miten selviän?

1. En tiä mihin muuhun se erilleen muuttaminen paperillisesti vaikuttaa muutakuin yksinhuoltajakorotukseen lapsilisässä (ja kait elareihin, mutta niistä mulla ei oo mitää kokemusta joten niistä en osaa sanoo mitää). Mä sanoisin kuitenkin että muutatte erilleen sitten kun itse haluatte (jos haluatte), ei paperisodilla niin kiirus ole.

2. Vastasyntynyt vauva ei kyllä voi olla äidistä kovinkaan kauaa erossa. Joten, mun mielestä järkevin idea olisi, että isä tulee lasta katsomaan sitten sun luo ja sä voit vaikka nukkua tai lukea tms sen aikaa jossain eri huoneessa. Tai, sitten voitte vauvan kanssa lähteä isän asunnolle (ettei vauvan näkeminen ole kokoajan vain ja ainoastaan isän "harteilla").

3. Vauvan kanssa pärjäät varmasti mainiosti. Vastasyntynyt vie ihan kaiken ajan ja ajatukset sinulta - päiviin ei oikein muuta mahdu kuin vauvanhoitoa. Pidät vaan mielessä sen että ajattelet aina vauvan parasta.

Jos olet vielä suht hyvässä kunnossa niin kannattaisi oikeasti muuttaa nopsaan omaan asuntoon ja laittaa paikat kuntoon. Jos meinaan olette oikeasti eroamassa eikä mitään toiveita yhteenjäämisestä enää ole, niin muutto/erorumba pienen vauvan kanssa voi olla aikas hankalaa ja mieltä myllertävää. tilanne on sitten alusta asti niin että olet selkeästi yksin/yhteishuoltaja, piste. Ja onhan sinulla tukiverkko kunnossa? Ei tosiaan voi vauva olla alkuun olla juurikaan erossa äidistään ja ruuastaan:) Kyllä pienen vauvan kanssa pärjää yksinkin kun elää täysin vauvan ehdoilla ja hänen rytmiinsä, ehkä muuhun ei sitten aikaa jääkään, mutta ei se loputtomiin kestä.

Jos molemmat haluaa kovasti tehdä töitä suhteen eteen. Oletteko käyneet esim pariterapiassa?

raskaana vai ei. Se on kahden kauppa, ja vain sinä hän hän vaikutatte siihen. Raskausta ei kannata siihen sotkea. Sillä ei saa olla vaikutusta, että jatkaa liitossa vain raskauden tähden.
Kyllä kaikki asiat järjestyy aina. Huoltajuutta pohditte sitten kun vauva on syntynyt, ja ensimmäisinä kuukausina vauvan ei tarvi mennä isälle, sillä jos imetät, se ei ole mahdollista. Kun siirtyy pulloruokintaan, sitten onnistuu jo isältäkin. Isä voi käydä teillä katsomassa ja ulkoilla vauvan kanssa.
Kun vauva on osa elämääsi, niin asiat vaan menee omalla painolla, ei sitä paljon mieti, ne vaan järjestyy, mikä hyvin mikä huonosti. Paljon ihmisiä on yksin vauvan kanssa, ja hyvin menee. Turha on mitään etukäteen alkaa surra.

Erosin rv:lla 28 ja lapsi syntyi viikolla 31.

Muuta nyt, kun vielä jaksat, pyydä kaikki mahdolliset tukijoukot muuttoavuksi, sitä varten ystävät ovat olemassa. Huoltajuusmuoto ei määrää tapaamisia. Isällä on oikeus tavata lasta vaikkei teillä olisikaan yhteishuoltajuutta. Minun mielestäni on kohtuullista, että isä käy sovittuna kellon aikana tapaamassa lasta luonasi, ettei sinun tarvitse olla valmiudessa 24/7.

Kun lapsi syntyy avoliiton ulkopuolella, saat automaattisesti yksinhuoltajuuden. Yksinhuoltajuus ei poista isän elatusvelvollisuutta eikä tapaamisoikeutta, mutta antaa sinulle yksin huoltajana mahdollisuuden päättää lapsen asioista ilman mahdollisia riitoja. Jos isä ei ole halukas isäksi, voit jättää isyyden kokonaan vahvistamatta ja saat valtiolta elatustuen säännöllisesti kitinöittä joka kuukausi.
Mieti tarkkaan lapsen etua ja lapsen isän luonnetta. Isä voi olla isä lapselleen ja tavata lasta niin paljon kuin haluaa, vaikkei olisi kirjoissa ja kansissa isäksi nimetty lainkaan. Isyyden vahvistamatta jättäminen on hänelle noin 30 000 euron arvoinen "säästö", ja sinulle kenties mielenrauhan ja itsellisyyden hinta.

Niin minä tekisin tänään, jos minulla olisi eron hetkellä ollut tämä tieto, joka on kertynyt näinä vuosina.

Pärjäät vauvan kanssa oikein hyvin. Neuvolasta ja naapuri-äidiltä saat akuuttia apua, jos sinulle tulee vauvan kanssa ongelmia. Jaksamiseen vaikuttaa ystävät ja sosiaalinen elämä. Kun et jää ihan yksin kotiisi murehtimaan vaan liikut vauvan kanssa, tulet pärjäämään oikein hyvin. Olen varma, että tuttavapiirisi kokenut äiti ottaa lapsen hoitoon silloin tällöin hetkiksi oikein mielellään, joten sinäkin pääset ensikuukausina hiukan tuulettumaan ilman lasta, joka on hyväksikin, vaikkei ajatus sinusta ensin siltä tuntuisikaan.

Nainen on henkisesti vahvimmillaan raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, silloin useimmiten erotaan, jos ollaan erotakseen. Tsemppiä ja jaksamista. Minun pikkuiseni on näinä hetkinä 10 vuotias ja hyvin on mennyt, vaikka eron hetkellä maailma tuntui järkkyvän. Kun lapsi on sylissäsi, epäröintisi on poissa.

- Usko kokenutta.

1. Jos ero on kerran väistämätön, kannattaa se hoitaa ennen lapsen syntymää. Siinä hormoonirumbassa missä synnytyksen jälkeen on, ei voi tehdä järkeviä ratkaisuja.

2. Pienen vauvan kohdalla yhteishuoltajuus toimii samoin kuin isommankin kanssa eli siten kuin laitatte sen toimimaan. Itse olen suunnitellut sen niin että isä käy katsomassa lasta/minä ja lapsi yhdessä käymme isän luona kunnes ruoka-ja unirytmi on muodostunut. Sen jälkeen aion jättää lapsen isälle aikaa pikkuhiljaa pidentäen, viimeistään 1-vuotiaana vuorokaudeksi. Imetys on tärkeää mutta ei tärkeämpää kuin isän ja lapsen välinen suhde.

3. Olet jo jonkun aikaa prosessoinut eroa mielessäsi ja aikaa synnytykseen on vielä n.8 viikkoa. Kunnolla pääset työstämään eroa vasta muuton jälkeen. Omasta mielestäni pärjäsin yhden kanssa ihan hyvin, on vaan muistettava huolehtia myös itsestään. Vauva tulee kyllä hoidettua kun itse on kunnossa ja kodinhoito ei ole kovin tärkeää. Puhelinlaskut oli aika isoja..