Miehen 3 etälasta olivat viikonlopun. Yksi oli ihan normaalisti. 2: en syö, ei ole nälkä, en halua, väärän merkkisiä tuotteita, ei ole mitään hyvää syömistä, mennään pitsalle. Nälkäiset lapset kiukuttelevat entistä enemmän. Kai sitä kokiksella yms. pari päivää elää. Ja paluumatkalla: on vmoinen nälkä. Kiitti riitti, kun seuraavan kerran tulevat, saavat käydä isänsä kanssa kaupassa, syödä tai olla syömättä. Saattaa hyvinkin olla että mulla on sinä viikonloppuna jotain menoa. Tähän varmaan joku vastaa, että se on lastenkin parhaaksi, niin varmaan onkin. Mun parhaaksi on, että peruivat hiihtolomalla tulon, pelkkää säästöä, ja rauha maassa. Ja lasten äitikin on tyytyväinen, kun isä ei näe lapsia. Eli ainut kärsijä on isä.
Kun mikään
ei kelpaaa...
23879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mie aattelin tytölle ostaa auton ihan uuden valkoisen mersun, mutta ei, se pitää olla Cadillacci tai Pontiaakki. Sitten pojalle aattelin vetästä tosta Espanjasta asunnon, mutta ei Hawajilta pitää olla viisikerroksinen huvila,t ai ei mitään. Että mua närästää, mutta ei auta onhan se ostettava. Kyllä ne miehen lapset osaa vaatia, ma minä uusikko joudun maksumiheksi. Lasten äiti on ollut aina tyhjätasku ja huonosti toimeentuleva huono esimerkki lapsilleen, ettei mitään tolkkua.
Sulla on vielä pienet murheet jos pitsaa pitää ostaa ja colaa, mutta meikältä menee miljoonia! Onneks ei tule hiihtolomalla meillekään, niin ei tarvi ostella sisäfilettä ja mustekalaa, muutahan ne ei syökkään, kuin sitä parasta. Kiukku tulee, jos ei ole muikun mätiä tai häränleikkeitä sienikastikkeessa, kermaisessa.
kiinnittää huomio:
1) miehesi etälapset. Toivottavasti oli vain tekstin yhteydessä käytetty, selventämään tilannetta. Lapset ovat miehensi lapsia, ei ole etälapsia tai lähilapsia, on vain omia lapsia.
2) miten kauan olet ollut kuvioissa, miten kauan on isän ja äidin erosta aikaa? Minkä ikäisiä ovat lapset? Onko sinulla lapsia tai kokemusta lapsista?
3)Tuo sinun mittapuusi mukaan "normaalisti" käyttäytynyt lapsi reagoi omalla tavallaan eikä luultavasti saa tarvitsemaansa huomioita. Hänen reaktionsa on kaiketi olla huomaamaton.
4) Onko isä jättänyt lasten ruokinnan ja kaupassa käynnin sinun harteillesi? Selvitähän miehen kanssa säännöt joiden mukaan elätte silloin kun hänen lapsensa tulevat isälle.
5) Sinun ei tarvitse käyttää rahaa lasten menoihin, lasten isän ja äidin tarvitsee.
6) Ainut kärsijä ei ole isä, hänkin aikuisena pääsee näistä asioista yli. Sinäkin pääset. Ainoat kärsijät ovat lapset, nyt ja tulevaisuudessa.
7) Onko lapsille kärsivällisesti selitetty perheenne säännöt (onko isä selittänyt?)?
8) Onko tapaamisvälit liian pitkät? Onko joka tapaamisella harjoiteltava teidän perheenne säännöt aina uudelleen ja uudelleen? Testaavatko lapset teitä ja hermojanne joka kerta?
Ja paljon muitakin kysymyksiä. Usko pois, aikuinen saa homman toimimaan, mutta se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, kaikkien kiinnostusta asiaan ja oikeudenmukaisuutta lapsia kohtaan.
