Moi
Olemme avokkini kanssa keskustelleet jo jonkin aikaa lapsin hankkimisesta.(tiedän lapsia ei hankita ne tulee kun on tullakseeen ) Aluksi mieheni oli lapsen hankkimista vastaa, sanoi ettei halua koskaan lapsi. Nykyään hän on muuttanut mieltään ja sanoo että no jos valitaan se tie niin se käy hänelle. No itse haluaisin lapsen, mutta kun kysyn mieheltäni että haluuaako hän lasta vastaus on ei... Eli se käy hänelle, mutta hän ei osaa ajatella asiaa sillain että hän sitä nimenomaan haluaisi. Hän on kyllä valmis vastuun kantamaan ja hoitamaan lasta yhtäpäljon kanssani.
Miehelläni ei ole ennestään lapsia, niinkun ei minullakaan. Välillä itselleni tulee tunne että mitäs jos ei ihan vielä, ja mietin sitten syitä että miksi ei nyt ja miksi nyt yms...
Minua pelottaa vain se että jos säikähdänkin raskautta ja tulen ns. (katumapäälle)..
Mutta ainahan se ensimmäinen raskaus on uusi ja hieman pelottavakin asia, mutta kai siihennkin tottuu sitten?
Olisin kiitollinen jos joku voisi kommentoda kirjoitustani ja antaa omia mielipiteitä. En tiedä onko tämä oikea palsta kysyä neuvoja mutta itselläni on vauvakuume niin ajattelin sitten tänne kirjoittaa =)
Olemme avokkini kanssa keskustelleet jo jonkin aikaa lapsin hankkimisesta.(tiedän lapsia ei hankita ne tulee kun on tullakseeen ) Aluksi mieheni oli lapsen hankkimista vastaa, sanoi ettei halua koskaan lapsi. Nykyään hän on muuttanut mieltään ja sanoo että no jos valitaan se tie niin se käy hänelle. No itse haluaisin lapsen, mutta kun kysyn mieheltäni että haluuaako hän lasta vastaus on ei... Eli se käy hänelle, mutta hän ei osaa ajatella asiaa sillain että hän sitä nimenomaan haluaisi. Hän on kyllä valmis vastuun kantamaan ja hoitamaan lasta yhtäpäljon kanssani.
Miehelläni ei ole ennestään lapsia, niinkun ei minullakaan. Välillä itselleni tulee tunne että mitäs jos ei ihan vielä, ja mietin sitten syitä että miksi ei nyt ja miksi nyt yms...
Minua pelottaa vain se että jos säikähdänkin raskautta ja tulen ns. (katumapäälle)..
Mutta ainahan se ensimmäinen raskaus on uusi ja hieman pelottavakin asia, mutta kai siihennkin tottuu sitten?
Olisin kiitollinen jos joku voisi kommentoda kirjoitustani ja antaa omia mielipiteitä. En tiedä onko tämä oikea palsta kysyä neuvoja mutta itselläni on vauvakuume niin ajattelin sitten tänne kirjoittaa =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos halu ei ole molemmin puolinen ym.
taas olen eri mieltä. Harvalle miehelle oikeasti tulee koskaan sitä hetkeä että "Nyt haluan lapsen", vaan lähinnä se on niin että kun nainen on siihen valmis niin se sopii miehellekin ja sitten vaan tuumasta toimeen:) . Mies erilailla kasvaa pikku hiljaa isyyteen lapsen mukana, nainen taas elää ja hengittää niin vauvan tahtiin jo odotusaikana.
Olen samaa mieltä toiseksi edellisen kirjoittajan kanssa, huomasin omassa avokkeessani saman asian.. Aluksi hän ei ollu lasten hankkimisesta niin innoissaan kuin minä, mut sanoi kuitenkin et on valmis. No sitten kun luulin olevani raskaana, niin hän oli niin onnellinen.. ikävä kyllä pettymys oli molemmille kova, ku en ollukkaan sit raskaana.. :(
Minun mielestäni sinä et ole vielä valmis hankkimaan lasta jos joudut pohtimaan asiaa siltä kannalta, että "kait siihen raskauteen sitten tottuu" tai pelkäät että tulet katumapäälle. Tunnet sen sitten sydämessäsi kun olet valmis äidiksi.
