huonommuus siis peilautuu vain omaan sukupuoleen, ei naisiin. Sillä molemmilla puolilla on vahvuutensa, oli millainen pari tahansa. Ei niin heikoilla olevaa miestä voi olla ettei jotain vahvuutta suhteeseen löydy.

Mies* kirjoitti:

mahdottomalta yleensä keskustella, koska aloittaja ammutaan ensin, joko vääristynein käsityksin tai nimittelyin.

Negatiivista palautetta pitää toki antaa, jos on aihetta. Kysyin aloituksessa miesvihasta ja alustin asiaa siten, että miksi keski-ikäinen yksin asuva nainen ei huoli miestä, eli kertooko se mahdollisesta miesvihasta vai mistä ja halusin tähän kysymykseen vastauksia.

En halua sen enempi ketään arvostella ratkaisuistaan, koska ne on jokaisen omia käsityksiä tai valintoja, mutta voin ilmaista oman näkemykseni yksinelävistä naisista. Yksin elävä keski-ikäinen nainen kummastuttaa näin miehen silmin, koska hän laittaa työn ja oman itsekkään elämän tavan etusijalle ja tavallaan hylkää ajatuksen perheestä, eli mieleen tulee, että onko tämä tosiaan naisen rehellinen valinta , vai hämäystä.

Perheellisistä sen verran, että näet aika kriittisesti sen. On onnettomia, mutta on onnellisiakin, eli ei kaikissa perheissä suinkaan tapella ja osataan elää sovussa, sekä tasa-arvoisesti.
Mielestäni kuitenkin perheelliset ihmiset on paljon suvaitsevampia, kuin yksin elävät, eli pystyvät jakamaan ilot ja surut ja ei välttämättä tunneta vihaa, kuten asian ilmaisit.
Tietenkään huono avioliitto ei voita yksinolon valintaa ja silloin saattaa olla parempi vaihtoehto olla todella yksin, mutta lapsetkin täytyy huomioida kun valintoja tehdään.

Lue lisää

Eli sallit kaikille oman valinnan, mutta yksineläjät asettavat silti mielestäsi "itsekkään" elämänsä etusijalle ja "hylkäävät" perheen perustamisen.

Perheellisen ja yksineläjän elämä on yhtä itsekästä, jos objektiivisia ollaan. On hankittu asioita itselle - tämä asia voi olla hyvä duuni, tai vaikkapa omat lapset. Kaikki on itseä varten. Et sinäkään ole perhettä perustanut muita kuin itseäsi varten.

Perheen perustamattomuus voi olla viisas päätös. Etenkin kun katsoo avioerolukuja, ja lasten pahoinvointia, niin en ainakaan ihmettele, että perheettömiä on nykyään niin paljon, myös miehissä. Perhe-elämä on usein kuluttavaa. Vihan tunteita tunnetaan perheissä siinä missä muuallakin. Ei viha tästä maailmasta katoa minnekään.

Kyllä moni perheetön, itse tilanteensa valinnut, on harkinnut tarkkaan tämän valinnan. Ei kyse ole sen koommin itsen kuin muidenkaan "hämäyksestä". Tällainen ihminen onkin usein hyvin tasapainoinen.

Sinusta tuntuu, että naisen pitäisi jostain syystä haluta miestä ja perhettä. Jos näin ei ole, niin silloin tällainen nainen on mielestäsi miesvihaaja. Näin olen viestisi sisällön tulkinnut. Ainakin vihjaat hyvin paljon tähän suuntaan.

Voin kertoa sinulle, että moni perheetön on fiksu tyyppi. Kannattaisi tutustua ihmisiin paremmin. Ehkä ymmärtäisit senkin, että kaikki eivät halua perhettä.

sopeutuvainen* kirjoitti:

nainen noista asioista. Minä olenkin mies, ja ajattelen aivan päin vastoin.

Sopeutuvainen jos löytää halukkaan naisen kuin naisen, niin hän voi antautua sille suhteelle ajattelematta onko se oikea hänelle. Elikkä käy kuka tahansa.

Ja huonommuuden tunne ei vaivaa sen pidenpään, jos saa sen suhteen toimimaan. Vaikka aluksi tuntisikin olevansa huonompi kilpailijoihin verrattuna. Sillä silloinhan hän on jo voittanut huonommuutensa. Huonommuus siis peilautuu vain omaan sukupuoleen, ei naisiin. Sillä molemmilla puolilla on vahvuutensa, oli millainen pari tahansa. Ei niin heikoilla olevaa miestä voi olla ettei jotain vahvuutta suhteeseen löydy.

Lue lisää

että tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko mies vai nainen.

Olen elänyt avioliitossa, jossa minulla ei ollut niin suuria tunteita kuin miehellä. Uskoin vakaasti että riittää kun tahtoo ja yrittää kovasti, niin suhde toimii. Ei vain toiminut niin. Se kaatui väkivaltaan ja mustasukkaisuuteen. Saman olen havainnut työni kautta, tarina tuntuu toistuvan usein.

Kyllä se rakastuneempi osapuoli alkaa tivata niitä tunteita ja vaatii niiden ilmaisuja. Ymmärrettävää on, että toinen tuntee olevansa jotenkin torjuttu tai hylätty, tuntuu olo kurjalta ja pettyneeltä.

Ei ihminen voi pakottaa itseään sellaiseen, mitä ei oikeasti tunne, tai tietysti jos ei kykene olemaan aidosti toisen kanssa ja kykenee huijaamaan, valehtelemaan ja näyttelemään vuodesta toiseen. Riittäkö sille rakastuneelle se vähä minkä voi antaa (kaveruus, kaveri seksi, velvollisuudet)?

Mutta jos kumpikaan ei varsinaisesti välitä toisistaan, ehkä kai sitten?

Huonommuus on tunne, ja sehän ei häviä, ellei sille itse tee jotain. Se saa toimimaan monesti juuri päinvastoin, kuin hyvä olisi. Et taida tuntea kovinkaan hyvin ihmisen käyttäytymistä?