Hyviä huomioita, pohdintaa: lapset ovat 9-12 v, erosta on 3v,olen ollut kuvioissa 2 v, kokemusta lapsista on, ex-miehen lapset asuivat samassa taloudessa. Nykyisen lapset käyvät erittäin harvoin (riitainen ero, tapaamissopimuksen viivytystä, elarien kiristystä yms) vielä harvemmin 3-kokoonpanossa. Ruoka-ajat, ei pelkkiä välipaloja tottakai näin pitäisi. Isä hommaa kokista yms, kun näkee harvoin. Se kumpi meistä maksaa ruokaostokset tai käy kaupassa menee luontevasti vuorotellen muiden kotitöiden kanssa. Ensi kerralla kun lapset tulevat, isä on kauppavuorossa ja selvittää säännöt lapsille. Uskon, että mies saa homman haltuun, pysyn taustalla. Harmittaa ainainen valitus: ruuasta,matkoista,lahjoista jne. Kaikki mitä isä hommaa on liian halpaa tai muuten epäkelpoa. Isä onkin vähentänyt hankintoja ja hoitaa ne vain jos lapsi on itse mukaan. Kolmikolla on isoveli 17 v, joka pitää radiohiljaisuutta, kun isä ei ostanut uutta kevaria.
että eroprosessi on hoidettu aikuisten taholta huonosti. Tässä kohtaa ei kannata lähteä enää arvioimaan että kumman osalta ja syyttely on turhaa. Hienoa huomata ettet sitä tässä tehnytkään.
Näköjään lapset reagoivat käytöksellään, kukin tavallaan. Harmi jos ei äiti näe miten lapsiin vaikuttaa tapaamissopimuksella "kiristäminen" yms. Eivätkö vanhemmat pääse yhteisymmärrykseen tapaamisista? Lasten tulisi saada nyt luottamuspohjaa kumpaankin aikuiseen. Hyvä ettei isä ole luovuttanut! Joskus sitäkin näkee ja se on kyllä surullista. Eihän syy kuitenkaan loppujen lopuksi ole lapsissa.
Vaikutat järkevältä ihmiseltä ja suunta näyttäisi olevan oikea. Ei tosiaan ole mitään väärää jos joskus ostaa kokista sun muuta, sitä tehdään joka kodissa silloin tällöin. Pääasia on ettei lapset odota isän tapaamista sen takia että siellä saa "vähän kaikkea" ja lahjoja ja muuta.
Tiukkaa linjaa, mutta samalla hellää ja turvallista lapset kaiketi kaipaavat. Varmasti vastarintaa syntyy, mutta pitkälliset "taistelun" tuloksena; tasapainoinen perhe, jossa kaikki hyvin ja mukavaa yhdessäoloa. Hyvästä käytöksestä kannattaa palkita huomaamalla ja kehumalla.
Ei kannata lähteä siihen että mennään lasten kanssa kauppaan ja he saavat päättää. Tai ostella lahjoja. Loppua ei tuolle toiminnalle tule näkymään. Te suunnittelette aikuisina mitä syödään ja jos ei kelpaa, niin voi harmi, teillähän on iltapala sitten klo 20.00 (tai milloin teillä se onkaan), toivottavasti silloin maistuu se mitä on tarjolla. Uhmaan ja kitinään ei kannata uhrata huomioita eikä aikaa. Lapsille voi hyvin kertoa, että kun nämä arkiasiat saadaan sujumaan, pääsevät he mukaan päätöksentekoon ruuista ja muista, mutta vasta sitten kun asioista voidaan puhua ja päättää ilman riitaa.
Kiitos kannustuksesta. Kyllä ero oli erittäin riitaisa ja nyt eletään tätä päivää. Yritän pysyä tausatalla ja tukea miestä huomioimaan lapsia ja nästisti puhumaan heille. Ongelma on tapaamisten satunnaisuus ja lyhyt kesto. Aika menee kuljetuksiin yms. ohjelmaan. Välillä tuntuu sama, jos vetävät sipsiä yms. Mutta kohta varmaan syy miksi lapsia ei päästettäisi isälle olisi, että saavat kaiken periksi tai sitten syy on etteivät viihdy, kun isä ei välitä, eikä raaski toteuttaa joka toivetta "huutaa" ja komentaa. Vähän niinkuin jos maahanmuuttaja tekee töitä vie työpaikat, jossei tee elää siivellä. Esimerkki: isä ei välitä, kun ei suostu nostamaan elaria. Isä suostuikin pyydettyyn elariin, isä luulee että rahalla voi hyvittää.Jos isä ei osta jotain on itsekäs paskiainen, jos ostaa yrittää lahjoa.
näin aina on väärin päin. Pääasia on vaan opetella olemaan välittämättä muiden puheista. Itse tietää parhaiten.