Minä olen keskustellut avomiehen kanssa lasten hankkimisesta monelta eri kannalta ja hän on erittäin innokas tulemaan isäksi ja minä innokas tulemaan äidiksi. Hän suunnittelee jo lapsen tulevia kummeja ja yhteisiä hetkiä lapsensa kanssa, vaikka en ole vielä raskaaksi tullutkaan. Meillä vauvakuume on yhteinen (toki miehillä ja naisilla se on erilainen) ja mielestäni molempien täytyy olla 100% varmoja siitä että ovat valmiita isäksi ja äidiksi. Ikävä kyllä en ole tullut raskaaksi vielä vuodenkaan yrittämisen jälkeen, mutta uskon että vielä onnistaa ja ihan varmasti minä en tule katumapäälle siinä vaiheessa... =)
Me olemme myös venyttäneet lasten hankintaa sillä verukkeella, että "nyt ei ole oikea hetki" tai ehkä sitten "kun minulla on kunnon ammatti"... Voi kuitenkin käydä niinkin että odottaa liian kauan tai ei tulekaan raskaaksi kun lasta tahtoo.
Kun vauvakuume iskee niin mielestäni kannattaa ensin keskustella miehen kanssa kunnolla asioista ennen hommaan ryhtymistä ettei käy niin että mies lähtee kävelemään kun lapsi syntyy koska tuntee ettei olekaan valmis iskäksi. Mielestäni vaikuttaa että avokkisi ei ole kovin innoissaan ajatuksesta ja sanoo vain "kyllä" miellyttääkseen sinua. Hän ei mielestäni ole valmis kantamaan vastuuta lapsesta jos hänen ajatusmaailmansa kulkee tuota rataa.
Itselläni iski ensimmäinen vauvakuume jo muutama vuosi takaperin ollessani parikymppinen, mutta se meni ohitse ja huomasin myöhemmin että en ollut itsekään tarpeeksi kypsä henkisesti tulemaan äidiksi. Eli jos olet kovinkin nuori ja suhteenne suhteellisen tuore, niin odota vielä ja kuulostele omia tuntemuksiasi oikein kunnolla.
Mutta tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää. :)
En osaa sanoa miehesi asenteeseen muuta kuin, että sun täytyy keskustella hänen kanssaan TOSISSAAN mikä tilanne on ja haluaako hän oikeesti lapsia vai ei.
Itselläni on päinvastainen tilanne, haluan kyllä itse myös lapsia myös mutta mieheni (vm.82) on aivan järjettömän vauvakuumeessa. Hän ei muusta nykyään puhukkaan kun vauvoista! Olemmekin päättäneet, että syön vielä ne pillerit mitä on jäljellä ja sitten jätämme ne pois.
Mutta vaikka haluankin lapsia, minua jännittää myös se kaikki mistä ei vielä tiedä mitään. Vaikka en mielestäni ole enää mikää sellaisen nuori (vm.85) että olisin itsekin lapsi saamaan lapsia, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat sillä että "säikähdät olevasi raskaana". Raskaushan on kuitenkin uutta elämässä ja jos ei ole sitä ennen kokenut, ei siitä voi kokemuksena tietää mitään, vaikka kirjoista saisi kaiken tiedon minkä tarvitsee! Luotan kyllä siihen, että viimeistään sillon kun näen pienokaisemme ultraäänessä, kaikki huoleni kaikkoavat ja en voi kuin rakastaa sitä pientä ihmettä! Siihen asti nämä pelot varjostavat omaa vauvakuumettani. Oi kuinka paljon helpompaa olisikaan ku voisi saada sen vauvan suoraan syliinsä, eikä tarvitsisi kokea 9kk:n valaana oloa, oksentelua, kipua ja varsinkaan sitä synnytystä! :)
Haluan olla hyvä äiti (niinkuin varmasti me kaikki!) mutta otan ilmeisesti liikaa paineita siitä, etten ehkä tiedäkkään kaikkea mitä pitäisi tietää ja miten ikinä osaan kasvattaa lapsesta elämässään menestyvä aikuisen?!? Noh, tuli tilitettyä vähän liikaakin vaikka piti lyhyesti kommentoida tekstiäsi:) toivottavasti saat selvitettyä nämä vauva-asiat miehesi kanssa ja jos hän tajuaa haluavansa lapsia ihan tosissaan, voitte aloittaa kuumeilun yhdessä! :)