Eli siis, tietääkö kukaan millainen rotu olisi sopiva, ottaen huomioon nämä mahdollisuudet ja vaatimukset:
-Turkin pitäisi olla helppohoitoinen, melko lyhyt
-Koira olisi suunnilleen 50-60 cm säkäkorkeudeltaan
-Asumme rivitalossa jossa kolme huonetta ja keittiö sauna
-piha on keskikokoinen
-perheessä on aikuinen ja lapsi ( 13 v. )
-pitkiä ja erilaisia lenkkejä on mahdollista tehdä pariinkin kertaan päivässä.
Keksiikö joku tuosta mitään ? (: Koira olisi meillä ensimmäinen, joten se myös tulee ottaa huomioon.
-Turkin pitäisi olla helppohoitoinen, melko lyhyt
-Koira olisi suunnilleen 50-60 cm säkäkorkeudeltaan
-Asumme rivitalossa jossa kolme huonetta ja keittiö sauna
-piha on keskikokoinen
-perheessä on aikuinen ja lapsi ( 13 v. )
-pitkiä ja erilaisia lenkkejä on mahdollista tehdä pariinkin kertaan päivässä.
Keksiikö joku tuosta mitään ? (: Koira olisi meillä ensimmäinen, joten se myös tulee ottaa huomioon.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koiran säkäkorkeus voi olla myös 50-70 cm (:
mikeleen joku spanieli.Vaikkapa englanninspringerspanieli tms.Sopii myös ensimmäiseksi koiraksi,toki peruskoulutus paikallaan.
Niin, sukulaisillamme on tätä rotua edustava koira. Ihan kiva kyllä (:
Keksiikö joku jotain muita ?
kuten labradorinnoutaja, kultainennoutaja, novascotiannoutaja, lapinkoira, leonbergi (vähä isompi)shetlanninlammaskoira (hiukka pienempi)jne jne...? =)
itelleni tuli ensimmäisinä mieleen kultsi, labbis, berni tai lk collie.. Oisko noista mihinkään? :)
Kiitti siis tosi paljon noista (:
Itse just satuin "törmäämään" kooikerhondjeen, osaisikohan joku kertoa tästä rodusta mitään ?
katsonut:
http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27
Itse ihastuin myös taannoin ko. rotuun, vaikka en sitä itselleni hankkinutkaan.
Ihanannäköinen jo ensinnäkin... =)
Tuon sivun jo kylläkin huomasin, etsin enemmän henkilökohtaisia kokemuksia (:
vaikka vaatiikin turkinhoidon mutta aina voi viedä trimmiin. Mukava isompi perhekoira luonteeltaan.
Lyhytkarvainen collie, karvattomat isot koirat, Setterit mikäli olisi valmiita liikunnallisuuteen.
Jospa vaikka vilkaisisitte näitä rotuja. Ne eivät ole vielä niin jalostuksen pilaamiakaan, että kärsisivät yleisesti sukusiitoksista ja sitä kautta sydänsairauksista.
Toivottavasti löydätte jonkin suosikkirodun näiden kaikkien viestien perusteella, mutta tässä olisi minun ehdotuksiani.
http://www.unkarinpaimenkoirat.com/30
http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira
http://sennenkoirat.net/site/entlebuchinpaimenkoira
http://buhundyhdistys.net/buhund.php
http://www.unkarinpaimenkoirat.com/25
http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=yhdistys/rotuesittely_rlk
http://www.kiharakerho.net/fi/breed/fibreed.htm
http://www.sbk-ceb.net/bretoni.php
http://www.airedalenterrieri.fi/airedalenterrieri/yleiskuvaus.html
http://www.irlanninvesispanielit.fi/luonne.htm
http://www.pihakoirat.net/rotu.html
jotka vaatii hiukan kokemusta eli appanzelli, entlebunch, airis ja kiharakarvainenkaan ehkei hyvä ekaksi koiraksi.
Mutta kerrotaanhan siinä niiden koulutuksestakin. Niissä rotutiedoissa oli hyvät neuvot noiden rotujen koulutuksesta ja kasvatuksesta. Ja rodun kasvattaja antaa aina hyvät neuvot rodun koulutuksesta, kun pentu luovutetaan.
Noista rotutiedoistahan saa myös tietoa vaativien koirien koulutusmenetelmistä.
Itselläni ensimmäinen koira oli airedalenterrierin ja dobermannin risteytys, mutta mitään dobermannia en mene nyt suosittelemaan, sillä se on jo aikas vaativaluonteinen.
Mut oli hyvä, et otit asian puheeks.
Labradorinnoutajaa en suosittelis, enkä myöskään suomenlapinkoiraa, berninpaimenkoiraa, englanninspringerspanielia tai lyhyt- ja pitkäkarvaista collieta. Ylisuosio on ajanut niiden jalostuspohjan ahtaalle, jonka takia ne kärsivät yleisesti sukusiitoksista ja sitä kautta vakavista sydänsairauksista. Terveitä sukulinjoja on harvassa ja niitä voi olla vaikea löytää.