Sanoinhan että alkuun se huonommuuden tunne häviää, sitten se nousee vieläkin voimakkaampana esiin. Se voi näkyä vaikka jatkuvan vakuuttelun tarpeena (hylkäämisen pelko), masennuksena (riittämättömyyden tunne), mustasukkaisuutena (entä jos ne ”paremmat vie?), ulkopuolisina seksisuhteina (itselleen vakuuttelu että on ok seksuaalisesti ja haluttu edes jonkun taholta), halveksuntana ja alistamisena (haukkuminen ja jatkuva toisen nolaaminen, kyttääminen ja tarkkailu) tai väkivaltaisuutena (tunne että on menettänyt totaalisesti suhteen hallinnan). Vai onko nämä nyt niitä ”vahvuuksia”, joita tarkoitit?

Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan vieraantua. Ensin vieraantuu se, joka rakastaa enemmän, sitten se toinen joka tulee jatkuvasti torjutuksi.

Kutsun tätä suhteen ”kuolintanssiksi”. Toinen yrittää saada itseluottamusta ja itsensä tuntemaan tunteita, mitä ei löydy väkisin. Toinen odottaa, pettyy ja alkaa katsella muualta tyydyttävämpää suhdetta. Toinen hermostuu, oireilee ja yrittää taas. jne.

Että jos haluat tällaisen ”sisar ja veli” suhteen, niin mikäs siinä. Et pääse helpolla, ihan ensimmäisenä se näkyy varmasti siellä makuukammarissa. Pääset sitten itkemään kun muija ei ”anna” ja on niin vaikea ja vaativa.

Näinhän se on että kyllä kuka tahansa miehen (naisen) saa, mutta pitää hänet onkin jo eri juttu. Ei parisuhde ole mikään kone, joka kerran käynnistyessään putputtaa kuin kone tasaisesti eteenpäin, sitten vaan ollaan ja levätään laakereilla.. Monella miehellä on muuten tällainen harhaluulo!

Kun oikeasti siinä käy päinvastoin. Kyllähän se alkuun sujuu ja toimii, häiriöt alkavat muutaman vuoden kuluttua. Ensimmäinen todella toimivuutta koetteleva aika on noin 7 – 10 vuoden päästä.

Kyllä vain se on parempi, että kun aletaan parisuhteeseen, siinä silloin kummankin on oltava toisilleen ainutkertaisia ja erityisiä. En ainakaan minä halua jakaa ihan kenen kanssa tahansa tätä ainutkertaista elämääni, vaan haluan jakaa sen juuri tämän ihmisen kanssa – en kenenkään muun. Eikä tätä ihmistä voi joku muu korvata mitenkään, kuten ei minuakaan. Se tekee meistä yhdessä vahvoja.

Eli miksi tyytyä olemaan hätävara, ihan kuka tahansa, varmuuden vuoksi, kun voi elää täydempää elämää joko yksin tai hyvässä parisuhteessa?

tuota.... kirjoitti:

Eli sallit kaikille oman valinnan, mutta yksineläjät asettavat silti mielestäsi "itsekkään" elämänsä etusijalle ja "hylkäävät" perheen perustamisen.

Perheellisen ja yksineläjän elämä on yhtä itsekästä, jos objektiivisia ollaan. On hankittu asioita itselle - tämä asia voi olla hyvä duuni, tai vaikkapa omat lapset. Kaikki on itseä varten. Et sinäkään ole perhettä perustanut muita kuin itseäsi varten.

Perheen perustamattomuus voi olla viisas päätös. Etenkin kun katsoo avioerolukuja, ja lasten pahoinvointia, niin en ainakaan ihmettele, että perheettömiä on nykyään niin paljon, myös miehissä. Perhe-elämä on usein kuluttavaa. Vihan tunteita tunnetaan perheissä siinä missä muuallakin. Ei viha tästä maailmasta katoa minnekään.

Kyllä moni perheetön, itse tilanteensa valinnut, on harkinnut tarkkaan tämän valinnan. Ei kyse ole sen koommin itsen kuin muidenkaan "hämäyksestä". Tällainen ihminen onkin usein hyvin tasapainoinen.

Sinusta tuntuu, että naisen pitäisi jostain syystä haluta miestä ja perhettä. Jos näin ei ole, niin silloin tällainen nainen on mielestäsi miesvihaaja. Näin olen viestisi sisällön tulkinnut. Ainakin vihjaat hyvin paljon tähän suuntaan.

Voin kertoa sinulle, että moni perheetön on fiksu tyyppi. Kannattaisi tutustua ihmisiin paremmin. Ehkä ymmärtäisit senkin, että kaikki eivät halua perhettä.

Lue lisää

siltä, että sä puolustat henkeen ja vereen yksinolon ihanuutta ja näet vain negatiivisen puolen perhe- elämästä, onneksi kaikki ei ajattele samoin kuin sinä, sillä muuten kuoltaisi sukupuuttoon.

Sun oma itsekkyytesi paistaa kirjoituksen sisällöstä eniten ja miesvihasi, koska väännät ja käännät kirjoitukseni mieleiseksesi ilman mitään perusteita, eli olettamuksin.

Mies* kirjoitti:

siltä, että sä puolustat henkeen ja vereen yksinolon ihanuutta ja näet vain negatiivisen puolen perhe- elämästä, onneksi kaikki ei ajattele samoin kuin sinä, sillä muuten kuoltaisi sukupuuttoon.

Sun oma itsekkyytesi paistaa kirjoituksen sisällöstä eniten ja miesvihasi, koska väännät ja käännät kirjoitukseni mieleiseksesi ilman mitään perusteita, eli olettamuksin.

Lue lisää

...koska lähtökohtasi on se, että kanssasi eri mieltä oleva henkilö on "miesvihjaaja".

Yksinoloa minun ei tarvitse puolustaa henkeen ja vereen, koska olen sinut asian kanssa. Enhän minä sitä sinulle tuputa.

Sinähän itse puolustat sitten perhe-elämää henkeen ja vereen - voitko kertoa miksi? Miksi on niin tärkeää vakuuttaa minulle, että perhe-elämä olisi parempi elämisen muoto? Minähän perustelin asian sillä, että avioeroluvut jo sisänsä kertovat omaa kieltään. Eikö tämä ole perustelu, vai pitääkö kaivaa tilasto jostain?

