Täälläpä soditaan.
Päätin tilittää täällä omia kokemuksiani. Windows-käyttöjärjestelmä on ollut aktiivisesti käytössä win-95:sta alkaen, mutta jonkin verran sitä ennenkin on tullut 3.11:sta räpelöityä. Kovin epävakaita nuo järjestelmät olivat, esimerkiksi win98:ssa tuli tuttuakin tutummaksi Dr. Wattsonin kaatumisesta kertova viesti.
Xp vaikutti hienolta ja toimivalta. Sen PITI olla turvallinen, mutta maailman hyökätyimpänä käyttöjärjestelmänä se ei sitä ole. Koneiden jatkuva hidastuminen alkoi myös ottamaan kaaliin, samoin eheyttämiset sun muut tarpeettomilta tuntuvat, ihmisen aikaa tuhlaavat ns. välttämättömyydet.
Jossain vaiheessa kansiot menivät jotenkin omituisesti ristikkäisesti sisäkkäin. Syvemmälle alikansioihin pääsi, mutta ei enää ylöspäin samaa polkua ja nuolia seuraten. Toisinaan jotkin kansiot eivät näkyneet ollenkaan, toisinaan niitä löytyi hakutyökalulla kaksin kappalein, vaikka niiden sisältö ja paikka oli identtinen. Nämä toimivat usein kuin olisivat yksi ja sama kansio, mutta varmaa se ei ollut.
Käynnistymisen yhteydessä alkoi näkymään kummallisia virheilmoituksia. Kun tietokonemyyjä sitten kertoi kohtuulliseen kiivaasti linuxin olevan harrastelijoiden kyhäämä purkkaviritys, alkoi kyseinen käyttöjärjestelmä kiinnostamaan oikein toden teolla.
Kokeilu ja siirtyminen (2005) ei ollut aivan kivutonta. Open Suse tuntui hitaalta ja käyttäjäystävällisyys pelkältä vitsiltä. Uusia sanoja lanseerattiin jo asennuksen valintatilanteisiin. Kylmä hiki virtasi nappuloita painellessa. Paketinhallinta oli rikki ja todella usein tuntui siltä, että tekijät eivät ole miettineet miten jokainen käyttäjä ei hihku riemusta nähdessään täysin vieraita käsitteitä ilman mitään selityksiä. Muutamat järjestelmän kaatumiset päälle, niin palasin windowsiin.
Ubuntusta sain jokseenkin puolivalmiin käsityksen. Videot ja ääni olivat hukassa. Joskus ne katosivat uuden järjestelmäversion myötä. Syy tähän lienee ollut se, että jotkin toisto-ohjelmat häiritsevät toisiaan ja jotkin niistä tulisi siksi poistaa häiriöiden ilmaannuttua. Tällainen ei tullut mieleen, vaan pikeminkin käyttäjä yrittää lisätä kaikki mahdolliset toisto-ohjelmat, että varmasti olisi koneella se millä saa pillit viheltämään. Skypeä ei saanut pitkään aikaan toimimaan 64-ympäristössä. Siihen videokuvaa sai myös odotella. Ei ole ubuntun vika ei, mutta se on teknisesti ollut parempi, vakaampi ja helpommin omaksuttava kuin kilpailijansa. Kehoittaisin linux-leiriä yleensäkin suosimaan sellaista kieltä, jota valtaväestö käyttää ellei kertakaikkisesti muu ole mahdollista.
Samasta syystä joissakin monimutkaisissa - ja siksi bugien rasittamissa - ohjelmissa sitä käyttäisi mieluiten useampaa versiota. Jossakin versiossa toimii A mutta ei B ja päinvastoin. Pakettivarastoista ei saa ohjelmien vanhoja versioita, enkä haluaisi tehdä komentorivin avulla sellaisia operaatioita joita en ymmärrä. Tässä mielessä windows vaikuttaa joustavammalta, tai ainakin intuitiivisemmalta.
Viruksia on joskus ollut. Yllättäen niitä tuli ilmeisesti skypen kautta. Kaveri epäili kaiken maailman virusohjelmien tarpeellisuutta. Oma virustutkani löysi kyllä pöpöjä, mutta joskus tämä antivirin torjuntaohjelma joutui itse hyökkäyksen kohteeksi. Koneella näkyi niitä yllättäen kaksi. Missään muualla ei ohjelmaduplikaatteja sentään ollut, sitäpaitsi näiden kansionimet poikkesivat toisistansa erottamattoman vähän. Linuxilla tämän tapaisia ongelmia ei tietenkään ole näkynyt. Silloin kyllä aloin potea vainoharhaisuutta, kun kahdella eri koneella olevat neljä käyttöjärjestelmää (2*xp, ubuntu, opensuse) kaatuilivat kaikki parin päivän ajan samanlaisella systemaattisuudella. Ei, ei tuullut, myrskynnyt, ollut pakkasta, tai sähkökatkoja, ja liittimet olivat kunnossa. Vapaamuurareille olin kyllä vittuillut ankarasti, mutta muuten olin elänyt koneitteni kanssa jotakuinkin säädyllisesti.
