Parasta varmaan aloittaa ihan alusta. Olen ainoa lapsi perheessä. Miespuolinen. Vanhempani ovat hyviä ystäviä toisen perheen kanssa, jossa on minua 5v nuorempi tyttö. Molempien vanhemmat ovat usein matkoilla, joten lapset asuivat vuorotellen toisten luona.
Kun tulin hieman vanhemmaksi, jouduin usein olemaan hänen lapsenvahtinaan yksin. Hän on tavallaan kuin pikkusiskoni.
Nyt olen 20. Asun omassa kämpässä. Tyttö asuu melkein myös täällä, koska vanhemmat ovat koko ajan poissa. No, ei se mitään. On tavallaan ihan mukava laittaa hänelle ruokaa jne.
Nyt on kuitenkin tullut ongelmia. Hänestä on kasvanut kaunis tyttö. Ei tämä vielä ole mitään, mutta myös hänen kätöksensä on muuttunut. Hän on vieläkin hyvin ujo ja arka, mutta minun seurassani kahdestaan hän käyttäytyy hyvin häiritsevällä tavalla.
Kerran hän kysyi, että pidänkö hänestä. Vastasin "Tietenkin pidän". Selvähän se oli. Sitten hän yhtäkkiä halasi ja sanoi, että sitten nukutaan samassa sängyssä. Olimmehan joskus pienenäkin tehneet niin. Väittelimme sitten asiasta jonkin aikaa, mutta eikai tyttöjä voi voittaa väittelyssä.
Seuraavalla kerralla hän otti yhtäkkiä osan vaatteistaan pois ja jäljellä oli enää hyvin paljastavia vaatteita. Ja sitten hän kierteli ympärilläni. Kun käskin hänen pukea päällensä, niin hän sanoi, että hänellä oli kuuma ja ei se haittaa, koska vain minä näen.
Pian hän meni pidemmälle. Hän tuli suihkusta pelkän pyyhkeen kanssa ja sitten pudotti senkin ja tuli halaamaan.
Hän on jopa ehdottanut seksiä useampaan kertaan ja yrittänyt vietellä minua. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Mokoma onnistui suutelemaan huulillekin ja sitten käyttäytyi kuin se ei olisi ollut vaarallista.
Kaiken huipuksi, olimme kaikki (me vanhempamme) yhteisellä aterialla. Kävin vessassa ja kuulin, kun vanhemmat ja tyttö puhuivat minusta. Ajattelin, että he pistävät hänet kuriin. Mutta mitäs kävikään... He puhuivat siitä, että mitä tekevät, kun me menemme naimisiin ja että minä olin itsepäinen ja että pian luovutan ja että oikeasti rakastan häntä jne. Käytännössä olimme jo yhdessä heidän silmissään. Minulta ei vaan kysytty mitään.
Nyt olen itsekin alkanut pelkäämään, että sorrun johonkin. Siis eihän niin voi mitenkään käydä, mutta mitä jos kuitenkin?
Auttakaa, mitä teen!?!? Olen yrittänyt sanoa ja tehdä vaikka mitä. En pysty saamaan tilannetta hallintaan. Taidan olla ihan tyhmä...
Kun tulin hieman vanhemmaksi, jouduin usein olemaan hänen lapsenvahtinaan yksin. Hän on tavallaan kuin pikkusiskoni.
Nyt olen 20. Asun omassa kämpässä. Tyttö asuu melkein myös täällä, koska vanhemmat ovat koko ajan poissa. No, ei se mitään. On tavallaan ihan mukava laittaa hänelle ruokaa jne.
Nyt on kuitenkin tullut ongelmia. Hänestä on kasvanut kaunis tyttö. Ei tämä vielä ole mitään, mutta myös hänen kätöksensä on muuttunut. Hän on vieläkin hyvin ujo ja arka, mutta minun seurassani kahdestaan hän käyttäytyy hyvin häiritsevällä tavalla.
Kerran hän kysyi, että pidänkö hänestä. Vastasin "Tietenkin pidän". Selvähän se oli. Sitten hän yhtäkkiä halasi ja sanoi, että sitten nukutaan samassa sängyssä. Olimmehan joskus pienenäkin tehneet niin. Väittelimme sitten asiasta jonkin aikaa, mutta eikai tyttöjä voi voittaa väittelyssä.
