meillä uusperhe johon kuuluu miehen lapset joka toinen vko to-su ( 8v tyttö ja 5v poika) itselläni on poika 9v.
miehelläni ja hänen exällään on yhteishuoltajuus joka on toiminut hyvin. nyt miehen tyttö haluaisi viettää aikaa enemmän meillä se sopii meille mut äitinsä ei siihen suostu. tyttö ei viihdy kotonaan jossa isäpuoli huutaa ja pikkuveljeään lellitään. meillä kohtelu on tasa-arvoista.
eikös yhteishuoltajuudessa ole myös isälläkin sanomista vai pitääkö se mennä kuten sopimuspapereissa lukee? jos lapsi haluaa olla isänsä luona enemmän? nyt tyttö olisi halunnut jäädä mutta huutaen äitinsä pakotti itkevän tytön kotiin.ja äiti oli tilannut lasten valvojalle ajan ja sanoi ettei isä näe lapsiaan sitä ennen.voiko se näin määrätä??? ja mitä tässä tehdä? miehelläni on suuri suru lapsensa puolesta.
miehelläni ja hänen exällään on yhteishuoltajuus joka on toiminut hyvin. nyt miehen tyttö haluaisi viettää aikaa enemmän meillä se sopii meille mut äitinsä ei siihen suostu. tyttö ei viihdy kotonaan jossa isäpuoli huutaa ja pikkuveljeään lellitään. meillä kohtelu on tasa-arvoista.
eikös yhteishuoltajuudessa ole myös isälläkin sanomista vai pitääkö se mennä kuten sopimuspapereissa lukee? jos lapsi haluaa olla isänsä luona enemmän? nyt tyttö olisi halunnut jäädä mutta huutaen äitinsä pakotti itkevän tytön kotiin.ja äiti oli tilannut lasten valvojalle ajan ja sanoi ettei isä näe lapsiaan sitä ennen.voiko se näin määrätä??? ja mitä tässä tehdä? miehelläni on suuri suru lapsensa puolesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sopimus on sopimus ja jos vanhempi haluaa sopimukseen muutoksen, siitä pitää vanhempien sopia keskenään.
Ymmärrän, että sunnuntaina on kotiinlähdön aika, ja jos te tuette lapsen kiukuttelua lähdön hetkellä, se rassaa äitiä - mutta myös lasta.
Nyt pitäisi lapsen vanhempien sopia muutoksesta keskenään ja jos keskinäisellä sopimisella ei yhteishenkeä asiassa löydy, on asiantuntevaa apua saatavilla lastensuojelusta, johon lapsen äiti näköjään on jo ollut yhteydessä. Lastenvalvojan pakeilla isä voi tuoda tytön ajatuksia esille ja lastenvalvoja ohjaa lapsen kuultavaksi mikäli katsoo tarpeelliseksi. Mikäli lapsen mielipide on aiheellinen toteutettavaksi, lastenvalvoja suosittelee niin tehtäväksi tai yrittää muuten saada lapsen edun kuuluviin, ja sopua vanhempien välille. Päätökset tekee kuitenkin lapsen vanhemmat yhdessä. Viimeinen tie on sitten lakituvan kautta hakea lapsen etua; kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti.
Tytön puheet veljen lellittelystä ja isäpuolen huutamisesta on lapsen puhetta, johon en ihan heti menisi silmät sokeina mukaan. Jotenkin haistaa että te olette menneet. Lapsi näkee teidän perhe-elämäänne vain pieniä hetkiä kerrallaan, tuskinpa teillä tarvitsee viikonloppuina kovistella mistään, kuten äidin luona kahden lapsen arjessa, joten lapsi kuvittelee teidän perheenne olevan paljon parempi kuin äidin perheen. Aidan-takana-luulottelua....
Parasta kuitenkin on, että sinä pysyt asiassa sivulla, etkä mene sotkeutumaan lapsen vanhempien asioihin tämän enempää, siitä ei seuraa mitään hyvää.
toisten asioita, omat vanhemmat sopii asiat, et sinä. Jos asia heitä kiusaa,he korjaavat sen, mutta se näyttääkin kiusaavan sinua! Miksi haluat vaikeuttaa lapsen elämää??
No kun mä oon ÄITI.
Näinhän se menee. Äiti on pyhä, äiti tietää kaiken parhaiten ja äiti päättää kaikesta.
oikeutta puuttua lasten asioihin. Kummallista että aina halutaan sotkea toisten elämä, miksei uusikot sotke omien lasten elämää???