Sanot minua itsekkääksi. Voitko perustella asian tuntematta minua? Et oikeasti voi.

Joten tämä keskustelu voikin päättyä osaltani tähän.

keskustelija....... kirjoitti:

...koska lähtökohtasi on se, että kanssasi eri mieltä oleva henkilö on "miesvihjaaja".

Yksinoloa minun ei tarvitse puolustaa henkeen ja vereen, koska olen sinut asian kanssa. Enhän minä sitä sinulle tuputa.

Sinähän itse puolustat sitten perhe-elämää henkeen ja vereen - voitko kertoa miksi? Miksi on niin tärkeää vakuuttaa minulle, että perhe-elämä olisi parempi elämisen muoto? Minähän perustelin asian sillä, että avioeroluvut jo sisänsä kertovat omaa kieltään. Eikö tämä ole perustelu, vai pitääkö kaivaa tilasto jostain?

Sanot minua itsekkääksi. Voitko perustella asian tuntematta minua? Et oikeasti voi.

Joten tämä keskustelu voikin päättyä osaltani tähän.

Lue lisää

sen parempi keskustelija, vaan turhanpäinen vänkääjä.

Varmaan turhaan sulle on mitään selvittää, kun käännät asiat aivan miten sattuu. En ole asioita paremmuus järjestykseen asettanutkaan, vaan tuonut väitteillesi perhe-elämän negatiivisuuteesi positiivisiakin piirteitä esille, eli ei kaikki ole aina vihaa ja myrskyä. Tiedän varsin hyvin kirjoitustesi tasosta, ettei sulle se elämänmuoto satu ja hyväksyn sun tapauksessa sen ehdottomasti, koska ei sua kukaan kestäisikään.

keski-ikäisenä yksinelävänä naisena vastata. Olen eronnut, ja ollut nuorena parissa avoliitossakin. Eron jälkeen olen seurustellut kaksi kertaa, toisella kerralla kaksi vuotta, toisella kolme. Nyt olen ollut täysin yksin vuoden, niin että ei ole ollut edes mitään sutinaa.

En vihaa miehiä, mutta olen kurkkuani myöten täynnä parisuhteita. En vaan jaksa. Minulla on kuluttava vuorotyö, ja jo ajatuskin että siinä sivussa pitäisi vielä yrittää taas jaksaa pitää joku mieskin tyytyväisenä alkaa oksettaa.

Lisäksi miehet ovat naisten suhteen kuin autokaupassa: naisessa ei saa olla mitään vikaa, jos on, putoaa saman tien vain pantavaksi kelpaavien kastiin, ja siellä olen ollut jo aivan tarpeeksi.

En tajua lainkaan tuota väitettä siitä että naiselle ei "kelpaa" mies. Kyse on siitä mitä asioita elämässään arvostaa. Minä arvosta tällä hetkellä eniten sitä että saan nukkua kun haluan, syödä kun haluan ja tehdä mitä haluan silloin kun haluan ilman että minun täytyy venytellä aikataulujani jonkun miehen takia, ja tuhlata vähää vapaa-aikaani olemalla passissa jotain miestä varten. Ei se ole kenenkään yksittäisen miehen vika, eikä tarkoita että vihaan miehiä. En vaan voi sietää parisuhteita. En koe saavani niistä mitään muuta kuin pahaa mieltä ja vitutusta.

Jo pelkästään parisuhteiden aloittamiseen liittyy niin paljon ärsyttäviä piirteitä että jätän ne mieluummin väliin. Minua ei kiinnosta selitellä kenellekkään menneisyyttäni, perustella ratkaisujani milloin minkäkin asian suhteen, jotka on tehty ennenkuin kyseistä miestä olen edes tavannut. Mielestäni koko seurustelu- ja parisuhdekuvioissa on niin paljon pahasti vialla että en enää halua niihin osallistua. Se vähä ilo mitä niistä ehkä saa ei ole sen kaiken vaivan arvoista.

Ilman seksiä pärjää kyllä, vaikka se vaikeata onkin välillä, mutta puutteseen ei kukaan vielä ole kuollut. Hellyyttä ja läheisyyttä kaipaan, mutta en ole yhdessäkään suhteessa ollut jossa niistä ei olisi ollut krooninen pula, eli aivan sama sen suhteen onko yksin vai miehen kanssa. Jos haluaa rakkautta, voi aivan yhtä hyvin ottaa koiran. Mieheltä sen saaminen on niin ehdollista toimintaa että minä en enää jaksa yrittää niitä ehtoja täyttää.

Edelleenkin painotan että en vihaa miehiä. Tulen itse asiassa miesten kanssa erittäin hyvin toimeen kun ovat vain kavereita tai tuttavia.

tähän on kirjoitti:

keski-ikäisenä yksinelävänä naisena vastata. Olen eronnut, ja ollut nuorena parissa avoliitossakin. Eron jälkeen olen seurustellut kaksi kertaa, toisella kerralla kaksi vuotta, toisella kolme. Nyt olen ollut täysin yksin vuoden, niin että ei ole ollut edes mitään sutinaa.

En vihaa miehiä, mutta olen kurkkuani myöten täynnä parisuhteita. En vaan jaksa. Minulla on kuluttava vuorotyö, ja jo ajatuskin että siinä sivussa pitäisi vielä yrittää taas jaksaa pitää joku mieskin tyytyväisenä alkaa oksettaa.

Lisäksi miehet ovat naisten suhteen kuin autokaupassa: naisessa ei saa olla mitään vikaa, jos on, putoaa saman tien vain pantavaksi kelpaavien kastiin, ja siellä olen ollut jo aivan tarpeeksi.

En tajua lainkaan tuota väitettä siitä että naiselle ei "kelpaa" mies. Kyse on siitä mitä asioita elämässään arvostaa. Minä arvosta tällä hetkellä eniten sitä että saan nukkua kun haluan, syödä kun haluan ja tehdä mitä haluan silloin kun haluan ilman että minun täytyy venytellä aikataulujani jonkun miehen takia, ja tuhlata vähää vapaa-aikaani olemalla passissa jotain miestä varten. Ei se ole kenenkään yksittäisen miehen vika, eikä tarkoita että vihaan miehiä. En vaan voi sietää parisuhteita. En koe saavani niistä mitään muuta kuin pahaa mieltä ja vitutusta.

