poika on 20v, juuri täyttänyt, minä 16v, juuri täyttänyt myös.
Olen silmittömän rakastunut tähän poikaan,
ennen kävimme samassa harrastuksessa. Sitten hän lopetti. Siitä on n.2 vuotta aikaa. Tämän vuoden puolella, ensimmäisinä viikkoina otin häneen yhteyttä mesen kautta, alkoholilla saattoi olla vaikutusta.Olemme jutelleet noin 3 kertaa, lyhyitä ja ei mitenkään erityisiä keskusteluja. Käytämme kuitenkin hymiöitä ja varsinkin poika :), se tuntuu hyvältä. Näemme usein, tosin nykyään ikävä kyllä harvemmin kaupoissa yms. Siellä emme kuitenkaan yleensä ole moikanneet toisiamme, mutta katseet tekevät sen puolestamme.
Jotenkin ihmeellisesti..
Viime jutteluistamme (msn) on jo kuukausi aikaa.
Ongelmana on etten pysty enää hillitsemään itseäni,en pysty olemaan erossa hänestä, lakata ajattelemasta häntä, miettiä mitä hän tekee, mitä hän ajattelee. En tiedä mitä puhuisin hänelle, hän luultavasti tietää että edes jotain kiinnostusta minulla on häneen. Muuten en olisi lisännyt meseen ja, no, tuli hiprakassa sanottua vähän niitäkin asioita mutta hän toki tietää että se johtui osakseen alkoholista.
Olen suunnattoman ahdistunut, kaipaan koko ajan häntä messengeriin kun hän on offline- tai poissa-tilassa joka tuntuu jo aivan älyttömältä.
Tahdon nähdä hänet, tahtoisin hänet nähdessään tarttua häntä kädestä ja katsoa silmiin ja suudella ja kysyä onko tässä mitään epäselvää enää?
Tunnen itseni huonoksi, hän on juuri sellainen ihana poika josta olen vain haaveillut. Hän on juuri sitä. Ja minä, olen vain minä.. mitä hän miettii kun näkee minut? "kato tossa toi tukeva tyttö taas tulee joka jutteli minulle mesessä vähän aikaa sitten.(ei kiinnostunutta sävyä)"? ei, tuo ei ole hänen tapaistaan, mutta ehkä samalla tavalla? En tiedä ja tämä epätietoisuus paisuu minussa, en kestä enää yhtään enempää. En myöskään saa itseäni puhumaan hänelle. Hän on ollut sinkku viimeiset 3-4 vuotta, jota toki ihmettelen.Onko syynä siis se, että hänellä on korkeat vaatimukset (arveltutaa..) vai se, ettei monikaan ole ainakaan ollut kiinnostunut jokseenkin kunnollisesta pojasta joka on itsekin hieman ujo? En tiedä mitä teen. En tiedä, en tiedä, tätä vain toistan.
Mitä hän voisi ajatella minusta? Että olen vielä pentu ja melko rumakin ja en hänen tyyppiään ja että hän tuntee monia muita ihmisiä jotka ovat minusta parempia tms? hänellä on myös tietääkseni sisko, melko kaunis. Olen mielestäni ruma verrattuna häneen. Olen myös muutaman vuoden nuorempi kuin hän.
Mitä voisin tehdä? jos en tee mitään, räjähdän.
Heivaisinko vain ajatukset päästäni ja koittaisin elää omaa elämääni? Vai pistäisinkö kunnon pommin... seuraukset voisivat olla tuhoisat, tai hyvät. Sydämeni huutaa, mitä teen..
Olen silmittömän rakastunut tähän poikaan,
ennen kävimme samassa harrastuksessa. Sitten hän lopetti. Siitä on n.2 vuotta aikaa. Tämän vuoden puolella, ensimmäisinä viikkoina otin häneen yhteyttä mesen kautta, alkoholilla saattoi olla vaikutusta.Olemme jutelleet noin 3 kertaa, lyhyitä ja ei mitenkään erityisiä keskusteluja. Käytämme kuitenkin hymiöitä ja varsinkin poika :), se tuntuu hyvältä. Näemme usein, tosin nykyään ikävä kyllä harvemmin kaupoissa yms. Siellä emme kuitenkaan yleensä ole moikanneet toisiamme, mutta katseet tekevät sen puolestamme.
Jotenkin ihmeellisesti..