Seuraavalla kerralla hän otti yhtäkkiä osan vaatteistaan pois ja jäljellä oli enää hyvin paljastavia vaatteita. Ja sitten hän kierteli ympärilläni. Kun käskin hänen pukea päällensä, niin hän sanoi, että hänellä oli kuuma ja ei se haittaa, koska vain minä näen.
Pian hän meni pidemmälle. Hän tuli suihkusta pelkän pyyhkeen kanssa ja sitten pudotti senkin ja tuli halaamaan.
Hän on jopa ehdottanut seksiä useampaan kertaan ja yrittänyt vietellä minua. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Mokoma onnistui suutelemaan huulillekin ja sitten käyttäytyi kuin se ei olisi ollut vaarallista.
Kaiken huipuksi, olimme kaikki (me vanhempamme) yhteisellä aterialla. Kävin vessassa ja kuulin, kun vanhemmat ja tyttö puhuivat minusta. Ajattelin, että he pistävät hänet kuriin. Mutta mitäs kävikään... He puhuivat siitä, että mitä tekevät, kun me menemme naimisiin ja että minä olin itsepäinen ja että pian luovutan ja että oikeasti rakastan häntä jne. Käytännössä olimme jo yhdessä heidän silmissään. Minulta ei vaan kysytty mitään.
Nyt olen itsekin alkanut pelkäämään, että sorrun johonkin. Siis eihän niin voi mitenkään käydä, mutta mitä jos kuitenkin?
Auttakaa, mitä teen!?!? Olen yrittänyt sanoa ja tehdä vaikka mitä. En pysty saamaan tilannetta hallintaan. Taidan olla ihan tyhmä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos seuraavalla kerralla hän vielä yrittää jotain niin sano jyrkästi ei.
Sano että olette vain sitä me olette: Perhetuttuja.
Että teidän välillänne ei tule olemaan muuta.
Ja että nyt loppuu nää leikit.
Jos tulee taas muuten puheeks perheiden kesken niin sanot ihan pokkana että ei ole mitään teidän välillä.
Että todellakin et halua suhdetta.
Eikö ole mitään helpompaa tapaa? Olen kyllä sanonut miljoona kertaa EI!, mutta jotenkin minulla ei ole mitään auktoriteettiä. Jotenkin kaikki päätyy aina väärin päin. Täytyy varmaan muuttaa alaskaan tai siperiaan.
mielessä että sinun ikäisenä olisit lapsiin sekaantuja jos pidemälle alat menemään.
Ei tuo tai lakijutut ole se pahin asia tässä.
Kysy miksei mee päähän ettet halua?
Hän kuulee vain ne asiat, jotka haluaa......
Karjaisin kerran hänelle jotain ja hän alkoi melkein itkemään ja minä pelästyin ja yritin lohduttaa häntä.... Asiat menivät vain pahemmaksi. Enkä ole kovin hyvä huutamaan mitään.
Uhkaile että panet häntä kuivalla munalla perseeseen ja jos ei siitä tokene niin toteutat uhkaukse.
Jos tuon toteuttaisi niin se olisi varmaan pahin mahdollinen, mitä voisi tapahtua.
Minä ehdottaisin, että sanot ihan suoraan vanhemmillesi/ tytön vanhemmille, että ette ole menossa naimisiin (siis jos vanhemmat vielä puhuvat asiasta).
Myöskin tytölle sano ihan suoraan, että et rakasta häntä sillä tavalla ja haluat olla vain ystävä. Jos/kun tyttö yrittää lähennellä, työnnä hänet kylmästi pois. Minusta tyttöä sietää jo vähän loukatakin, niin tunkeilevasti hän käyttäytyy.
No se pitää itsestään selvyytenä että kuulutte yhteen niin pitkän ystävyys suhteen jälkeen.
Miksei se sitten kelpaa sulle? voisit oppia olemaan sen kanssa ajan kanssa paremmin...
" koska vanhemmat ovat koko ajan poissa." miks ne muuten on koko ajan poissa ja viä molemmat
Vanhemmat käyvät töissä ulkomailla. Pitäisi kai tietää paremmin, mutta nyt ei tule juuri mieleen.
Ja meillähän on suuri ikäero ja hän on vielä lapsi ja kuin pikkusiskoni... ei pikkusiskojen eikä lapsien kanssa voi seurustella.... mitä muutkin ajattelisivat. En vain kykene edes miettimään asiaa. Enkä haluakaan. Pelkään, että keksin jonkun syyn mennä yhteen, vaikken niin tyhmä voikaan olla. Mutta varmuuden vuoksi ei kannata edes miettiä.