mä haluan enää vain kuolla. mutta mä en uskalla tappaa itseäni. mä en jaksa. mä en halua enää valittaa. mä en jaksa enää yrittää kertoa. mä haluan tälle lopun. mä haluan kuolla. lähtä pois. mä en näe tulevaisuutta enää. en tiedä mitä haluan opiskella. mä en halua enää katsoa ihmisiä silmiin. mä en jaksais enää nousta aamulla ylös. en jaksa enää mitään. mutta on pakko. haukkukaa, nimitelkää, vittuilkaa, mä enää välitä. en jaksa enää. mä elän sumussa. en enää muista paljo mitää. mä vaan tuijotan eteeni. mietin mitä vittua mä oikeen teen enää täällä. mulla vähän väliä ajautuu asiat tähän jamaan. mä oon niin väsynyt. mä en jaksais enää..
haluan kuolla. en jaksa.
lonelygirl_15
242944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"en uskalla tappa itseäni.en jaksa." luin ettet jaksa tappaa assddsa sori mun fail ^^
HOONK HOONK etosaalukee asddsasss
onkin pyydetty apua.
Läheisiltä, perheeltä, ammattilaisilta.
Ei pidä olla yksin ajatuksiensa kanssa.
Sun vanhemmat on voineet ajatella ihan samoin ollessaan sun ikäsii.
Puhuminen auttaa.
Kun ei itse jaksa niin muut auttavat.
Moni mun ystävä ja sukulainen on saanut apua ammattilaisilta.
Tässä on paljon hyvää tehtävissä :)
mä oon yrittänyt puhua. mulle on sanottu suoraan että mä valitan tyhjästä. mulla on kaikkea. mun pitäisi olla kiitollinen. mä oonkin, mutta en onnellinen. enää en viitsi kertoa pahasta olostani koska en enää luota. ne sanoo taas että tule takaisin kun sulla on oikea ongelma ja oikeat syyt olla onneton. mä en jaksa enää. mulla on niin PAHA OLLA. kukaan ei kuuntele enää.
Ootko vaik terkkarille puhunu?
Tai ihan terapeutin kaa?
Vai vaan vanhempien?
Vaikka muut ei ymmärtäis niin kyl sitä oloo puhumal voi helpottaa.
Siitähän se noidankehä alkaa. Aluksi mennään avautumaan, sitten lähetetään psykiatrille, joka sitten parin kerran jälkeen ehdottaa "Otas näitä pillereitä, ne saattaa helpottaa sun oloas". Pillerit masentavat entisestään, ihmiset luulevat narkomaaniksi, masennus kasvaa, lisää lääkkeitä...
Onneksi itse kieltäydyin puhumasta ja pillereistä, ja päätin että syypäät nykytilanteeseeni saavat kärsiä sopivan rangaistuksen. Ja olen tässä, elinvoimaisena, vihan ja koston voimalla.
ihan normaalia murrosikään kuuluvaa mielialojen vaihtelua. kunhan odotat pari vuotta niin kyllä se ohi menee. :)
useat ystäväni, Kristian Meurman ja isäni.
Kun oikeat lääkkeet löytyivät niin masennuksenkin verho katosi.
Tietysti kesti ennen oikeiden löytymistä.
Kyllä todellakin vaikutti minun asenteiseeni lääkkeiden avusta ja hyödystä.
Tietenkään kaikille ei voi lääkkeitä heti antaa.
Kaikille ne eivät edes sovi.
Tosin puhuminen auttaa juuri sillä että saa avautua.
Jos istuu tuppisuuna eikä edes kerro omaa mielipidettä hoitoihin niin silloinhan ammattilaiset eivät tiedä mikä toimii ja mikä ei.
Viha ei toimi polttoaineena ikuisesti.
Se vain kuluttaa meitä.