Jo pelkästään parisuhteiden aloittamiseen liittyy niin paljon ärsyttäviä piirteitä että jätän ne mieluummin väliin. Minua ei kiinnosta selitellä kenellekkään menneisyyttäni, perustella ratkaisujani milloin minkäkin asian suhteen, jotka on tehty ennenkuin kyseistä miestä olen edes tavannut. Mielestäni koko seurustelu- ja parisuhdekuvioissa on niin paljon pahasti vialla että en enää halua niihin osallistua. Se vähä ilo mitä niistä ehkä saa ei ole sen kaiken vaivan arvoista.

Ilman seksiä pärjää kyllä, vaikka se vaikeata onkin välillä, mutta puutteseen ei kukaan vielä ole kuollut. Hellyyttä ja läheisyyttä kaipaan, mutta en ole yhdessäkään suhteessa ollut jossa niistä ei olisi ollut krooninen pula, eli aivan sama sen suhteen onko yksin vai miehen kanssa. Jos haluaa rakkautta, voi aivan yhtä hyvin ottaa koiran. Mieheltä sen saaminen on niin ehdollista toimintaa että minä en enää jaksa yrittää niitä ehtoja täyttää.

Edelleenkin painotan että en vihaa miehiä. Tulen itse asiassa miesten kanssa erittäin hyvin toimeen kun ovat vain kavereita tai tuttavia.

Lue lisää

Olen samoilla linjoilla. Naisen elämän tarkoitus ei voi olla miehen pitäminen tyytyväisenä oman elämän kustannuksella. Esim seksiäkin pitäisi harjoittaa esittämällä ja näyttelemällä kuin mikäkin maksullinen nainen jos ei ole kiihottunut, ja tämä siksi että mies ei syyttäisi pihtaamisesta ja uhkaisi mennä maksusta teeskentelevän hoitoon.

parisuhteessa on siedettävä sitä että toisen ruumis kuuluu hänelle itselleen. Rakkaus ei saa olla ehdollista kummaltakaan osapuolelta, että jos teet näin niin ehkä teen noin.

En seurustele enkä halua parisuhdetta koska tiedän että ennenpitkää mies olisi tyytymätön minuun, haluan säästää heidät siltä harmilta.

Elän mieluummin omilla ehdoillani, koirani rakastaa minua ehdoitta.

tähän on kirjoitti:

keski-ikäisenä yksinelävänä naisena vastata. Olen eronnut, ja ollut nuorena parissa avoliitossakin. Eron jälkeen olen seurustellut kaksi kertaa, toisella kerralla kaksi vuotta, toisella kolme. Nyt olen ollut täysin yksin vuoden, niin että ei ole ollut edes mitään sutinaa.

En vihaa miehiä, mutta olen kurkkuani myöten täynnä parisuhteita. En vaan jaksa. Minulla on kuluttava vuorotyö, ja jo ajatuskin että siinä sivussa pitäisi vielä yrittää taas jaksaa pitää joku mieskin tyytyväisenä alkaa oksettaa.

Lisäksi miehet ovat naisten suhteen kuin autokaupassa: naisessa ei saa olla mitään vikaa, jos on, putoaa saman tien vain pantavaksi kelpaavien kastiin, ja siellä olen ollut jo aivan tarpeeksi.

En tajua lainkaan tuota väitettä siitä että naiselle ei "kelpaa" mies. Kyse on siitä mitä asioita elämässään arvostaa. Minä arvosta tällä hetkellä eniten sitä että saan nukkua kun haluan, syödä kun haluan ja tehdä mitä haluan silloin kun haluan ilman että minun täytyy venytellä aikataulujani jonkun miehen takia, ja tuhlata vähää vapaa-aikaani olemalla passissa jotain miestä varten. Ei se ole kenenkään yksittäisen miehen vika, eikä tarkoita että vihaan miehiä. En vaan voi sietää parisuhteita. En koe saavani niistä mitään muuta kuin pahaa mieltä ja vitutusta.

Jo pelkästään parisuhteiden aloittamiseen liittyy niin paljon ärsyttäviä piirteitä että jätän ne mieluummin väliin. Minua ei kiinnosta selitellä kenellekkään menneisyyttäni, perustella ratkaisujani milloin minkäkin asian suhteen, jotka on tehty ennenkuin kyseistä miestä olen edes tavannut. Mielestäni koko seurustelu- ja parisuhdekuvioissa on niin paljon pahasti vialla että en enää halua niihin osallistua. Se vähä ilo mitä niistä ehkä saa ei ole sen kaiken vaivan arvoista.

Ilman seksiä pärjää kyllä, vaikka se vaikeata onkin välillä, mutta puutteseen ei kukaan vielä ole kuollut. Hellyyttä ja läheisyyttä kaipaan, mutta en ole yhdessäkään suhteessa ollut jossa niistä ei olisi ollut krooninen pula, eli aivan sama sen suhteen onko yksin vai miehen kanssa. Jos haluaa rakkautta, voi aivan yhtä hyvin ottaa koiran. Mieheltä sen saaminen on niin ehdollista toimintaa että minä en enää jaksa yrittää niitä ehtoja täyttää.

Edelleenkin painotan että en vihaa miehiä. Tulen itse asiassa miesten kanssa erittäin hyvin toimeen kun ovat vain kavereita tai tuttavia.