Minun mielestäni minulla oli vastuu, velvollisuus ja ilo hoitaa myös puolisoni lapsia tasavertaisina omieni kanssa silloin, kun he meillä olivat. Todennäköisimmin edellä mainituista syistä johtuen he valitsivat minut vanhemmakseen sen jälkeen, kun heidän oma äitinsä oli vanhemmuuten kykenemätön. Kokemukseni mukaan lapsille ja sanoisinpa myös vanhemmille parasta olisi toteuttaa afrikkalaista kasvatustapaa, jonka mukaisesti "lapsia kasvattaisi koko kylä". Toteutuakseen tämä tosin vaatii suvaitsevaisuutta mutta kukapa meistä ei tekisi kaikkeansa lapsiemme parhaaksi :)
Afrikkalainen malli, siellä on kyllä lapsikuolleisuus huippuluokkaa, joten en ehkä vertaisi moista. Miten vastaat siihen, että lapsi ei halua mennä isän luo, mutta pakko on, kun lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Huudon ja mekastuksen jälkeen lähtee ja paluun jälkeen mökötystä riittää. Lastenvalvojien mielestä, pitää vaan mennä. Isä uhkaa oikeudella äitiä, jos lapsi ei mene. Suo siellä, vetelä täällä.
Afrikkalainen tai entisaikainen suomalainen kylämalli ovat ihan samanlaisia. Sanonta tarkoittaa tilannetta, jossa jokainen kyläläinen ottaa ja kantaa vastuunsa pienemmistään, heikoimmistaan, vanhuksistaan -kaikista niistä henkilöistä, jotka eivät kykene yksin selviämään. Näin yksinkertaisuudessaan -enkä tässä yhteydessä puhu terveydenhuollosta tai sen puutteesta.
Kun lapsi ei halua lähteä toisen vanhempansa luokse, selvittäisin ensin mistä haluttomuus johtuu lapsen iän huomioon ottaen. Meillä haluttomuutta esiintyi ensimmäisen kerran neljä vuotiaana. Tuolloin haluttomuuden takana oli yksinkertaisesti kesken jäänyt leikki tai kaverit. Selivitimme tuolloin lapsellemme, että leikkiä voi jatkaa toisessakin kodissa, ja että kavereitaan lapsemme voi nähdä heti, kun hän tulee takaisin -eivät kaverit mihinkään häviä.
Haluttomuus meni aika nopeasti ohi näillä toimilla.
Sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi näkee toista vanhempaansa vain muutaman kerran kuukaudessa, on mököttäminen luottamuksen osoittamista lähivanhemmalle. Ymmärrän, että negatiivisten tunteiden ainoana vastaanottajana on välillä raskasta olla. Tämä on kuitenkin suoraa seurasta siitä, että lapsella on vain yksi vanhempi tai aikuinen, johon hän on syvästi kiintynyt -ja jonka rakkauteen hän luottaa. Mököttäminen ei siis suoraan tarkoita sitä, että toisen vanhemman luona asiat olisivat lapsen tasapainoista elämää vaarantavan huonosti. Lapsen ikätasolla mökötyksestäkin on hyvä keskustella.
Kirjoitat isän uhkailevan sinua oikeudella: toivottavasti voitte pitää huolen siitä, että lapsenne ei kuule riitojanne. Erimielisyytennehän eivät kuulu lapsellenne, minkä lisäksi hän syyttäisi niistä itseään, jos sattuisi jotain kuulemaan.
Äiti ei voi kieltää isään näkemästä lapsiaan to-su. Jos äiti ei lapsia luovuta isälle, niin soitto sossuun ja äitin pitää luovuttaa lapset isälle tai saa uhkasakon.
Tapaamissopimus voidaan muuttaa, mutta siihen tarvitaan molempien suostumus. Eli varaatte ajan sossuun. Jos ette pääse siellä sopuun, niin sitten asia käräjille. Lapsi on jo 8, joten todennäköisesti häntä voidaan kuunnella. Mikäli hänen halu on olla isällään, niin isästä voisi hyvinkin tulla vaikka lähi tai vähintään vko-vko systeemillä mentäisiin. Tällaiset huutavat isäpuolet jne otetaan huomioon päätöstä tehdessä, mikäli sossu on tehnyt niistä selvityksen.