Virusten ja muiden haitakkeiden maailma alkaa tässä vaiheessa olla vain paha muisto. Toivottavasti ohjelmavarastoihin saadaan vielä nykyisiä monipuolisemmat videoeditointiohjelmat sekä windowsmainen Järjestelmän palautus -toiminto, sekä taloudenhallinnan ohjelmistot, niin alkaa olla todella vaikea keksiä miksi milloinkaan käyttäisin windowsia ellei siihen minua pakoteta.
Päätin tilittää täällä omia kokemuksiani. Windows-käyttöjärjestelmä on ollut aktiivisesti käytössä win-95:sta alkaen, mutta jonkin verran sitä ennenkin on tullut 3.11:sta räpelöityä. Kovin epävakaita nuo järjestelmät olivat, esimerkiksi win98:ssa tuli tuttuakin tutummaksi Dr. Wattsonin kaatumisesta kertova viesti.
Xp vaikutti hienolta ja toimivalta. Sen PITI olla turvallinen, mutta maailman hyökätyimpänä käyttöjärjestelmänä se ei sitä ole. Koneiden jatkuva hidastuminen alkoi myös ottamaan kaaliin, samoin eheyttämiset sun muut tarpeettomilta tuntuvat, ihmisen aikaa tuhlaavat ns. välttämättömyydet.
Jossain vaiheessa kansiot menivät jotenkin omituisesti ristikkäisesti sisäkkäin. Syvemmälle alikansioihin pääsi, mutta ei enää ylöspäin samaa polkua ja nuolia seuraten. Toisinaan jotkin kansiot eivät näkyneet ollenkaan, toisinaan niitä löytyi hakutyökalulla kaksin kappalein, vaikka niiden sisältö ja paikka oli identtinen. Nämä toimivat usein kuin olisivat yksi ja sama kansio, mutta varmaa se ei ollut.
Käynnistymisen yhteydessä alkoi näkymään kummallisia virheilmoituksia. Kun tietokonemyyjä sitten kertoi kohtuulliseen kiivaasti linuxin olevan harrastelijoiden kyhäämä purkkaviritys, alkoi kyseinen käyttöjärjestelmä kiinnostamaan oikein toden teolla.
Kokeilu ja siirtyminen (2005) ei ollut aivan kivutonta. Open Suse tuntui hitaalta ja käyttäjäystävällisyys pelkältä vitsiltä. Uusia sanoja lanseerattiin jo asennuksen valintatilanteisiin. Kylmä hiki virtasi nappuloita painellessa. Paketinhallinta oli rikki ja todella usein tuntui siltä, että tekijät eivät ole miettineet miten jokainen käyttäjä ei hihku riemusta nähdessään täysin vieraita käsitteitä ilman mitään selityksiä. Muutamat järjestelmän kaatumiset päälle, niin palasin windowsiin.
Ubuntusta sain jokseenkin puolivalmiin käsityksen. Videot ja ääni olivat hukassa. Joskus ne katosivat uuden järjestelmäversion myötä. Syy tähän lienee ollut se, että jotkin toisto-ohjelmat häiritsevät toisiaan ja jotkin niistä tulisi siksi poistaa häiriöiden ilmaannuttua. Tällainen ei tullut mieleen, vaan pikeminkin käyttäjä yrittää lisätä kaikki mahdolliset toisto-ohjelmat, että varmasti olisi koneella se millä saa pillit viheltämään. Skypeä ei saanut pitkään aikaan toimimaan 64-ympäristössä. Siihen videokuvaa sai myös odotella. Ei ole ubuntun vika ei, mutta se on teknisesti ollut parempi, vakaampi ja helpommin omaksuttava kuin kilpailijansa. Kehoittaisin linux-leiriä yleensäkin suosimaan sellaista kieltä, jota valtaväestö käyttää ellei kertakaikkisesti muu ole mahdollista.
Samasta syystä joissakin monimutkaisissa - ja siksi bugien rasittamissa - ohjelmissa sitä käyttäisi mieluiten useampaa versiota. Jossakin versiossa toimii A mutta ei B ja päinvastoin. Pakettivarastoista ei saa ohjelmien vanhoja versioita, enkä haluaisi tehdä komentorivin avulla sellaisia operaatioita joita en ymmärrä. Tässä mielessä windows vaikuttaa joustavammalta, tai ainakin intuitiivisemmalta.