Tsemppiä sinulle ja uusperheellesi, toivottavasti sitkeän yrittämisen ja pitkän pinnan jälkeen asiat kääntyvät parhain päin. Olisi mahtavaa lapsille jos isä saisi sovittua säännölliset tapaamisajat.
Että on asioita joihin ei voi vaikuttaa. Tapaamissopimus on. Mutta 12-vuotias voi päättää tuleeko, ja lähin ehto sopimukseen oli :tapaaminen peruuntuu jos lapsilla on syy olla tulematta tai he eivät halua tulla. Joka kerta on arpominen. Puolet hiihtolomasta on sopimuksessa, mutta "en halua tulla" ja "parempaa tekemistä". Sattumalta lähi varasi lapsille koko viikon matkan ja lapset saavat itse päättää mitä tekevät. Jos hän tietäisi minun olevan helpottunut lomarauhasta, varmaan lähettäisi lapset puoliviikosta meille...
eli jos ei ruoka maistu, en ala tekemään toista ruokavaihtoehtoa. Myöskään ei sitten saa ottaa välipalaa.
Ja kas, seuraavalla kerralla kun on lämmin ruoka, ei viitsitä enää narista huonosta ruuasta, vaan hyvin uppoaa.
kunhan omat lapset saa sapuskansa.
Tämä on yksinkertainen ja hyvä keino. Kyllä lapset sitten syö kun on nälkä. Mutta jos ruokailujen välissä mussuttaa koko ajan jotain niin ei ihme jos ei ruoka maita. Varsinkaan jos se ei satu olemaan juuri sitä lempiruokaa. Minä lähiäitinä käytän tätä ja toivottavasti myös isän luona on sama käytäntö. Tosin saavathan siellä tehdä vaikka jokaiselle lapselle eri ruuan, se on heidän asiansa.
Kyllähän se joka järkevässä talossa taitaa näin olla, että oli omia, naapurin tai miehen lapsia, niin ei siitä ruoasta kitistä pidä. Jos ei kelpaa, niin sitten ei syödä. Ylimääräisiä välipaloja on turha pyydellä. Omassa perheessä tosin vielä sanottava, että miehen lapset ei ole koskaan kitissyt ruoasta. Yläkerran tyypille kiitos siitä...
Poikkeuksena hyvin pienet lapset, jos kipeitä ovat ja mikään ruoka yksinkertaisesti ei maistu. Silloin ei ole kyse protestista...
Kun ei anneta koko ajan mussutella välipaloja,niin kunnon ruoka useasti kelpaa.On niin mukava,kun porukka suorastaan alkaa norkoilla hellan vieressä ja kysellä,koska se ruoka on valmista,on niiin nälkä.Kelpaa silloin omille ja miehen lapsille.
kelvannu. taitaa olla vaan protestia:D nykyään kehuja satelee;D anna olla syömättä jos ei teidän pöperöt kelpaa litkiköö kokista jos kerta huonoille tavoille opetettu:)
Syökööt pizzaa ja juokoot kokista teillä ollessaan. En minä ainakaan vaivautuisi laittmaan ruokaa, jos se ei kelpaa.
Isä voisi lähteä lastensa kanssa yksinään hiihtolomalle tai ensi vuonna jouluvälipäiviksi jonnekin maalle. Sinä jäisit sitten kotiin yksinäsi. Lapset ovat miehesi, ei sinun.
Pizza-ideaa toteutin kesällä. Oli kuitenkin väärän valmistajan, kun vetäsin uunista oikean saarioistenkin, sitä oli liian vähän,vaikkei jaksaneet syödä kaikkea. Kaikessa on periaatteessa vikaa, oli se valmis tuote tai itse valmistettu, tai vaikka lasten valitsema, kun mä "luulin että, tässä olisi sellasta ananasta", myös ruokalasta ostettu lasagne oli outoa, vaikka lasagne muuten on mieliruoka. No tyypit ei nyt ole tulossa, kun on "parempaa tekemistä". Minun puolestani mies voisi joskus viettää lomaa lasten kanssa keskenäänkin. Täytyykin ottaa puheeksi, tähän mennessä hän ei ole innostunut. Ja tuntuisi, että jos poistun paikalta, piltit kokevat onnistuneensa ärsytyksessä. Ja olen paha nyksä, joka ei hyväksy miehen lapsia. Lapset hyväksyn kyllä, mutta en jatkuvaa valitusta. Voihan tapaamisaikoihin, mulle tulla "tärkeää" menoa... Jatkossa en vaivaudu ruokaa laittamaan tai kyselemään toiveita, yleensä vastaus: aivan sama. Syökööt ihan mitä tykkäävät tai olkoot syömättä, eiköhän isänsä kato, että hengissä pysyvät sen pari päivää.
