Lohtua läheisyydestä

njoo, on mun eka novelli mut yhtä kaikki tapahtunu.
-----------------------
Joulukuinen päivä, hyytävän kylmä mutta kaunis, lumi leijaili taivaalta kuin untuvat kevyesti putoillen. Olin juuri eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästäni, ja muistelin kaihoten aikaa jolloin olimme rakastuineita ja juoksimme yhdessä lumessa nauraen. Nyt olen yksin kaikkien keskellä. Olimme tuttavaperheemme pikkujouluissa koko perheen voimin. En voinut katsoa muiden ilonpitoa kun itse olin surullinen. Valesin ympäri suurta taloa, löysin idyllisen kirjaston, joka oli kuin suoraan tempaistu amerikkalaisista elokuvista. Takkatuli lämmitti mukavasti ja loi lempeää hohdettaan ja häilyviä varjoja kirjojen peittämille seinille. Ranskalainen ikkuna avautui pimeään puutarhaan, jossa lumihiutaleet kuunvalossa tanssivat kauniisti maahan leijaillessaan. Otin sohvalta huovan ja kävelin ikkunalle. Takkatuli lämmitti, käperryin mukavasti huovan sisään ja jäin tuijottelemaan lumisadetta muistellen aikaa jolloin itsekin olin onnellinen ja kuuluin johonkin. Nyt tunsin itseni ulkopuoliseksi katsoessani muiden iloista naurua ja flirttiä. Katsoin ulos, tunsin itseni avuttomaksi ja yksinäiseksi, kyyneleet valuivat hiljaa poskilleni kun muistelin mennyttä rakkautta. Olin vajonnut muistoihini, en tiennyt etten ollut enää yksin. "Hei." Kuului hiljaa viereltäni. En säikähtänyt, pyyhin silmäni huovannurkkaan ja vastasin heikosti: "Hei." Tulokas liikehti vaivautuneesti. "Saanko liittyä seuraasi? Vai haluatko olla yksin?" Moinen ajattelevaisuus sai jälleen kyyneleet silmiini ja palan kurkkuuni. "Ei tässä mitään, istu vaan.." Sain kuiskattua. Poika vaikutti niin hiljaiselta, en uskonut hänen häiritsevän minua, ehkä hänkin vain tarvitsi hieman aikaa itselleen. Poika istui alas, ja uskalsin vihdoin katsoa häneen. Surulliset siniset silmät kohtasivat omani, ja kääntyivät hymyyn. "Hei kaunokainen, ei saa olla noin surullinen", hän sanoi ja kohotti kätensä pyyhkiäkseen kyyneleeni. Katsoin häneen ja olin kiitollinen, että joku välitti. Hän silitti hellästi poskeani, ja painauduin hänen kättään vasten. Hän tuli viereeni istumaan ja tarjosin hänelle huovan kulmaa. "Kyllä tänne kaksi mahtuu.." Hän sovittautui viereeni ja kietoi kätensä hartioideni ympäri. Nojasin häneen, ja hetken olimme hiljaa, lumisadetta katsellen. Käänsin päätäni katsoakseni häntä, mutta tunsinkin hänen huulensa omillani. Hän suuteli minua hellästi, tunnustellen. Olin huumaantunut läheisyydestä ja vastasin suudelmaan. Hänen hengityksensä kiihtyi, ja kätensä vaelsivat levottomasti. En estänyt, vaikka en siitä nauttinut ei se pahaltakaan tuntunut. Suudelma syveni ja hänen kätensä kävivät määrätietoisemmiksi. Irrottauduin hetkeksi katsomaan häntä, hänen silmistään luin tarvetta läheisyyteen ja hellää kiihkoa. Nousin, vedin hänet mukanani ja johdattelin takkatulen ääreen. Kävimme siihen makuulle, poika katsoi minua kysyvästi ja minä suutelin häntä. Riisuin hänen paitaansa, ja hän minun. Kun hän painautui minua vasten, sävähdin tuntiessani hänen kuuman ihonsa omaani vasten. Hän suuteli kaulaani ja olkapäitäni, hivuttautui vähän kerrassaan alemmas, piirsi kielellään kiusoittelevia ympyröitä vatsaani, pääsi farkkujen vyötärölleni, ja autoin häntä riisumaan ne pois. Minulla oli miellyttävän raukea ja turvallinen olo hänen hyväillessään minua hellästi. Tunsin olevani valmis, ja tiesin hänenkin olevan. Vedin hänet päälleni ja suutelin hitaasti ja palavasti. Avasin hänen housujensa napin ja vetoketjun, sitten aloin ujostella. Hän riisui itse loput, ja tunsin kuuman ja kovan elimen reidelläni, kiihotuin entisestään ja liikutin lantiotani hänttä vasten. Poika hengitti raskaasti, melkein huohotti. Hitaasti hän työntyi sisääni, turhia hätäilemttä ja hosumatta. Rauhallisesti hän alkoi liikkua sisässäni edestakaisin, ja mnä hänen mukanaan. Tahti kiihtyi vähän kerrassaan, ja niin myös hänen hengityksensä. Hyväilin hänen selkäänsä, tunsin kuinka se jännittyi, hän vavahteli päälläni ja huokaisi hiljaa päälläni. Puristin hänet itseäni vasten onnellisena, enkä halunnut päästää pois. Minun huipentumani jäi kokematta, mutta se oli toisarvoinen. Olin hyvilläni toisen läheisyydestä, siinä me makasimme lomittain takkatulen loimussa ja minä olin onnellisempi kuin koskaa. Siihen nukahdimme vierekkäin, ja aamulla heräsin yksin, viesti vieressäni. "Anteeksi että jouduisn lähtemään ja jättämään sinut. en unohda sinua, enkä tätä iltaa, pysyt muistoissani ikuisesti. Hymyillään kun tavataan.
Sinun, Ari."
Kirjettä säilytän muistona ikimuistoisesta illasta jolloin aloin taas elää.



Eli tää siis oli mun eka novelli, ei ehkä hyvä mut jos haluutte lisää samantyylistä ni pistäkää jotakin kommenttia.