Lue lisää

on nämä pettymykset, mutta tarkoitus oli saada mielipiteitä lähinnä niiltä naisilta, jotka eivät alunperinkään ole olleet suhteessa, vaan ovat valinneet yksinolon vaihtoehdon ja mitkä on motiivit sille, eli miksi mies ei kelpaa. Tietenkin on hyvä saada eronneiltakin kommentteja, niin tulee näkemyksiä siltäkin alueelta, eli kaikkien mielipiteet on tervetulleita.

koiran ottanut kirjoitti:

Olen samoilla linjoilla. Naisen elämän tarkoitus ei voi olla miehen pitäminen tyytyväisenä oman elämän kustannuksella. Esim seksiäkin pitäisi harjoittaa esittämällä ja näyttelemällä kuin mikäkin maksullinen nainen jos ei ole kiihottunut, ja tämä siksi että mies ei syyttäisi pihtaamisesta ja uhkaisi mennä maksusta teeskentelevän hoitoon.

parisuhteessa on siedettävä sitä että toisen ruumis kuuluu hänelle itselleen. Rakkaus ei saa olla ehdollista kummaltakaan osapuolelta, että jos teet näin niin ehkä teen noin.

En seurustele enkä halua parisuhdetta koska tiedän että ennenpitkää mies olisi tyytymätön minuun, haluan säästää heidät siltä harmilta.

Elän mieluummin omilla ehdoillani, koirani rakastaa minua ehdoitta.

Lue lisää

vastineista paistaa läpi miehiin pettyminen muutenkin. Miesten kanssa pitäisi teeskennellä tai mitä kaikkea nurinkurista nyt miehistä löytyy ja kaikki tuntuu vastenmieliseltä, eli asenteet ihmetyttää näissä vastauksissa ja miksi mies koetaan niin vaikeaksi, ettei mikään tahdo miellyttää, vaan mies on enempi rasite.

Mies* kirjoitti:

on nämä pettymykset, mutta tarkoitus oli saada mielipiteitä lähinnä niiltä naisilta, jotka eivät alunperinkään ole olleet suhteessa, vaan ovat valinneet yksinolon vaihtoehdon ja mitkä on motiivit sille, eli miksi mies ei kelpaa. Tietenkin on hyvä saada eronneiltakin kommentteja, niin tulee näkemyksiä siltäkin alueelta, eli kaikkien mielipiteet on tervetulleita.

Lue lisää

lapsuudestani naapurissa asunut ns. vanhapiika, joka perusteli yksinäisyyttään ja miehettömyyttään seuraavasti: "Hyvää en ole saanut ja huonoa en huoli."

Olisikohan asia usein näin yksinkertainen?

Mies* kirjoitti:

on nämä pettymykset, mutta tarkoitus oli saada mielipiteitä lähinnä niiltä naisilta, jotka eivät alunperinkään ole olleet suhteessa, vaan ovat valinneet yksinolon vaihtoehdon ja mitkä on motiivit sille, eli miksi mies ei kelpaa. Tietenkin on hyvä saada eronneiltakin kommentteja, niin tulee näkemyksiä siltäkin alueelta, eli kaikkien mielipiteet on tervetulleita.

Lue lisää

sillä alun perin kysymyksesi oli kohdennettu laajemmin.

Taitaa vain olla harvassa niitä yksineläjiä, joilla ei koskaan ole ollut pitempää suhdetta. En kyllä ymmärrä, miksi olet heistä niin kiinnostunut? Onko sinulla joku sellainen nainen kiikarissa, mutta et ole saanut vastakaikua? Silloin parhaimman selityksen saat häneltä itseltään, miksi juuri sinä et kelpaa.

Et näemmä millään pysty oivaltamaan, että kyse ei taida olla siitä, etteivät miehet kelpaa. Kyse on siitä, että noiden miesten joukosta täytyisi valita se yksi, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tehtävä on vaikea, etenkin pelottaa se, että tulee tehtyä virhearviointi. Ei kukaan halua parisuhteeseen joka huonontaa elämää. Eli todellakin "Hyvää en ole saanut ja huonoa en huoli.", voi pitää paikkansa.

Takana on ne ajat jolloin naisen oli ”pakko” avioitua, silloin oli ihan se ja sama kenen kanssa. Naisen asema määräytyi siviilisäädyn mukaan, nainen ei voinut hankkia omaa elantoaan, eikä omistaa omaa omaisuuttaan. Nyt nainen voi tehdä lapsia, hankkia elantonsa jne. ilman miestä. Nainen voi vapaasti valita kumppaninsa.

Toisaalta, kuinka monta miestä naisen tulee ”kelpuuttaa”, että se sinusta on riittävästi? Tai kuinka monen naisen tulee kelpuuttaa juuri sinut, että se on riittävästi? Miksi tämä seikka (kelpaamisesi) ahdistaa sinua niin paljon? Miksi koet, että sinua vihataan?

Mies* kirjoitti:

vastineista paistaa läpi miehiin pettyminen muutenkin. Miesten kanssa pitäisi teeskennellä tai mitä kaikkea nurinkurista nyt miehistä löytyy ja kaikki tuntuu vastenmieliseltä, eli asenteet ihmetyttää näissä vastauksissa ja miksi mies koetaan niin vaikeaksi, ettei mikään tahdo miellyttää, vaan mies on enempi rasite.

Lue lisää

omituinen yksioikoisuus.

Käytät sanaa mies, ikään kuin olisi vain yksi mies maailmassa. Tarkoitat varmaan monikkoa? Silloin väitteesi ei pidä paikkaansa, sillä aika moni miehistäkin on kelvannut ja heistä moneen ollaan todella tyytyväisiä. Ne naiset eivät ilmeisesti ole osallistuneet keskusteluun täällä, ehkä aiheesi ei heitä kiinnosta.

On myös miehiä, jotka haluavat elää yksin. Ovatko he naisten ”vihaajia”? Miksi heille ei ”nainen” kelpaa. Voisit saada aivan samanlaisia selityksiä…

Ja muuten, oletko itse yksineläjä – miksi sinulle ei nainen kelpaa? Miksi et ota sitä, joka ihan ensimmäisenä mukaasi lähtee. Sinulle kun ei eläminen naisen kanssa ilman rakastamista tunnu vaikealta.

mummomuori kirjoitti:

sillä alun perin kysymyksesi oli kohdennettu laajemmin.

