Vassusta,,,,

voisi verrata siihen kun keinussa keinujalle työnnetään vauhtia. Jotta työnnön teho olisi paras mahdollinen, ei työntöä saa aloittaa liian aikaisin eikä toisaalta liian myöhään kun hidastuminen on jo alkanut. Eli pitää odottaa potkun tehoa ja antaa sauvoilla sykäys vasta kun potku on vaikuttanut ja sen tuntee kun painopiste eli lantion alue on lähtenyt kunnolla liikkeelle.

http://www.karhuskiing.com/hiihtotekniikat/wassberg.html

Tällaisen ohjeen olen lukenut muistaakseni juoksija lehdestä :

Wassun työnnön kuuluu alkaa silloin kun suksi vielä liukuu tasapohjalla eli ei ole ehtinyt kääntyä kantilleen. Tämä vaatii hyvää tasapainoa ja sitä voi harjoitella tasamaalla hyväkuntoisella baanalla työntämällä kaksi työntöä peräkkäin yhdelle potkulle. Kokeiltu on ja se on aika haastava treeni, mutta taatusti kehittää tasapainoa.

Mogreenin ja wassun ajoitukset ovat hyvin samakaltaiset eli molemmissa työnnetään edellä kuvatulla tavalla ns. vanhalle potkulle. Kannattaa myös kokeilla sekoittaa edellämainittuja tekniikoita jättämällä wassusta työntöjä välistä ja huomaakin että sehän oli mogreenia. Tästä taidosta on paljon etua haettaessa sujuvia ajolinjoja kaarteisiin mutkittelevalla baanalla. (Jos työntää kokoajan pelkkää toispuoleista kuokkaa niin mutkissa häviää vauhdissa etenkin silloin kun työnnön kätisyys on väärä).

toispuoleinen kuokka? Liian harvoin sitä enää näkee. Mikä on miehekkäämmän näköistä kuin oikeaoppinen toispuoleinen kuokka! Yhtä miehekästä on melonta kanadalaiskanootilla, kaikki muistamme Ilkka Nummiston. Näissä tekniikoissa paistaa työnteko!
Taitaa vaan olla, että pullamössöikäluokkien mukana halutaan vaan päästä kaikessa helpolla. Siksi kehitellään liukkaita suksia ja näitä naismaisia hiihtotyylejä, jotka on vielä nimetty joittenkin ruottalaisten mukaan.