Avun masennukseen löytää muualtakin.
en minäkään tiedä minne menisin opiskelemaan tällä hetkellä olen ammattistartissa jossa ollaan vuoden ja mietitään minne haluaisi mennä opiskelemaan.
sun kannattaisi puhua kuraattorille tilanteestasi hän kuuntelee ja jos et halua että vanhempasi saavat tietää mitä ootte jutelleet niin ei huolta kuraattorilla on vaitiolo velvollisuus ja jos et halua puhua vieraalle ihmisille huolista niin voit puhua äitisi kanssa.
mä puhun äidilleni kun mulla on huolia
Minulle tuli ihan tippa linssiin lukiessani viestiäsi. Olen ite vähän samassa jamasssa tällä hetkellä. En nyt tiedä onko sopivaa avautua tässä, mutta nyt on sellainen olo, että voisin sen tehdä.. Loppu syksystä kaikki alkoi. En tajunnut ensin tilannettani. Tunsin olevani jatkuvasti surullinen, mikään ei oikein kiinnostanut ja väsytti niin paljon. Olen ollut aina tunnollinen opiskelija. Nyt en jaksanut nousta aamuisin sängystä, lintsasin, enkä välittänyt koulumenestyksestäni. Kavereille valitin jokaisesta pienestäkin asiasta ja saatoin sanoa heille välillä pahastikin. Eristäydyin heistä ja halusin olla vain yksin. Joululomalla tilanne helpottui vähän ja tunsin piristyväni, varsinaisesti joulua ei kuitenkaan huvittanut viettää. Avauduin yhdelle ystävälleni ja hän oli huolissaan minusta, mutta sanoin oloni jo vähän helpottuneen.
Ensimmäinen viikko koulussa meni ihan hyvin, olin pirteämpi. Huomasin kuitenkin olevani porukasta muiden ulkopuolella ja jääväni omiin ajatuksiini jatkuvasti. Kotona saatoin äkkiä ratketa kyyneliin, en tiennyt miksi. Aloin käymään viikonloppuisin baareissa ja join tavallista enemmän, halusin vain unohtaa kaiken sen paskan olon joka velloi sisälläni. Huomasin ajattelevani varminta tapaa tehdä itsemurha. Koulussa toivoin jollekin sattuvan jotain pahaa ja jos jotain sattuikin, se toi minulle pelkästään mielihyvää ja helpotti oloani(ihan sairasta :'( ).
Olen tällä hetkellä yksinäinen, en jaksa tavata kavereitani. He soittelevat joskus ja kysyvät miten menee. Minä vastaan hyvin, vaikka se ei todellakaan ole niin. En halua vaivata ketään enää kitisemällä. Puhelut ovat lyhyitä, sillä ei ole mitään kerrottavaa. Tulevaisuutta en pysty kuvittelemaan. En yksinkertaisesti näe sitä. Juon ihan liikaa, en muista illoista oikein mitään. Ajattelen vieläkin itsetuhoisesti, enkä tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Olen väsynyt esittämään vahvaa ja onnellista ihmistä. Millään ei ole mitään merkitystä, musiikki on auttanut todella paljon selviämään eteenpäin, vaikka se tyhmältä kuulostaakin.. Koulussa jaksan käydä joten kuten, on sentään jotain miksi nousta aamuisin ylös.. En halua aiheuttaa perheelleni lisää murhetta tekemällä elämästäni lopun, koska heillä on nytkin vaikeaa. Yritän jaksaa mahd. pitkään, mutta kaikki lähtevät joskus. Tiedän, että apua on tarvittaessa tarjolla. Anteeksi avautumiseni...
Voimia sinulle ystäväiseni. Elämäsi kuulostaa todella tyhjältä ja turhalta paikalta elää :'( Yritä pysyä vahvana *voimahali*.
Olisin itse maailman onnellisin ihminen jos kaverit soittelisivat ja kysyisivät että miten menee ja mä vastaisin että todella paskasti koska niinhän se menee pitää oikeasti vastata todenmukaisesti koska ihmiset haluaa tietää miten menee.