Taitaa vain olla harvassa niitä yksineläjiä, joilla ei koskaan ole ollut pitempää suhdetta. En kyllä ymmärrä, miksi olet heistä niin kiinnostunut? Onko sinulla joku sellainen nainen kiikarissa, mutta et ole saanut vastakaikua? Silloin parhaimman selityksen saat häneltä itseltään, miksi juuri sinä et kelpaa.

Et näemmä millään pysty oivaltamaan, että kyse ei taida olla siitä, etteivät miehet kelpaa. Kyse on siitä, että noiden miesten joukosta täytyisi valita se yksi, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tehtävä on vaikea, etenkin pelottaa se, että tulee tehtyä virhearviointi. Ei kukaan halua parisuhteeseen joka huonontaa elämää. Eli todellakin "Hyvää en ole saanut ja huonoa en huoli.", voi pitää paikkansa.

Takana on ne ajat jolloin naisen oli ”pakko” avioitua, silloin oli ihan se ja sama kenen kanssa. Naisen asema määräytyi siviilisäädyn mukaan, nainen ei voinut hankkia omaa elantoaan, eikä omistaa omaa omaisuuttaan. Nyt nainen voi tehdä lapsia, hankkia elantonsa jne. ilman miestä. Nainen voi vapaasti valita kumppaninsa.

Toisaalta, kuinka monta miestä naisen tulee ”kelpuuttaa”, että se sinusta on riittävästi? Tai kuinka monen naisen tulee kelpuuttaa juuri sinut, että se on riittävästi? Miksi tämä seikka (kelpaamisesi) ahdistaa sinua niin paljon? Miksi koet, että sinua vihataan?

Lue lisää

mieti liikaa ja menetä mielenterveyttä tämän aloituksen takia.

Tämä on vain yksi typerä keskustelunaihe monien joukossa ja itsellä ei ole mitään tekemistä koko asia kanssa, vaikka siinä mielessä aihe kiinnostaa, koska lähipiiriini kuuluu ns, yksineläviä naisia ja mieluimmin otan täältä näitä piikikkäitä kommentteja vastaan, kuin menen uteliaisuuttani heiltä kysymään ja saattaisi siinä tulla vaikka luudastakin samalla.

Lopetan kommentointini tästä aiheesta tähän, eli poistun aihepiiristä.

mummomuori kirjoitti:

sillä alun perin kysymyksesi oli kohdennettu laajemmin.

Taitaa vain olla harvassa niitä yksineläjiä, joilla ei koskaan ole ollut pitempää suhdetta. En kyllä ymmärrä, miksi olet heistä niin kiinnostunut? Onko sinulla joku sellainen nainen kiikarissa, mutta et ole saanut vastakaikua? Silloin parhaimman selityksen saat häneltä itseltään, miksi juuri sinä et kelpaa.

Et näemmä millään pysty oivaltamaan, että kyse ei taida olla siitä, etteivät miehet kelpaa. Kyse on siitä, että noiden miesten joukosta täytyisi valita se yksi, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tehtävä on vaikea, etenkin pelottaa se, että tulee tehtyä virhearviointi. Ei kukaan halua parisuhteeseen joka huonontaa elämää. Eli todellakin "Hyvää en ole saanut ja huonoa en huoli.", voi pitää paikkansa.

Takana on ne ajat jolloin naisen oli ”pakko” avioitua, silloin oli ihan se ja sama kenen kanssa. Naisen asema määräytyi siviilisäädyn mukaan, nainen ei voinut hankkia omaa elantoaan, eikä omistaa omaa omaisuuttaan. Nyt nainen voi tehdä lapsia, hankkia elantonsa jne. ilman miestä. Nainen voi vapaasti valita kumppaninsa.

Toisaalta, kuinka monta miestä naisen tulee ”kelpuuttaa”, että se sinusta on riittävästi? Tai kuinka monen naisen tulee kelpuuttaa juuri sinut, että se on riittävästi? Miksi tämä seikka (kelpaamisesi) ahdistaa sinua niin paljon? Miksi koet, että sinua vihataan?

Lue lisää

Naiset, joilla ei koskaan olisi ollut pitempää suhdetta, ovat äärimmäisen harvinaisia. Ja jos ei ole vielä ehtinyt olla sitä suhdetta, jossain vaiheessa tulee, kuitenkin.

Tunnen paljon yksineläviä naisia, ja kyllä heillä kaikilla on suhde tai parikin takanaan. Samoin muuten miehillä. Kellään heistä ei kuitenkaan ole tapana pitää esim. paitaa, johon olisi painettu tiedot niistä menneistä suhteista. Näin ollen sivusta seuraajan on helppo langeta ajattelemaan, että ei oo toikaan koskaan ketään huolinu...

Mies* kirjoitti:

mieti liikaa ja menetä mielenterveyttä tämän aloituksen takia.

Tämä on vain yksi typerä keskustelunaihe monien joukossa ja itsellä ei ole mitään tekemistä koko asia kanssa, vaikka siinä mielessä aihe kiinnostaa, koska lähipiiriini kuuluu ns, yksineläviä naisia ja mieluimmin otan täältä näitä piikikkäitä kommentteja vastaan, kuin menen uteliaisuuttani heiltä kysymään ja saattaisi siinä tulla vaikka luudastakin samalla.

Lopetan kommentointini tästä aiheesta tähän, eli poistun aihepiiristä.

Lue lisää

Mä oon vähän lukenut näitä sun vastauksia sieltä täältä ja oot kyllä yks pimeimpiä alotuksen tekijoitä mitä täällä on ikinä ollut.

Eka muka haluut vastauksia. Sitten ku joku (fiksu) tyyppi vastaa, sä haukut sen pystyyn typerillä kommenteillasi. Sit sä taas jankkaat samaa: "Mä haluun vastauksia yksineläviltä...". Sit taas joku erehtyy vastaamaan, ja taas sun mielestä väärä vastaus. Esim. jos joku sanoo, et se ei oikeesti oo kiinnostunut perhe-elämstä, niin sä haukut sen saman tien itsekkääksi ja kysyt et "miks mies ei kelpaa"? Siis ootsä jotenkin sisälukutaidoton?!

