Vanhempien reaktio pelottaa liikaa

Kihlauksestahan ei ole mikään pakko kertoa vielä tässä vaiheessa, kun mahdollisiin häihin on vielä vuosia aikaa. Jos olette lupautuneet menemään toistenne kanssa naimisiin olette kihloissa, vaikka siitä ei ulkopuolisille mitään kerrottaisikaan. Eikö se kuitenkin ole parin itsensä asia meneekö naimisiin tai kertooko naima-aikeista vuosia etukäteen vai ilmoittaako vasta jälkikäteen siviilisäädyn vaihdoksen muille.

Jos pelkäät suostuvasi äitisi "tahtoon" niin ehkä olisi parempi että ilmoittaisit kihlauksen siinä vaiheessa kun varaatte kirkon(tai juhlapaikan, jos ette kirkkohäitä pidä). Silloin hän ainakin tietää että olette tosissanne.

Olet muutenkin vielä nuori (tosi nuori), joten ehkä on parempi että ette kerro kihlauksesta vielä. Täysi-ikäisyys ei välttämättä tarkoita vielä sitä että olisit aikuinen. Jos äitisi on avioliittoa vastaan jo muutenkin, niin varmasti hän vastustaa teini-ikäisen tyttärensä avioitumista! Ja muutenkin, niin pitkään kun vanhempien tuloilla voi olla käytännön merkitystä elämääsi (esim. 2. asteen opintotuki), niin kannattaa pysyä väleissä ja välttää mahdollisia konflikteja jos se vaan on mahdollista.

kyllä tunteen. Itse olen 19 äijäni 20, emme ole seurustelleet puoltakaan siitä ajasta jonka te olette ja kihlat/häät suunnitteilla.
Kihlat on vakava asia ja lupaus avioliittoon=eli ollaan lopun elämää yhdessä vaikka mikä olisi, mutta jos tämän kerran jo tiedostat ja olet silti ihan täysillä mukana niin mikä jottei! Varmasti kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi kertoa vanhemmille, että tässä vastikään saavutin täysiikäisyyden ja ollaan tässä jo häitä suunnitelemassa. Voit kuitenin perustella sen niin, että tämä on sinun valintasi ja jos teet virheen niin omapahan on virheesi, virheistähän oppii! Se, että olette läheisiä vain helpottaa asioita :) Kun ilmoitat asiasta äidillesi, voit samalla kertoa, että asiasta hänelle kertominen kauhistuttaa sinua, varmasti äitisi pehmenee!

Onnea vain ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

ps. hyvä kirjoitella neuvoja kun itse en ole myöskään uskaltanut edes ajatella mitä seuraa kun kerron! heh :)

et ole tarpeeksi vanha ja itsenäinen.

Hei!

Seurustelen kolme vuotta vanhemman miehen kanssa, olen 20vuotias. Me ei olla vielä menemässä naimisiin, puhumattakaan kihloissa, suhteemme on aika alkuvaiheessa.

Äidilleni (kuten sinullakin) asia on ollut vaikea. Tutustuimme netin kautta, hän ei ymmärrä jo tätä. Keksi vaikka mitä epäilyjä poikaystävästäni ja syytöksiä.
Asia on jo kuitenkin hieman selkeytynyt, mutta hänellä on toinen ongelma: yötä oleminen.
Minulla on opintojeni takia nyt hommia paljon. Hän sanoi, miksi pitää mennä sinne tekemään, voi tehdä kotonakin. Hän ei siis halua että menen.

Ilmeisesti äitimme ovat melko samanlaisia. Äitini tosin väittää olevansa niin optimisti, vaikka on pessimisti. Myös hän meni samoihin aikoihin naimisiin, mitä kerroit omasta äidistäsi.

Samoin minulla on hyvät välit äitiin. Tuntuu raivostuttavalta, että joudun vieläkin olemaan jossain asioissa tilivelvollinen
(asun tosin vielä tämän vuoden kotona) Jonkinlainen napanuora siis vielä on, ja tämä pitäisi katkaista kokonaan.

Ehkä vanhempani tottuvat tähän vkl yönviettoihin poikaystäväni luona. Isäni luottaa kyllä, mutta äidille on ongelma että edes menen. Pelkää kai etten hoida koulua kunnolla. Vaikka kuinka sanoisin, että poikaystäväni tekee myös kouluasioita, hän ei kuuntele.

Minusta olisi hyvä että kerrot. Äitisi saattaa "riemastua" asiasta ja menee jonkin aikaa asian sulatteluun. Samaa voin vain odottaa omalta äidiltäni tästä yötä olemisasiasta.

Tsemppiä sinulle!! Kyllä kaikki järjestyy :)

kuule mää ymmärrän kyl et sää et uskalla vastustaa äitiä mut lunkisti vaan läpitte nääs elämäsä pääsee tosi pitkälle kun ei anna periksi sitä mun yks kaveriki sannoo sillä on kaks kasvatuskanalaa ja yks munituskanala ja se on kaikkien yli 4000 kyläläisen huulilla koko ajan et mitä se nyt touhuaa kaikesta pittää mennä lunkisti lävitte eikä saa antaa periks niin se vaan on ja sitäpaitti mää oon riidelly äitin kans monta kertaa silee et ovet paukkuu ja siihen viälä viikon mykkäkoulu päälle nii sejjälkee ollaan taas ihan normijätkä eikä mullaka ois tyttöystävää ja saattaisin olla sikana veloissa jos olisin antanu periks se on vanhaa suamalaista kansanviisautta ja kaikki kovat äijät riitelee vanhempiensa ainaski kerran elämässä
ps:tunnustan suosiolla että täytän kesällä vasta neljätoista mut silti kannattaa ottaa oppia ja jos ihmettelet mistä oon tollasta oppinu nii
1.kavereilta
2.papalta (isoisältä joka oli rekkakuski)
3.vaarilta (maajussi ja isoisä kans ja maajusseja ollaan koko suku ja samalla tilalla on tää suku viljelly 200 vuatta ja periksi ei oo annettu)
4. oon lukenu täällä pohjantähden alla(aluksi oli vain suo kuokka ja jussi) ja tuntematon sotilas on tyän alla