Hei, minkälaisia kokemuksia teillä on? Miten hyvin saatte töistä vapaata lukemattomiin lääkärikäynteihin? Sanotteko suoraan mikä on homman vai nimi vai ette? Miten työnantaja / työkaverit suhtautuu?
Musta ainakin tuntuu vaikeelta, kun koko ajan saa juosta kaiken maailman ultrissa ja verikokeissa yms. En ole sanonut muuta kuin että olin lääkärissä, enkä tarkemmin mitään ole selittänyt. Henkilöstöosastolle tosin joudun antamaan lääkärin todistuksen poissaolosta, ja siitä näkee että olin gyniksellä / lapsettomuusklinikalla (siis niin että se vois olla tavallinenkin gynis).
Mutta musta on noloa niin usein olla töistä poissa. Toisaalta pelkään että jotkut jo kohta arvaa missä käyn (olen hiljattain mennyt naimisiin ja silloinhan ympäristö alkaa odottaa raskautumista...). Olen myös flunssassa juuri ja nyt työkaverit luulee, että käyn siksi niin usein lääkärissä. Annan niiden olla väärässä luulossa. Olen siis aika uusi työpaikallani, koeaika juuri ohitse. Siksi olen niin epävarma siitä mitä muut ajattelee.
Onko jollakin muulla ongelmia? Tai kenellä sujuu ihan kitkattomasti? Kertokaa miten olette asian ratkaisseet?
Musta ainakin tuntuu vaikeelta, kun koko ajan saa juosta kaiken maailman ultrissa ja verikokeissa yms. En ole sanonut muuta kuin että olin lääkärissä, enkä tarkemmin mitään ole selittänyt. Henkilöstöosastolle tosin joudun antamaan lääkärin todistuksen poissaolosta, ja siitä näkee että olin gyniksellä / lapsettomuusklinikalla (siis niin että se vois olla tavallinenkin gynis).
Mutta musta on noloa niin usein olla töistä poissa. Toisaalta pelkään että jotkut jo kohta arvaa missä käyn (olen hiljattain mennyt naimisiin ja silloinhan ympäristö alkaa odottaa raskautumista...). Olen myös flunssassa juuri ja nyt työkaverit luulee, että käyn siksi niin usein lääkärissä. Annan niiden olla väärässä luulossa. Olen siis aika uusi työpaikallani, koeaika juuri ohitse. Siksi olen niin epävarma siitä mitä muut ajattelee.
Onko jollakin muulla ongelmia? Tai kenellä sujuu ihan kitkattomasti? Kertokaa miten olette asian ratkaisseet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
joten sinallaan aika helppoa sopia vapaa-ajalle kaikki nuo kaynnit. Meilla voi myos toivoa mita vuoroja haluaa ja yleensa ne saa. Eli melko joustavia ollaan. Talla hetkella 4 pvan sairaslomalla. Tiistaina tehtiin punktio ja perjantaina toivottavasti tuoresiirto. Sairaslomasta ilmoitin jo edellisella viikolla. Pomo tietenkin yritti vahan kysella, mutta sanoin vaan ettei mitaan hengenvaarallista, naisten juttuja. Miehena ei sitten enempia halunnutkaan kuulla ;) Ymmarran kylla tilanteesi ja varsinkin uutena aika noloa olla pois toista paljon, mutta turha siita itseaan liikaa stressata. Ei kuulu muille! Ja jos juoruavat sun poissaoloista niin mita siita. Juoruaisivat kuitenkin jostakin muusta jos ei poissaoloista ;) Ja onneksi sulla koeaikakin takana. Hyva! Ja tsemppia hoidoille!
missä mennään,työkavereille vaan että on toimenpiteitä endoa tutkitaan poistetaan ym.gynekologista vikaa...
olen ottanut kesän lomia,ylitunteja,palkattomia osa päiviä..
meillä mukava pomo joka ymmärtää..tietty kaikilla ei ole,mutta tosiaan sehän ei kenellekään kuulu eikä velvoita kertomaan totuutta missä käy..
mutta koin helpommaksi kertoa kun ainainen jännittäminen mihin menen ja taas saatava vapaata,kun työni ma-pe 8-16,pakko kertoa kun ajat aina n.klo 11-13 välillä ja pakko lähteä pois aikasemmin töistä..
kerron pomolle suoraan miksi joudun olemaan pois töistä. Pomo on ymmärtänyt hyvin ja joustaa todella paljon aina tarvittaessa.. Työkavereille en puhu mitään, tietysti on muutama uskottu, joille kerron. Minulla on kolmivuorotyö, joten joskus tuntuu, että on todella noloa pyytää vapaata tai vuoronvaihtoa lyhyellä varoitus ajalla (kun julkisella ei voi oikein valita aikoja vapaapäivien mukaan)..
Olen kertonut pomolle minkä takia joudun olemaan silloin tällöin poissa. Myös työkaverini tietää. Monien keskenmenojen takia olen kertonut, jotta ymmärtävät. Kaikki ovat olleet kivoja ja ymmärtäväisiä ja ovat tukeneet tarpeen tullen. Meillä pieni ja tiivis työympäristö joten kertominen oli tavallaan luonnollista. On munkin helpompi olla, eikä tarvitse aina olla kehittämässä jotain tarinaa. Kaikki poissaolot olen tehnyt sisään tai ottanut työaikapankista tai ollut lomalla tai palkattomalla.