Mulle ei ainakaan mee jakeluun et miten joku "perheenisä" voi täällä olla vouhkaamassa siitä et yksinelävät naiset on miesvihaajia ja itsekkäitä. Mikä pakkomielle sulle on tullut näistä (fiksuista) naisista?!? Toi ei oo normaalia. Sunhan pitäs olla ihan tyytyväisenä siellä perhees parissa...niinku muidenkin perheenisien. Susta huokuu vaan sellainen joku ihme alemmuuden tunne ja viha.

Kaikki naiset jotka täällä on vastannu on joutunu alittamaan ittensä kun on joutunut lukemaan sun typeriä kommnttejasi. (ja olennaisinta on et kukaan ei oo vielä tähän paiväänkään mennessä tajunnu mihin sä alunperin pyrit noilla kysymyksilläs)

Mies* kirjoitti:

mieti liikaa ja menetä mielenterveyttä tämän aloituksen takia.

Tämä on vain yksi typerä keskustelunaihe monien joukossa ja itsellä ei ole mitään tekemistä koko asia kanssa, vaikka siinä mielessä aihe kiinnostaa, koska lähipiiriini kuuluu ns, yksineläviä naisia ja mieluimmin otan täältä näitä piikikkäitä kommentteja vastaan, kuin menen uteliaisuuttani heiltä kysymään ja saattaisi siinä tulla vaikka luudastakin samalla.

Lopetan kommentointini tästä aiheesta tähän, eli poistun aihepiiristä.

Lue lisää

entäpä ja se olikin niin että nämä vastaukset laittoi sinut ajattelemaan, ja toivottavasti horjutti jotain? Nimittäin minua ei, tämä on hauskaa :)

Niin, että et ole ensimmäinen joka laittaa pään pensaaseen ja yrittää mitätöidä itsensä: ” En mä niin kiinnostunut ole. Tämä oli typerää.” jne. Aihe oli hyvä, ja todennäköisesti se oikeasti kiinnosti sinua. Et vain saanut omille luuloillesi vahvistusta, koska sinulta puuttui oikeaa tietoa.

En ymmärrä mikä sinua estää kysymästä heiltä? Sekö ettet halua kuunnella vastauksia! Vai onko oma vihasi niin läpinäkyvää, että todella pelkäät saavasi luudasta!!

keskustelija--- kirjoitti:

Mä oon vähän lukenut näitä sun vastauksia sieltä täältä ja oot kyllä yks pimeimpiä alotuksen tekijoitä mitä täällä on ikinä ollut.

Eka muka haluut vastauksia. Sitten ku joku (fiksu) tyyppi vastaa, sä haukut sen pystyyn typerillä kommenteillasi. Sit sä taas jankkaat samaa: "Mä haluun vastauksia yksineläviltä...". Sit taas joku erehtyy vastaamaan, ja taas sun mielestä väärä vastaus. Esim. jos joku sanoo, et se ei oikeesti oo kiinnostunut perhe-elämstä, niin sä haukut sen saman tien itsekkääksi ja kysyt et "miks mies ei kelpaa"? Siis ootsä jotenkin sisälukutaidoton?!

Mulle ei ainakaan mee jakeluun et miten joku "perheenisä" voi täällä olla vouhkaamassa siitä et yksinelävät naiset on miesvihaajia ja itsekkäitä. Mikä pakkomielle sulle on tullut näistä (fiksuista) naisista?!? Toi ei oo normaalia. Sunhan pitäs olla ihan tyytyväisenä siellä perhees parissa...niinku muidenkin perheenisien. Susta huokuu vaan sellainen joku ihme alemmuuden tunne ja viha.

Kaikki naiset jotka täällä on vastannu on joutunu alittamaan ittensä kun on joutunut lukemaan sun typeriä kommnttejasi. (ja olennaisinta on et kukaan ei oo vielä tähän paiväänkään mennessä tajunnu mihin sä alunperin pyrit noilla kysymyksilläs)

Lue lisää

vaahtoo, kato ittees väli.

nuori nainen kirjoitti:

vaahtoo, kato ittees väli.

älähän neiti vaihda nimimerkkiä

Mies* kirjoitti:

mieti liikaa ja menetä mielenterveyttä tämän aloituksen takia.

Tämä on vain yksi typerä keskustelunaihe monien joukossa ja itsellä ei ole mitään tekemistä koko asia kanssa, vaikka siinä mielessä aihe kiinnostaa, koska lähipiiriini kuuluu ns, yksineläviä naisia ja mieluimmin otan täältä näitä piikikkäitä kommentteja vastaan, kuin menen uteliaisuuttani heiltä kysymään ja saattaisi siinä tulla vaikka luudastakin samalla.

Lopetan kommentointini tästä aiheesta tähän, eli poistun aihepiiristä.

Lue lisää

mikä oli tämänkin aloituksen motiivi!

Olet yrittänyt pääsä fokaseen näitä yksineläviä naisia ajatuksella että kun puutteessa elävät niin varmaan saat helposti vähän vierasta, ja että oikeesti teet vaan hyvän työn kun vähän auttelet. Olet saanut huutia yrityksestäkin ja ihmettelet nyt että miten ei kelpaa "HYVÄ" mies kun kerrankin saisivat!

Kyllä oot läpinäkyvä.

Nythän se selvisi kirjoitti:

mikä oli tämänkin aloituksen motiivi!

Olet yrittänyt pääsä fokaseen näitä yksineläviä naisia ajatuksella että kun puutteessa elävät niin varmaan saat helposti vähän vierasta, ja että oikeesti teet vaan hyvän työn kun vähän auttelet. Olet saanut huutia yrityksestäkin ja ihmettelet nyt että miten ei kelpaa "HYVÄ" mies kun kerrankin saisivat!

Kyllä oot läpinäkyvä.

Lue lisää

Joillakin miehillä on se ajatus, että yksinelävä/eronnut/karannut nainen elää kroonisessa puutteessa, ja miehen "vilpitön" halu on auttaa tätä puutteessa olevaa naista.

