miten kauan jaksan sen kanssa enää. Muuttuu päivä päivältä hankalammaksi ja määräilevämmäksi.
Kehtaisko enää tässä iässä lähteä lätkimään, muuta en enää osaa ajatella.
Miten te kanssasisaret jaksatte, vai olenko ainut, jolla on noin mätä ukko?
Kehtaisko enää tässä iässä lähteä lätkimään, muuta en enää osaa ajatella.
Miten te kanssasisaret jaksatte, vai olenko ainut, jolla on noin mätä ukko?
Vastaukset 17
Vanhimmat
No tuntuuko oikeasti siltä? vai oliko tunteen purkaus? Ei ihmistä voi määräillä jos ei anna siihen valtaa,pitää laittaa kapuloita rattaisiin,älä suostu määräyksen alle,ei sinun mies ole sinun työnantaja.
demokratiasta tai ole erityisen herttainen. Kokeile, jos jokin juttu tepsii. Muuten on paha juttu. Kokeilkaa vaikka vähän aikaa erossa asumista. Mulla ei sattuneesta syystä ole ongelmaa, ei myöskään valittamista.
herttaisuudet, mykkäkoulut, erilläänolot--->ei apua..
Pahinta on se komentelu kuin en ymmärtäisi mitään ja mollaaminen.
Sano suorat sävelet, ja toimi sen mukaan.
Ei toista ole lupa alistaa, eikä käskyttää.
(minun on tietysti ulkopuolisena helppo sanoa)
Turha kituuttaa pitempään!
pysty, korkeintaan jotain parisuhdekurssia ehkä ehdottelisin. Asioillahan kai yleensä on vähintään kaksi puolta.
Oikeastaan minussa heräsi melkoinen uteliaisuus.
Vaikka kuinka yritän pinnistellä, en todellakaan muista, että yksikään miehistäni olisi ikinä minua komennellut, määräillyt tai mollannut, hankala nyt on itsekukin varmaan joskus.
(Enkä todellakaan ole ollut nössöjen kanssa).
Ihan tosissani olen kiinnostunut, millaisissa asioissa miehesi sinua komentelee ja määräilee?
En vain kertakaikkiaan osaa kuvitella sellaista tilannetta. Ellei nyt sitten oteta sellaista mukavaa "komentelua" lukuun, mutta sellaista et varmaan tarkoittanut.
En myöskään voisi kuvitella ikimaailmassa käyttäväni sanaa "mätä" puhuessani entisistä miehistäni.
Eikö monet dementoituessaan ala olla ilkeitä? Jostain olen sellaista lukenut, ja oikeasti jostain sukulaistapauksesta kuullutkin. Purkanevatko jostain lapsuudesta jääneitä traumoja, kun uudemmat asiat ja opit alkavat hävitä muistista? Jopa "moksivat" lähipiirin ihmisiä... Eikä henkinen väkivalta ole yhtään sen parempi, ehkä pikemminkin päin vastoin. Keljua jos aina vaan mollataan.
Voisiko asian tarkistaa terveyskeskuksessa?
Jos elämäsi on vaikeaa ja pystyt lähtemään, niin lähde ihmeellä. Mutta mieti valmiiksi koko juttu, älä äkkipikaisuksessasi läimäytä ovea kiinni - on sitten noloa tulla takaisin jos maailmalla yksin ei olekaan sen mukavampaa.
että diabetes muuttaa ihmisen käytöstä tuohon suuntaan. Onko tutkittu? Entäs toinen nainen, voiko olla jossain taustalla?
eikä diabetesta. Se on pelkkää pahaa sisua. Minun tekemiset, olipa ne mitä tahansa, mollataan aina. En osaa ostaa kaupasta oikeita tuotteita, en osaa laittaa tavaroita siihen järjestykseen, minkä hän on päässään ajatellut. Ruoka ei ole milloinkaan sitä mitä hänelle pitäisi, vaikka ihan parasta pöytään pistäisin.