Viruksia on joskus ollut. Yllättäen niitä tuli ilmeisesti skypen kautta. Kaveri epäili kaiken maailman virusohjelmien tarpeellisuutta. Oma virustutkani löysi kyllä pöpöjä, mutta joskus tämä antivirin torjuntaohjelma joutui itse hyökkäyksen kohteeksi. Koneella näkyi niitä yllättäen kaksi. Missään muualla ei ohjelmaduplikaatteja sentään ollut, sitäpaitsi näiden kansionimet poikkesivat toisistansa erottamattoman vähän. Linuxilla tämän tapaisia ongelmia ei tietenkään ole näkynyt. Silloin kyllä aloin potea vainoharhaisuutta, kun kahdella eri koneella olevat neljä käyttöjärjestelmää (2*xp, ubuntu, opensuse) kaatuilivat kaikki parin päivän ajan samanlaisella systemaattisuudella. Ei, ei tuullut, myrskynnyt, ollut pakkasta, tai sähkökatkoja, ja liittimet olivat kunnossa. Vapaamuurareille olin kyllä vittuillut ankarasti, mutta muuten olin elänyt koneitteni kanssa jotakuinkin säädyllisesti.
Virusten ja muiden haitakkeiden maailma alkaa tässä vaiheessa olla vain paha muisto. Toivottavasti ohjelmavarastoihin saadaan vielä nykyisiä monipuolisemmat videoeditointiohjelmat sekä windowsmainen Järjestelmän palautus -toiminto, sekä taloudenhallinnan ohjelmistot, niin alkaa olla todella vaikea keksiä miksi milloinkaan käyttäisin windowsia ellei siihen minua pakoteta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Xp vaikutti hienolta ja toimivalta. Sen PITI olla turvallinen, mutta maailman hyökätyimpänä käyttöjärjestelmänä se ei sitä ole."
Ei XP ole ollut ikinä mikään turvallinen järjestelmä. Ehkä johonkin Microsoftin 90-luvun hirvityksiin verrattuna mutta ei muualle.
"Jossain vaiheessa kansiot menivät jotenkin omituisesti ristikkäisesti sisäkkäin. Syvemmälle alikansioihin pääsi, mutta ei enää ylöspäin samaa polkua ja nuolia seuraten. Toisinaan jotkin kansiot eivät näkyneet ollenkaan, toisinaan niitä löytyi hakutyökalulla kaksin kappalein, vaikka niiden sisältö ja paikka oli identtinen. Nämä toimivat usein kuin olisivat yksi ja sama kansio, mutta varmaa se ei ollut."
Tainnut mennä bitti vinoon tiedostojärjestelmässä. Ei kuullosta kyllä miltään erityiseltä Windowsin vialta vaan voi olla ihan muu toimintahäiriö ollut raudan puolella.
"Kun tietokonemyyjä sitten kertoi kohtuulliseen kiivaasti linuxin olevan harrastelijoiden kyhäämä purkkaviritys, alkoi kyseinen käyttöjärjestelmä kiinnostamaan oikein toden teolla."
No siinähän se myyjän ammattitaidottomuus sitten selvisi. Linuxin kehittämiskustannukset on miljardibudjettia, sitä kehittää Googlen, Oraclen, Intelin, Ciscon yms. ammattilaiset.
"Kokeilu ja siirtyminen (2005) ei ollut aivan kivutonta."
Linux-pohjaiset alkoi olla jokamiehen käyttöjärjestelmiä vasta joskus 2006 aikana joten luultavasti. Harrastelijoille joskus 2004 jälkeen. Sitä aikaisemmin lähinnä ohjelmoijille ja palvelimiin tai johonkin rajoittuneempaan käyttöön.
"Ubuntusta sain jokseenkin puolivalmiin käsityksen. Videot ja ääni olivat hukassa. Joskus ne katosivat uuden järjestelmäversion myötä."
Kuullostaa siltä, että et ole ostanut yhteensopivaa tietokonetta tai sitten se Ubuntun peruskämmi kun on jotkut ihme ääniviritykset. Aina pitää ALSA laittaa joka paikkaan niin pelittää.
"Skypeä ei saanut pitkään aikaan toimimaan 64-ympäristössä."
Jos käyttää 32-bittisiä binääreitä niin silloin ei toimita leikkiä 64-bittisellä käyttiksellä ilman pätevää syytä.
"Toivottavasti ohjelmavarastoihin saadaan vielä nykyisiä monipuolisemmat videoeditointiohjelmat sekä windowsmainen Järjestelmän palautus -toiminto, sekä taloudenhallinnan ohjelmistot, niin alkaa olla todella vaikea keksiä miksi milloinkaan käyttäisin windowsia ellei siihen minua pakoteta."
Jos ei käyttiksen mukana tule niin saahan noita ladattua. Taloudenhallinan ohjelmistoja löytyy kyllä. Järjestelmänpalautus toiminnolle ei kyllä keksi mitään käyttöä jollain Ubuntulla.
muutaman vuoden ubuntua ynnä muita distroja käyttäneenä ei ole tarvetta ollut järjestelmänpalautuksille, sillä korjataan rekisterivirheet ja I rest my case...