Viime sunnuntai-aamulla äitini soitti minulle hätääntyneenä: Rölli on nyt saatava eläinlääkärille ja lopetettava. Se oli yöllä saanut hengenahdistuksen, eikä voinut hengittää kunnolla. Soitin eläinlääkärille - sunnuntai kun oli niin ainoastaan päivystävä lääkäri oli tavoitettavissa. Päivystävällä lääkärilla oli jo muita sairastapauksia jonossa, lupasi soittaa kun ehtisi ottaa meidät vastaan 2 -2,5 tunnin kuluttua. Kolmen tunnin kuluttua soitin lääkärille ja kysyin että joko me pian päästään, -"vielä menee pari tuntia, kyllä minä soitan kun voin ottaa vastaan". Me halasimme koiraa, veimme sitä välillä ulos, välillä taas sisään. Minä kannoin sitä rappusissa - se ei iltapäivällä jaksanut mennä niitä edes alaspäin. Katsoimme kun koiran hengitys kävi yhä työläämmäksi. Se ei voinut olla makuulla vaan käveli koko ajan edestakaisin. Lopulta jo niin voimattomana ettei meinannut pysyä pystyssä. Olin jo aivan suunniltani surusta ja huolesta, sydäntä särki katsoa kärsivää koiraa. Vihdoin kello kolmen jälkeen lääkäri soitti että nyt voitte tulla, hän oli matkalla kotiinpäin naapurikunnasta sairaskäynniltä. Laitoin koiran takapenkille ja sinne se nukahti lähes välittömästi. Ajoimme eläinlääkärin pihaan, Rölli nukkui rauhallisesti takapenkillä. Kun eläinlääkäri tuli paikalle sanoin, että toki tämän saa parantaakin mikäli se vain mahdollista on. Rölli oli jo hyvin rauhallinen. Lääkäri tutki sen ja kyseli meiltä että millainen se on ollut viime aikoina... ihan normaali eloisa koirahan se oli korkeasta iästään huolimatta. Rölli oli jo 14,5 vuotta vanha. Se oli ollut niin vahva ettei se ollut meille näyttänyt sairauttaan vaikka se oli sillä ollut jo pitkän aikaa. Maksan tai munuaisten vajaatoiminnasta johtuen keuhkoihin oli kertynyt vettä. Oli koiran oikeus päästä kärsimyksistään. Puoli neljän aikaan Rölli veti viimeiset työläät hengenvetonsa ja sitten se lähti Sateenkaarisillalle. Kiedoimme Röllin omaan huopaansa ja kannoimme sen autoon ja veimme kotiin.
Tiistaina kaivoimme Röllille haudan suuren kuusen juurelle. Kannoin rakkaan koiramme viimeiseen sijaansa huopaan käärittynä. Peittelimme Röllin hellästi pehmeillä maakerroksilla. Laitoimme jokainen oman kynttilämme Röllin muistolle, kynttilöitä oli kaikkiaan neljä. Rölli sai myös pienen jäkäläseppeleen kumpunsa koristeeksi. Kynttilät paloivat kauniisti yön yli.
En tiedä kauanko kestää toipua tästä koettelemuksesta, viimepäivät ovat olleet hyvin raskaita.
Uskon että Röllillä on nyt hyvät oltavat, ei ole enää kylmyyttä eikä kipua. Nyt se voi levätä rauhassa ja nauttia tuonpuoleisessa aurinkoisista kesäpäivistä, kaikkien edesmenneitten lemmikkiemme kanssa. Rölli - jälleennäkemistä odotellessamme, olet muistoissamme ainiaan.
Tiistaina kaivoimme Röllille haudan suuren kuusen juurelle. Kannoin rakkaan koiramme viimeiseen sijaansa huopaan käärittynä. Peittelimme Röllin hellästi pehmeillä maakerroksilla. Laitoimme jokainen oman kynttilämme Röllin muistolle, kynttilöitä oli kaikkiaan neljä. Rölli sai myös pienen jäkäläseppeleen kumpunsa koristeeksi. Kynttilät paloivat kauniisti yön yli.
En tiedä kauanko kestää toipua tästä koettelemuksesta, viimepäivät ovat olleet hyvin raskaita.
Uskon että Röllillä on nyt hyvät oltavat, ei ole enää kylmyyttä eikä kipua. Nyt se voi levätä rauhassa ja nauttia tuonpuoleisessa aurinkoisista kesäpäivistä, kaikkien edesmenneitten lemmikkiemme kanssa. Rölli - jälleennäkemistä odotellessamme, olet muistoissamme ainiaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi, tiedän kokemuksesta, kuinka raskasta sinulla nyt on, mutta ajan mukana suru haalistuu. Ja mukavat muistot pysyvät aina.
En voinut lukea tarinaasi itkemättä. Se oli hyvin koskettava. Tuommosia ne ihmisen parhaat ystävät ovat. Urhoollisia.
Minulla itsellä on 11 vuotias pikkukoira ja pelkään jo etukäteen sitä tilannetta, joka on väistämättä edessä.
Minä uskon myös, että koirallasi on nyt hyvä olla. Tässä yksi kaunis runo lohdutukseksi. (Muistaakseni Eino Leinon.)
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea, rajalla ajattomuuden,
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kostean aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Kiitos, ihanaa saada kauniita runoja ja ajatuksia. Kerään Röllimuistoistani pienen kirjasen ja laitan kaikki ihanat runot ja ajatelmat siihen, kaikkien ihanien valokuvien kera - Röllin muistolle.
Itkua pukkaa!!!Osanottomme!
JOS TIETÄISIN....
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.
Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
Yhä vuosi sitten vanhaa poismennyttä tervuani surren:
KOIRAN KYMMENEN PYYNTÖÄ IHMISELLE
1. Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta. Jokainen ero Sinusta merkitsee minulle kärsimistä. Ajattele tätä ennen kuin hankit minut.
2. Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta.
3. Isäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta - siitä elän.
4. Jos et ole minuun tyytyväinen, älä ole kauan vihainen minulle, sinulla on työsi, huvisi, ja ystäväsi - minulla on vain sinut.
5. Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän - joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.
6. Tiedä isäntäni. Miten minua kohtaan käyttäydyt - sitä en unohda koskaan.
7. Muista leukani voisivat satuttaa sinua ja murskata pienet kätesi luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä siihen.
8. Ennenkuin haukut minua työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi, tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olin liian kauan aurongossa tai kuumassa autossa tai saattaahan minulla olla - murtunut sydän.
9. Isäntäni huolehdi minusta. Kuten tulen vanhaksi - myös sinä tulet kerran olemaan vanha.
10. Rakas isäntäni! Kulje jokainen vaikea matka kanssani! Älä koskaan sano: "En voi nähdä sellaista" tai "Sen on tapahduttava poissaollessani." Minulla on kaikki helpompaa sinun kanssasi - myös viimeinen matkani.
meillä haukun poismenosta on nyt 6 kk ja 2 vk. Joka viikonloppu polttelen kynttilöitä hänen muistokseen. Seinillä on kuvia ihanina muistoina, ja albumeissa sadoittain. Ja olemassa oleville haukuille yritän olla parempi "äiti" - sillä nyt ymmärrän, kuinka kaikki voi olla hetkessä ohi...onneksi edes muistot voi pitää.
Osanottoni.
Taas tuli itku silmään. Olet aivan oikeassa. Olen itse miettinyt, miten jaksan sitten aikanaan tuon viimeisen matkan. Pyydänkö esim. poikaystävääni avuksi. Mutta nyt kun luin tuon kohdan 10., tiedän, että minun on vain jaksettava.