Siellä on kunnon pitsoja, rapea pohja. Saarioisten pitsat on pehemitä lällyjä, ne ei kelpaa meillä kellekään, koira syö. Mikset voi helliä poikia? Palkinto on molemiinpuolinen. Kumpikaan ei hauku ketään, ja kaikilla on kivaa? ONko se niin vaikeaa?
silti urputus jatkuu. Kun halusivat just saarioisten, ei pizzeriasta.
Mieti ensin OMAA KÄYTTÄYTYMISTÄSI, arvostele sitten vasta muita! Toisten virheet näkyvät AINA HELPOMMIN, vaikka ei näkysikään, niin ne tehdään! Oikeessakin perheessä on kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Ei niistä kuitenkaan kaiksista tehdä suurta numeroa. Jos lapsi ei syö silakkalaatikkoa, niin häne sitä syö. Ei sen pidä olla ongelma. En itsekkään syö kaikkea ruokaa, eikä lapset siitä valita kenellekkään.
Nyksillä vaan on tapana tehdä toisten lasten ongelmistä kauheen suuria, omien lasten ongelmat painetaan maton alle. Ontgelma on nyksä itse, ei miehen lapset.
kaikki kelpais.
Musta on käsittämättömiä nää vanhemmat jotka kirjoittaa, että jos ei kelpaa olkoon nälissään.
En minäkään syö ostereita, etanoita, kateenkorvaa, munuaista jne. Mieluummin näen sitten vaikka nälkää !
Helvetin julmaa vaatia että lapset pitävät kaikesta siitä ruoasta mistä itse pitää.
Menkää itseenne !
sellasta ruokaa mistä lapset tykkää???? Taitaa vaan nyksät tehdä tahallista kiusaa, jotta saa syyn valittaaa! Senhän ne osaa, muuta ei sitten osatakaan.
KIITTÄÄ NE EI OSAA OLLENKAAN!!!
Minä olen sitä mieltä että lasten on syötävä ihan tavallista perusruokaa. Kaikesta ei tykkää mutta siitä huolimatta sitä voi syödä. Niin teen itseksin. Syön minä moniakin ruokia joista en tykkää. Ei aina voi tehdä sellaista ruokaa josta lapset tykkää. Ja kun lapset ei edes tykkää samoista ruokalajeista; yksi tykkää meillä hernekeitosta yli kaiken ja yksi ei siitä tykkää juuri yhtään. Mutta syö kuitenkin niin että nälkä lähtee. Teenpä joskus sellaista ruokaa josta minä pidän tosi paljon mutta lapset ei niinkään välitä mutta ymmärtävät kyllä että kompromisesseja joutuu välillä tekemään.
samoin kuin sun. AINA VOI TEHDÄ SITÄ RUOKAA, MISTÄ LAPSET TYKKÄÄ!! Pelkkä tekosyy, ettei voi.
Minä ainakin ajattelen aina ruokaa tehdessä ja kaupassa, että mikä lapsille maistuu. Minusta lasten kuuluu saada ruokaa joka maistuu. Mulla on neljä lasta, eikä ole lainkaan vaikeeta, tehdä ruokaa heille. Se on vaan viitseliäisyydestä kiinni ja halusta.
On, on vaikea tehdä sellaista ruokaa, josta lapset pitävät. Makaroonilaatikko voi kelvata tällä kertaa, mutta ei 2 viikon päästä. Kysymys ei ollut siitä, ettei osterit yms kelpaisi. Vaan otsikon mukaan jonain viikonloppuna ei kelpaa mikään. Osaan tehdä ja ostaa sellaista ruokaa, josta lapset pitävät, 10 vuoden kokemus. Kelpaamattomuus menee välillä huvittavuuden puolelle. Jos ruuasta ei keksimälläkääm keksi vikaa, en vaan halua syödä, tai ei ole nälkä. Paljon tuli asiallisia vastauksia, mitä voi olla lasten temppuilun taustalla...