MIKSI VITUSSA KIRJOITIN TÄMÄN PASKAN KIRJOITUKSEN MIKSI HELVETISSÄ MIKÄ MUSSA ON XDXD
oot paska aahahahhaahha KappaPride
miksi nikkisi on sama kuin jollakin internet meemillä
http://en.wikipedia.org/wiki/Lonelygirl_15
On perhe, on kavereita, on ihmisiä joilta pyytää apua ja tuntuu että varta vasten pitää hankkia jotain ongelmia kun muuten ei ole. Onko tämä huomion kipeyttä vai mitä? On ihmisiä joilla ei ole ketään, ei perhettä ei kavereita ja löytyy masennusta ja rahaongelmia. Ajatelkaa nyt vähän.
Ihmisen mieli on monimutkainen juttu. KUKAAN ei tietenkään halua hankkia itselleen ongelmia saadakseen huomiota. Ainakaan niin pahoja ongelmia, että haluaa lopulta kuolla. Ei kukaan itse itselleen masennusta kehitä, mieti nyt vähän. Se johtuu monista tekijöistä, ja esim. juuri perhe voi sen aiheuttaa toiminnallaan. Et taida tietää yhtään mistä puhut.
Mä pääsin eroon masennuksesta, kun lainasin/vuokrasin/ostin läjän Disneyleffoja ja katselin niitä. Disneyleffoissa on aina upeat hahmot, tarinat ja sellainen aivan uskomattoman hieno tapa käsitellä vaikeitakin asioita. Ihan yksikseni koneella katselin iltaisin/öisin ja ihan milloin vain vaikeina hetkinä. Omat suosikit on tällä hetkellä Pocahontas, Kaunotar ja Hirviö ja Aarreplaneetta kaikki muut, missä on ollut mahtava Glen Keane animaattorina mukana =) Myös monien leffojen soundtrackit ovat upeita.
Sä kuitenkin kirjoitit tänne, eli et ole vielä täysin valmis luopumaan toivosta. Hyvä! Sun kantsii puhua, vaikka tuntuisikin miltä. Masennus on myös sairaus (jos sulla nyt masennus on, voi toki olla muutakin) ja siitä parannutaan kuten muistakin sairauksista. Mua ainakin auttoi tuo tieto. Hopi hopi puhumaan jollekin. Vaikka ei jaksaisi niin silti pakottaudu auttamaan itseäsi. Koska olet hienon elämän arvoinen kuten me kaikki. Kyllä sinulle vielä aurinko paistaa, voit heittää mustat lasit joiden läpi nyt katselet, pois ja nauttia elämästäsi. Tsemppiä! Auta itseäsi sillä olet sen arvoinen.
Mistäs toi sun juttu on alkanu. Tsemppiä vaan:) ei kannate tehä itsaria khyl se elämä muuttu paremmaks kun on menny muutama vuos eteenpäin
Kaa. KOetappa jaksaa ja tsemppiä! Hyvää yötä!=) On se elämä aina vaikeaa välil, ja useinkin...( muillakin..=() Me ollaan hyviä! Ei luusereita, vai mitä?!
Miten sua vois auttaa? :)
elämä on paskajuttu koita selvitä. lohtuhan se on laihalohtukin
Haluuks panna ennenku teet tommosii, laita kik
Mulla on ihan samat fiilikset... Oon ihan helvetin yksinäinen koska kukaan ei jaksa mua, tai en vaa osaa olla jostain syystä ihmisten kanssa/saada kavereita. Haluisin vaan kuolla ja alottaa elämän alusta, mut en voi mun läheisten takia :/
Tälläkin hetkel oon suljetul mut silti valehtelen vaa kaikille et joo on mul kavereita, ja ei en oo masentunut/ahdistunut yms. En haluu mitään diagnooseja, yks riittää (F50 josta on tullu mun paras kaveri ja ehkä ainoa asia joka oikeesti pitää mua elossa, unelma siitä et viel jonain päivänä oon laiha) En yhtään tiedä enää et mitä mun pitäs tehdä, yrittää elää johon en kyl pysty, tai kuolla, tai vaan pitkittää tätä kaikkee kärsimystä.
Oho, en huomannutkaan et miten vanha toi aloitus oli...