...tuosta äsköisestä viestistä. ...terveistä sukulinjoista tulee yleensä suurta kilpailuakin. Mutta niin tulee yleensä tämmöisissä keskusteluissakin sopivista roduista, huh huh!
Miksi muka joku rotu ei sopisi ensimmäiseksi koiraksi? Kaikkienhan koirien koulutukseen löytää tarkkoja neuvoja monista lähteistä, ja kun niitä neuvoja noudattaa, niin koulutus onnistuu hyvin. Kasvattajat, harrastajat, rotukirjat, netti ym. antavat hyviä neuvoja vaativienkin rotujen koulutukseen.
mutta kyllä on aina olemassa riski saada sairas koira, otti sen kuinka terveeksi todetusta rodusta tahansa.. Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen mitä hakee. Eli ei välttämättä nyt esim. huskya ottaisi vaikka yleisesti terve onkin jos luonteeltaan ja käytökseltään ettii enempi vaikkapa tavallista perhekoiraa kuten nyt vaikkapa kultsi. En usko että nämä mainitsemasi rodut olisivat niin suosittuja ellei sopisi monenlaiseen elämän menoon, todella monipuolisia koiria! Samalla se on rikkaus, mutta haittapuolena tosiaan tuo liikajalostaminen, mutta ei nyt toki sen takia kannata pyyhettä kehään heittää.. Toivottavasti ymmärsitte pointin!
"Sairaiksi" luokiteltujen rotujen kanssa sitten vain tarkempi siitä mistä kennelistä ja mistä yhdistelmästä pennun ottaa, ja itse aktiivisesti yhteydessä kasvattajiin.. Omaa järkeä saa käyttää ja tutkailla nettiä ja keskutella muiden koiraihmisen kanssa, kyllä se oma rotu/rodut aina löytyy :-)
Juu, jäi varottamatta, millanen soppa täällä pian kiehuu, jos täältä tullaan kyselemään rotuvalintoja. Kannattaa tosiaan tehdä ite omat rotuvalinnat laajasta rotukirjasta. Täällä sen kun kinataan koirien terveydestä, sopisko seka- vai puhdasrotuset, mitä tarkoittaa ensimmäinen koira, onko metsästysvietistä haitta ym. onko niin vai näin, kuka on oikeessa jne.
Taas alko soppa kiuhua. Eli niin kuin sanoin -taas!-.
Jos osaa ottaa neuvot vakavasti koirien koulutuksesta, niin miksi ei voisi aloittaa jostakin haastavaluonteisemmasta rodusta, kuten rotikasta, kaukkarista, rhodesiankoirasta ym. Tarkkoja neuvoja saa aina.
ekaa koiraa niin ei ole hyvä suositella rotuja jotka on haastavampia..esim appanzelliä ja tempperamentikkaampaa entlebunchia ei voi suositella ekaksi koiraksi koska vaatii kokemusta. Tutullani oli tuollainen aikoinaan ja häntä harmitti että sanottiin vaan että kyllä se menee ummikollekin. Ei mennyt...eikä olisi ottanut jos olisi rodun paremmin tuntenut ..silti toki pitää koirastaan mutta piti edesvastuuttomana sanoa sitä helpoksi ekaksi koiraksi...ja olisi toisen rodun valinnut jos olisi tiennyt rodun haasteellisuudesta.
Eli paras yrittää neuvoa sellainen rotu joka voi soveltua parhaiten..
Ja enemmän mielestäni rodun valintaan vaikuttaa omistajan innokkuus perehtyä, jämptiys, aktiivisuus ja elinolot. Ja itsellänikin oli ekana koirana haastavampi rotu mutta en sitä ensimmäisenä suosittele. Vaikka toisinaan voi olla parempi ettei olekaan kokemusta sillä sitä omistajaa kasvattajana on helpompi neuvoa toimimaan oikein kuin pinttyneine käsityksineen opetettaviin. Mutta rehellinen pitää olla rodun suhteen ja omien resurssien uutena omistajana.
paljon annetaan koiria pois ajanpuutteen tai kokemattomuuden vuoksi.
hetkellä omaa rotuani yhdistyssivuilla annetaan kokemusta omaavaan perheeseen kolme kappalta..
kun saadaan keskustelua aikaiseksi! Ei kaikkea kannata ottaa niin tosissaan..
Tämä testi voi antaa vähän suuntaa antavasti mikä sopisi teille :)
http://www.interrogatum.com/cgi-bin/fun/kintro.pl
Kyllä siinä meni hermot, kun heti kun ei joku vastaus osunut toisen kanssa yhteen, oli aloitettava alusta. Eli ei vain voinut palata taakse päin muuntelemaan vastauksia. Kyllä siinä hermot menee, kun koko ajan joutuu palaamaan alkuun saakka.
Ja lisäksi siinä oli liian tiivis rotukirjo.
kokeile googlella dog breed selector..pääsee parempiin tuloksiin noilla rotuetsinnöillä.