Peti ei ole oikein pedattu. Maton hapsut ei ole suorassa, vaikka kammalla vetäisin jne jne
Jatkanko vielä...?
Olisiko toinen nainen, niin laittaisin kädet kyynärpäitä myöten ristiin!
Avioliittoneuvolaan ei lähde, en tiedä, jos köysillä kiskoisin.
Jos se on noin kamalaa,lähde ihmeessä "lätkimään"
Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään,riippumatta siitä minkäikäinen hän on.
Hyvää kevättä ja jaksamista sinulle.
Olisin ollut ikionnellinen, jos olisi sanonut miulle, et nyt tuo ja tuo asia ei ole kohallaan...
Monta kertaa riitelimme, asiasta et, -ei puuttunu siihen vaik tasan tarkkaan olisi vaatinut puutumista. Mie ain sanoikin et, vaik paskantasin tuoho,ni sie et puutu siihen...Kun mie sen oon siihen "laittanu".
todella vaikea ymmärtää tilannetta meillä. Olemme olleet yksissä leivin jo pitkälti yli neljäkymmentä vuotta. Melkein koko aika on ollut minun alistamista ja lähtökohdaksi riitti se, kun hän minut hyväksyi yksinäisen lapsen kanssa. Siihen aikaan se oli häpeä. Ja mies nosti kunnianhelttansa pystyyn, kun "korjasi" minut lapsineni. Siis lähtöasetelma oli jo se, että hän on muka auttajani ja minun pitää kiitollisuuden velassa olla nöyrästi, miten halutaan. Alkuun nuorena ei asiaa joutanut niinkään pohtimaan, kun perhettä hoiti. Mutta nyt alkaa mitta täyttyä, kun katsoo menneeseen ja ajattelee tulevaa. Voisin olla loppuvuodet omillani ja nautia elämästä. Se on haaveena ja yhtenä päivänä se on varmasti totta, kun panen tuulemaan.
Siis eiköhän aika ole "kypsä" nyt. Vielä ehdit nauttia ihmisarvoisesta elämästä, saada uusia ystäviä, ihan oikeasti vaihtaa vapaalle niinkuin sanotaan. Mitä mieltä lapset muuten ovat, onko kukaan kiinnittänyt isänsä asenteeseen Sinua kohtaan huomiota? Ja jos niin kenen puolella on?
Olet varmasti jo osuutesi tehnyt, lapset lie maailmalla omillaan. Lähde ihmeellä, ja pian! Uusi kesä voi tuoda mitä vain ;-D uutta kivaa. Vähintään saat itsekunnioituksesi takaisin.
kuin sinun ukkosi.En osaa edes istua oikein .Nehän sopisivat hyvin yhteen.
s o k k o t r e f f i t .
Meidän ukko yrittää mollata, väheksyä ja pomottaa joka välissä.
Näin on ollut neljäkymmentä vuotta.
En lotkauta korvaanikaan, joskus hermostun ja sanon suorat sanat, on vähän aikaa hiljaa.
Sanon vain joo joo ja teen kuten itse haluan.
En erityisemmin välitä koko äijästä juuri tun käytöksen takia.
Mutta meillä on iso asunto ja omat menot ja huoneet.
Saahan tuo olla, saan sentään suurimman osan ajasta olla rauhassa.
miehesi voisi olla siitä HYVIN tyytyväinen, voi olla että ITSE olet juuri tuo mätäpaise, josta ukkosi haluaiski päästä eroon. Hän voi olla vaan niin lopen kyllästynyt ja väsynyt sinuun ettei enään jaksa kuunnella sun mäkätystäsi, että lähde ja mene kauas ettei enään mätä haise.Voi olla että saat itse elättää ittesi, ja et saa eläkettä miehestäsi jota nyt vonkaat.Toivottavasti miehesi elää PITKÄÄN, ettei kukaan käytä hänen tulojaan hyväkseen.