Viime jutteluistamme (msn) on jo kuukausi aikaa.
Ongelmana on etten pysty enää hillitsemään itseäni,en pysty olemaan erossa hänestä, lakata ajattelemasta häntä, miettiä mitä hän tekee, mitä hän ajattelee. En tiedä mitä puhuisin hänelle, hän luultavasti tietää että edes jotain kiinnostusta minulla on häneen. Muuten en olisi lisännyt meseen ja, no, tuli hiprakassa sanottua vähän niitäkin asioita mutta hän toki tietää että se johtui osakseen alkoholista.
Olen suunnattoman ahdistunut, kaipaan koko ajan häntä messengeriin kun hän on offline- tai poissa-tilassa joka tuntuu jo aivan älyttömältä.
Tahdon nähdä hänet, tahtoisin hänet nähdessään tarttua häntä kädestä ja katsoa silmiin ja suudella ja kysyä onko tässä mitään epäselvää enää?
Tunnen itseni huonoksi, hän on juuri sellainen ihana poika josta olen vain haaveillut. Hän on juuri sitä. Ja minä, olen vain minä.. mitä hän miettii kun näkee minut? "kato tossa toi tukeva tyttö taas tulee joka jutteli minulle mesessä vähän aikaa sitten.(ei kiinnostunutta sävyä)"? ei, tuo ei ole hänen tapaistaan, mutta ehkä samalla tavalla? En tiedä ja tämä epätietoisuus paisuu minussa, en kestä enää yhtään enempää. En myöskään saa itseäni puhumaan hänelle. Hän on ollut sinkku viimeiset 3-4 vuotta, jota toki ihmettelen.Onko syynä siis se, että hänellä on korkeat vaatimukset (arveltutaa..) vai se, ettei monikaan ole ainakaan ollut kiinnostunut jokseenkin kunnollisesta pojasta joka on itsekin hieman ujo? En tiedä mitä teen. En tiedä, en tiedä, tätä vain toistan.
Mitä hän voisi ajatella minusta? Että olen vielä pentu ja melko rumakin ja en hänen tyyppiään ja että hän tuntee monia muita ihmisiä jotka ovat minusta parempia tms? hänellä on myös tietääkseni sisko, melko kaunis. Olen mielestäni ruma verrattuna häneen. Olen myös muutaman vuoden nuorempi kuin hän.
Mitä voisin tehdä? jos en tee mitään, räjähdän.
Heivaisinko vain ajatukset päästäni ja koittaisin elää omaa elämääni? Vai pistäisinkö kunnon pommin... seuraukset voisivat olla tuhoisat, tai hyvät. Sydämeni huutaa, mitä teen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro se sille, ei kantsis pitää se sun sisälläs : )
Uskotko että poikakin voi tuntea ihan samalla tavalla..
Oon 18v poika ja tunnen ihan samalla tavalla itseä peri vuotta nuorempaa tyttöä kohtaan, aivan järjettömiä mielialan vaihteluita ja epäileviä ajatuksia liikkuu päässä ihan kokoajan. Ollaan messengerissä juteltu sillointällöin mutta tyttö ei tunnu olevan erityisen ihastunu minuun, tai sitten se johtuu siitä että hän on todella ujo ihminen minkä olen laittanut merkille jo ajat sitten. Ollaan pari kertaa nähtykin toisemme vapaa-ajalla ja jos se pelkästään minusta olisi kiinni niin oltaisiin nyttenki jossain kuutamokävelyllä.. Itsekin olen kai melko ujo ja en millään uskaltais sanoa hänelle mitä ajattelen, mutta kai se on kohta pakko, en kohta enää pysty pidättelemään sitä sisälläni. :) Olen saanut tietynlaista vastakaikua ja hymyä takaisinki ettei se kai ihan mahdottomuus olis että tyttö minusta välittäis sillälailla kun tahtosin, on vain kokoajan niin järjettömän epävarma olo.. Olen kuitenkin ihan "suosittu" ja sosiaalinen jätkä, ehkä tyttö sitten pelkää että olen joku pelimies, mitä en Todellakaan ole. Annan ensi viikonlopun näyttää miten käy, jos hänellä ei kiinnosta niin ei väkisin, jätän hänet kokonaan rauhaan. Pelkkä kaveri en hänelle pystyisi olemaan..