Aika hyvin onnistuin alussa käymään lääkärissä, kun pyysin aamuaikoja (klinikka työpaikan lähellä). Lääkäri tosin vaihtui tiuaan tahtiin, kun otin aina lääkärin, jolle sai aamuajan.
Punktion ja siitä saatavan 3 pvän sairasloman meinasin kuitata "sairaudella", meillä kun ei sairalomatodistuksia kysellä (pieni yritys, meitä on vain muutama), mutta olin 1½ sisää nensin vatsatausissa ja sitten kuumeessa, joten en kehdannut enää olla pois. Jatkuvat sairaspoissaolot olisivat kuulostaneet liian oudoilta, kun en yleensä ole sairaana.
Sanoin meneväni pieneen toimenpiteeseen, jonka jälkeen tarvitsee pari päivää lepoa. Työkaveri kesrtoi myöhenmin, että pomo oli arvannut, mutta ei kysynyt mitään. Lähimmälle työkaverilel kerroin. Pomoni pelkää, että vaihdan työnantajaa tai jään äitiyslomalle, koska uuden työntekijän kouluttaminen tehtäviini vie paljon aikaa, sen verran "hiljaista tietoa" on ehtinyt kertyä, en viitsi hänen kanssaan hodoista puhua senkään takia.
Alkionsiirroista on tullut keskenmeno, mutta juhannuksen ja joulun välipäivinä, joten en ole joutunut niiden takia olemaan pois töistä, enkä ole niistä kertonut mitään, kun en jaksa töissä vatvoa asiaa.
Nyt olen ruvennut käymään pääasiassa samalla lääkärillä, kun löysin ihanan lääkärin klinikkamme lääkäreiden joukosta, aikoja ei aina saa aamulla, mutta ultrassa ja alkionsiirrossakin käy aika nopeasti ja kuittaan menot asioilla käymisenä.
Teen niin paljon ylitöitä, joita kuittaan satunnaisesti vapaina, että tunnin-parin poissaoloista ei kukaan pidä kirjaa.
Pomolle kerroin suoraan että on hoidot menossa, kun tarvitsin punktiota varten 3 pv saikkua. Hän häkelty ekaks ja vaihtoi puheenaihetta, mutta seuraavana päivänä oli niin ymmärtäväistä ja myötätuntosta että! sille tuli varmaan niin yllätyksenä ett meni aluks jauhot suuhun... Oman tiimini jäsenille (siis kahdelle työkaverille)olen kertonut hoidoista. He ovat olleet tosi ihania, kuunnelleet ja kannustaneet! Mulla on itelläki helpompi olla kun ei tarvi töissä keksiä selityksiä ja teeskennellä että kaikki on hyvin jos oikeesti on paha mieli!
Sanoin jo ennen hoitoon menoa, mitä tulee tapahtumaan. Kerroin kaikille. En ole sellaista salailevaa tyyppiä ollenkaan. Meillä on työyhteisö vähän sellainen, että puhutaan selän takana ja joku saa kuitenkin aina selville ja sitten supistaan selän takana.
Nyt kun olen sanonut mun tilanteeni suoraan kaikille, niin eihän ne kehtaa toisen huonolle onnelle ( tai sairaudelle, kuten mulla) supista selän takana, vaan huomaa, että kaikki ottaa sen jotenkin "arvokkaasti" kun rehellisesti suoraan sanoin. Ollaan aika avoimia sitten kaikki ja helppo tulla silloin puhumaan asioista.
Kaikista ei kuitenkaan tähän ole, eikä tarvitsekaan. Tee, miten sinusta tuntuu parhaalta. Ei se muille kuulu. Toisaalta, niin eipä siinä kauheassa salailussakaan oikein mitään järkeä ole. Silloin tulee olo että häpeäisit itseäsi.
Avoimena mä en häpeä tilannetta, mikä kuitenkin on nykyään jo tosi yleistä.
Itse en ole kertonut monellekaan, mutta kyse ei ole häpeästä.
En vain jaksa, jos muut seuraavat ja kyselevät tilannetta koko ajan. Varsinkin kun matkan varrella on tullut keskenmenoja ja kohdunulkopuolinen raskaus.
Omille vanhemillekin olen kertonut vain, että olemme olleet hoidoissa, mutta en aio kertoa millon mitäkin on tehty ja toivon, etteivät kyselisi paljoa, vaan kerron, kunon jotain kerrottavaa. Keskenmenoistakin olen kertonut vasta myöhemmin ja hyvä niin, koska tilanteen ollessa akuutti, on ollut vaikeaa vastailla muiden kysymyksiin miksi tuli keskenmeno ja olisiko voinut estää sen. Vaikka tiedän, että mikään mitä tein tai jätin tekemättä, ei olisi voinut estää alkuraskauden keskenmenoa, juuri sillä hetkellä se kuulosti hyvääkin tarkoittavien ihmiseten suusta kuin syytökseltä.
Itse olen kyllä kertonut pomolle, työkavereille, perheille, yms. avoimesti tilanteen ja hoitojen aloittamisesta. Lisäksi kuitenkin ystävällisesti ilmoitin haluavamme "työrauhan" ja, että kerromme kyllä kun on jotain kerrottavaa. Kaikki ovat tätä kunnioittaneet ja kyselyt ovat loppunut. =)