olen haavoittunut sodassa
jota rakkaudeksi kutsutaan
sydämeni on amputoitu
tuo vanha sotavamma
ei parane koskaan
se sykkii ja elää - sydän -
mutta ei tunne enää rakkautta
joskus se vähän liikuttuu
ja lämpenee
ei pala kuitenkaan
niin kirkkaalla liekillä
kuin silloin
kun sinä vielä rakastit minua
jota rakkaudeksi kutsutaan
sydämeni on amputoitu
tuo vanha sotavamma
ei parane koskaan
se sykkii ja elää - sydän -
mutta ei tunne enää rakkautta
joskus se vähän liikuttuu
ja lämpenee
ei pala kuitenkaan
niin kirkkaalla liekillä
kuin silloin
kun sinä vielä rakastit minua
Vastaukset 4
Vanhimmat
...pitää purkaa muurit sydämesi ympäriltä
jotka pystytit kun vakavasti haavotuit
niin kyllä se pikkuhiljaa alkaa sykkimään
rakkaudelle,rakkaudellesi...
aika on rakkauden nimissä mahtava lääkäri.
kylläpä on hieno runosi,
uusia sanoja särkyneelle sydämelle.
pidin kovasti
hyvä kuunsisar!!!
... on mahtava lääkäri, sanoit.
Totta, mutta joskus mietin
kauanko paraneminen kestää.
Erosta on kohta kaksi vuotta,
missään tekemisissä en ole ollut
hänen kanssaan vuoteen.
Moni asia on elämässäni paljon paremmin
kuin vuosi sitten -
saan esim. olla työssä missä viihdyn.
Silti tuntuu, että olen kadottanut
itsestäni ja elämästäni
jotain hyvin oleellista.
Jotain sellaista sisältäni,
jota tarvitaan,
että voi vielä uskoa rakkauteen.
Kiitos sanoistasi, kommentit tuntuu mukavalta
pöytälaatikkorunoilijasta.
joka niin monella meistä koettuna on.
'
ei pala kuitenkaan
niin kirkkaalla liekillä
kuin silloin
kun sinä vielä rakastit minua '
Kaunis, mutta haikea säe niin kuin koko
runosikin.
... on itse elämäkin, useimmiten.
Miksi ihminen ei ymmärrä,
että hänellä on ollut kaikki tarvittava
ennen kuin hän sen menettää.
Ja ymmärtää,
miten turhan takia
moni pilaa elämänsä,
kun ei katso ajoissa peiliin.
Suurin osa on kokenut rakkaudessa pettymyksiä,
mutta yleensä ne jää ajan myötä taakse.
Miksi en voi vain sopeutua?
Miksi silloin - ja yhä vieläkin -
jokin sisälläni huusi,
että tämä on väärin,
ei tämän näin pitänyt mennä.
Minä elän,
maksan veroni ja velkani,
mutta syvä ilo sisältäni on poissa
ja pelkään, että se ei enää koskaan palaa.
Kiitos sanoistasi!