Mitä tulee tämän ketjun aloittajaan, sanoisin, että tämä mies kaiken lisäksi pelkää naisia. Eli hän haluaisi lisäksi naisilta vakuutteluja, että vaikka he elävät yksin, niin kyllä he tästä miehestä tykkäävät. Ja kun nyt sitten tässäkin ketjussa sattui olemaan enemmistönä ihan älykkäitä naisia, jotka oikeasti olisivat halunneet keskustella aiheesta vähän syvällisemmin, niin eihän siitä sitten mitään tullut.

se pointti! kirjoitti:

Joillakin miehillä on se ajatus, että yksinelävä/eronnut/karannut nainen elää kroonisessa puutteessa, ja miehen "vilpitön" halu on auttaa tätä puutteessa olevaa naista.

Mitä tulee tämän ketjun aloittajaan, sanoisin, että tämä mies kaiken lisäksi pelkää naisia. Eli hän haluaisi lisäksi naisilta vakuutteluja, että vaikka he elävät yksin, niin kyllä he tästä miehestä tykkäävät. Ja kun nyt sitten tässäkin ketjussa sattui olemaan enemmistönä ihan älykkäitä naisia, jotka oikeasti olisivat halunneet keskustella aiheesta vähän syvällisemmin, niin eihän siitä sitten mitään tullut.

Lue lisää

estradille ja pakkohan se on jotain vastatakin.

Huomaan, että asia on arka ja en olisi tehnyt asiasta aloitusta, koska loukkaan ns, tyhmimpiä naisia, eli fiksut vastaili asiallisesti.

Melkein naurattaa nämä oletukset nim, merk Mies* kirjoittajaa kohtaan, koska väitteenne menevät hyvin kaukaa, eli tulkitsen nämä muutamien kirjoitukset katkerien ja melko mitättömien ihmisten vuodatuksiksi ja ainakin 50% todennäköisyyllä asia on näin.

Mitä tästä opin? Ensiksi ap. oppi sen, että asiallisia fiksuja kommenttejakin osataan kirjoittaa ja huomioidaan aloittaja siten, että jätetän arvostelun ulkopuolelle. Toisen ryhmän muodostaa juuri nämä, jotka ei pärjäile todellsessakaan elämässä muutenkaan, vaan ovat yhteiskunnan ja työelämän mätäpaiseita itsekkäillä ja vainoharhaisella mielellä varustettuja mörköjä. Nämä muutamat naiset täällä on täynnä vihaa ja myrkyttävät ympäristönsä ja sen olen kokenut tälläkin palstalla, mutta onneksi tämä on netti ja pääsee pois näistä ilkeilijöistä.

"nuori mies" kirjoitti:

älähän neiti vaihda nimimerkkiä

nyt tarkoittaa?. Kyllä mun kantti kestää muutenkin arvostelun, kiitän kuitenkin tuesta.

En ole nuori nainen, kuten tässä vihjaillaan.

Mies* kirjoitti:

estradille ja pakkohan se on jotain vastatakin.

Huomaan, että asia on arka ja en olisi tehnyt asiasta aloitusta, koska loukkaan ns, tyhmimpiä naisia, eli fiksut vastaili asiallisesti.

Melkein naurattaa nämä oletukset nim, merk Mies* kirjoittajaa kohtaan, koska väitteenne menevät hyvin kaukaa, eli tulkitsen nämä muutamien kirjoitukset katkerien ja melko mitättömien ihmisten vuodatuksiksi ja ainakin 50% todennäköisyyllä asia on näin.

Mitä tästä opin? Ensiksi ap. oppi sen, että asiallisia fiksuja kommenttejakin osataan kirjoittaa ja huomioidaan aloittaja siten, että jätetän arvostelun ulkopuolelle. Toisen ryhmän muodostaa juuri nämä, jotka ei pärjäile todellsessakaan elämässä muutenkaan, vaan ovat yhteiskunnan ja työelämän mätäpaiseita itsekkäillä ja vainoharhaisella mielellä varustettuja mörköjä. Nämä muutamat naiset täällä on täynnä vihaa ja myrkyttävät ympäristönsä ja sen olen kokenut tälläkin palstalla, mutta onneksi tämä on netti ja pääsee pois näistä ilkeilijöistä.

Lue lisää

vaihdat heti puheenaihetta, kun sinua pyydetään esittämään suoraan asioita. nyt esim. kirjoitat että "tämä on arka asia" naisille.

tämä ei ole kenellekään arka asia, vaan ihan banaali, arkipäiväinen asia. monet naiset asuvat tyytyväisinä yksin, mutta tämä asia on jostain syystä sinulle kovin arka asia.

Mies* kirjoitti:

on nämä pettymykset, mutta tarkoitus oli saada mielipiteitä lähinnä niiltä naisilta, jotka eivät alunperinkään ole olleet suhteessa, vaan ovat valinneet yksinolon vaihtoehdon ja mitkä on motiivit sille, eli miksi mies ei kelpaa. Tietenkin on hyvä saada eronneiltakin kommentteja, niin tulee näkemyksiä siltäkin alueelta, eli kaikkien mielipiteet on tervetulleita.

Lue lisää

Osuin keskusteluun vähän myöhässä haun "yksinelämisen autuus" perusteella. Olen nelivitonen, akateemista ja taiteen puolen koulutusta saanut nainen ja elänyt aina ilman parisuhdetta: lyhyitä seurusteluja on kyllä ollut.
Naimattomuuteen on monet syyt, mutta yhtenä se, että lapsuudesta on jäänyt niin suuri rakkauden ja hellyyden vaje ja kaipuu, että sitä ei riitä mikään mies täyttämään, eli haaveet ovat olleet epärealistisia. Koska myös älyllisellä puolella kunnianhimoa on ollut ja on edelleen, olisi itsetuhoisaa asettua asumaan tai muuhun riippuvuussuhteeseen ihmisen kanssa, jonka kanssa henkinen vuorovaikutus ei olisi antoisaa. Kyllä naimattomuus tarjoaa suuren sisäisen ja ulkoisen vapauden. Tunteita voi laittaa syrjään, kunhan niitä on käsitellyt. Kaikkea ei elämässä voi saada. Mieluummin ei parisuhdetta, jos se ei ole tasaveroinen. Tämä ei tarkoita seksittömyyttä.