pitää se lapsen paras mielessä. Onko lapselle parasta että hänen "jokaiseen oikkuunsa" mennään mukaan? Ymmärrän jos etäisä-perhe menee helposti (syyllisyydestä, tietämättömyydestä?) mukaan lapsen toiveisiin, mutta onko se todella lapselle parasta tehdä suuria muutoksia hänen elämäänsä. Ottakaa nyt hyvät ihmiset sekin asia huomioon että näinollen ei lapsi näkisi äitiään enää niin paljon ja teilläkin tulisi arki eteen eri tavalla. Mitä jos lapsi tuolloin sitten haluaakin takaisin vanhan systeemin? Meillä isä vuosia vaati ja halusi viikko / viikko systeemiin, mutta omalla tavallaan, ei siis ma-pe vaan hänen omien työvuorojensa mukaan eli kesken viikkoa vaihtelevasti. Tällä systeemillä meidän perheemme elämä olisi mennyt aivan sekaisin ja varmasti lapsenikin. En siis ole suostunut, mutta isä ei ota minkäänlaisia neuvotteluyrityksiä kuuleviin korviin. Joko hänen ehdotuksensa tai sitten ei mitään. Hän on hankala kokoajan kun en suostu ja "kostaa" sen myös yhteiselle lapsellemme puhumalla suunnitelmistaan ja miten äiti "heittää kapuloita rattaisiin" ja mitä kaikkea kivaa he sitten tekisivät kun olisi enemmän siellä. Kuitenkaan ei mies ole koko tänä aikana ollut aktiivinen lapsen elämässä, eikä tavannut yhtään sen enempää kuin ennenkään. Jotenkin siis tuo "innostus" ei näy missään. Hän vaan toistelee että jos tehdään niinkuin hän sanoo niin kyllä hän sitten...
Tuttu juttu, yhteishuolto miehelläni ja tämä exällä... Ja käytännössä äiti uskoo voivansa päättää kaiken itse.
Aiemmissa viesteissä totta on se, että sopimusta pitää noudattaa, jos vanhemmat eivät muuta yksissä tuumin sovi (=uusi sopimus).
Sinulla asiassa ei valitettavasti ole sanavaltaa juurikaan. Toki jos asia riitautuu, kuullaan myös sinua, sillä onhan se sinunkin kotisi, jossa lapset käyvät.
Se, että äiti kieltäytyy noudattamasta sopimusta ennen lastenvalvojan aikaa on väärin. Toki jos edellisessä tapaamisessa olisi jotain aivan katastrofaalista tapahtunut, olisi hänen vanhempana arvioitava, onko tapaamisten toteutuminen lasten etu.
Jos äiti kieltäytyy sopimuksen noudattamisesta, voi oikeusteitse vaatia sopimuksen täytäntöönpanoa. Käytännössä asia vie kuukausia ja lopputulos on ehkä uhkasakko, jonka nojalla äiti velvoitetaan sallimaan tapaamiset.
Jos taas äiti ei noudata edes tätä, on oikeudelta haettava uhkasakon maksuunpanoa ja uutta täytäntöönpanomääräystä. On harvinaista, että päädytään pakkonoutoon ulosottomiehen avulla, mutta sitäkin tapahtuu.
JOs äiti on kyvytön ymmärtämään, mitä yhteishuolto tarkoittaa ja toistuvasti ratkaisee asioita oman etunsa kautta, voisi miettiä, onko lapsen etu hakea jopa lähivanhemmuuden vaihtoa. Se on kyllä radikaali juttu ja siinä pitää todella miettiä, mikä on lapsen etu. Kysymyshän ei ole yksistään siitä, mikä on lapselle kivaa nyt tai mikä on teille mukavaa, vaan siitä, onko näin valtavan suuri asia kuin kodin ja ympäristön sekä arkivanhemman vaihto todella pitkäntähtäimen kautta lapsen kehitykselle tarpeen ja eduksi.
Mikäli lähivanhemmuuden vaihtoa miehesi päätyy hakemaan, kuullaan sinuakin asiassa. Todennäköisesti perheellenne ja mahdollisesti miehesi exän perheelle tehdään olosuhdeselvitys ja sossutäti tapaa myös lapsia, vaikkei heitä suorasti ja virallisesti voidakaan asiassa vielä kuulla.
Itse mietin, olisiko kuitenkin viisainta noudattaa tässä vaiheessa sopimusta ja odottaa sitä lastenvalvojaa, tuskin ajan varaus kovin pitkälle kevääseen menee.
Miehesi voi sitten siellä kertoa, mitä hän tapaamisista haluaa ja mitä on lasten kanssa asiasta puhunut. Jos sopua äidin kanssa ei löydy, vanha sopimus velvoittaa äitiä. Ja sitten voikin miettiä uudelleen, pitääkö täytäntöönpanoa tai uutta sopimusta hakea oikeusteitse.
Lohdutukseksi voin sanoa, että meillä olisi kultainen hetki, jos edes kerran sopimusta noudatettaisiin ilman hirmuisia neuvotteluja ja taisteluja... Ja meillä on sentään täytäntöönpano oikeus ollut ja äiti on velvoitettu uhkasakon nojalla sallimaan sopimuksen mukaiset tapaamiset.
Ja kuka maksaa äidin itsepäisyydestä? No, ehkä me kaikki, mutta kyllä korkein hinta on lapsilla maksettavana!