haluan kuolla. en jaksa.

"en uskalla tappa itseäni.en jaksa." luin ettet jaksa tappaa assddsa sori mun fail ^^

onkin pyydetty apua.
Läheisiltä, perheeltä, ammattilaisilta.

Ei pidä olla yksin ajatuksiensa kanssa.
Sun vanhemmat on voineet ajatella ihan samoin ollessaan sun ikäsii.

Puhuminen auttaa.

Kun ei itse jaksa niin muut auttavat.

Moni mun ystävä ja sukulainen on saanut apua ammattilaisilta.
Tässä on paljon hyvää tehtävissä :)

en minäkään tiedä minne menisin opiskelemaan tällä hetkellä olen ammattistartissa jossa ollaan vuoden ja mietitään minne haluaisi mennä opiskelemaan.

sun kannattaisi puhua kuraattorille tilanteestasi hän kuuntelee ja jos et halua että vanhempasi saavat tietää mitä ootte jutelleet niin ei huolta kuraattorilla on vaitiolo velvollisuus ja jos et halua puhua vieraalle ihmisille huolista niin voit puhua äitisi kanssa.
mä puhun äidilleni kun mulla on huolia

Minulle tuli ihan tippa linssiin lukiessani viestiäsi. Olen ite vähän samassa jamasssa tällä hetkellä. En nyt tiedä onko sopivaa avautua tässä, mutta nyt on sellainen olo, että voisin sen tehdä.. Loppu syksystä kaikki alkoi. En tajunnut ensin tilannettani. Tunsin olevani jatkuvasti surullinen, mikään ei oikein kiinnostanut ja väsytti niin paljon. Olen ollut aina tunnollinen opiskelija. Nyt en jaksanut nousta aamuisin sängystä, lintsasin, enkä välittänyt koulumenestyksestäni. Kavereille valitin jokaisesta pienestäkin asiasta ja saatoin sanoa heille välillä pahastikin. Eristäydyin heistä ja halusin olla vain yksin. Joululomalla tilanne helpottui vähän ja tunsin piristyväni, varsinaisesti joulua ei kuitenkaan huvittanut viettää. Avauduin yhdelle ystävälleni ja hän oli huolissaan minusta, mutta sanoin oloni jo vähän helpottuneen.

Ensimmäinen viikko koulussa meni ihan hyvin, olin pirteämpi. Huomasin kuitenkin olevani porukasta muiden ulkopuolella ja jääväni omiin ajatuksiini jatkuvasti. Kotona saatoin äkkiä ratketa kyyneliin, en tiennyt miksi. Aloin käymään viikonloppuisin baareissa ja join tavallista enemmän, halusin vain unohtaa kaiken sen paskan olon joka velloi sisälläni. Huomasin ajattelevani varminta tapaa tehdä itsemurha. Koulussa toivoin jollekin sattuvan jotain pahaa ja jos jotain sattuikin, se toi minulle pelkästään mielihyvää ja helpotti oloani(ihan sairasta :'( ).

Olen tällä hetkellä yksinäinen, en jaksa tavata kavereitani. He soittelevat joskus ja kysyvät miten menee. Minä vastaan hyvin, vaikka se ei todellakaan ole niin. En halua vaivata ketään enää kitisemällä. Puhelut ovat lyhyitä, sillä ei ole mitään kerrottavaa. Tulevaisuutta en pysty kuvittelemaan. En yksinkertaisesti näe sitä. Juon ihan liikaa, en muista illoista oikein mitään. Ajattelen vieläkin itsetuhoisesti, enkä tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Olen väsynyt esittämään vahvaa ja onnellista ihmistä. Millään ei ole mitään merkitystä, musiikki on auttanut todella paljon selviämään eteenpäin, vaikka se tyhmältä kuulostaakin.. Koulussa jaksan käydä joten kuten, on sentään jotain miksi nousta aamuisin ylös.. En halua aiheuttaa perheelleni lisää murhetta tekemällä elämästäni lopun, koska heillä on nytkin vaikeaa. Yritän jaksaa mahd. pitkään, mutta kaikki lähtevät joskus. Tiedän, että apua on tarvittaessa tarjolla. Anteeksi avautumiseni...

Voimia sinulle ystäväiseni. Elämäsi kuulostaa todella tyhjältä ja turhalta paikalta elää :'( Yritä pysyä vahvana *voimahali*.

miksi nikkisi on sama kuin jollakin internet meemillä

http://en.wikipedia.org/wiki/Lonelygirl_15

On perhe, on kavereita, on ihmisiä joilta pyytää apua ja tuntuu että varta vasten pitää hankkia jotain ongelmia kun muuten ei ole. Onko tämä huomion kipeyttä vai mitä? On ihmisiä joilla ei ole ketään, ei perhettä ei kavereita ja löytyy masennusta ja rahaongelmia. Ajatelkaa nyt vähän.

Mä pääsin eroon masennuksesta, kun lainasin/vuokrasin/ostin läjän Disneyleffoja ja katselin niitä. Disneyleffoissa on aina upeat hahmot, tarinat ja sellainen aivan uskomattoman hieno tapa käsitellä vaikeitakin asioita. Ihan yksikseni koneella katselin iltaisin/öisin ja ihan milloin vain vaikeina hetkinä. Omat suosikit on tällä hetkellä Pocahontas, Kaunotar ja Hirviö ja Aarreplaneetta kaikki muut, missä on ollut mahtava Glen Keane animaattorina mukana =) Myös monien leffojen soundtrackit ovat upeita.

Sä kuitenkin kirjoitit tänne, eli et ole vielä täysin valmis luopumaan toivosta. Hyvä! Sun kantsii puhua, vaikka tuntuisikin miltä. Masennus on myös sairaus (jos sulla nyt masennus on, voi toki olla muutakin) ja siitä parannutaan kuten muistakin sairauksista. Mua ainakin auttoi tuo tieto. Hopi hopi puhumaan jollekin. Vaikka ei jaksaisi niin silti pakottaudu auttamaan itseäsi. Koska olet hienon elämän arvoinen kuten me kaikki. Kyllä sinulle vielä aurinko paistaa, voit heittää mustat lasit joiden läpi nyt katselet, pois ja nauttia elämästäsi. Tsemppiä! Auta itseäsi sillä olet sen arvoinen.

Mistäs toi sun juttu on alkanu. Tsemppiä vaan:) ei kannate tehä itsaria khyl se elämä muuttu paremmaks kun on menny muutama vuos eteenpäin

Miten sua vois auttaa? :)

elämä on paskajuttu koita selvitä. lohtuhan se on laihalohtukin

Haluuks panna ennenku teet tommosii, laita kik

Mulla on ihan samat fiilikset... Oon ihan helvetin yksinäinen koska kukaan ei jaksa mua, tai en vaa osaa olla jostain syystä ihmisten kanssa/saada kavereita. Haluisin vaan kuolla ja alottaa elämän alusta, mut en voi mun läheisten takia :/

Tälläkin hetkel oon suljetul mut silti valehtelen vaa kaikille et joo on mul kavereita, ja ei en oo masentunut/ahdistunut yms. En haluu mitään diagnooseja, yks riittää (F50 josta on tullu mun paras kaveri ja ehkä ainoa asia joka oikeesti pitää mua elossa, unelma siitä et viel jonain päivänä oon laiha) En yhtään tiedä enää et mitä mun pitäs tehdä, yrittää elää johon en kyl pysty, tai kuolla, tai vaan pitkittää tätä kaikkee kärsimystä.